Perjantai 1.9.2023

Haasteena ihon lehahtelu ja punoitus

Ihon punoitus, lehahtelu sekä laajentuneet hiusverisuonet ovat meille monelle tuttuja. Myös kosmetiikkamarkkinoilla voidaan tunnistaa edellä mainittujen ihohaasteiden yleisyys, sillä kauppojen hyllyiltä löytyy lukuisia niiden hoitoon suunniteltuja valmisteita. Monella brändillä saattaa esimerkiksi olla kokonaan couperosaihon hoitoon tarkoitettuja tuotelinjoja sekä muita punoituksen hillitsemiseen tarkoitettuja erikoistuotteita. 

Mistä punoitus ja lehahtelu sitten oikeastaan johtuvat? Syyskuussa blogijulkaisussa tutustumme hieman tarkemmin näihin eri muutoksiin sekä niiden taustamekanismeihin. Aloitamme aiheen käsittelyn pienellä kertauksella ihon verenkierrosta sekä hiusverisuonten rakenteesta, jotta aihe olisi hieman helpommin ymmärrettävä.

Ihon verenkierto

Kuten tiedämme, ihossa on kolme kerrosta, joista jokaisella on tärkeä rooli ihon toiminnassa ja homeostaasin eli sisäisen tasapainon ylläpidossa. Ihon ylin kerros, epidermis on kerrostuneesta epiteelikudoksesta muodostuva kokonaisuus, jossa ei esiinny lainkaan verisuonia. Epidermiksenkin solut kuitenkin tarvitsevat toimiakseen erilaisia ravintoaineita sekä vettä ja happea. Tämä on mahdollistettu ihon alemman kerroksen, dermiksen verenkierron kautta.

Dermiksen puolella esiintyy kaksi verisuonipunosta, joista toinen sijaitsee dermiksen ja subcutiksen välillä (alempi verisuonipunos) ja toinen dermiksen ylemmässä osassa (subpapillaarinen / pinnallinen verisuonipunos). Alemman verisuonipunoksen verisuonet ovat suurempia pinnalliseen verisuonipunokseen verrattuna.

Ylemmästä verisuonipunoksesta, subpapillaarisesta punoksesta hiusverisuonet muodostavat silmukkamaisia rakenteita. Silmukkamaisesti järjestäytyneet hiussuonet sijaitsevat dermiksen yläosissa olevissa nystyissä, eli papilloissa, jotka työntyvät yllä olevaan epidermikseen. Näiden nystyissä sijaitsevien hiusverisuonten kautta ravinteita, vettä ja happea saadaan kuljetettua myös epidermiksen soluille. Hiusverisuonten erityispiirteitä

Vertenkierojärjestelmässämme esiintyy erilaisia verisuonia, joista aineiden siirtymisessä veren ja kudoksen välillä tärkeä rooli on hiusverisuonilla, eli kapillaareilla. Kapillaarit ovat arteriolien eli pikkuvaltimoiden ja venulien eli pikkulaskimojen välillä sijaitsevia pienimpiä verisuonia, joiden halkaisija vaihtelee noin 5-10 µm välillä. Ne voivat olla niin pieniä, että yksittäinen punasolukin mahtuu etenemään niissä hädin tuskin. Veri virtaa kapillaareissa huomattavasti hitaammin, kuin suuremmissa verisuonissa. Koska kapillaareissa tapahtuu aineiden kuten hapen ja ravinteiden siirtymistä kudoksen ja veren välillä, on niiden rakenne erikoistunut tähän. Kapillaarin seinämä on hyvin ohut, yhdestä epiteelisolukerroksesta sekä tyvikalvosta muodostuva kokonaisuus. 

Miten aineet siirtyvät kudoksen ja veren välillä? Taustalla vaikuttavat pitoisuuserot, kuten niin monessa muussakin elimistömme toiminnassa. Pitoisuuserot pyrkivät yleensä tasoittumaan, jolloin aineet siirtyvät suuremmasta pitoisuudesta pienempään. Kyseessä on energiaa vaatimaton kuljetusmenetelmä, diffuusio. Sama pätee aineiden siirtymiseen veren ja kudoksen välillä hiussuonissa pienten molekyylien kohdalla. Näin ollen siis esimerkiksi happi virtaa kapillaarista solulle ja vastaavasti hiilidioksidi solulta kapillaariin.Suurempien molekyylien, kuten proteiinien kuljetuksessa käytetään muita kuljetusmenetelmiä. Miksi iho punoittaa?

Ihossa voi esiintyä runsaasti erilaista punoitusta, eikä aina ole kyse mistään poikkeavasta. Punoitus on esimerkiksi täysin luonnollinen reagointitapa kuumissa olosuhteissa tai rankan fyysisen suorituksen yhteydessä. Ihon verenkierto liittyy olennaisesti elimistön lämmönsäätelyyn ja ruumiinlämmön kohotessa, käynnistää hypotalamus viilennysreaktion, jonka seurauksena veren virtaus ihon hiussuonissa kiihtyy. Tämä voidaan havaita ulkopuolelta ihon punoituksena. Joskus punoitus voi olla myös seurausta jännittävälle sosiaaliselle tilanteelle. Niin kutsuttu punastuminen on yleensä voimakkainta lapsilla ja nuorilla ja se helpottaa tyypillisesti iän myötä.  Näissä tilanteissa kyseessä on fysiologinen punoitus, joka on siis normaali elimistön reagointitapa.

Kun mietitään hiusverisuonten sijaintia ihossa, on punoituksen syy ehkä helpompi hahmottaa. Kuten sanottu, ihon ylimmässä kerroksessa epidermiksessä ei esiinny lainkaan verisuonia, vaan kerroksen solut saavat tarvitsemansa ravinteet ja muut aineet dermiksen nystymäisten rakenteiden kautta. Epidermiksen paksuus vaihtelee hieman ihoalueen ja yksilön välillä, mutta keskimäärin sen paksuus on noin 75-150 µm. Tämä tarkoittaa 0,075-0,15 millimetriä. Kerros on siis hyvin ohut. Dermiksestä hiusverisuonisilmukoita sisältävät nystyt työntyvät epidermiksen puolelle, joka kertoo miten lähellä ihon pintaa ne todellisuudessa sijaitsevat. Tämä on tärkeä teema käsitellä, sillä josku havainnekuvat ihosta vääristävät käsitystä siitä miten paksu iho todellisuudessa on. Kun ymmärtää, miten pinnalla hiusverisuonet voivat sijaita, ei ihon punoitusreaktiot ehkä enää tunnukaan niin oudoilta. 

Mikäli siis esimerkiksi joku hiusverisuoni laajenee tai hiusverisuonten rakenne syystä tai toisesta häiriintyy, ei ihmekään että muutokset näkyvät ulospäin. 

Fysiologisen verenkierron lisääntymisen aiheuttaman punoituksen lisäksi punoitusta voi aiheuttaa myös muut tekijät. Taustalla voivat vaikuttaa esimerkiksi tietyt ihotaudit kuin myös eräät lääkkeet ja muut sairaudet. Merkittävän punoitusta aiheuttavan ryhmän muodostaa alkoholi, sillä alkoholin hajoamistuote asetaldehydi laajentaa hiusverisuonia. Moni tunnistaakin omakohtaisesti ilmiön, jossa iho alkaa punoittaa muutaman alkoholiannoksen jälkeen.

Jatkuva punoitus

Yleensä punoitus häviää suhteellisen nopeasti muutamassa minuutissa tai tunnissa. Mikäli punoitus jatkuu pidempään tai muuttuu pysyväksi, on kyse epätavallisesta muutoksesta. Jatkuvan punoituksen taustalla voi vaikuttaa erilaisia tekijöitä ja sillä voi olla voimakas vaikutus elämänlaatuun. Punoitusta pidetään monesti kiusallisena ja häiritsevänä vaivana.

Jatkuva punoitus voi liitttyä esimerkiksi…


Tulehduksen kohdalla punoituksen taustalla vaikuttaa kiihtynyt verenvirtaus tulehdusalueelle. Kiihtyneen verenvirtauksen avulla nopeutetaan tulehdussolujen pääsyä alueelle. Punoitus tyypillisesti rauhoittuu tulehduksen päätyttyä. Tiettyjen ihotautien, kuten ruusufinnin kohdalla punoitus voi olla jatkuvaa. Ruusufinnin kohdalla hiusverisuonten rakenteessa sekä verenkierron homeostaasissa on havaittu muutoksia, joiden uskotaan aiheuttavan jatkuvaa punoitusta. 

Myös auringonsäteilyllä, eritysesti UV-säteilyllä on todettu olevan rooli jatkuvan punoituksen aiheuttajana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että UVB-säteily lisää verisuonten uudelleenmuodostusta sekä lisää verisuonten uudelleenmuodostusta lisäävän kasvutekijän tuotantoa.

Couperosa ja teleangiektasia

Ihon punoitukseen liitetään usein termit couperosa ja teleangiektasia. Termeistä couperosa on yleisnimitys ihoalueelle, jossa esiintyy…

Teleangiektasialla puolestaan tarkoitetaan hiusverisuonten laajenemisesta aiheutuneita “läiskiä”. Yleiskielessä käytetään myös termejä "katkennut verisuoni" tai "spider veins". Laajentuneet hiusverisuonet ovat yleisiä kasvojen ja jalkojen alueella, vaikka niitä voi esiintyä myös muualla kehossa. Periaatteessa teleangiektasiaa voi tulla kenelle tahansa missä tahansa iässä, mutta tietyt tekijät voivat lisätä niiden riskiä. Riskitekijöihin luetaan…


On tärkeää huomata, että UV-säteilyn aiheuttama verisuonten uudelleenmuodostus vaikuttaa myös teleangiektasioiden syntyyn. Aurinkoaltistus voi muokata lymfasuonten ja verisuonten toimintaa vaurioittamalla kollegeeni ja elastiinisäikeitä, jotka tukevat lymfa- ja verisuonten verkostoa. Näin ollen ajatellaankin, että punoituksen, teleangiektasioiden ja lehahtelujen taustalla vaikuttaa heikko sidekudoksen tuki.

Yhteenveto ja hoitovaihtoehdot

Yhteenvetona voidaankin todeta, että ihon jatkuva punoitus ja laajentuneet hiusverisuonet muodostavat haastavan ja laajan kokonaisuuden. Taustalla on monia tekijöitä, kuten ympäristötekijät ja perimä. Ihossa tapahtuu useita muutoksia, jotka johtavat iho-oireiden syntyyn. 

Kosmetiikassa nähdään paljon eri vaihtoehtoja niin sanotun "couperosaihon" hoitoon. Moni brändi on tuonut markkinoille tuotteita, joiden kuvataan rauhoittavan couperosan oireita. Tuotteita tyypillisesti yhdistää se, että ne sisältävät rauhoittavia ainesosia, kuten kauraa, aloe veraa tai pro- ja prebiootteja. Lisäksi tuotteisiin lisätään usein vihreää pigmenttiä, joka häivyttää punoitusta. Haastavaa on kuitenkin arvioida, kuinka tehokkaita tuotteet ovat. Kosmetiikkavalinnoissa on otettava huomioon myös yksilöllisyys. Oman ihon tuntemuksia on tärkeä kuunnella ja tehdä valintoja tuntemusten perusteella. Kuten aina, sama tuote ei välttämättä toimi kaikilla. 

Toisen hoidollisen vaihtoehdon muodostavat lääkehoidot. Ihon punoituksen hoitoon voidaan käyttää esimerkiksi propanolia. Laajentuneita hiusverisuonia voidaan puolestaan hoitaa erilaisilla laserhoidoilla ja injektioilla. 

Eri vaihtoehtoja on hyvä puntaroida, ottaen huomioon oireiden haastavuuden ja vaikutukset elämänlaatuun. Lisäksi oireiden ennaltaehkäisy on tärkeää. Iho on muistettava suojata auringolta hyvin, aurinkosuojan tai vaatteiden avulla. Myös voimakkaita lämpötilavaihteluita on syytä välttää ja huomioida runsaan alkoholin kulutuksen ja muiden tekijöiden aiheuttama kohonnut riski.

Ihanaa alkusyksyä!

-Tuuli / Kauneushoitola Isla