Perioraalidermatiitti, POD

Suunympärysihottumanakin tunnettu perioraalidermatiitti koskettaa monia. Ruusufinnin kanssa samaan tautiperheeseen kuuluva ihotauti oireilee suun, leuan, nenänpielten ja silmien ulkonurkkien alueella punoituksena ja pieninä näppylöinä. Osalla potilaista oireisiin liittyy myös ihon polttelu ja kutina. Yleisimmin 16–45-vuotiailla naisilla esiintyvä ihotauti voidaan sekoittaa helposti muihin ihotauteihin, kuten ruusufinniin, akneen tai tali-ihottumaan. Kyseessä on monin osin tuntematon ihotauti, eikä sen syntymekanismeista vielä tiedetä paljoakaan. Ensimmäiset merkinnät perioraalidermatiitista on vuodelta 1957, jolloin siihen viitattiin termillä “light-sensitive seborrhoeid”.

Ihotaudin syntymekanismeja on tutkittu jonkin verran, mutta tarkkaa tietoa ei vielä ole. Sen sijaan lukuisat tekijät ovat herättäneet tutkijoiden mielenkiinnon. Yleisin perioraalidermatiittiin liitetty taustatekijä on kortisonivalmisteiden käyttö. Vaikka kostisonivalmisteiden käyttö ei vaikutakaan kaikkien potilaiden oireiden taustalla, on se monessa tapauksessa yhdistetty perioraalidermatiittiin. Tarkkaa syytä tähän ei vielä tiedetä, vaikka epäillään, että siihen liittyisi kortisonivalmisteiden vaikutukset ihon suojabärrieriin sekä karvatuppien mikrobiomiin. 

Kortisonivalmisteiden lisäksi perioraalidermatiitin taustatekijäksi epäillään heikentynyttä ihon suojabärrieriä. Myös iholla esiintyvät Candida Albicans-hiivat, Demodex-talipunkit sekä fusiform bakteerit ovat herättäneet tutkijoiden mielenkiinnon. Kyseisten mikrobien osallisuutta ei ole voitu todistaa aukottomasti, mutta niitä kaikkia on havaittu tutkimuksissa oirealueilla. 

Kortisonin, ihon suojabärrierin sekä mikrobien lisäksi perioraalidermatiittiin on yhdistetty kosmetiikkatuotteet, ympäristötekijät sekä hormonaaliset tekijät. Hormonaaliset tekijät yhdistettiin perioraalidermatiittiin, kun ihotaudin huomattiin koskettavan enemmän naisia. Lisäksi oireiden huomattiin pahenevan osalla juuri ennen kuukautisia tai hormoniehkäisyvalmisteiden käytön yhteydessä. Ympäristötekijöistä erityisesti UV-säteilyn sekä voimakkaan tuulen vaikutusta on korostettu. 

Epäiltyjä on siis monia, mutta yleistettävää ja luotettavaa tietoa vain vähän. Osalla ihotaudin taustalla voi vaikuttaa eri tekijät ja myös oireita pahentavat tekijät ovat yksilöllisiä. On hyvin kiinnostavaa seurata, mitä uutta opimme perioraalidermatiitista tulevaisuudessa tutkimustyön edetessä.

Perioraalidermatiitin hoito

Perioraalidermatiitin hoitoon ei ole olemassa yhtä, kaikille tehoavaa hoitomenetelmää. Hoidossa käytetään sekä sisäisesti, että ulkoisesti käytettäviä hoitomenetelmiä, jotka lääkäri valitsee aina yksilöllisesti. Hoitosuunnitelmaa tehdessä huomioidaan oireiden vaikeusaste, ikä, sukupuoli ja muut yksilölliset tekijät. On hyvä muistaa, että hoitovaste ei ala heti, vaan esimerkiksi ulkoisesti käytettävien valmisteiden teho voi näkyä vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua aloituksesta. Tyypillisesti heti hoidon alussa päädytään lopettamaan mahdollisen kortisonivalmisteen käyttö. 

Yksi tärkeä teema perioraalidermatiitin hoidossa on iho-oireita laukaisevien tekijöiden välttäminen. Hoidossa pyritään siihen, että oireita laukaisevat tekijät opittaisiin tunnistamaan. Tekijöiden tunnistamisessa voi hyödyntää esimerkiksi ruusufinninkin hoidossa käytettyä oirepäiväkirjaa, johon kirjataan ylös ihon oireilu sekä mahdolliset laukaisevat tekijät.

Perioraalidermatiiitti ja ihonhoito

Kosmetiikkaa epäillään yhdeksi perioraalidermatiitin taustalla vaikuttavaksi tekijäksi. Vaikka se ei välttämättä olekaan oireiden varsinainen syy, voi kosmetiikka pahentaa oireita ja lisätä ihoärsytystä. Erityisesti runsas kosmetiikan käyttö, iholle okkluusion eli kalvon muodostavat tuotteet, korkean aurinkosuojan omaavat tuotteet sekä fluoripitoiset tuotteet on yhdistetty perioraalidermatiittiin. 

Oireiden hillitsemiseksi suositellaan vähentämään kosmetiikan käyttö minimiin ja valitsemaan mahdollisemman hellävaraiset ja herkälle iholle soveltuvat tuotteet. Tuotteiden käytön vähentäminen minimiin on erityisen tärkeää silloin, jos niiden epäillään laukaisevan iho-oireet. Vastaavissa tapauksissa suositellaan siirtymään mahdollisimman yksinkertaisiin ja vähän apuaineita, kuten hajusteita ja säilöntäaineita sisältäviin tuotteisiin. 

Vältä näitä:

• runsas kosmetiikan käyttö

• apuaineet (hajusteet, säilöntäaineet...)

• okklusion muodostavat tuotteet (esim. parafiinia sisältävät tuotteet)

Vaikka suosituksia kosmetiikan käyttöön onkin annettu, on tärkeää muistaa yksilöllisyys. Kaikilla kosmetiikka ei välttämättä aiheuta lainkaan oireiden pahenemista, kun taas osalla kaikki tuotteet tuntuvat ärsyttävän. Yleisistä ohjeista onkin apua erityisesti silloin, kun sopivien tuotteiden valinta tuntuu vaikealta. Kannattaa myös perehtyä aiempaan blogikirjoitukseemme herkän ihon hoitoon liittyen, sillä samojen vinkkien hyödyntämisestä voi olla apua myös perioraalidermatiitin kohdalla.

Kosmetologi aloittaa perioraalidermatiitti-ihon hoidon aina hyvin varovaisesti, välttäen aktivoivia ja mahdollisesti ihon tilaa pahentavia hoitomenetelmiä ja -tuotteita. Alkuun hoidossa käytetään mahdollisimman mietoja tuotteita ja menetelmiä ja pikkuhiljaa opitaan tuntemaan ihoa ja sen reagointitapaa. Sitä kautta löydämme iholle sopivat tuotteet ja hoitomenetelmät, samalla minimoiden ikävien ärsytysreaktioiden riskiä.  

Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä uutta perioraalidermatiitista tulemme oppimaan tulevien tutkimusten myötä. Lisätieto on todella tarpeen, sillä perioraalidermatiitti koskettaa monia! 

Talvisin terveisin,

Tuuli / kauneushoitola Isla