Kaikki blogitekstit
Kosmetiikan säilyvyydestä ja säilöntäaineeton kosmetiikka
Ihanaa alkanutta syyskuuta! Syyskuun blogijulkaisumme käsittelee tällä kertaa kosmetiikkaa ja käymme läpi kosmetiikkatuotteen säilyvyyttä. Lisäksi puhumme nousevasta trendistä - säilöntäaineettomasta kosmetiikasta.
Alkuun on hyvä kerrata hieman kosmetiikkavalmisteiden perusteita. Euroopassa kosmetiikkaa säädellään EU:n kosmetiikka-asetuksella. Kosmetiikka-asetuksen avulla pyritään varmistamaan, että Euroopan alueella myytävä kosmetiikka on käyttäjälleen turvallista. Asetuksen mukaisesti valmistajan tai jakelijan on varmistettava että valmiste on käyttäjälle turvallinen ja, että sen pakkauksessa annetaan kaikki tarvittavat tiedot. Varsinainen dokumentti on pitkä ja yksityiskohtainen, mutta hyvin tärkeä jotta voimme turvallisin mielin käyttää kosmetiikkaa Euroopassa. Sivuhuomautuksena voidaan todeta, että tästä syystä Euroopaan ulkopuolelta tilattu kosmetiikka muodostaa käyttäjälle suuremman riskin. Kosmetiikkatuotteet kannattaakin ostaa Euroopan alueelta.
Kosmetiikan säilyvyys
Kuten sanottu, kosmeettisen valmisteen on oltava käyttäjälleen turvallista. Yksi tähän liittyvä teema liittyy valmisteen mikrobimäärään. Kosmetiikan ei tarvitse olla steriiliä, sillä tämä tekisi valmistuksesta hyvin kallista ja vaativaa. Mikro-organismien määrä ei saa kuitenkaan ylittää tiettyjä raja-arvoja. Tästä syystä kosmetiikkatuotteisiin lisätään säilöntäaineita, säilyvyyttä parantavia aineita sekä antioksidantteja.
Säilöntäaine määritellään EU:n kosmetiikka-asetuksessa seuraavasti: "Säilöntäaineet ovat aineita, jotka on tarkoitettu yksinomaan tai pääasiassa estämään mikro-organismien kehittyminen kosmeettisissa valmisteissa". Säilöntäaineet ovat määritelty kosmetiikka-asetuksen liitteessä V. Säilöntäaineiden lisäksi tuotteessa voidaan käyttää säilyvyyttä parantavia aineita, kuten antimikrobisia ominaisuuksia omaavia ainesosia.
Lähtökohtaisesti kosmetiikkatuote muodostaa monelle mikrobille hyvin mieluisan kasvuympäristön, sillä tuote sisältää vettä, ravinteita ja monelle mikrobille optimaalisen lämpötilan sekä pH:n. Ilman säilöntäaineita tai säilyvyyden turvaamista muilla tavoin pilaantuisi tuote hyvin nopeasti.
Säilöntäaineiden määrä
Yleisessä keskustelussa kuulee välillä kauhisteltavan tuotteita, jotka sisältävät paljon säilöntäaineita. Taustalla on huoli tuotteen turvallisuudesta sekä tuotteen aiheuttamista mahdollisista ärsytysreaktioista. On kuitenkin tärkeä tiedostaa, että säilöntäaineiden kohdalla se, että tuote sisältää useampaa säilöntäainetta ei välttämättä ole lainkaan huono juttu. Käyttämämme säilöntäaineet tehoavat säilöntäaineen luokasta riippuen eri mikro-organismeihin. Näin ollen useamman säilöntäaineen avulla voidaan tarjota laaja-alaisempi suoja eri mikrobeja vastaan, yhden säilöntäaineen tuhotessa vain tiettyjä mikrobeja. Säilöntäaineiden kohdalla voikin kuulla maininnan 1+1=3. Laaja-alaisemman suojan lisäksi useampaa säilöntäainetta käyttämällä voidaan saada riittävä teho käyttämällä pienempiä määriä säilöntäaineita. Ei siis tarvitse kauhistua, vaikka tuote sisältäisikin muutamaa eri säilöntäainetta.
Pilaantunut tuote
Kosmetiikkatuotteen pakkauksessa kerrotaan kauanko tuote säilyy. Näitä pakkausmerkintöjä on tärkeä noudattaa, sillä säilyvyysajan päättymisen jälkeen tuotteen turvallisuutta ei enää voida taata. Mikrobimäärän liiallinen nousu voi pahimmillaan aiheuttaa ihoreaktioita, erityisesti rikkonaiselle iholle käytettynä. Pilaantuminen ei näy aina ulospäin, mutta se ei tarkoita että tuotetta enää kannattaisi käyttää. Älä siis enää käytä tuotetta säilyvyysajan päätyttyä. Mikäli tuotteessa on mainittu tuotteen säilyvyysaika avaamisen jälkeen, on tuotteeseen hyvä merkitä ylös avauspäivämäärä. Näin on helpompi pysyä kartalla säilyvyysajan ylittymisestä.
Kosmetiikan pilaantumiseen viittaa muun muassa…
tuotteen värin muutokset
koosetumuksen muutokset
hajun muutokset
kaasukuplat tuotteessa
Mikäli havaitset tuotteessa jotain näistä muutoksista, lopeta tuotteen käyttö.
Säilöntäaineeton kosmetiikka
Tällä hetkellä nousevana trendinä on säilöntäaineeton kosmetiikka. Termillä viitataan tuotteisiin, jotka eivät sisällä EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteessä V mainittuja ainesosia. Säilöntäaineiden sijaan tuotteet sisältävät säilyvyyttä parantavia aineita sekä antioksidantteja. Koska tuotteen mikrobipitoisuus ei saa nousta tiettyjen raja-arvojen yli, on vastaavien valmisteiden säilyvyysaika usein lyhyempi.
Säilötäaineiden tarvetta voidaan vähentää myös muilla tavoilla. Esimerkiksi tuotteen pakkaus- ja valmistustavalla voidaan vaikuttaa säilöntäaineiden tarpeeseen. Pakkaamalla tuote ilmatiiviiseen pakkaukseen estetään mikrobien pääsyä tuotteeseen ja saadaan siten lisättyä säilyvyyttä. Myös kosmetiikkavalmisteen sisältämät raaka-aineet vaikuttavat siihen, miten hyvin mikrobit tuotteessa viihtyvät.
Lopuksi
Loppuun voidaan todeta, että kosmetiikan säilyvyys on tärkeä teema ja omien tuotteiden säilvyysajoista on hyvä pysyä kartalla. Säilöntäaineiden avulla pyritään turvaamaan kosmetiikan turvallisuus käyttäjälle, mutta niiden tarvetta voidaan vähentää lukuisten eri keinojen kautta esimerkiksi vaikuttamalla tuotteen pakkausvalintaan tai käyttämällä säilyvyyttä parantavia ainesosia.
On hyvä muistaa että säilöntäaineita käytetään kosmetiikassa hyvästä syystä. EU-alueella säilöntäaineiden turvallisuutta arvioidaan jatkuvasti ja tarvittaessa eri säilöntäaineiden käyttöön asetetaan pitoisuusrajoituksia käyttäjän turvallisuuden takaamiseksi.
Arkeen palatessa nyt onkin mitä oivin aika käydä omat kosmetiikkakaapit läpi ja heittää pois pilaantuneet tuotteet!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihon puhdistaminen - miten ja miksi?
Ihanaa elokuun alkua! Blogin puolella pääsemme tässä kuussa perehtymään tarkemmin kosmetiikan kemiaan ihon puhdistamisen näkökulmasta. Ihon puhdistaminen on tärkeä vaihe ihon kotihoidossa ja siihen onkin hyvä panostaa terveen ja hyvinvoivan ihon tavoittelussa.
Miksi iho pitää puhdistaa?
Ihon puhdistaminen on tärkeä osa ihon kotihoitoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihon puhdistaminen oikein valitulla puhdistustuotteella vahvistaa ihon läpäisyesteen toimintaa ja ehkäisee ihon kuivumista. Läpäisyesteen vahvistamisen lisäksi ihon puhdistaminen poistaa iholta likaa sekä epäpuhtauksia ja auttaa tasapainottamaan mikrobiomia. Puhdistuksella siis todella on lukuisia ihon tasapainon kannalta merkittäviä vaikutuksia.
Vaikka puhdistustuote onkin poispestävä tuote, on sillä siis tärkeä rooli ihon kotihoidossa ja näin ollen tuotteen valintaan on hyvä panostaa.
Ihon puhdistamisen hyödyt
ihon läpäisyesteen vahvistaminen
lian ja epäpuhtauksien poistaminen
mikrobiomin tasapainotus
Puhdistustuotteen valinta
Kuten sanottu, ihon oikeaoppisella puhdistuksella on lukuisia ihon toiminnan kannalta edullisia vaikutuksia. Puhdistuksessa käytetyllä tuotteella on kuitenkin suuri vaikutus puhdistuksesta saataviin hyötyihin, sillä väärin valittu puhdistustuote voi päinvastaisesti vaurioittaa ihon rakennetta ja järkyttää tasapainoa. Väärin valittu puhdistustuote voikin aiheuttaa lukuisia ihon epätasapainotiloja kuten ihon kuivumista, punoittelua, kiristelyä ja kihelmöintiä.
Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna voidaan todeta, että ihon kuivumista ehkäisevässä hoidossa puhdistustuotteen tulisi täyttää kaksi kriteeriä:
tuotteen pH lähellä ihon omaa pH:ta (noin 5.5)
hellävaraiset pesevät aineet
Puhdistustuotteen pH:lla on havaittu olevan mahdollisia negatiivisia vaikutuksia ihon rakenteeseen ja toimintaan, mikäli se eroaa voimakkaasti ihon omasta lievästi happamasta pH:sta. Tästä syystä ihon kuivumista ehkäisevässä hoidossa suositellaan välttämään esimerkiksi voimakkaasti emäksisiä (pH yli 7) saippuoita ja suosimaan tuotteita joiden pH on lähellä ihon omaa pH:ta (noin 5.5). Moneen puhdistustuotteeseen on tänä päivä merkitty pH, joka helpottaa ostopäätöksen tekemistä.
Toinen huomioitava seikka liittyy puhdistustuotteen peseviin aineisiin. Pesevät aineet kuuluvat kosmetiikan raaka-aineissa pinta-aktiivisten aineiden ryhmään. Pinta-aktiiviset aineet ovat kemialliselta rakenteeltaan hyvin kiehtovia ja ne muodostavat monimuotoisen ryhmän kosmetiikassa. Monia pinta-aktiivisia aineita voidaan käyttää useaan eri tarkoitukseen, joista ihon peseminen muodostaa vain yhden esimerkin.
Molekyylitasolla tarkasteltuna pinta-aktiivisilla aineilla on sekä vesiliukoinen että rasvaliukoinen pää. Tämä rakenne mahdollistaa niiden toimimisen veden ja rasvamaisen aineen rajapinnassa. Puhdistuksen kannalta tärkeässä roolissa on erityisesti molekyylin vesiliukoinen pää, jonka mukaan pinta-aktiiviset aineet voidaan luokitella neljään ryhmään: kationisiin, anionisiin, amfoteerisiin ja ionittomiin.
Puhdistustuotteissa käytetyt pesevät aineet ovat yleisesti anionisia, amfoteerisia tai ionittomia. Kullakin ryhmällä on puhdistustuotteessa omat etunsa. Tunnetun esimerkin pesevästä aineesta muodostaa sodium laureth sulfate (SLS), joka kuuluu anionisiin pinta-aktiivisiin aineisiin. Ihon kuivumista ehkäisevässä hoidossa suositellaan valitsemaan tuotteita, jotka sisältävät miedompia peseviä aineita. Ionittomia ja amfoteerisia peseviä aineita pidetään usein paremmin siedettyinä kuin anionisia peseviä aineita, mutta raaka-aineiden välillä on paljon vaihtelua. Asiasta onkin hyvä konsultoida omaa kosmetologia parhaan tuotteen löytämiseksi.
Lähtökohtaisesti ihon rakennetta ja toimintaa kunnioittava puhditustuote on siis hellävarainen. Liian voimakkaalla puhdistuksella vaurioitetaan ihon ylimmän kerroksen rakennetta, joka voi aiheuttaa lukuisia epätasapainotiloja. Puhdistuksessa onkin hyvä välttää voimakkaita peseviä aineita sekä ihoa kuorivia aineita. Poikkeuksen muodostavat tietyt ihon häiriötilat, joissa iho voi hetkellisesti hyötyä voimkkaammasta puhdistuksesta.
Kuinka usein iho tulee puhdistaa?
Riittävän puhdistuksen määrästä on paljon erilaisia ohjeita ja neuvoja. Tieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna voidaan todeta, että ihon puhdistaminen näyttäisi olevan riittävää vain kerran päivässä tehtynä. Esimerkiksi akneiholla tehdyissä tutkimuksissa sekä aamuin että illoin tehdyllä puhdistuksella ei ole havaittu olevan hyötyä akneoireiden hoidossa kerran päivässä tehtyyn puhdistukseen verrattuna. Yleisesti ottaen on siis riittävää, että iho puhdistetaan huolellisesti iltaisin. Aamulla iho voidaan huuhdella kevyesti vedellä, mutta lähtökohtaisesti tuotteella tehtävällä puhdistukselle ei ole aamuisin tarvetta.
Tänä päivänä puhutaan myös paljon kaksois- ja kolmoispuhdistuksesta. Tästä aiheesta on vielä kovin vähän tieteellistä näyttöä, jonka vuoksi niiden tarpeellisuuteen on vaikea ottaa kantaa. Teoriassa yhden puhdistuskerran voidaan ajatella riittävän, mutta hellävaraisella kaksoispuhdistuksella tuskin on negatiivisia vaikutuksia ihon toimintaan.
Yhteenveto
Ihon puhdistus on tärkeä osa ihon kotihoitoa ja siihen on hyvä panostaa. Suosi kotihoidossa mieluummin hellävaraisia puhdistustuotteita, joiden pH olisi hieman hapan. Puhdista iho puhdistustuotteella iltaisin. Aamuisin puhdistukseen riittää pelkkä vedellä huuhtelu. Vältä voimakkaita ja syväpuhdistavia tuotteita päivittäisessä käytössä. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että maitomaiset ja voidemaiset puhdistustuotteet ovat usein vaahtoavia tuotteita hellävaraisempia.
Mikäli kaipaat lisäneuvoja puhdistustuotteen valintaan, ethän epäröi olla meihin yhteydessä. Älä jää ihosi kanssa yksin <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Melasma eli maksaläiskä
Aurinkoista heinäkuun alkua! Kesällä lisääntyneen auringonsäteilyn myötä keskustelussa nousee esiin tuttu aihe, pigmenttihäiriöt. Erilaiset pigmenttihäiriöt ovat yleisiä erityisesti naisten keskuudessa ja ne voivat vaikuttaa elämänlaatuun ja itsetuntoon voimakkaasti. Pigmenttihäiriöitä on olemassa lukuisia erilaisia, mutta tässä blogijulkaisussa tulemme tutustumaan tarkemmin melasmaan eli maksaläiskään.
Mikä on melasma?
Melasma on tyypillisesti kasvojen alueella symmetrisesti esiintyvä tumma hyperpigmentaatio. Tummien läiskien rajat ovat epätarkkoja ja niitä nähdään usein otsan, nenän, ylähuulen, poskien sekä leuan alueella. Melasmaa pidetään yleisenä vaivana, joskin sen tarkkaa esiintyvyyttä väestössä on vaikea arvioida. Sen kuitenkin tiedetään olevan yleisempi naisväestössä.
Melasman taustalla
Melasman syntyyn vaikuttavia tekijöitä tunnetaan lukuisia, vaikka paljon on vielä selvittämättä. Riskitekijöihin luetaan muun muassa…
ihotyyppi
valoaltistus
hormonaaliset tekijät
perimä sekä
hormonaaliset lääkitykset.
Tutkimuksissa on havaittu, että tummemmilla ihotyypeillä on kohonnut riski melasmaan. Tärkeässä roolissa on myös valoaltistuksen määrä, sillä vakavilla valovaurioilla on huomattu olevan selvä yhteys melasman syntyyn. Hormonaalisten tekijöiden vaikutuksia puolestaan kuvaa se, että melasman ilmeneminen on tyypillistä raskauden aikana. Myös tietyt hormonaaliset valmisteet sekä vaihdevuodet voivat vaikuttaa melasman syntyyn.
Mitä ihossa tapahtuu?
Kuten sanottu melasman muodostumiseen vaikuttaa monen tekijän yhteisvaikutus ja näin ollen myös ihossa voidaan nähdä alueella lukuisia poikkeavuuksia. Esimerkiksi UV-säteily vaikuttaa melasman syntyyn muun muassa lisäämällä ihossa vapaiden happiradikaalien määrää sekä lisäämällä pigmentin eli melaniinin tuotantoa. Vapaat happiradikaalit hajottavat solurakenteita niiden määrän kohotessa liian suureksi. Tilaa kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi, jolta suojautumisessa aurinkosuojauksella on tärkeä rooli. UV-säteilyn lisäksi myös näkyvä valo on voitu liittää pigmentaation syntyyn. Sekä näkyvä valo, että UV-säteily vaikuttavat ihon eri solutyyppeihin (epidermiksen keratinosyyteihin ja dermiksen fibroblasteihin), jotka eri signaalireittien kautta lisääävät pigmentaatiota.
Ihon pigmentin eli melaniinin tuotannosta vastaavat melanosyytti nimiset solut. Melanosyytit sijaitsevat ihon epidermiksen alimmassa kerroksessa ja ne ovat voimakkaasti haaroittuneita. Melanosyytin haaroja kutsutaan dendriiteiksi ja melanosyytti kuljettaa niiden kautta pigmenttiä “ihosoluille” eli keratinosyyteille. Pigmentti asettuu keratinosyyttisolun tuman yläpuolelle suojaamaan solua auringon säteilyltä. Melasmassa eri tekijöiden toimesta melanosyyttien on havaittu jakautuvan nopeammin. Myös kyseisten solujen aktiivisuuden on havaittu kiihtyvän. Muutoksia nähdään edellä kuvattujen lisäksi ihon läpäisyesteessä, jonka arvioidaan olevan vaurioitunut melasmassa.
Melasma voidaan jakaa edelleen kolmeen luokkaan:
epidermaalinen melasma
dermaalinen melasma
edellä mainittujen välimuoto
Epidermaalisessa melasmassa melaniinia eli pigmenttiä esiintyy kaikissa epidermiksen kerroksissa, erityisesti epidermiksen alaosissa. Pigmentin tuotannosta vastaavat melanosyytit ovat laajentuneita ja voimakkaasti haarautuneita ja niiden pigmentin tuotanto on kiihtynyt. Itse melanosyyttisolujen määrän ei kuitenkaan uskota olevan kohonnut.
Dermaalisessa melasmassa pigmenttiä voidaan havaita myös epidermiksen alla sijaitsevan dermiksen puolella. Dermaalisessa melasmassa pigmentin lisäksi voidaan havaita valoeslastoosia sekä muutoksia ihon verisuonituksessa. Välimuodossa nähdään molempien muotojen ominaisuuksia.
Melasman hoito
Melasman hoito on haastavaa. Hoito ei ole välttämätöntä, mutta moni kokee sen tärkeäksi pigmenttihäiriön sijaitsessa näkyvällä paikalla kasvojen alueella. Ihomuutoksen taustalla vaikuttaa monen tekijän yhteisvaikutus, jolloin tehokkaan hoidon tulisi kyetä vaikuttamaan näistä mahdollisimman moneen.
Melasman hoidossa tärkeänä tekijänä pidetään ennaltaehkäisevää aurinkosuojausta. Kuten todettu valoaltistus on voitu selvästi liittää melasman riskitekijöihin, jonka vuoksi aurinkosuojauksesta on tärkeä huolehtia hyvin. Aurinkosuojauksessa suositellaan valitsemaan korkean suojakertoimen omaava tuote, joka tarjoaa suojan sekä UVA- ja UVB-säteilyä, että näkyvää valoa kohtaan.
Aurinkosuojauksesta huolehtiminen ei kuitenkaan tarkoita, että melasmaa ei voisi muodostua. Olemassa olevan melasman hoidossa voidaan käyttää erilaisia paikallishoitovalmisteita, joskin niiden tehossa on suuria vaihteluita eikä lupauksia niiden toimivuudesta voida antaa. Useimmat pinnallisesti käytettävät valmisteet vaikuttavat estämällä pigmentin eli melaniinin tuotantoa. Tänä päivänä ajatellaan että parhaita tuloksia saadaan käyttämällä eri valmisteiden yhdistelmiä, sillä tällöin melasmaan pystytään vaikuttamaan laaja-alaisemmin.
Yleisiä paikallishoidossa käytettäviä ainesosia:
Hydrokinoni (Inci: hydroquinone)
Retinoidit
Niasiiniamidi (Inci: niacinamide)
Atselaiinihappo
Kojic happo
Askorbiinihappo
Kaunokaisuute
Lakritsi
Amblapuu
Arbutiini
Soija
Edellä kuvattujen melasman hoitoon käytettyjen ainesosien tehosta on vaihtelevaa näyttöä. Haasteena tutkimuksissa on tutkimusten pieni koko ja pitkäaikaisvaikutusten seurannan puute. Näin ollen ainesosien todellista tehoa melasman hoidossa on vaikea arvioida. Lisäksi paikallishoitotuotteen tehoon vaikuttaa aina myös tuotteen muu koostumus. Tänä päivänä ajatellaankin että kosmeettisen valmisteen tehoa ja vaikutuksia pitäisi tutkia valmiin tuotteen tasolla yksittäisten ainesosien sijaan. Vaikka tehosta ei siis ole takeita, voi moni kokea hyötyvänsä paikallishoitotuotteiden käytöstä ja havaita melasman vaalenemista.
Melasman hoidossa voidaan joissain tapauksissa käyttää myös sisäisiä hoitomenetelmiä, mutta tämä on hyvin harvinaista. Kolmantena hoitolinjana ovat erilaiset hoitomenetelmät, joiden avulla melasmaa pyritään häivyttämään. Hoitomenetelmiin yhdistetään tyypillisesti paikallishoitotuote sekä hyvä aurinkosuojaus. Melasman hoidossa voidaan käyttää lukuisia erilaisia hoitomenetelmiä, kuten…
kemiallisia kuorintoja
Kemiallisista kuorinnoista voi olla apua melasman hoidossa niiden epidermistä uudistavan vaikutuksen vuoksi. Vaikutukset näkyvätkin parhaiten epidermaalisten melasmojen hoidossa. Eniten tutkittu kemiallinen kuorinta melasman hoidossa on glykolihappo, mutta myös muita kuorinta-aineita käytetään paljon.
mikroneulausta
Mikroneulauksessa iholle tehdään pieniä kanavia, joiden kautta aktiiviainetta voidaan imeyttää syvemmälle ihoon. Neulauksen aiheuttamat kanavat stimuloivat lisäksi ihon haavan paranemisprosessia, joka vaikuttaa moneen ihon prosessiin aina solujakautumisesta lähtien. Mikroneulauksella saadaan vaikutettua syvemmälle ihoon, minkä vuoksi sitä pidetään potentiaalisena hoitomenetelmänä myös dermaalisten melasmojen hoidossa.
laser- ja valohoitoja
Laseria melasman hoidossa on tutkittu viime vuosina enemmän ja saadut tulokset ovat olleet vaihtelevia. Laserin avulla haluttuun kohtaan ihossa saadaan kohdistettua lämpöenergiaa. Melasman hoidossa suositaan ei-ablatiivisia lasereita, sillä ne aiheuttavat vähän tulehdusta ja siten omaavat pienemmän riskin tulehduksen jälkeiseen pigmentaatioon. Ipl:n avulla on myös saatu hyviä tuloksia melasman hoidossa pienemmissä tutkimuksissa.
Edellä kuvattujen menetelmien lisäksi melasman hoidossa voidaan käyttää myös lukuisia muita hoitomenetelmiä kuten matalataajuista ultraääntä ja radiofrekvenssiä. Monen hoitomenetelmän kohdalla on sama haaste kuin paikallishoitovalmisteissa. Tutkimuksia hoitojen vaikutuksista ja etenkin pitkäaikaisseurantaa on vielä olemassa kovin vähän. Näin ollen hoitomenetelmien todellisen tehon arviointi on haastavaa ja yksilöllisiä eroavaisuuksia hoitojen toimivuudessa voi olla paljon.
Koska melasma on hyvin haastavahoitoinen, pidetään peittomeikkausta hyvin tärkeänä osana ihomuutosten häivyttämistä. Peittomeikkauksen kautta saadaan häivytettyä melasmaa, joka voi olla tärkeässä roolissa itsetunnon näkökulmasta. Peittomeikkauksessa käytetään runsaspigmenttisiä tuotteita. Hyviä peittomeikkaukseen tarkoitettuja tuotteita löytyy monelta kosmetiikkabrändiltä.
Lopuksi
Yhteenvetona voidaan todeta että melasma on turhauttava ja haastavahoitoinen tila, joka voi vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun. Hoidon tehoon vaikuttaa moni tekijä aina ihotyypistä perimään ja hormonaalisiin tekijöihin. Koska melasman taustalla vaikuttaa moni tekijä, on myös hoidossa yhdistettävä erilaisia menetelmiä. Tärkeää on suojata iho hyvin valolta ja hoitaa sekä tulehduksellisia, verisuoniin liittyviä, pigmenttiin liittyviä ja hormonaalsiia muutoksia. Lisääntyvä tutkimusnäyttö opettaa meille jatkuvasti uusia tapoja hoitaa melasmaa entistä tehokkaammin.
Jos kaipaat apua melasman hoitoon, me autamme mielellämme! Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Valoihottumat
Aurinko on hellinyt meitä runsaasti alkukesästä! Lisääntynyt auringon määrä ilahduttaa ja virkistää, mutta ihon näkökulmasta tilanne voi olla joskus toinen. Monen ihotaudin ja -ongelman oireet helpottavat kesällä muun muassa lämpötilan, UV-säteilyn ja korkeamman ilmankosteuden myötä. Toisilla puolestaan kevääseen liittyvä lisääntynyt auringonsäteilyn sekä siitepölyn ja katupölyn määrä voi aiheuttaa päinvastaisen reaktion ja pahentaa iho-oireita. Esimerkiksi ruusufinni ja vitiligo ovat ihotauteja, jotka voivat pahentua kesän aikana. Ruusufinnin kohdalla moni on raportoinut iho-oireiden pahenevan nimenomaan auringon UV-säteilyn vuoksi, joka voi tehdä kesäajasta hyvin haastavaa. On myös huomioitava, että monen ihotaudin hoidossa käytetään lääkevalmisteita, jotka herkistävät ihoa valolle. Tällaisten lääkevalmisteiden käytön yhteydessä iho on erityisen tärkeä suojata hyvin auringon säteilyltä.
Ihotaudin oireiden pahenemisen, valovanhenemisen ja palamisen lisäksi auringon säteilyllä voi olla muitakin negatiivisia vaikutuksia. Näistä esimerkin muodostavat valoihottumat. Tässä julkaisussa puhummekin näistä monia koskettavista ihottumista, jotka voivat tehdä kesästä erityisen haastavaa aikaa.
Mitä valoihottumat ovat?
Valoihottumat ovat nimensä mukaisesti ihottumia, joiden aiheuttajana toimii auringon säteilyn eri aallonpituudet. Yleisesti auringon säteilystä valoihottumia aiheuttavat UVA- ja UVB-säteet, mutta myös muut aallonpituudet kuten näkyvä valo voivat laukaista oireet. Valoihottuma voi puhjeta pelkän säteilyn vaikutuksesta, mutta joskus taustalla on säteilyn ja jonkin kemikaalin tai lääkeaineen yhdistelmä. Valoihottumia tunnetaan useampaa erilaista. Niihin luetaan…
monimuotoinen valoihottuma (MMVI)
krooninen aktiininen dermatiitti
aktiininen prurigo
valonokkosihottuma
ulkoisen tai sisäisen tekijän aiheuttama herkistymä UV-säteilylle
Monimuotoinen valoihottuma
Yleisin valoihottuman muoto on monimuotoinen valoihottuma, joka nimensä mukaisesti oireilee hyvin monin eri tavoin. Yleisimpänä valoihottuman muotona monimuotoiselle valoihottumalle on kehittynyt myös muita yleisiä nimityksiä kuten “aurinkoihottuma” ja “aurinkoallergia”. Valoihottuman kohdalla ei kuitenkaan ole kyse allergiasta, jonka vuoksi viimeisenä mainittu nimitys on harhaanjohtava ja voi antaa ihottumasta väärän kuvan.
Monimuotoisen valoihottuman on arvioitu koskettavan noin joka 5. suomalaista jossain elämän vaiheessa. Tyypillisimmillään monimuotoinen valoihottuma puhkeaa 20-30 vuoden iässä. Sen on myös arvioitu olevan yleisempi naisväestössä. Ihottumaoireet alkavat aurinkoaltistuksen jälkeen nopeasti muutamassa tunnissa auringolle altistuneille ihoalueille. Ihottuma on tyypillisesti pientä, läiskämäistä ja näppyläistä ja keskittyy käsivarsien, ranteiden, kämmenselkien, rintakehän ja kasvojen alueelle.
Muutamassa tunnissa ilmaantuneet oireet häviävät useimmiten itsestään muutamien päivien kuluessa. Mikäli oireet eivät häviä itsestään, voidaan hoitoon yhdistää kortisonivalmiste. Useimmiten monimuotoisen valoihottuman oireilu liittyy vain kevään ja kesän ensimmäsiiin aurinkoaltistuksiin ja loppukesä voikin kulua ilman oireita. Oireet voivat kuitenkin palata seuraavina vuosina, vaikka niillä onkin taipumus hiipua ajan kanssa.
Krooninen aktiininen dermatiitti
Toinen valoihottuman muoto on harvinaisempi ja pitkäkestoisempi. Kyseessä on krooninen aktiininen dermatiitti. Kyseistä valoihottumaa esiintyy enemmän vanhemmassa miesväestössä ja siihen liittyy usein atooppinen ekseema tai allerginen kosketusihottuma. Krooninen aktiininen dermatiitti oireilee punoituksena, hilseilynä, kutinana sekä mahdollisena ihon paksuuntumisena. Monimuotoisen valoihottuman tavoin iho-oireet alkavat valolle altistuneilta alueilta, mutta kroonisessa aktiinisessa dermatiitissa oireet voivat levitä myös muille alueille valoihottuman kroonistuessa.
Valonokkosihottuma
Valonokkosihottuma eroaa aiemmin esitellyistä valoihottumista jonkin verran. Siinä oireet alkavat hyvin lyhyessä ajassa, jopa minuuteissa auringon säteilylle altistumisesta. Hyvin nopean ilmestymisen lisäksi oireet kuitenkin myös häviävät nopeasti altistuksen jälkeen. Monesti oireet ovat poistuneet jo muutamassa tunnissa. Valonokkosihottuman iho-oireisiin kuuluvat kutiavat paukamat, joita muodostuu auringolle altistuneille alueille. Iho-oireita voi muodostua auringolle altistumisen jälkeen läpi kesän, mutta tyypillisesti iho karaistuu kesän aikana ja oireet vähenevät kesän loppua kohti.
Valoihottumien hoito
Edellä olemme tutustuneet muutamaan valoihottuman muotoon. Vaikka valoihottuma tunnetaan myös muita, on niiden hoidossa alaluokasta riippumatta paljon yhteneväisyyksiä. Keskeistä kaikkien valoihottumien hoidossa on auringolta suojautuminen. Iho tulisi suojata säteilyltä hyvin vaatteiden, päähineiden sekä aurinkosuojatuotteiden avulla. Keskipäivän aurinkoa olisi tärkeä välttää ja hakeutua varjoon.
Tarvittaessa hoitoon yhdistetään lääkinnällisiä valmisteita kuten kortisonivoiteita, jotka auttavat hillitsemään ja rauhoittamaan iho-oireita. Hoitava lääkäri valitsee sopivan lääkevalmisteen valoihottuman muodon ja oireiden perusteella. Valoihottumien kohdalla suositellaan hakeutumaan lääkäriin diagnoosia varten, lukuunottamatta lievää monimuotoista valoihottumaa.
Valoihottumia ei voida ennaltaehkäistä ihonhoidolla, mutta ihon kotihoidolla voidaan tukea ihon toipumista. Ihon kotihoidossa on tärkeä huolehtia ihon perushoidosta, eli puhdistuksesta ja kosteutuksesta ihon läpäisyesteen vahvistamiseksi. Puhdistuksessa on hyvä suosia mietoja puhdistustuotteita, joiden pH on lähellä ihon omaa (noin 5.5). Puhdistuksen jälkeen iholle levitetään runsaasti hoitovoidetta, joka tukee ihon omia suojamekanismeja.
Muistathan, että autamme mielellämme kaikkiin ihoon liittyvien kysymysten kanssa! Älä siis epäröi olla yhteydessä, mikäli kaipaat apua ihonhoitoon ja tuotevalintoihin.
Rentouttavaa alkukesää!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Suojaa ihosi oikein
Aurinkoista toukokuun alkua! Kevät on vihdoin saapunut ja pääsemme nauttimaan auringosta pitkän talven jälkeen. Auringon lukuisista vaikutuksista ihoon olemme puhuneet aiemmissa blogijulkaisuissa mm. D-vitamiinisynteesin näkökulmasta, mutta nyt on aika syventyä tarkemmin hyvin ajankohtaiseen aiheeseen, aurinkosuojatuotteiden käyttöön ja valintaan.
Miksi iho pitää suojata auringolta?
Auringon haittavaikutukset ovat varmasti lähes kaikille jo tuttuja, mutta niihin on tärkeä palata ajoittain aurinkosuojauksen merkitystä muistellessa. Auringon ultraviolettisäteilyn on osoitettu aiheuttavan lukuisia ihomuutoksia. Esimerkkinä näistä muutoksista toimii ihon palaminen, valovanheneminen sekä ihosyövät. Iho onkin tärkeä suojata auringon säteilyltä hyvin ihomuutosten ehkäisemiseksi. Auringolta suojautuminen eli aurinkosuojaus pitää sisällään muun muassa vaatteet, päähineet, aurinkolasit sekä varjoon hakeutumisen. Tärkeä rooli on myös aurinkosuojavoiteilla, jotka suojaavat ihoa absorboimalla, hajottamalla ja heijastamalla UV-säteitä.
Ensimmäinen aurinkosuojavoide tuotiin markkinoille Yhdysvalloissa vuonna 1928. Kuluneiden vuosikymmenten aikana aurinkosuojatuotteet ovat kehittyneet harppauksin ja tänä päivänä ne tarjoavat suojaa UV-säteilyn lisäksi myös muille säteilyn tyypeille kuten näkyvälle valolle.
UV-säteilyn vaikutukset ihoon
Maan pinnalle saapuvasta säteilystä UV-säteily muodostaa noin 10 % osuuden. UV-säteily voidaan jakaa edelleen kolmeen ryhmään, UVA-, UVB- ja UVC-säteilyyn. UVA-säteet ovat aallonpituudeltaan UV-säteistä pisimpiä ja ne aiheuttavat ihossa muun muassa ikääntymismuutoksia ja valoherkkyyttä lisäämällä solun sisäisten vapaiden happiradikaalien määrää. Lisääntynyt happiradikaalien määrä aiheuttaa soluun stressitilan (“oksidatiivinen stressi”), jonka seurauksena voi muodostua DNA-vaurioita. UVB-säteet ovat toisiksi pisimpiä UV-säteitä. UVB-säteet vaurioittavat DNA:ta suoraan vaikuttamalla DNA-replikaatioon. Säteistä lyhyimmät UVC-säteet on kolmesta vaarallisimpia, mutta se eivät läpäise ilmakehää. Maan päälle saapuvasta UV-säteilystä noin 95 % on UVA-säteilyä ja 5 % UVB-säteilyä.
Aurinkosuojatuotteen valinta
Aurinkosuojaus on tärkeää DNA-vaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Auringon säteilylle altistuville ihoalueille tulee levittää runsaasti aurinkosuojavoidetta. Markkinoilta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja, joiden teho voi vaihdella suuresti. Aurinkosuojavoiteen tehoa arvioidaan SPF:n (“sun protector facror”) avulla. SPF kertoo kuinka kauan tuote suojaa käyttäjää UV-säteiltä ja kuinka tehokas tuote on.
Tyypillisesti arvot määritellään seuraavasti:
SPF 6-10 - matala suoja
SPF 15-25 keskitason suoja
SPF 30-50 korkea suoja
SPF 50+ erittäin korkea suoja
SPF-merkinnän lisäksi aurinkosuojatuotteessa voi nähdä PA-merkinnän. PA-merkintä kuvaa sitä, kuinka tehokkaasti aurinkosuojavoide tehoaa UVA-säteilyä vastaan.
PA+ matala suoja
PA ++ keskitason suoja
PA +++ korkea suoja
PA ++++ erittäin korkea suoja
On tärkeää muistaa, että aurinkosuojavoidetta tulee levittää iholle hyvin runsaasti. Tuotteen liian vähäinen levitys laskee suojaustehoa huomattavasti.
Aurinkosuoja-aineet eli UV-suodattimet
Aurinkosuojatuotteissa käytetään erilaisia aurinkosuoja-aineita, eli UV-suodattimia. UV-suodattimiksi saa kutsua vain ainesosia, jotka on mainittu EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteessä VI. UV-suodattimet jaetaan fysikaalisiin (epäorgaaniset) ja kemiallisiin (orgaaniset) UV-suodattimiin. Kahden ryhmän suojaustapa on erilainen. Epäorgaaniset eli fysikaaliset aurinkosuoja-aineet heijastavat ja hajottavat säteilyä, kun taas orgaaniset eli kemialliset suoja-aineet absorboivat säteilyä ja muuttavat sen vaarattomaksi lämpöenergiaksi. Viime aikoina tutkijat ovat kiinnostuneet myös hybridimateriaaleista, jotka yhdistävät sekä kemiallisten että fysikaalisten aineiden ominaisuuksia. Aurinkosuoja-aineiden lisäksi tuotteisiin lisätään myös kasviperäisiä ainesosia, jotka sisältävät auringon haittavaikutuksia ehkäiseviä antioksidantteja.
Kemialliset (orgaaniset) UV-suodattimet
Kemiallisia UV-suodattimia löytyy useita erilaisia. Ne voidaan jaotella edelleen UVA-suodattimiin ja UVB-suodattimiin. Lähtökohtaisesti kemiallisia suodattimia pidetään turvallisina, stabiileina ja ei-ärsyttävinä. Niitä käytetään monesti useamman suodattimen yhdistelmänä mahdollisimman korkean SPF-arvon ja suojaspektrin saavuttamiseksi.
Fysikaaliset (epäorgaaniset) UV-suodattimet
Epäorgaaniset eli fysikaaliset suoja-aineet suojaava ihoa heijastamalla säteilyä pois. Ne tehoavat laaja-alaisesti eri UV-säteilyjen aallonpituuksiin. Fysikaalisia suodattimia sisältäviä aurinkosuojatuotteita pidetään yleisesti vähemmän ihoa ärsyttävänä, jonka vuoksi niitä suositaan muun muassa lasten tuotteissa. Haittapuolena fysikaalisia UV-suodattimia sisältävissä tuotteissa voi olla tuotteiden iholle jättämä valkoinen kerros sekä vaatteiden tahriintuminen. Näistä syistä 1990-luvun alkupuolella fysikaalisia UV-suodattimia alettiin muokata mikro- ja nanomuotoon, jolloin ne levittyivät iholle helpommin ja käyttökokemuksesta saatiin miellyttävämpi. Myöhemmin nanopartikkelien käyttö on herättänyt keskustelua muun muassa ympäristönäkökulmasta.
Antioksidantit
Aurinkosuojatuotteista voi löytyä varsinaisten UV-suodattimien lisäksi ainesosia, jotka eivät estä säteilyn pääsyä ihoon mutta korjaavat säteilyn aiheuttamia muutoksia. UV-säteily aiheuttaa kudoksessa vapaiden happiradikaalien määrän lisääntymistä. Tiettyjen kosmetiikan raaka-aineiden sisältämät antioksidantit tarjoavat suojaa näitä vapaita happiradikaaleja vastaan reagoimalla itse radikaalin kanssa. Tällöin happiradikaali ei pääse vaurioittamaan solurakenteita. Esimerkkejä antioksidanttisista ainesosista ovat C- ja E-vitamiini ja kasviuutteet (sis. karotenoideja, flavonoideja…).
UV-suodattimien turvallisuus
EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaan kaiken kosmetiikan tulisi olla käyttäjälleen turvallista. Eri UV-suodattimien turvallisuutta ja tehoa tutkitaan aktiivisesti ja kerätyn datan perusteella voidaan tehdä esimerkiksi rajoituksia tiettyjen ainesosien pitoisuuteen. Isona haasteena aurinkosuojatuotteiden kohdalla on tällä hetkellä niihin liittyvät ympäristöriskit. Sekä kemiallisten että fysikaalisten UV-suodattimien on havaittu vaikuttavan vesistöjen ekosysteemeihin ympäri maailmaa. Erityisen korkeita pitoisuuksia UV-suodattimien jäänteistä on löydetty suosituilta ranta-alueilta, kuten Hawaijilta, Okinawa saarelta, Mallorkalta, Neitsytsaarilta, Välimereltä sekä Itämeren eteläosista. Osa valtioista on päätynyt tästä syystä kieltämään tiettyjen UV-suodattimien käytön.
UV-suodattimia päätyy ympäristöön sekä suorasti että epäsuorasti. Merkittävänä tekijänä pidetään turismia, jonka lisääntymisen myötä yhä suurempi väkijoukko viettää aikaa meren äärellä. Erään arvion mukaan noin 25 % levitetystä aurinkosuojavoiteesta liukenee veteen. Epäsuorasti UV-suodattimia päätyy ekosysteemiin jäteveden mukana esimerkiksi suihkussa käymisen ja vaatteiden pesun myötä. Tietyillä alueilla UV-suodattimet voivat päätyä vesistöihin myös heikon jätehuollon vuoksi.
Vesistöihin joutuessaan UV-suodattimet voivat muodostaa haitallisia yhdisteitä. UV-suodattimille altistuminen vaikuttaa eliöiden selviytymiseen, kehitykseen ja lisääntymiseen. Esimerkiksi tietyt UV-suodattimet voivat aiheuttaa korallien vaalentumista, jonka seurauksena koralli voi menehtyä. Näistä syistä johtuen tietyt maat ovat jo rajottaneet tiettyjen suoja-aineiden käyttöä. Vaikutuksia voidaan nähdä korallien lisäksi myös muualla, kuten levissä. UV-suodattimet ovat uhka myös muille meren asukkaille aina kaloista delfiineihin ja kilpikonniin. Tutkimuksissa esimerkiksi kilpikonnan verestä on löydetty UV-suodattimien jäämiä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ympäristöystävällisille ja kuitenkin samalla tehokkaille UV-suodattimille on huutava tarve. Tällä hetkellä aineiden kulkeutuminen ympäristöön voi olla merkittävä uhka meribiomeille.
Minkä tuotteen valitsen?
Kuten sanottu, markkinoilta löytyy laaja valikoima aurinkosuojatuotteita. Sopivan tuotteen valinnassa on hyvä miettiä muun muassa sitä kuinka korkeaa suojaustehoa tarvitaan, mille ihoalueelle tuotetta käytetään, kuka tuotetta käyttää ja minkälaisia ominaisuuksia tuotteelta toivotaan. Monet markkinoilla olevat aurinkosuojatuotteet ovat emulsioita, eli voidemaisia tuotteita. Emulsiomaisissa aurinkosuojissa etuna on helppo levittyvyys ja korkea SPF. Ne jättävät iholle tasaisen, paksun ja läpinäkyvän kerroksen. Näiden lisäksi markkinoilta löytyy muun muassa geelejä, aerosoleja ja puikkoja. Geelimäiset aurinkosuojat ovat miellyttäviä erityisesti esteettisestä näkökulmasta, mutta vesimäisen geelin haasteena on sen nopea kuluminen pois iholta. Niillä ei myöskään saavuteta useinkaan yhtä korkeita SPF-arvoja. Aerosolit ovat käyttäjäystävällisiä helpon levittyvyyden kannalta, mutta niiden kohdalla riskinä on epätasainen levittyminen. Puikkomaiset aurinkosuojatuotteet sisältävät usein runsaasti vahoja ja mineraaliöljyä. Etuna niiden käytössä on tuotteen helppo lisääminen. Mikäli aurinkoaltistus on runsasta, on hyvä valita tuote jossa SPF olisi vähintään 30.
Sopiva tuote löytyy kokeilemalla. Herkän ihon kohdalla on hyvä suosia hajusteettomia vaihtoehtoja ärsytysreaktioiden minimoimiseksi.
Muistilista aurinkosuojatuotteiden käyttöön:
lisää tuotetta runsaasti iholle jo ennen aurinkoon menoa
lisää tuotetta aina hikoilun / uinnin jälkeen
älä säilytä tuotetta suorassa auringonpaisteessa
noudata tuotteen säilyvyysaikaa, vanhentunut tuote ei välttämättä enää suojaa ihoa ja voi ärsyttää ihoa
herkän ihon kohdalla suosi hajusteettomia tuotteita
Muistathan, että autamme sopivan aurinkosuojatuotteen valinnassa mielellämme! Nautitaan auringosta turvallisesti <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Psoriaasi ihonhoidon näkökulmasta
Huhtikuu on vihdoin täällä! Lisääntyneen valon määrän lisäksi se tarkoittaa sitä, että pääsemme viettämään Psoriasisyhdistyksen järjestämää Psoriviikkoa. Tänä vuonna Psoriviikkoa vietetään 1.4.-7.4. Viikon aikana Psoriasisyhdistys järjestää jäsenilleen runsaasti yhteisöllisiä tapahtumia ja tietoiskuja. Psoriasisyhdistyksen inspiroimana halusimme nostaa tämän monia koskettavan sairauden myös huhtikuun blogikirjoituksemme teemaksi.
Mikä on psoriaasi?
Noin 2 % Suomen väestöstä koskettava psoriaasi on voimakkaasti elämänlaatuun vaikuttava krooninen ja tulehduksellinen sairaus. Kyseinen sairaus voi ihon lisäksi oireilla nivelissä, jolloin puhutaan nivelpsoriaasista. Sairauden iho-oireisiin kuuluvat tarkkarajaiset, punoittavat ja tyypillisesti hilseilevät läiskät, joiden koko vaihtelee ihotaudin haastavuuden ja alaluokan mukaan. Monella psoriaasia sairastavalla oireisiin lukeutuvat myös kynsimuutokset.
Psoriaasilla voi olla merkittävä vaikutus sairastuneen elämänlaatuun ja minäkuvaan. Sairauteen onkin voitu liittää merkittävä ahdistus sekä masennus etenkin taudin haastavampien muotojen kohdalla. Sairauteen liittyvät myös erilaiset liitännäissairaudet, kuten diabetes, dyslipidemia, verenpainetaudit ja muut sydän- ja verisuonitaudit. Psoriaasi koskettaa enemmän aikuisväestöä ja se on hyvin harvinainen lapsilla.
Mitä ihossa tapahtuu?
Ihopsoriaasiin kuuluvat tarkkarajaiset, punoittavat, paksuuntuneet ja hilseilevät läiskät. Läiskien määrä vaihtelee muutamasta läiskästä laaja-alaisempaan muotoon. Oireiden vaikeusaste voi vaihdella eri ajanjaksoilla ja taudinkuvassa voidaan huomata vuodenaikavaihtelua. Useimmiten haastavin ajanjakso ajoittuu talviaikaan. Ihopsoriaasi voidaan jaotella alaluokkiin oireiden ja läiskien sijainnin mukaan. Noin 70 %:lla potilaista iho-oireisiin liittyy myös kutina.
Hilseläiskien kohdalla ihon rakenteessa ja toiminnassa voidaan havaita lukuisia muutoksia. Ihon ylimmässä kerroksessa epidermiksessä nähdään kiihtynyttä solujakautumista, joka häiritsee solujen erilaistumista. Liian nopea solujakautuminen vaikuttaa muun muassa ihon läpäisyesteen muodostumiseen sekä solujen poishilseilyn heikentymiseen. Vastaavasti ihossa voidaan havaita runsaasti tulehdussoluja, jotka edesauttavat epidermiksen solujakautumisen kiihtymistä. Myös alueen verisuonituksessa on havaittu tutkimuksissa muutoksia. Ihomuutokset saattaa laukaista hyvin pienikin ulkoinen ärsyke.
Psoriaasin hoito
Ihopsoriaasiin ei tunneta täysin parantavaa hoitomuotoa, vaan hoidossa tavoitteena on oireiden minimointi ja elämänlaadun parantaminen. Psoriaasin diagnoosista ja hoidosta vastaa lääkäri, joka tekee hoitosuunnitelman yksilöllisesti iho-oireiden ja muiden tekijöiden mukaan.
Ihopsoriaasin hoidossa tärkeässä roolissa on myös ihon kotihoito. Erityisen tärkeässä asemassa on kosteusvoiteen käyttö. Kosteusvoiteen avulla lievitetään ja ennaltaehkäistään iho-oireita ja palautetaan ihon kosteustasapainoa. Kuten yllä mainittiin, ihopsoriaasiin liittyy lukuisia rakenteellisia muutoksia jotka vaikuttavat ihon läpäisevyyteen. Ihon ylimmän kerroksen epidermiksen toiminnan häiriintyminen johtaa siihen, että ihon läpäisevyys kasvaa. Ihon läpäisyeste (“skin barrier”) ei siis kykene toimimaan normaalisti ja vettä haihtuu ihosta normaalia enemmän pois. Ihon läpäisyesteen vaurioituminen puolestaan lisää tulehdusreaktiota ihossa. Kosteusvoiteen käytöllä pyritään vahvistamaan ihon läpäisyestettä. Läpäisyesteen vahvistaminen auttaa pidentämään sairauden remissiovaiheita ja hillitsemään oireita.
Kosteusvoidetta tulisi levittää iholle päivittäin runsaasti myös silloin kun iho-oireita ei ole. Päivittäinen kosteusvoiteen käyttö voi tuntua raskaalta ja turhauttavalta. Se on kuitenkin tärkeässä roolissa psoriaasin itsehoidossa, jonka vuoksi rutiini olisi tärkeä saada osaksi omaa arkea.
Minkälainen kosteusvoide?
Kosteutuksen ollessa niin tärkeässä roolissa psoriaasin kotihoidossa, herää tietysti ajatus siitä minkälainen kosteusvoide olisi paras. Psoriaasin kohdalla eri kosteusvoiteiden vaikutuksia on tutkittu vähemmän kuin esimerkiksi atooppisen ekseeman kohdalla. Tutkimuksiin perustuvaa tietoa ei siis ole siitä, minkälainen kosteusvoide olisi psoriaasi-iholle optimaalinen. Yleinen vallitseva ajatus on, että hoitovoiteen valintaan vaikuttaa ennen kaikkea yksilölliset mieltymykset. Kosteusvoiteen tulisi olla sellainen, että sen päivittäinen käyttö tuntuisi mahdollisimman mielekkäältä. Toinen nyrkkisääntö on, että kosteille ihoalueille kuten taipeille valitaan kevyempi valmiste, kun taas kuiville hilseileville ihoalueille paksumpi valmiste.
Psoriaasin kohdalla on tärkeää muistaa yksilöllisyys myös kosmetiikkavalinnoissa. Toisella voi toimia erittäin hyvin tuote, joka puolestaan ei sovi toiselle ollenkaan. Onkin ehdottoman kannattavaa kääntyä ammattilaisen puoleen, mikäli sopivan tuotteen löytäminen tuntuu haastavalta. Myös testikappaleiden kokeileminen ennen tuotteen ostoa voi olla hyvä ajatus.
Kosmetologille?
Ihopsoriaasi ei ole este kosmetologilla käymiseen. Ihotautiin perehtynyt ihonhoidon ammattilainen osaa suunnitella ja toteuttaa yksilöllisesti psoriaasi-iholle soveltuvan hoidon. Hoidon tavoitteena voi olla esimerkiksi ihon pehmentäminen ja kosteuttaminen. Ihopsoriaasin kohdalla hoitolassa vältetään tiettyjä hoitomenetelmiä, kuten raapivia kuorintoja. Usein hoidossa keskitytään hellävaraisempaan hoitoon ja kosmetologi aloittaa hoitamisen varovasti, asiakkaan tuntemuksia kuunnellen. Meikkaukseen erikoistunut kosmetologi voi myös auttaa ihomuutosten peittomeikkauksessa ja sopivien meikkituotteiden valinnassa.
Ihon lisäksi kosmetologi voi auttaa psoriaasiin liittyvien kynsimuutosten hoidossa. Kynsiroireita voidaan hoitaa erilaisten tekniikoiden avulla. Esimerkiksi rakennekynnet ovat monen suosima tapa kynsimuutosten peittämiseen. Myös asiantuntijat kokevat rakennekynnet sopivaksi vaihtoehdoksi psoriaasia sairastavalle.
Lopuksi
Psoriaasi on haastava sairaus, jonka hoitoon ei tunneta parantavaa hoitomenetelmää. Ihonhoidolla on tärkeä rooli sairauden kotihoidossa, mutta haastavaa siitä tekee jatkuvuus ja sopivien tuotteiden löytäminen. Kosteusvoiteen päivittäinen käyttö on merkittävä osa ihopsoriaasin hoitoa myös silloin kun iho-oireita ei ole. Kosteutuksen saaminen osaksi päivittäistä hoitorutiinia vaatii sen, että tuote olisi mahdollisimman miellyttävä käyttää. Hyviä vaihtoehtoja löytyy markkinoilta runsaasti ja sopiva tuote valitaan jokaiselle yksilöllisesti. Mikäli tuotevalintojen tekeminen tuntuu haastavalta on hyvä muistaa, että kauneudenhoitoalan ammattilainen auttaa tuotevalinnoissa mielellään.
Kosmetologi voi olla tukena ihon kotihoidon ohjauksen lisäksi myös esimerkiksi ihon peittomeikkauksessa sekä kynsimuutosten peittämisessä. Ammattilainen perehtyy huolellisesti ihosi ja kynsiesi kuntoon ja suunnittelee yksilöllisesti juuri Sinulle parhaiten sopivat hoitokokonaisuudet. Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
Aurinkoista huhtikuuta toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kuiva iho - mikä se on ja miten sitä kannattaisi hoitaa?
Ihanaa helmikuun alkua! Elämme parhaillaan vuodenaikaa, joka toden teolla koettelee ihoamme. Hoitolalla monta kertaa päivässä kuultu kysymys tällä hetkellä onkin “Miten saan helpotettua kuivuuden oireita?” Koska aihe on niin pinnalla ja koskettaa valtaosaa meistä, päätinkin kirjoittaa siitä myös tänne blogin puolelle.
Aihe on hyvä aloittaa puhumalla siitä, mitä kuivalla iholla tarkoitetaan. Olen lukuisissa ihoa käsittelevissä julkaisuissamme tuonut esiin sen tosiasian, että kauneudenhoitoalalla yksi iso haaste on termien määrittelemättömyys. Termejä kuten “kuiva iho” ja “herkkä iho” käytetään runsaasti niin ihoon liittyvässä keskustelussa kuin kosmetiikan markkinoinnissa, mutta tarkkoja määritelmiä näille ei ole.
Yleisesti kuivan ihon oireisiin ajatellaan kuuluvan…
hilseily
kiristävä tunne
halkeilu
karheus
ihon sameus
punoitus
Yllä kuvatusta listasta moni oire on varmasti etenkin näin talviaikaan suurelle osalle meistä tuttuja. Oireet voivat olla hyvinkin epämiellyttäviä ja pahimmillaan vaikuttaa elämänlaatuun. Esimerkiksi moneen ihotautiin liittyy olennaisesti ihon kuivuus, joka pahenee näin talviaikaan. Onkin tyypillistä, että esimerkiksi atooppisen ekseeman ja psoriaasin oireet pahenevat talvella. Moni kuvailee ihotunnetta jatkuvaksi kirvelyksi ja kihelmöinniksi. Myös kutina voi olla hyvin voimakasta ja pahimmillaan vaikuttaa esimerkiksi nukkumiseen.
Kuivan ihon taustalla
Yllä kuvatusta listasta moni oire on varmasti etenkin näin talviaikaan suurelle osalle meistä tuttuja. Oireet voivat olla hyvinkin epämiellyttäviä ja pahimmillaan vaikuttaa elämänlaatuun. Esimerkiksi moneen ihotautiin liittyy olennaisesti ihon kuivuus, joka pahenee näin talviaikaan. Onkin tyypillistä, että esimerkiksi atooppisen ekseeman ja psoriaasin oireet pahenevat talvella. Moni kuvailee ihotunnetta jatkuvaksi kirvelyksi ja kihelmöinniksi. Myös kutina voi olla hyvin voimakasta ja pahimmillaan vaikuttaa esimerkiksi nukkumiseen.
Kuivan ihon taustalla voi vaikuttaa moni rakenteellinen tekijä. Kuivaa ihoa tarkastellessa, huomio keskitetään erityisesti ihon ylimpään kerrokseen epidermikseen. Epidermis on kerrostunutta epiteelikudosta. Sen yhtenä tärkeänä tehtävänä on rajata aineiden läpäisyä elimistöön ja vastaavasti veden ja muiden tärkeiden aineiden pääsyä pois elimistöstä. Epidermiksen eri rakenteet muodostavatkin ihon läpäisyesteen (skin barrier). Kerrostuneessa epiteelikudoksessa on lukuisia rakenteita, joiden kautta aineiden läpäisyä rajataan.
Soluliitokset: epidermiksessä, kuten muissakin kerrostuneissa epiteeleissä solujen välillä esiintyy runsaasti soluliitoksia. Epidermiksessä tärkeä rooli on muun muassa tiiviillä liitoksilla (tight junctions) ja desmosomeilla (desmosome). Tiiviit liitokset ovat nimensä mukaisesti niin tiiviitä, että edes pieni vesimolekyyli ei kykene niitä läpäisemään. Molemmalla edellä mainituilla soluliitoksella on tärkeä rooli veden pitämisessä epidermiksessä. Ne estävät tehokkaasti veden haihtumista ihosta ympäristöön. Kuivaa ihoa tutkittaessa on havaittu, että yhtenä selittävänä tekijänä voi olla näiden soluliitosten määrän väheneminen. Mikäli veden poishaihtumista estäviä soluliitoksia on vähemmän, lisääntyy poishaihtuvan veden määrä. Seurauksena epidermiksen vesipitoisuus alenee ja iho kuivuu.
Erilaistuneet solut: epidermiksen pääsolutyypin muodostavat keratinosyytit, eli niin kutsutut ihosolut. Ne muodostavat noin 90 % osuuden kaikista epidermiksen soluista. Keratinosyyttien nimi kertoo paljon niiden toiminnasta. Erilaistuessaan solut nimittäin täyttyvät proteiinilla nimeltään keratiini. Keratinosoitumisprosessi on hyvin mielenkiintoinen tapahtumasarja, joka alkaa jo epidermiksen alemmissa kerroksissa ja jatkuu matkalla kohti ihon pintaa. Prosessin lopputuloksena solun sisäpuolelle muodostuu kova sarveiskuori, joka estää aineiden kulkua solujen läpi. Keratinsosoituminen on tarkoin säädelty tapahtumasarja, johon osallistuvat lukuisat eri toimijat. Normaalilla iholla keratinosoituneet solut muodostavat epidermiksen yläosissa yhdessä soluväliaineen kanssa tiiviin tiiliseinämäisen rakenteen, jossa solut ovat tiiliä ja soluväliaine laastia. Mikäli keratinosoitumisprosessi syystä tai toisesta häiriintyy, tiiliseinärakenne heikkenee ja ihon läpäisevyys lisääntyy. Esimerkiksi atooppisessa ekseemassa osalla potilaista tietyn geenin mutaatiot häiritsevät solujen keratinosoitumista, jolloin epidermiksen yläosan solut eivät kykene muodostamaan riittävän tiivistä sarveiskuorta. Vastaavasti esimerkiksi psoriaasin kohdalla solujakautuminen epidermiksessä voi olla niin kiihtynyt, että solut eivät ehdi keratinosoitua kunnolla siirtyessään ihon kerroksissa kohti ihon pintaa
Soluväliaine: Kuten jo mainittiin, tärkeä veden haihtumista estävä rakenne on epidermiksen yläosissa oleva tiiliseinää muistuttava solujen ja soluväliaineen rakenne. Epidermiksen yläosien soluväliaine muodostuu valtaosin rasvamaisista aineista. Tämän seurauksena koko epidermiksen yläosa on vahvasti rasvaliukoinen, joka jo itsessään estää tehokkaasti vesiliukoisten aineiden läpäisyä. Soluväliaine sisältää runsaasti erilaisia rasva-aineita, kuten kolesterolia ja keramideja. Koostumus on tarkoin säädelty ja myös rasva-aineiden asettumista soluvälitilassa kontrolloidaan tarkasti. Mikäli koostumus muuttuu, voi seurauksena olla ihon läpäisevyyden lisääntyminen joka näkyy veden liiallisena poishaihtumisena. Esimerkiksi atooppisessa ekseemassa voidaan havaita selkeää määrän laskua epidermiksen keramideissa.
Ihon pinta: tali- ja hikirauhasten erittämät tali ja hiki muodostavat ihon pinnalle lievästi happaman, noin 5.5 pH:n. Tämä on tärkeää, sillä 5.5 pH on ihon mikrobiomin mikro-organismeille optimaalinen elinympäristö. Ihon mikrobit osallistuvat monella tapaa ihon tasapainon ylläpitoon ja patogeeneiltä suojautumiseen. Mikrobiomiin vaikuttamisen lisäksi talilla ja hiellä on suora vaikutus myös ihon kosteuspitoisuuteen. Molemmat vaikuttavat ihon pinnan joustavuuden ja pehmeyden ylläpitoon. Mikäli niitä ei erity riittävästi tai joissain tapauksissa ei lainkaan, näkyy seuraukset ihon pinnan kuivumisena ja halkeiluna.
Tässä muutamia tärkeitä ihon kosteuspitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Aiheena kuiva iho ja siihen liittyvät erilaiset rakenteelliset tekijät on valtavan laaja, eikä kaikkien tekijöiden tunteminen ole välttämättä tarvittavaa omaa ihonhoitoa miettiessä. Näiden muutamien perusasioiden ymmärtäminen on kuitenkin kannattavaa, sillä se herättää paljon ajatuksia siitä miten omaa ihoa haluaa hoitaa.
Kuivan ihon hoito
Kun mietitään näitä ihon kuivuuteen liittyviä rakenteellisia muutoksia, voidaan tehdä muutamia johtopäätöksiä kuivan ihon hoitoon liittyen…
Ihon läpäisyeste on vaurioitunut → Miten korjaamme vaurioita?
Ihon läpäisevyys on lisääntynyt → Miten vähennämme poishaihtuvan veden määrää? Miten huomioimme läpäisevyyden lisääntymisen kosmetiikkavalinnoissa?
Koska ihon läpäisevyys on lisääntynyt, on iho alttiimpi erilaisille ympäristötekijöille ja niiden aiheuttamille ärsytysreaktioille. Moni tunnistaakin sen, että ihon ollessa hyvin kuiva, on iho myös reaktiivisempi. Kuivan ihon hoidossa onkin tästä syystä hyvä suosia hellävaraisempia kosmetiikkatuotteita, ärsytysreaktioiden minimoimiseksi. Valitse siis hoitoon hellävaraisemmat ja miedommat tuotteet.
Kosteuttavia ja korjaavia tuotteita löytyy markkinoilta paljon hyviä vaihtoehtoja. Tutkimustieto siitä, minkälainen kosteusvoide olisi iholle optimaalinen on hyvin puutteellista. Vielä ei siis tiedetä, mikä tai minkä tyyppinen tuote olisi ihon rakenteen kannalta optimaalinen. Itselleen paras vaihtoehto löytyy kokeilun kautta. Tyypillisiä ja kosmetiikka-alan näkökulmasta paljon tutkittuja kosteuttavia ainesosia ovat muun muassa hyaluronihappo, urea ja glyseriini. Mikäli iho on hyvin kuiva ja ärtynyt, on hyvä suosia hajusteettomia ja mahdollisimman minimalistisia tuotteita. Kosteusvoidetta tulee levittää kuivalle iholle runsaasti, mielellään niin paljon että tuotetta jää näkyvästi ihon pinnalle hetkeksi levityksen jälkeen. Monesti käytämme hoitovoiteita liian vähän, jolloin emme saa niistä irti parasta mahdollista hyötyä. Tarvittaessa kosteusvoiteen lisäksi hoitoon voi yhdistää erilaisia kosteuttavia seerumeita ja öljyjä.
Puhdistustuotteen valinnalla on yllättävän suuri merkitys kuivan ihon hoidossa. Moni meistä on tottunut käyttämään hyvin syväpuhdistavia ja jopa kuorivia tuotteita kotihoidossa. Nämä tuotteet kuitenkin voivat olla jo valmiiksi vaurioituneelle ihon rakenteelle liikaa. Voimakkaasti pesevien tuotteiden on havaittu lisäävän ihon läpäisyesteen vaurioitumista ja sitä kautta pahentavan kuivuuden oireita. Suosi siis hellävaraisia ja mietoja puhdistusaineita. Iho on hyvä puhdistaa kerran päivässä miedolla tuotteella. Tällöin iholta saadaan poistettua likaa ja epäpuhtauksia ja tasapainotettua mikrobiomia. Oikein valittu hellävarainen puhdistustuote tukee ihon läpäisyesteen toimintaa.
Kuivan ihon hoidossa on hyvä pohtia kuorinnan tarvetta kotihoidossa. Kun mietitään kuivuuteen liittyviä ihon rakenteellisia muutoksia, on vaikea löytää syitä ihon kotikuorimiselle. Erityisesti happokuorintojen kohdalla on hyvä olla varovainen, sillä kuten sanottu, ihon läpäisevyys on lisääntynyt ja näin ollen myös riski ärsytysreaktioille kohonnut. Kuorinnan sijaan voisi näinä haastavina vuodenaikoina suosia enneminkin esimerkiksi kosteuttavia naamioita.
Muista siis kuivan ihon kotihoidossa:
ihon rakenne on vaurioitunut, vältä menetelmiä ja tuotteita jotka voisivat lisätä vaurioita (mm. liian voimakkaat pesevät ja kuorivat tuotteet)
puhdista iho hellävaraisella puhdistustuotteella kerran päivässä
levitä runsaasti kosteusvoidetta iholle aamuin illoin
Hellävaraisen ja ihon rakennetta kunnioittavan kotihoidon lisäksi talvi on loistava aika erilaisille kasvo- ja vartalohoidoille. Erilaisia kuivan ihon hoitoon suunnattuja erikoishoitoja on markkinoilla runsaasti ja oma kosmetologisi osaa varmasti valita niistä juuri ihollesi parhaan. Hyvin tyypillisesti kuivan ihon hoidossa kauneushoitolassa keskitytään ennen kaikkea ihon vahvistamiseen muun muassa erilaisten imeytyshoitojen kautta. Meillä Kauneushoitola Islassa vastaavia hoitoja ovat esimerkiksi DF-Ionzyme - imeytyshoito sekä sairaanhoitajien tekemä Infuzion - imeytyshoito.
Mikäli kaipaat apua kuivan ihon hoitoon, autamme mielellämme! <3
Lämpimin terveisin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ps. Hoitolan aukioloajoissa on poikkeuksia 19.2.-4.3.2024. Tällä aikavälillä olemme auki vain sopimuksen mukaan. Mikäli haluat tulla tuote- tai lahjakorttiostoksille, varaathan veloituksettoman ostostuokion ajanvarauksemme kautta. <3
Hirsutismi eli liikakarvoitus
Ihanaa alkanutta vuotta 2024! Tänä vuonna ensimmäinen blogijulkaisumme käsittelee monia koskettavaa hirsutismia. Hirsutismi tunnetaan tuttavallisimmin nimellä liikakarvoitus. Tällä naisia koskettavalla ongelmalla viitataan lisääntyneeseen karvoitukseen “miestyyppisillä” alueilla, eli ylähuulen ja leuan alueella, rintojen välillä, alavatsassa sekä selässä. Tieto hirsutismin yleisyydestä vaihtelee tutkimusten mukaan, mutta tyypillinen ilmoitettu lukema pyörii 10 prosentin molemmin puolin. Vaikka ongelmaa pidetään lähinnä kosmeettisena, on sillä huomattu olevan selvä yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Liikakarvoitus voi aiheuttaa siitä kärsivälle stressiä ja häpeän tunnetta. Vielä tänä päivänä liikakarvoitus on huonosti tunnettu, vaikkakin tutkimustyö aiheen parissa on lisääntynyt.
Liikakarvoituksen taustalla
Kuten sanottu, hirsutismin eli liikakarvoituksen taustoja tunnetaan vielä huonosti. Liikakarvoituksesta puhuttaessa on tärkeää tunnistaa se, että ihmisellä on erilaisia karvatyyppejä, eli iholla esiintyy rakenteeltaan toisistaan poikkeavia karvoja. Karvat voidaan jakaa hentoihin velluskarvoihin sekä paksumpiin terminaalikarvoihin. Naisilla terminaalikarvoja esiintyy pääsääntöisesti vain kulmissa, ripsissä, päässä, genitaalialueella sekä kainaloissa. Liikakarvoituksen yhteydessä velluskarva kuitenkin muuttuu terminaalikarvaksi “miestyyppisillä” alueilla. Liikakarvoituksen uskotaan pidentävän karvan kasvun anageeni-, eli kasvuvaihetta. Kasvuvaiheen pidentymisen uskotaan johtavan siihen, että velluskarva muuttuu terminaalikarvaksi.
Vaikka liikakarvoituksen perimmäistä syytä ei tunnetakaan, on tiettyjä tekijöitä voitu yhdistää siihen. Osalla taustalla vaikuttaa perinnöllisyys, osalla androgeenihormonin liikaeritys, osalla hormonitoimintaan vaikuttavat tilanteet, kuten raskaus, ylipaino tai vaihdevuodet, osalla tietyt lääkkeet ja osalla eräät sairaudet. Hoidon kannalta syy olisi tärkeä löytää. Lääkärissä liikakarvoituksen yhteydessä selvitetään tyypillisesti androgeenin tuotanto ja suljetaan pois PCOS sekä tietyt lisämunuaisten sairaudet. Aina selitystä liikakarvoitukseen ei kuitenkaan löydy, jolloin diagnoosi on idiopaattinen hirsutismi, eli ilman tunnettua syytä ilmenevä hirsutismi. Suomessa lääkäriin suositellaan hakeutumaan, jos oireilu on alkanut nopeasti ja jos siihen liittyy äänen madaltuminen, nopea hiustenlähtö ja äkillisesti epäsäännölliseksi muuttunut kuukautiskierto. Liikakarvoitusta ei uskota voivan ennaltaehkäistä, painonhallintaa lukuun ottamatta.
Hirsutismin hoito
Koska liikakarvoitusta pidetään lähinnä kosmeettisena ongelmana, ei se aina vaadi lääkinnällistä hoitoa. On kuitenkin tärkeää sulkea pois aiemmin mainittujen sairauksien mahdollisuus.
Lääkinnällisiä hoitovaihtoja hirsutismin hoitoon on olemassa erilaisia, joskaan niiden tehoa ei pidetä kovinkaan merkittävänä. Lääkinnällisten hoitomenetelmien lisäksi liikakarvoituksen hoidossa käytetään kosmeettisia hoitomenetelmiä. Kosmeettisten menetelmien avulla vähennetään karvoituksen aiheuttamaa haittaa. Niitä pidetään hyvänä hoitovaihtoehtona erityisesti lievän liikakarvoituksen hoidossa, mutta valitettavasti siitä huolimatta että liikakarvoitus koskettaa monia, on tutkimustietoa eri hoitomenetelmien tehosta vain vähän.
Menetelmät voidaan jakaa eri luokkiin.
Depilaatio: mekaaniset ja kemialliset metodit.
Karvojen ajaminen: väliaikainen, nopea ja turvallinen menetelmä. Haasteena se, että toimenpide täytyy toistaa usein ja kasvava karva aiheuttaa kovan, epämiellyttävän sängen
Kemiallinen depilaatio: hajottaa karvan, mutta voi aiheuttaa ihoärsytystä ja olla kivuliasta
Epilaatio (vahaus, nyppiminen, sokerointi): tehokas, mutta epämukava menetelmä. Voi aiheuttaa hyperpigmentaatiota tai arpia
Kosmeettisten hoitomenetelmien lisäksi pysyvämpää tulosta voidaan tavoitella esimerkiksi elektrolyysillä, termolyysillä ja laserilla. Ne aiheuttavat karvatupille pysyviä vaurioita, joka mahdollistaa kestävämmän lopputuloksen. Erityisesti lasertekniikoiden suosio on kasvanut viime vuosikymmenenä teknologian kehittyessä. Erilaiset pysyvää karvanpoistoa tavoittelevat menetelmät eroavat teholtaan paljon.
Tunnettuja liikakarvoitukseen käytettäviä hoitomenetelmiä ovat valoon perustuvat hoitomenetelmät, kuten IPL (intense pulsed light). Valoon perustuvat hoitomenetelmät ovat tehokkaampia henkilöillä, joilla on vaalea iho ja tummat karvat.
Tänä päivänä valoon perustuvia hoitomenetelmiä voi tehdä myös kotona. Vaarana kotiin myytävissä laitteissa on se, että kyseisiä laitteita valvotaan vain vähän. Näin ollen väärinkäytön riskit lisääntyvät. Usein kotikäyttöisten laitteiden teho on myös usein hyvin rajallinen, eikä niitä tämän vuoksi pidetä läheskään yhtä tehokkaina kuin ammattilaisten käyttämät laitemenetelmät.
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että liikakarvoituksesta ja sen hoidosta on edelleen tarjolla valitettavan vähän tietoa vaikka sen tiedetään vaikuttavan voimakkaasti henkiseen hyvinvointiin. Yksiselitteistä, toimivaa hoitomenetelmää ei ole, vaan hoidon valinta riippuu monesta tekijästä. Sokerointi ja muut epilaatiomenetelmät voivat muodostaa hyvän hoitolinjan lievän hirsutismin hoidossa. Tänä päivänä tehokkaimpana hoitomenetelmänä pidetään kuitenkin laser- ja valoepilaatiomenetelmiä. Lääkäriin suositellaan hakeutumaan, jos oireilu on alkanut nopeasti ja jos siihen liittyy äänen madaltuminen, nopea hiustenlähtö ja äkillisesti epäsäännölliseksi muuttunut kuukautiskierto.
Mikäli kärsit hirsutismistä eli liikakarvoituksesta, voit varata veloituksettoman ajan sairaanhoitajillemme Minnalle tai Jennalle konsultaatioon, jossa pääsette yhdessä pohtimaan eri hoitomenetelmien mahdollisuuksia. Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
Ihanaa alkanutta uutta vuotta 2024 toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kauneushoitola Isla x Ihanassa Valossa
Kuten tiedätte, meille Kauneushoitola Islassa on ensisijaisen tärkeää tarjota asiakkaillemme monipuolinen ja luotettava tuki erilaisten ihon häiriötilojen hoidossa. Hoidamme työssämme lukuisia erityyppisiä iho-ongelmia ja pyrimme olemaan tukena laajasti eri ihotautien hoidossa niiltä osin, joilta kosmetologi voi ihonhoitoon osallistua. On kuitenkin tilanteita, joissa meidän kosmetologien käyttämät hoitomenetelmät eivät yksinkertaisesti ole riittävän tehokkaita. Esimerkkejä tällaisista muutoksista ovat vaativat pigmenttimuutokset, syvät arvet sekä hirsutismi.
Näissä tilanteissa olemme aiemmin ohjanneet teitä eteenpäin luotettaville yhteistyökumppaneillemme. Meille - ja myös monelle teistä tuttu yhteistyökumppaniyrityksemme on vuosien ajan ollut Ihanassa Valossa, jossa asiantuntevat sairaanhoitajat ovat palvelleet jo monia teistä.
Iloksemme voimme nyt ilmoittaa, että vuoden 2024 alusta lähtien Kauneushoitola Isla ja Ihanassa Valossa yhdistävät voimansa. Tammikuussa toivotamme siis joukkoomme tervetulleeksi ihanat sairaanhoitajat Minnan ja Jennan! Yhteistyön kautta pystymme tarjoamaan teille entistä laajemman ja tuloksellisemman palveluvalikoiman. Fokuksemme pysyy edelleen ihon toiminnan ja tasapainon tukemisessa sekä ihon erilaisten häiriötilojen hoidossa. Sairaanhoitajamme ja kosmetologimme tekevät tiivistä moniammatillista yhteistyötä keskenään, jonka kautta voimme taata Sinulle turvallisen ja asiantuntevan palvelun, iho-ongelmasta riippumatta.
Uudistuksen myötä palveluvalikoimamme tulee muovaantumaan hieman vuoden 2024 alussa. Nettisivuiltamme löydät runsaasti tietoa eri palveluista sekä niiden toiminnasta. Lisäksi tulemme tuottamaan paljon sisältöä muun muassa käyttämistämme erikoishoitomenetelmistä sekä Instagram, että Youtube-tilillemme.
Yritystoimintojen yhdistyminen tarkoittaa tietysti myös sitä, että yhdistämme tilamme. Ihanassa valossa - toiminta siirtyy tammikuun 2024 aikana Kauneushoitola Islan tuttuihin tiloihin osoitteeseen Lapinrinne 2. Ihanassa valossa - palvelut tullaan sulauttamaan Kauneushoitola Islan palveluvalikoimaan ja jatkossa löydät molempien yritysten palvelut ja ajanvarauksen helposti samasta paikasta, osoitteesta www.kauneushoitolaisla.com. Kauneushoitola Islan yhteystiedot pysyvät samoina tuttuina.
Odotamme innolla yhteistyön alkua ja tulemme myöhemmin kutsumaan Teidät avoimien ovien päivään tutustumaan kasvavaan tiimiimme ja palveluvalikoimaamme 💚
Innostunein talviterveisin,
Tuuli, Hanna, Katja, Minna ja Jenna
Kauneushoitola Isla ja Ihanassa Valossa
Akne update
Olemme jo aikaisemmin käsitelleet aknea blogimme puolella, mutta tutkimustiedon lisääntyessä on aiheeseen tärkeä palata säännöllisesti. Tässä blogissa jatkammekin akneen tutustumista uuden tutkimustiedon valossa. Kuten tiedämme, akne on yleinen ihotauti joka puhututtaa paljon. Koska sairautena se on niin kovin yleinen, ei ehkä ihmekään että myös sen hoitoon on olemassa lukuisia erilaisia menetelmiä ja ohjeita, jotka voivat poiketa toisistaan voimakkaastikin lähteestä riippuen. Näitä erilaisia menetelmiä ja hoitotapoja arvioidakseen, on tärkeä ymmärtää mistä aknessa on oikeastaan kyse ja millaista näyttöä eri menetelmien taustalla on. Tässä blogijulkaisussa perehdymmekin aknen taustalla vaikuttaviin tekijöihin ja erilaisiin hoitolinjoihin. Tulemme toki puhumaan myös paljon ihonhoidosta, jolla tiedetään olevan tärkeä rooli aknen itsehoidossa.
Mikä on akne?
Aiheen käsittely on hyvä aloittaa tutustumalla syvällisemmin siihen mikä akne oikeastaan on. Kyseessä on tali- ja hikirauhassairauksiin kuuluva ihotauti, jonka tiedetään olevan erityisen yleinen teollistuneissa maissa. Tarkemmat arviot aknen yleisyydestä vaihtelevat suuresti tutkimusten välillä, sillä eri tutkimuksissa akne on voitu määritellä eri tavoin. Onkin hyvä pitää mielessä että luvut aknen yleisyydestä ovat ennen kaikkea arvioita ja viitteitä. Vaikka tarkkaa lukua ei siis voida antaa, on kuitenkin selvää että akne koskettaa monia. Tämän vuoksi aknea on myös tutkittu runsaasti ja kuluneiden vuosikymmenien aikana olemme oppineet paljon uutta tästä monimutkaisesta sairaudesta. Paljon on kuitenkin myös sellaista, mitä emme vielä täysin ymmärrä tai tiedä.
Aknea esiintyy yleisimmin murrosikäisillä nuorilla, mutta tänä päivänä sairauden on havaittu yleistyneen myös aikuisväestössä. Aknen esiintymispiikki tytöillä 14-17 vuoden iässä ja pojilla 16-19 vuoden iässä. Osalla oireet helpottavat iän myötä, mutta toisilla ne jatkuvat aikuisikään asti. Aknen oireillessa aikuisiällä, on sen luonne usein krooninen. Näin ollen oireet voivat kestää hyvin pitkään, jopa keski-ikään asti. Nuoruusiän aknen on havaittu olevan yleisempää pojilla, kun taas aikuisiän akne koskettaa enemmän naisia.
Akne oireilee tyypillisesti kasvojen, yläselän, rintakehän ja hartioiden alueella. Ihotauti voidaan jakaa edelleen eri alaluokkiin oireiden ja niiden voimakkuuden mukaan. Lievimpänä aknemuotona pidetään komedoaknea, jossa suurin osa ihomuutoksista on nimensä mukaisesti komedoja (“musta- ja valkopäitä”). Yleistermillä “akne” viitataan märkänäppyläiseen eli papulopustulaariseen akneen, jossa komedojen lisäksi iholla tavataan tulehduksellisia muutoksia, papuloita ja pustuloita (“finnit” ja “märkäpäät”). Aknen oireiden voimakkuus sekä taipumus arpien muodostumiseen ovat hyvin yksilöllisiä. Moni aknea sairastava saattaa kärsiä liitännäisoireina päänahan rasvoittumisesta sekä tali-ihottumasta.
Akne tunnetaan sen kroonisesta ja tulehduksellisesta luonteesta, jolla tarkoitetaan sitä että sairauteen kuuluu oireiden toistuvuus. Oireet saattavat siis palata yllättävästi pitkienkin hyvien jaksojen jälkeen. Tämä on hyvä muistaa, sillä valitettavasti jonkin hoitomenetelmän hyvän hoitovasteen saavuttamisen jälkeen on mahdollista että oireet palaavat. Moni etsii tällöin syyllistä oireiden paluuseen esimerkiksi kosmetiikasta, mutta aina selitys ei ole näin yksinkertainen, sillä kyseessä on sairauden ominaispiirre.
Hyvin lievänäkin pidetty akne voi vaikuttaa voimakkaasti sairastuneen elämänlaatuun ja aiheuttaa merkittävää itsetunnon laskua sekä psyykkisiä ongelmia. Tämä on teema, joka jokaisen aknen hoitoon osallistuvan henkilön on tärkeä huomioida.
Tiesitkö?
Ihotaudit, kuten akne eivät ole uusi ilmiö, vaan niistä löytyy merkintöjä jo Antiikin Kreikan ajalta. Eräiden Hippokrateen ja Aristoteleen tekemien merkintöjen uskotaan viittaavan erityisesti aknen kaltaisiin oireisiin. Kyseiset Antiikin Kreikan filosofit kuvasivat ihomuutoksia termillä “ionthoi” (“ίονθοι”) ja mainitsivat oireiden ilmenemisen alkavan samoihin aikoihin, kun ensimmäinen parta alkaa kasvaa. Vastaavia merkintöjä löytyy Rooman alueelta, jossa Plinius kuvasi samankaltaisia kasvojen alueella esiintyviä ihomuutoksia käyttäen termejä “vari” sekä “vari seu ionthi”. Plinius kuvasi iho-oireisiin liittyvän myös kipua. Rooman valtakunnassa aknetyyppisen oireilun hoitoon suositeltiin käytettäväksi hunajaa, saippuaa, mineraalivettä sekä tyypillisesti sulfuuria sisältäviä kylpyjä. Hoidon tavoitteena oli kuivattaa ja puhdistaa ihoa. Ihotaudin nykyinen nimi “akne” on peräisin kreikan kielestä sanasta Ακμή” (acme).
Aknen taustalla
Aknen synty- ja taustamekanismeista keskustellaan ja kiistellään runsaasti. Vaikka tutkimustyötä ihotaudista on tehty paljon, liittyy siihen edelleen lukuisia vastaamattomia kysymyksiä. Tietyt akneen liittyvät tekijät on kuitenkin hyväksytty yleisesti tutkijoiden ja hoitavien tahojen keskuudessa. Ensinnäkin aknen taustalla on voitu tunnistaa perinnöllinen taipumus. Perinnöllisen taipumuksen lisäksi lukuisten sisäisten ja ulkoisten tekijöiden on havaittu vaikuttavan oireiden syntyyn ja voimakkuuteen. Nykyään uskotaankin, että aknemuutokset ovat ulkoisten ja sisäisten tekijöiden yhteisvaikutuksen seurausta.
Aknen taustatekijöiksi on hyväksytty neljä päätekijää.
Talivuodon lisääntyminen: Talirauhaset tuottavat aknessa normaalia enemmän talia. Taustalla voi vaikuttaa muun muassa androgeenit (miessukuhormonit) sekä tietyt entsyymit. Myös talin koostumus on muuttunut.
Talirauhastiehyiden liikasarveistuminen: Iholla esiintyy talirauhasen liikasarveistumisesta johtuvia mikrokomedoja ja komedoja (valko-, ja mustapäitä). Tukkeuma muodostuu talista, keratiinista sekä bakteereista.
Tulehdus: Tulehdukselliset muutokset ovat tyypillisiä aknessa. Tulehdus muodostuu liikasarveistuneeseen talirauhasyksikköön useiden eri mekanismien vaikutuksesta. Seurauksena talirauhanen turpoaa ja iho punoittaa. Tulehdus voi olla syvälläkin kudoksessa aknen alaluokasta riippuen.
Propionibacterium acnes (cutibacterium acnes): Akneen on voitu yhdistää kolme tärkeää mikrobiryhmää, stafylokokit, propionibakteerit sekä malassezia lajin hiivat. Erityisesti tietyt p. acnes mikrobin alalajit viihtyvät tukkeutuneessa rauhasessa ja voivat lisätä tulehdusta. P. acnesin tiettyjen alalajien lisääntymisen uskotaan olevan niin kutsuttu sekundäärireaktio eli seuraus, ei oireiden varsinainen aiheuttaja.
Näillä kaikilla edellä kuvatuilla tekijöillä on rooli aknessa, mikä on tärkeää ottaa huomioon myös hoidossa. Tämä kuvaa hyvin sitä että aknen hoito on harvoin kovinkaan yksinkertaista, sillä pelkkään yksittäiseen taustamekanismiin keskittyminen ei välttämättä takaa hoitovastetta. Kuvattujen taustamekanismien lisäksi tiettyjen lääkitysten ja sairauksien on havaittu vaikuttavan iho-oireiden puhkeamiseen. Esimerkiksi stressin ja tiettyjen ruokavalioon liittyvien tekijöiden vaikutuksia arvioidaan aktiivisesti. Ruokavalion ohjeistaminen kuului pitkään aknen hoitoon, mutta sen merkitys hoidossa jäi vähäisemmälle 1950-luvun jälkeen, kun tetrasykliiniryhmän lääkkeet esiteltiin ja niiden avulla huomattiin saatavan paljon parempia hoitovasteita aiempaan verrattuna. On edelleen yleisesti hyväksyttyä, että ruokavaliolla voi olla akneoireita pahentavia tai parantavia vaikutuksia, mutta tarkkaa tutkimusnäyttöä tästä ei ole. Ruokavalion roolia on tutkittava enemmän ennen virallisten hoitosuositusten antamista.
Aknen hoito
Aknen, kuten monen muunkin ihotaudin hoitoon on olemassa lukuisia hoitolinjoja. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna, eniten tutkimusnäyttöä aknen hoidosta on lääkinnällisistä hoitomenetelmistä. Eri lääkinnällisiä menetelmiä on tutkittu ja tutkitaan aktiivisesti ja niiden avulla moni saa tarvitsemansa avun. Aknen hoidossa käytetään tyypillisesti pinnallisia ja/tai sisäisiä lääkinnällisiä valmisteita lääkärin ohjeiden mukaan. Tyypillistä ja tärkeää huomioitavaa aknen lääkinnällisessä hoidossa on se, että hoitovaste ilmenee usein hitaasti. Lääkehoidon aloittaminen vaatii siis paljon kärsivällisyyttä, sillä ihon paranemista voi alkaa havaita vasta kuukauden tai kahden jälkeen.
Toinen yleinen lääkinnällisiin valmisteisiin liittyvä keskustelu koskee valmisteiden sivuvaikutuksia. Aknen paikallishoitoon käytetään esimerkiksi bentsoyyliperoksidia, retinoideja tai atselaiinihappoa sisältäviä valmisteita, jotka voivat erityisesti käytön alussa aiheuttaa muun muassa ihon kuivumista, hilseilyä ja kihelmöintiä. Nämä tuntemukset eivät ole vaarallisia ja ne usein helpottavat käytön jatkuessa. Mikäli sivuvaikutukset tuntuvat hyvin voimakkailta, voit aina kysyä hoitavalta lääkäriltä esimerkiksi lääkevoiteen porrastetusta käytön aloituksesta. Hoitoa ei siis kannata jättää kesken keskustelematta ensin lääkärin kanssa.
Aknea voidaan hoitaa myös sisäisten lääkehoitojen kautta. Sisäisesti käytettäviin lääkevalmisteisiin luetaan muun muassa antibiootit sekä isotretinoiini. Moni pelkää erityisesti isotretinoiinia, mutta on hyvä muistaa että kyseessä on paljon tutkittu valmiste jota on käytetty maailmalla jo vuosikymmenien ajan. Isotretinoiini on ainoa valmiste joka tutkitusti näyttää ehkäisevän aknen uusiutumista. Isotretinoiinikuurin määrää aina ihotautilääkäri.
Koska lääkevalmisteisiin liittyy tiettyjä huolenaiheita erityisesti sivuvaikutuksiin ja antibioottien käyttöön liittyen, etsitään uusia hoitolinjoja aktiivisesti. Useita lupavaalta vaikuttavia menetelmiä tutkitaan paljon, mutta on hyvä muistaa että tutkimustyö vie aikaa.
Vaihtoehtoiset ja täydentävät hoitomenetelmät
Lääkinnällisten hoitomenetelmien lisäksi markkinoilla on aknen hoitoon paljon vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomenetelmiä. Vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä kutsutaan joskus myös “uskomushoidoiksi”, johtuen siitä että niiden taustalla on hyvin vähän tai ei lainkaan tutkimusnäyttöä. Kyseisten menetelmien tehoa ei siis ole voitu tieteellisesti todistaa. Ne muodostavat aknen hoidossa kuitenkin potentiaalisen hoitolinjan, jos länsimainen lääketiede tai sen arvomaailma tuntuvat vieraalta. On kuitenkin tärkeä tiedostaa se, että menetelmien tehosta ei ole takuita.
Kolmannen hoitolinjan muodostavat niin kutsutut täydentävät hoitomenetelmät, joiden tavoitteena ei ole korvata lääkinnällistä hoitoa vaan tukea sitä. Myöskään täydentävien hoitomenetelmien teho ei ole yhtä laajasti tutkittu, kuin lääkinnällisten mutta niistä on enemmän näyttöä kuin vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä.
Ihonhoidon merkitys aknen hoidossa
Kauneudenhoitoalalla voidaan havaita valitettavan paljon erilaisten ihotautien yksinkertaistamista. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi jonkin kosmeettisen valmisteen kerrotaan parantavan tai ennaltaehkäisevän ihotaudin oireita esimerkiksi vaikuttamalla ihon läpäisyesteeseen. Olisi ihanaa mikäli ratkaisu ihotauteihin olisi näin yksinkertainen, sillä silloin moni säästyisi ihotautien aiheuttamilta itsetunto-ongelmilta ja valtavalta henkiseltä kuormalta. Aknen kohdalla ilmiö on selkeästi havaittavissa esimerkiksi vain kosmetiikkamainoksia tarkkailemalla. Ikävä kyllä akne, kuten moni muukin ihotauti on hyvin monimutkainen, haastava ja luonteeltaan toistuva sairaus, johon ei tunneta yhtä “kaiken parantavaa” hoitomenetelmää.
Tämä ei tarkoita sitä, että kosmetiikasta tai oikeaoppisesta ihonhoidosta ei olisi hyötyä aknen hoidossa, mutta on tärkeä ymmärtää että tulokset ovat hyvin yksilöllisiä. On myös hyvä muistaa, että kosmetiikkatuotteen avulla ei paranneta sairauksia, sillä jos näin olisi kyseessä olisi lääkinnällinen valmiste, jota koskee täysin eri lainsäädäntö kuin kosmetiikkaa.
Vaikka kosmetiikan ei siis voida väittää parantavan tai ennaltaehkäisevän aknea, tiedetään ihon kotihoidon olevan tärkeässä roolissa osana hoitoa. Parhaillaan ihonhoito tukee mahdollista lääkinnällistä hoitoa minimoiden lääkevalmisteiden sivuvaikutuksia ja auttaa hillitsemään akneoireita ja pidentämään remissiovaiheita. Aknen hoidossa tärkeinä hoitovaiheina pidetään…
puhdistamista ja
kosteuttamista
Puhdistusta pidetään tärkeänä osana aknen itsehoitoa, sillä sen avulla voidaan tasapainottaa ihon mikrobiomia ja poistaa iholta ympäristön epäpuhtauksia ja talia. “Yhtä oikeaa” puhdistustuotetta aknen hoitoon ei ole. Iho voi hyötyä voimakkaammasta puhdistustuotteesta, kuten korkeamman pH:n omaavista tuotteista (pH 9-10). Toisaalta, mikäli iholla esiintyy myös ihon läpäisyesteen häiriöitä tai kuivuuden oireita, on hellävaraisempi puhdistustuote (pH noin 5-6) parempi vaihtoehto. Monesti akneiholle suunnattuihin puhdistustuotteisiin lisätään pesevien ainesosien lisäksi antimikrobisia ainesosia, kuten teepuuöljyä. Mikäli olet epävarma, minkälainen puhdistustuote olisi ihollesi paras, on aina kannattavaa pyytää apua. Poispestävällä puhdistustuotteella on nimittäin yllättävän suuri merkitys ihon kuntoon, jonka vuoksi sen valintaan kannattaa käyttää aikaa. On hyvä muistaa, että vaikka pakkauksessa lukisi tuotteen olevan akneiholle suunniteltu, ei se välttämättä palvele oman ihon senhetkisiä tarpeita.
Puhdistustuotteita sivuten, on hyvä tuoda esiin myös lukuisat kuorivat tuotteet, joita aknen kotihoitoon suositellaan. Näissä tuotteissa tavataan erilaisia kuorivia ainesosia, kuten salisyylihappoa tai hydroksihappoja, joiden avulla pyritään ehkäisemään ja poistamaan komedoja eli musta- ja valkopäitä. Kuorivien tuotteiden käyttöön ei ole olemassa virallisia tai yleistettäviä ohjeistuksia, vaan niiden käyttö suunnitellaan yksilöllisesti. Tässäkin kohtaa on hyvä muistaa ihotaudin yksilöllisyys. Kaikkien iho ei hyödy samoista asioista vaan joillain tuotteilla voidaan väärässä tilanteessa käytettynä jopa pahentaa ihon kuntoa.
Puhdistuksen lisäksi tärkeä rooli aknen itsehoidossa on kosteusvoiteen käytöllä. Kosteusvoiteen valinta voi olla vaikeaa ja turhauttavaakin. Hyvän ja ihoa palvelevan kosteusvoiteen avulla saamme tuettua ihon läpäisyesteen toimintaa sekä homeostaasia, joka puolestaan vaikuttaa muun muassa lääkevoiteiden sietokykyyn. Myöskään kosteusvoiteen valintaan ei ole olemassa yleisiä kaikille sopivia ohjeita, vaan sopiva tuote valitaan yksilöllisesti. Moneen akneiholle suunnattuun hoitovoiteeseen on lisätty esimerkiksi komedolyyttisiä (talitukkeumia liuottavia) tai antimikrobisia ainesosia, kuten teepuuöljyä tai retinoideja (retinoli, retinyylipalmitaatti…). Tärkeää olisi, että tuote ei olisi niin sanotusti “komedogeeninen”. Tuotteen komedogeenisyys, eli taipumus lisätä komedojen määrää arvioidaan yksilöllisesti. Netistäkin löytyviä “komedogeeniset aineet” listoja pidetään tänä päivänä vanhentuneina, eikä niille kannata antaa painoarvoa. Yksittäisen raaka-aineen sijaan komedogeenisyyttä tulisi arvioida valmiin tuotteen tasolla ja aina yksilöllisesti, sillä toisella tuote voi lisätä komedojen määrää sopiessaan toiselle erinomaisesti.
Tuotevalinnoissa aknen kohdalla korostuu siis yksilöllisyys. Tärkeää olisi löytää omaan ihon kotihoitoon erityisesti hyvä puhdistustuote ja kosteusvoide, jotka tutkimustenkin mukaan ovat tärkeä osa ihotaudin hoitoa. On havaittu, että moni hyötyy tuotteista jotka sisältävät esimerkiksi retinoideja, antimikrobisia ainesosia, tulehdusta rauhoittavia ainesosia tai komedolyyttisiä (talitukkeumia liuottavia) ainesosia. Tämän vuoksi näitä raaka-aineita voidaan löytää monesta akneiholle suunnatusta tuotteesta.
Koska itsehoidolla on niin tärkeä rooli ihotaudin hoidossa, kannattaa ehdottomasti tuotevalintoihin pyytää apua ammattilaiselta! Myös näytteiden pyytäminen ennen tuoteostoa on hyvä idea, erityisesti jos sopivien tuotteiden löytäminen tuntuu kovin haastavalta.
Kosmetologi voi osallistua aknen hoitoon erityisesti mekaanisen ihonpuhdistuksen kautta, jossa iholta poistetaan komedoja, eli valko- ja mustapäitä. Myös muita, esimerkiksi tulehduksen rauhoittamiseen keskittyviä hoitomenetelmiä löytyy runsaasti, ja ne voivat tuoda helpotusta kipeisiin iho-oireisiin. Akne ei siis missään nimessä ole este kosmetologilla käymiseen!
Mikäli akne mietityttää ja kaipaat apua ihonhoitoon liittyviin teemoihin, muistathan että voit aina olla meihin yhteydessä. Autamme enemmän kuin mielellämme. Älä siis jää ihosi kanssa yksin!
Jouluisin terveisin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
D-vitamiini ja iho
Olemme puhuneet blogimme puolella lukuisista ihon toimintaan ja rakenteeseen vaikuttavista tekijöistä ja tällä kertaa on aika ottaa tarkempaan tarkasteluun iholle tärkeä vitamiini, D-vitamiini. D-vitamiinista ja sen merkityksestä elimistömme terveydelle puhutaan julkisessa keskustelussa paljon. Kyseistä vitamiinia ja sen vaikutuksia on tutkittu runsaasti ja tänä päivänä sen tiedetään vaikuttavan lähes kaikkiin kudoksiin. Näin on myös ihon kohdalla.
Mikä on D-vitamiini?
D-vitamiinista voidaan joissain yhteyksissä käyttää myös nimitystä “aurinkovitamiini”, sillä sen synteesiin tarvitaan auringon säteilyä, tarkemmin sanottuna auringon UVB-säteilyä. Tämän lisäksi tätä elimistölle tärkeää vitamiinia saadaan joistakin ruoka-aineista sekä ravintolisistä.
UVB-säteilyn roolia D-vitamiinisynteesissä pidetään kuitenkin merkittävänä. Auringonvalon merkityksestä elimistön hyvinvoinnille löytyy merkintöjä jo antiikin Kreikan ajalta. Tällöin Herodotus, aikansa kuuluisa historioitsija tutki taistelualueella persialaisten ja egyptiläisten sotilaiden kalloja ja havaitsi, että persialaisten kallot olivat huomattavasti heikompia ja hauraampia egyptiläisten kalloihin verrattuna. Syyksi kallojen eroavaisuuksiin hän ehdotti sitä, että egyptiläisten päät olivat olleet lapsesta asti alttiina auringolle, kun taas persialaisten päätä suojasi tyypillisesti turbaani.
Herodotuksen jälkeen lukuisat tutkijat ovat jatkaneet tutkimustyötä aiheen parissa ja tänä päivänä ymmärrämme syvällisesti D-vitamiinin vaikutuksia elimistömme eri kudoksissa.
D-vitamiini
rasvaliukoinen steroidi
kahta muotoa: D₂ eli ergokalsiferoli ja D₃ eli kolekalsiferoli (UV-säteilyn avulla tuotettu aina D₃)
D-vitamiinisynteesi ihossa
Ihossa tapahtuva D-vitamiinisynteesi on hyvin monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, emmekä perehdy siihen tällä kertaa turhan syvällisesti. Ihon eri solutyypit sisältävät 7-dehydrokolesterolia. Kyseisestä molekyylistä muokataan UVB-säteilyn vaikutuksesta lukuisten välivaiheiden kautta D₃-vitamiinia. Tämän jälkeen soluissa valmistettu D₃-vitamiini vapautetaan solukalvolta verenkiertoon ja elimistön käyttöön.
Mikäli UVB-säteily ei saavuta ihoa, ei D-vitamiinisynteesiä tapahdu. Synteesiin vaikuttavat lukuisat tekijät aina maantieteellisestä sijainnista vuodenaikaan, ilmansaasteisiin ja muihin tekijöihin kuten vaatetukseen. Myös tiettyjä yksilöllisiä eroavaisuuksia on havaittu. Esimerkiksi korkeampi ikä ja ylipaino on voitu liittää alentuneeseen D-vitamiinisynteesiin ihossa.
D-vitamiinin vaikutukset ihossa
Kuten tiedämme, D-vitamiinilla on tärkeä rooli elimistömme hyvinvoinnin kannalta. Sen lisäksi se vaikuttaa moneen ihossa tapahtuvaan prosessiin.
D-vitamiini vaikuttaa ihossa muun muassa...
talirauhaseen ja karvatuppeen
epidermiksen solujen jakautumiseen ja erilaistumiseen
ihon läpäisyesteen muodostumiseen (keramidit, filaggriiniproteiini...)
immuunivasteisiin
Kuten ylläolevasta listasta voidaan todeta, D-vitamiini vaikuttaa ihossa todella laajasti. Merkitys havaitaan esimerkiksi ihon läpäisyesteen muodostumisessa, jossa tärkeää roolia näyttelevät niin epidermiksen solut, kuin vahamaiset lipidit, keramidit. D-vitamiinin puutosten on havaittu liittyvän epidermiksen solujen erilaistumiseen. Solujen erilaistumisen häiriöiden seurauksena solut eivät kykene osallistumaan ihon läpäisyesteen toimintaan yhtä tehokkaasti kuin normaalitilassa. Muutosten seurauksena ihon läpäisevyys kasvaa, joka heijastuu mm. veden liialliseen haihtumiseen (kuivuuden oireet) sekä mahdolliseen ihoärsytysten lisääntymiseen.
D-vitamiinin puutokset on voitu yhdistää myös moneen ihotautiin, kuten ihosyöpiin, psoriaasiin, iktyoosiin, vitiligoon, atooppiseen ekseemaan, akneen ja moneen muuhun. On kuitenkin edelleen kiisteltyä, miten ja millä tasolla puutokset liittyvät ihotautien patogeneesiin. Esimerkiksi psoriaasin kohdalla D-vitamiinin puutos on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa, mutta sen vaikutuksia patogeneesiin ei vielä täysin ymmärretä.
Lopuksi
D-vitamiini toimii hyvänä muistutuksena siitä, että ihoon ja sen hyvinvointiin vaikuttaa moni tekijä myös käyttämämme kosmetiikan lisäksi. Suomessa riittävää D-vitamiinin saantia suositellaan varmistamaan D-vitamiinivalmisteiden kautta. Viralliset suositukset ja lisää tietoa D-vitamiinin vaikutuksista koko elimistön tasolla löydät mm. Ruokaviraston sivuilta. Suositusten noudattaminen on hyödyllistä koko keholle sekä ihollemme!
Paljon julkista keskustelua on herättänyt viime aikoina myös runsaan aurinkosuojauksen vaikutukset D-vitamiinisynteesiin. Taustalla on ollut huoli siitä, estääkö runsas aurinkosuojaus D-vitamiinisynteesiä torjumalla auringon UVB-säteilyä turhankin tehokkaasti. Laboratoriotutkimuksissa aurinkosuojavoiteiden onkin havaittu estävän synteesiä, mutta vastaavia tuloksia ei ole saatu luonnonvalossa. Tulosten eroja on selitetty keinotekoisen valon aallonpituuden eroavaisuuksilla. Luonnonvalossa tehtyjen tutkimusten perusteella ei tällä hetkellä uskota, että runsaskaan aurinkosuojaus estäisi D-vitamiinisynteesiä. Aurinkosuojaa voi siis tuoreiden tutkimustulosten valossa käyttää huoletta ilman pelkoa D-vitamiinisynteesin estymisestä.
Rentouttavaa marraskuuta toivottaen,
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Psst. Huomasitko jo, että Talven ihanimmat hemmottelupaketit ovat julkaistu! Tutustu paketteihin ja varaa aika täältä: Talven sesonkihoidot
Herkkä iho pintaa syvemmältä
Ihanaa lokakuun alkua! Kuukauden blogijulkaisussa tulemme jatkamaan hieman syyskuun julkaisun teemaa, kun syvennymme tarkemmin herkän ihon rakenteeseen ja toimintaan. Herkkä iho on hyvin paljon ihon tilaa kuvaamaan käytetty käsite, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ja mitä muutoksia ihossa tapahtuu? Näitä teemoja käsittelemme tänään.
Mikä on herkkä iho?
Kuten sanottu, moni kuvaa ihoaan herkäksi. Herkän ihon yleisyyttä on kuitenkin haastava tutkia, sillä sen määrittely perustuu henkilön tuntemuksiin ulkoisten muutosten sijaan. Koska tarkkoja tutkimusstandardeja ei kyseisen ihon tilan mittaamiseen vielä ole, vaihtelevat myös arviot sen yleisyydestä. Erään arvion mukaan Euroopan alueella noin 40 %:lla väestöstä olisi herkkä iho. Kiinnostavaa on, että naiset raportoivat enemmän herkkää ihoa, mutta tarkemmissa tutkimuksessa eroa sukupuolten välillä yleisyydessä ei ole havaittu.
Herkkä iho määritellään seuraavien oireiden mukaan:
pistely
kiristely
polttelu
kipu
lehahtelu
Näitä oireita tarkastellessa huomataan, että herkän ihon oireet ovat kaikki tuntemuksia ja aistimuksia. Toisin kuin siis yleisesti ehkä luullaan, herkän ihon oireisiin ei siis virallisen määritelmän mukaan kuulu punoitus tai ihottuma, vaikka niitä joskus voikin herkän ihon yhteydessä esiintyä. Nämä määritelmät on hyvä pitää mielessä myös oman ihon herkkyyttä arvioitaessa. Aiheuttaako esimerkiksi jokin kosmetiikkatuote kirvelyn tai pistelyn tunnetta?
Herkällä iholla yleisesti ottaen tarkoitetaan ihoa, joka reagoi liian aktiivisesti erilaisiin tekijöihin. Vaihtoehtoisia termejä vastaavaa ihon tilaa kuvaamaan ovat hypersensitiivinen iho, reaktiivinen iho ja niin edelleen. Herkän ihon oireet ilmenevät tyypillisesti nopeasti reaktioita aiheuttavalle tekijälle altistumisen jälkeen ja niiden kesto vaihtelee yksilöiden välillä. Oireet voivat kuitenkin olla hyvinkin voimakkaita ja vaikuttaa suuresti elämänlaatuun. Vaikka oireet olisivat voimakkaita, ne eivät silti välttämättä näy lainkaan ulospäin. Sen vuoksi herkän ihon arviointi on kovin haastavaa ulkoapäin katsottuna.
Herkkää ihoa tavataan enemmän kasvojen alueella vartaloon verrattuna. Tämän uskotaan johtuvan siitä, että kasvojen iho on vartalon ihoa ohuempaa ja altistuu muuta ihoa enemmän esimerkiksi runsaalle kosmetiikan käytölle. Herkkä iho voi esiintyä yksinään tai se voi liittyä ihotautiin, kuten atooppiseen ekseemaan tai ruusufinniin.
Laukaisevat tekijät eli triggerit
Olemme jo aikaisemmin käsitelleet laukaisevia tekijöitä blogimme puolella useampaan kertaan, mutta pieni kertaus tämän kuun aiheeseen liittyen on paikallaan. Laukaisevaksi tekijäksi, eli triggeriksi kutsutaan tekijöitä, jotka nimensä mukaisesti laukaisevat iho-oireet. Herkän ihon kohdalla laukaiseva tekijä siis aiheuttaa oireita, kuten kihelmöintiä tai kuumotusta. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä, vaikka joitakin yleisempiä on niiden keskuudessa voitu tunnistaa
Haastavaa laukaisevien tekijöiden tunnistamisesta tekee se, että mahdollisia laukaisevia tekijöitä on niin paljon. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin tietty ruoka tai ruoka-aine, alkoholi, kahvi, stressi, ilmankosteus, lämpötila tai moni muu. Yleisinä herkän ihon triggereinä tunnetaan:
UV-säteily
kosmetiikka (saippuat, aurinkosuojavoiteet, muut…)
kylmä / kuuma
kuiva ilma
vaatteet
stressi
tuuli
ruokavalio
alkoholi
ilmansaasteet
Mikäli tunnistat ihosi reagoivan joihinkin tekijöihin herkän ihon oireilun mukaisesti, on tekijää tärkeää välttää. Kuten sanottu, aluksi tunnistaminen voi olla lukuisten vaihtoehtojen vuoksi vaikeaa ja tällöin apuna voi käyttää esimerkiksi ihopäiväkirjaa. Meiltä Kauneushoitola Islasta saat pyydettäessä pohjan ihopäiväkirjaa varten. Lisäksi IslaApp sovelluksestamme löytyy maksulliselta puolelta tähän tarkoitettu ominaisuus.
Herkän ihon taustalla
Tutkimustyö herkän ihon parissa ei ole vielä jatkunut kovinkaan montaa vuosikymmentä, jonka vuoksi siihen liittyy vielä paljon asioita joita emme tiedä. Alla olevassa kuvassa on yhteenveto mahdollisista herkän ihon taustalla vaikuttavista tekijöistä. Kaikilla herkän ihon omaavilla taustatekijät eivät kuitenkaan ole samat, joka tekee kyseisen ihon tilan ymmärtämisestä haastavaa ja vaatii hoidossa yksilöllisyyden huomiointia.
Herkän ihon taustalla on tunnistettu erilaisia rakenteellisia muutoksia, jotka voivat selittää oireita. Koska oireet ovat ennen kaikkea tuntemuksia, uskotaan hermoston vaikuttavan suuresti taustalla. Tutkimuksissa onkin havaittu muutoksia esimerkiksi ihossa esiintyvissä vapaissa hermopäätteissä, jotka ovat osalla herkän ihon omaavista järjestäytyneet normaalia tiiviimmin. Vapaiden hermopäätteiden tiivis järjestäytyminen on liitetty vahvasti myös atooppiseen ekseemaan, johon tyypillisesti liittyy ihon herkkyyttä.
Vastaavasti osalla herkän ihon omaavilla ihon läpäisyesteen on havaittu ohentuneen, jonka seurauksena vapaat hermopäätteet ovat alttiimpia eri tekijöille. Ihon läpäisyesteen vaurioituminen voi lisätä herkän ihon oireita myös monella muulla tapaa, sillä iho ei tällöin kykene estämään ympäristön eri aineiden imeytymistä yhtä tehokkaasti kuin normaalisti. Myös monia hypoteeseja herkän ihon muutoksista on tehty esimerkiksi tulehduksen säätelyn näkökulmasta. Opimme jatkuvasti herkästä ihosta ja sen erityispiirteistä lisää ja tulevaisuudessa tutkimustyö voi tarjota meille tätä kautta myös uusia, tehokkaampia hoitomuotoja.
Herkän ihon hoito
Herkän ihon hoidon tutkimustyön ollessa vielä varhaisessa vaiheessa, ei sen hoitoon myöskään tunneta vielä standardoituja hoitomenetelmiä. Hoidossa on tärkeä huomioida yksilöllisyys ja oppia tuntemaan laukaisevia tekijöitä. Laukaisevien tekijöiden tunnistamiseen kannattaa ehdottomasti panostaa, jotta omassa arjessa pystyy minimoimaan reaktioiden määrän.
Hoidossa myös kosteusvoiteiden käytön on havaittu helpottavan herkän ihon oireita, jonka vuoksi kosteutuksen roolia pidetään tärkeänä. Herkälle iholle suunnatun kosteusvoiteen suositellaan sisältävän ihon läpäisyestettä vahvistavia emollientteja sekä tulehdusta rauhoittavia ainesosia ja antioksidantteja. Vastaavasti myös puhdistuksella on tärkeä rooli hoidossa. Herkän ihon hoidossa on muutama tärkeä erityispiirre ihonhoitoon liittyen. Ensinnäkin ihon läpäisyesteen vaurioituminen aiheuttaa kohonneen allergisoitumisriskin, eli riski kosmetiikan joillekin raaka-aineille allergisoitumiselle on normaalia suurempi. Tämä on erittäin tärkeä huomio hoito-ohjelmaa suunnitellessa ja tuotteita valitessa. Hyvä lähtökohta on “less is more”, jolloin kosmetiikan käyttöä ja allergisoivina ainesosina tunnettujen kosmetiikan raaka-aineiden käyttöä minimoidaan. Mikäli iho on hyvin herkkä, ei ihonhoitorutiinin siis välttämättä kannata olla kovinkaan monivaiheinen.
Kosmetiikka tunnetaan yleisestikin tyypillisenä herkän ihon oireita laukaisevina tekijöinä, jolloin käytettyjen kosmetiikkavalmisteiden sisältöön on hyvä muutenkin perehtyä tarkemmin. Hoidossa on hyvä suosia hellävaraisia, mielellään hajusteettomia tuotteita. Herkän ihon hoidossa panostetaankin ennen kaikkea jatkuvaan, pinnalliseen ja hellävaraiseen hoitoon. Tärkeimpinä hoitovaiheina kotihoidossa pidetään hellävaraista puhdistusta, kosteusvoidetta sekä aurinkosuojavoidetta. Liian voimakas puhdistustuote voi vaurioittaa ihon läpäisyestettä entisestään, joten liian pesevien tai kuorivien tuotteiden välttäminen on tärkeää.
Herkkä iho hoitolassa
Mikäli iho on hyvin herkkä, voi ajatus kauneushoitolaan menemisestä tuntua pelottavalta erityisesti jos iho on aiempien käyntien yhteydessä reagoinut ikävästi. Herkän ihon hoito tosiaan vaatiikin hoitajalta aiheeseen erikoistumista, sillä siihen liittyy niin moni tekijä. Herkän ihon hoitoon erikoistunut tekijä ymmärtää taustalla vaikuttavia teemoja ja osaa huomioida nämä niin hoitoa suunnitellessa, kuin tuotevalintoja tehdessä. Monesti herkän ihon kohdalla aloitamme hoidon hyvin varovasti, voimakkaita ja aktivoivia hoitomenetelmiä välttäen. Olennaisessa roolissa myös hoitolahoidossa on yksilöllisyys, ja hoitosuunnitelmassa suuri paino on asiakkaan ja hoitajan vuorovaikutuksella. Myös asiakkaana on hyvä muistaa, että herkän ihon oireet eivät läheskään aina näy ulospäin. Kannattaa siis aina kertoa hoitajalle, mikäli jokin tuote tai hoitomenetelmä aiheuttaa tuntemuksia. Näin opimme ihostasi ja sen reagointitaipumuksista lisää ja pystymme rakentamaan ihollesi yksilöllisen ja parhaiten sopivan kokonaisuuden.
Jos kaipaat apua herkän ihon hoitoon, muistathan että voit aina olla meihin yhteydessä. Autamme mielellämme! Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Haasteena ihon lehahtelu ja punoitus
Ihon punoitus, lehahtelu sekä laajentuneet hiusverisuonet ovat meille monelle tuttuja. Myös kosmetiikkamarkkinoilla voidaan tunnistaa edellä mainittujen ihohaasteiden yleisyys, sillä kauppojen hyllyiltä löytyy lukuisia niiden hoitoon suunniteltuja valmisteita. Monella brändillä saattaa esimerkiksi olla kokonaan couperosaihon hoitoon tarkoitettuja tuotelinjoja sekä muita punoituksen hillitsemiseen tarkoitettuja erikoistuotteita.
Mistä punoitus ja lehahtelu sitten oikeastaan johtuvat? Syyskuussa blogijulkaisussa tutustumme hieman tarkemmin näihin eri muutoksiin sekä niiden taustamekanismeihin. Aloitamme aiheen käsittelyn pienellä kertauksella ihon verenkierrosta sekä hiusverisuonten rakenteesta, jotta aihe olisi hieman helpommin ymmärrettävä.
Ihon verenkierto
Kuten tiedämme, ihossa on kolme kerrosta, joista jokaisella on tärkeä rooli ihon toiminnassa ja homeostaasin eli sisäisen tasapainon ylläpidossa. Ihon ylin kerros, epidermis on kerrostuneesta epiteelikudoksesta muodostuva kokonaisuus, jossa ei esiinny lainkaan verisuonia. Epidermiksenkin solut kuitenkin tarvitsevat toimiakseen erilaisia ravintoaineita sekä vettä ja happea. Tämä on mahdollistettu ihon alemman kerroksen, dermiksen verenkierron kautta.
Dermiksen puolella esiintyy kaksi verisuonipunosta, joista toinen sijaitsee dermiksen ja subcutiksen välillä (alempi verisuonipunos) ja toinen dermiksen ylemmässä osassa (subpapillaarinen / pinnallinen verisuonipunos). Alemman verisuonipunoksen verisuonet ovat suurempia pinnalliseen verisuonipunokseen verrattuna.
Ylemmästä verisuonipunoksesta, subpapillaarisesta punoksesta hiusverisuonet muodostavat silmukkamaisia rakenteita. Silmukkamaisesti järjestäytyneet hiussuonet sijaitsevat dermiksen yläosissa olevissa nystyissä, eli papilloissa, jotka työntyvät yllä olevaan epidermikseen. Näiden nystyissä sijaitsevien hiusverisuonten kautta ravinteita, vettä ja happea saadaan kuljetettua myös epidermiksen soluille.
Hiusverisuonten erityispiirteitä
Vertenkierojärjestelmässämme esiintyy erilaisia verisuonia, joista aineiden siirtymisessä veren ja kudoksen välillä tärkeä rooli on hiusverisuonilla, eli kapillaareilla. Kapillaarit ovat arteriolien eli pikkuvaltimoiden ja venulien eli pikkulaskimojen välillä sijaitsevia pienimpiä verisuonia, joiden halkaisija vaihtelee noin 5-10 µm välillä. Ne voivat olla niin pieniä, että yksittäinen punasolukin mahtuu etenemään niissä hädin tuskin. Veri virtaa kapillaareissa huomattavasti hitaammin, kuin suuremmissa verisuonissa. Koska kapillaareissa tapahtuu aineiden kuten hapen ja ravinteiden siirtymistä kudoksen ja veren välillä, on niiden rakenne erikoistunut tähän. Kapillaarin seinämä on hyvin ohut, yhdestä epiteelisolukerroksesta sekä tyvikalvosta muodostuva kokonaisuus.
Miten aineet siirtyvät kudoksen ja veren välillä? Taustalla vaikuttavat pitoisuuserot, kuten niin monessa muussakin elimistömme toiminnassa. Pitoisuuserot pyrkivät yleensä tasoittumaan, jolloin aineet siirtyvät suuremmasta pitoisuudesta pienempään. Kyseessä on energiaa vaatimaton kuljetusmenetelmä, diffuusio. Sama pätee aineiden siirtymiseen veren ja kudoksen välillä hiussuonissa pienten molekyylien kohdalla. Näin ollen siis esimerkiksi happi virtaa kapillaarista solulle ja vastaavasti hiilidioksidi solulta kapillaariin.Suurempien molekyylien, kuten proteiinien kuljetuksessa käytetään muita kuljetusmenetelmiä.
Miksi iho punoittaa?
Ihossa voi esiintyä runsaasti erilaista punoitusta, eikä aina ole kyse mistään poikkeavasta. Punoitus on esimerkiksi täysin luonnollinen reagointitapa kuumissa olosuhteissa tai rankan fyysisen suorituksen yhteydessä. Ihon verenkierto liittyy olennaisesti elimistön lämmönsäätelyyn ja ruumiinlämmön kohotessa, käynnistää hypotalamus viilennysreaktion, jonka seurauksena veren virtaus ihon hiussuonissa kiihtyy. Tämä voidaan havaita ulkopuolelta ihon punoituksena. Joskus punoitus voi olla myös seurausta jännittävälle sosiaaliselle tilanteelle. Niin kutsuttu punastuminen on yleensä voimakkainta lapsilla ja nuorilla ja se helpottaa tyypillisesti iän myötä. Näissä tilanteissa kyseessä on fysiologinen punoitus, joka on siis normaali elimistön reagointitapa.
Kun mietitään hiusverisuonten sijaintia ihossa, on punoituksen syy ehkä helpompi hahmottaa. Kuten sanottu, ihon ylimmässä kerroksessa epidermiksessä ei esiinny lainkaan verisuonia, vaan kerroksen solut saavat tarvitsemansa ravinteet ja muut aineet dermiksen nystymäisten rakenteiden kautta. Epidermiksen paksuus vaihtelee hieman ihoalueen ja yksilön välillä, mutta keskimäärin sen paksuus on noin 75-150 µm. Tämä tarkoittaa 0,075-0,15 millimetriä. Kerros on siis hyvin ohut. Dermiksestä hiusverisuonisilmukoita sisältävät nystyt työntyvät epidermiksen puolelle, joka kertoo miten lähellä ihon pintaa ne todellisuudessa sijaitsevat. Tämä on tärkeä teema käsitellä, sillä josku havainnekuvat ihosta vääristävät käsitystä siitä miten paksu iho todellisuudessa on. Kun ymmärtää, miten pinnalla hiusverisuonet voivat sijaita, ei ihon punoitusreaktiot ehkä enää tunnukaan niin oudoilta.
Mikäli siis esimerkiksi joku hiusverisuoni laajenee tai hiusverisuonten rakenne syystä tai toisesta häiriintyy, ei ihmekään että muutokset näkyvät ulospäin.
Fysiologisen verenkierron lisääntymisen aiheuttaman punoituksen lisäksi punoitusta voi aiheuttaa myös muut tekijät. Taustalla voivat vaikuttaa esimerkiksi tietyt ihotaudit kuin myös eräät lääkkeet ja muut sairaudet. Merkittävän punoitusta aiheuttavan ryhmän muodostaa alkoholi, sillä alkoholin hajoamistuote asetaldehydi laajentaa hiusverisuonia. Moni tunnistaakin omakohtaisesti ilmiön, jossa iho alkaa punoittaa muutaman alkoholiannoksen jälkeen.
Jatkuva punoitus
Yleensä punoitus häviää suhteellisen nopeasti muutamassa minuutissa tai tunnissa. Mikäli punoitus jatkuu pidempään tai muuttuu pysyväksi, on kyse epätavallisesta muutoksesta. Jatkuvan punoituksen taustalla voi vaikuttaa erilaisia tekijöitä ja sillä voi olla voimakas vaikutus elämänlaatuun. Punoitusta pidetään monesti kiusallisena ja häiritsevänä vaivana.
Jatkuva punoitus voi liitttyä esimerkiksi…
ihotautiin (esim. ruusufinni)
tulehdukseen
ihovaurioon
liialliseen aurinkoaltistukseen
lääkitykseen / sairauteen
Tulehduksen kohdalla punoituksen taustalla vaikuttaa kiihtynyt verenvirtaus tulehdusalueelle. Kiihtyneen verenvirtauksen avulla nopeutetaan tulehdussolujen pääsyä alueelle. Punoitus tyypillisesti rauhoittuu tulehduksen päätyttyä. Tiettyjen ihotautien, kuten ruusufinnin kohdalla punoitus voi olla jatkuvaa. Ruusufinnin kohdalla hiusverisuonten rakenteessa sekä verenkierron homeostaasissa on havaittu muutoksia, joiden uskotaan aiheuttavan jatkuvaa punoitusta.
Myös auringonsäteilyllä, eritysesti UV-säteilyllä on todettu olevan rooli jatkuvan punoituksen aiheuttajana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että UVB-säteily lisää verisuonten uudelleenmuodostusta sekä lisää verisuonten uudelleenmuodostusta lisäävän kasvutekijän tuotantoa.
Couperosa ja teleangiektasia
Ihon punoitukseen liitetään usein termit couperosa ja teleangiektasia. Termeistä couperosa on yleisnimitys ihoalueelle, jossa esiintyy…
laajentuneita hiusverisuonia poskien, nenän, otsan ja leuan alueella sekä
jatkuvaa punoitusta
Teleangiektasialla puolestaan tarkoitetaan hiusverisuonten laajenemisesta aiheutuneita “läiskiä”. Yleiskielessä käytetään myös termejä "katkennut verisuoni" tai "spider veins". Laajentuneet hiusverisuonet ovat yleisiä kasvojen ja jalkojen alueella, vaikka niitä voi esiintyä myös muualla kehossa. Periaatteessa teleangiektasiaa voi tulla kenelle tahansa missä tahansa iässä, mutta tietyt tekijät voivat lisätä niiden riskiä. Riskitekijöihin luetaan…
perimä
runsas aurinkoaltistus
voimakkaat lämpötilamuutokset
raskaus
ruusufinni
alkoholi
vauriot, kuten mustelmat
On tärkeää huomata, että UV-säteilyn aiheuttama verisuonten uudelleenmuodostus vaikuttaa myös teleangiektasioiden syntyyn. Aurinkoaltistus voi muokata lymfasuonten ja verisuonten toimintaa vaurioittamalla kollegeeni ja elastiinisäikeitä, jotka tukevat lymfa- ja verisuonten verkostoa. Näin ollen ajatellaankin, että punoituksen, teleangiektasioiden ja lehahtelujen taustalla vaikuttaa heikko sidekudoksen tuki.
Yhteenveto ja hoitovaihtoehdot
Yhteenvetona voidaankin todeta, että ihon jatkuva punoitus ja laajentuneet hiusverisuonet muodostavat haastavan ja laajan kokonaisuuden. Taustalla on monia tekijöitä, kuten ympäristötekijät ja perimä. Ihossa tapahtuu useita muutoksia, jotka johtavat iho-oireiden syntyyn.
Kosmetiikassa nähdään paljon eri vaihtoehtoja niin sanotun "couperosaihon" hoitoon. Moni brändi on tuonut markkinoille tuotteita, joiden kuvataan rauhoittavan couperosan oireita. Tuotteita tyypillisesti yhdistää se, että ne sisältävät rauhoittavia ainesosia, kuten kauraa, aloe veraa tai pro- ja prebiootteja. Lisäksi tuotteisiin lisätään usein vihreää pigmenttiä, joka häivyttää punoitusta. Haastavaa on kuitenkin arvioida, kuinka tehokkaita tuotteet ovat. Kosmetiikkavalinnoissa on otettava huomioon myös yksilöllisyys. Oman ihon tuntemuksia on tärkeä kuunnella ja tehdä valintoja tuntemusten perusteella. Kuten aina, sama tuote ei välttämättä toimi kaikilla.
Toisen hoidollisen vaihtoehdon muodostavat lääkehoidot. Ihon punoituksen hoitoon voidaan käyttää esimerkiksi propanolia. Laajentuneita hiusverisuonia voidaan puolestaan hoitaa erilaisilla laserhoidoilla ja injektioilla.
Eri vaihtoehtoja on hyvä puntaroida, ottaen huomioon oireiden haastavuuden ja vaikutukset elämänlaatuun. Lisäksi oireiden ennaltaehkäisy on tärkeää. Iho on muistettava suojata auringolta hyvin, aurinkosuojan tai vaatteiden avulla. Myös voimakkaita lämpötilavaihteluita on syytä välttää ja huomioida runsaan alkoholin kulutuksen ja muiden tekijöiden aiheuttama kohonnut riski.
Ihanaa alkusyksyä!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihon pinta
Olemme käsitelleet blogissamme lukuisia ihon läpäisyesteeseen liittyviä teemoja. Tällä kertaa jatkamme hieman samaan aiheeseen liittyvästä teemasta, nimittäin ihon pinnasta ja sen erityispiirteistä. Ihon pinnalla on suuri merkitys koko ihon tasapainoon ja homeostaasiin ja siksi siitä huolehtiminen on tärkeää myös ihonhoidossa. Mikäli ihon pinnan tasapaino järkkyy, voi seurauksena olla lukuisia ihon epätasapainotiloja, kuten kuivumista ja reaktiivisuuden lisääntymistä.
Ihon pinnan erityispiirteet
Ihon pinnalla vallitsee lievästi hapan, noin 5,5 pH. Tällä hieman happamalla pH:lla on valtavan tärkeä rooli ihon homeostaasin kannalta, sillä se vaikuttaa ihon mikrobiomiin eli siihen, mitkä mikro-organismit viihtyvät ihon pinnalla. Elimistössä pH:n sääteyllä on tärkeä rooli patogeeneilta suojautumisessa kokonaisuudessaan, eikä iho siis ole poikkeus. Sama piirre havaitaan esimerkiksi suolistossa, jossa patogeenien kasvua rajoitetaan happaman pH:n avulla. Mikäli ihon pinnan pH muuttuu, heijastuu se suoraan myös mikrobiomiin. Eri mikrobilajit alkavat viihtyä iholla, joka voi näkyä esimerkiksi tulehduksina ja yleisenä ihon epätasapainoa.
Ihon happaman pH:n muodostamiseen osallistuvat ihon apuelimet, tali- ja hikirauhaset. Talirauhaset ovat tyypillisesti karvatupen yhteydessä sijaitsevia rauhasia, jotka erittävät ihon pinnalle rasvamaisten aineiden seosta, talia. Tali sisältää runsaasti triglyseridejä ja vapaita rasvahappoja. Kun se eritetään ihon pinnalle, triglyseridejä aletaan hajottaa rasvahapoiksi muun muassa eri mikrobien toimesta. Näin ollen vapaiden rasvahappojen määrä kasvaa ihon pinnalla. Talin sisältävillä happamilla rasvahapoilla on tärkeä rooli ihon happaman pH:n muodostumisessa.
Talirauhasten tavoin hikirauhasten erittämä hiki vaikuttaa ihon pinnan pH tasapainoon. Hikirauhaset voidaan jakaa edelleen ekkriinisiin, apoekkriinisiin sekä apokriinisiin hikirauhasiin, jotka eroavat toisistaan niin rakenteeltaan kuin toiminnaltaankin. Ekkriiniset, eli ”pienet” hikirauhaset ovat suoraan ihon pinnalle avautuvia rauhasia, joita sijaitsee kaikkialla kehossa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ekkriiniset hikirauhaset erittävät hikeä, joka koostuu pääasiassa vedestä ja natriumkloridista (NaCl). Tämä ekkriinisten hikirauhasten erittämä hiki sekoittuu ihon pinnalla taliin ja osallistuu näin ollen yhdessä talin kanssa ihon pH:n säätelyyn.
Tali ja hiki vaikuttavat pH:n lisäksi myös ihon pinnan kosteuspitoisuuteen. Tietyissä sairauksissa hien eritys päättyy kokonaan tai osittain, jonka seuraukset näkyvät merkittävinä elimistön lämmönsäätelyn häiriöinä sekä ihon pinnan voimakkaana kuivumisena. Ilman talin lipidien sekä hien sekoitusta ihon pinta siis muuttuisi paljon, joka näkyisi niin mikro-organismien populaation muutoksissa sekä ihon läpäisyesteen häiriytymisenä. Tämä on hyvä muistaa, sillä monesti miellämme sekä talin että hien vain ikävinä eritteinä ja unohdamme miten tärkeä vaikutus niillä todella on ihomme hyvinvointiin.
Ihon pinnan asukkaat: mikrobit
Ihon pinnalla elää valtava määrä mikro-organismeja, jotka osallistuvat ihon homeostaasin ylläpitoon. Iholla elävät mikrobit voidaan jakaa pysyviin mikrobeihin sekä turisteihin. Pysyvät mikrobit ovat ihon niin kutsuttuja vakioasukkaita, joilla on tärkeä rooli ihon tasapainon ja hyvinvoinnin ylläpidossa. Turistit sen sijaan ovat mikrobeja, jotka viihtyvät ihon pinnalla vain hetken muutamasta tunnista muutamaan päivään.
Mikrobiomi on jokaisella yksilöllinen ja sen koostumus voi myös muuttua ajan myötä, erityisesti elinympäristön muutosten seurauksena. Elinympäristöjen vaikutusten lisäksi mikrobiomin koostumukseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten ihon peseminen, ruokavalio, lääkitykset, pH, lämpötila, UV-säteily sekä vuodenaika.
Mikäli mikrobiomin monimuotoisuus järkkyy, on seurauksena mikrobiomin dysbioosi eli epätasapaino. Tällöin jokin tietty mikrobiryhmä pääsee valtaamaan itselleen liikaa elintilaa ja seurauksena koko ihon homeostaasi voi häiriintyä. Monimuotoisuus onkin merkittävä säätelytekijä, sillä monet mikrobilajit ovat patogeenisia tai haitallisia vasta silloin, kun niiden määrä pääsee lisääntymään liikaa. Monimuotoisessa mikrobiomissa eri lajit säätelevät toistensa kasvua ja ylläpitävät näin ollen hyvinvoivaa ja tasapainoista mikrobiomia. Hyvänä esimerkkinä toimii bakteeri s. aureus, jolla on lukuisia positiivisia ominaisuuksia ihon homeostaasin kannalta. Liikaa elintilaa vallatessaan se kuitenkin voi aiheuttaa erilaisia ihoinfektioita.
Ihon pintaan vaikuttaminen
Ihon pinnasta huolehtiminen on siis hyvin tärkeää hyvinvoivan ihon tavoittelussa. Koska levitämme kosmetiikkatuotteita ihon pinnalle, on selvää että käyttämämme kosmetiikka vaikuttaa näihin ihon pinnan erityispiirteisiin. Onkin hyvin tärkeää miettiä, mitä tuotteita iholle levitämme ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat…
ihon pH:n
ihon ylimmän kerroksen, sarveissolukerroksen tiiliseinää muistuttavaan rakenteeseen (esim. lipidiaineeseen)
ihon mikrobiomiin
Koska ihon pH:lla on suora vaikutus moneen ihon homeostaasin kannalta merkittävään tekijään, on se huomioitu myös monissa kosmetiikkatuotteissa. Tänä päivänä onkin yleistä, että tuotepakkauksessa tuotteen kerrotaan olevan “pH tasapainotettu”. Kosmetiikan pH:n säätelyllä lähelle ihon omaa pH:ta pyritään estämään se, että tuote muokkaisi ihon pH:ta esimerkiksi hetkellisesti emäksisemmäksi.
Vastaavasti ihon liiallinen peseminen tai liian voimakkaiden pesevien aineiden käyttö voi vaikuttaa ihon pintaan haitallisesti. Liiallinen peseminen liuottaa iholta tärkeitä rasva-aineita, joita tarvitaan ihon läpäisyesteen toimintaan. Samalla vaikutukset heijastuvat mikrobiomiin, joka monimuotoisuus kärsii liiallisesta ja liian voimakkaasta pesusta. Seurauksena ihon pH, mikrobiomi ja suojamekanismit kärsivät ja ihon tasapaino järkkyy, joka näkyy esimerkiksi reaktiivisuuden lisääntymisenä, kuivumisena ja yleisenä epätasapainona. Kannattaakin suosia hellävaraisia puhdistustuotteita, jotka eivät häiritse ihon homeostaasia. Tämä on tärkeä huomio, sillä monesti pois pestävien tuotteiden merkitystä ihon hyvinvointiin vähätellään vaikka niiden merkitys on todettu lukuisissa tutkimuksissa.
Pesemiseen liittyen ihon pinnan homeostaasia tavoitellessa on hyvä huomioida, että myöskään ihon liiallinen kuoriminen ei ole kannattavaa. Liiallinen kuorinta tuskin on edullista ihon hyvinvoinnin kannalta, kun mietitään ihon perusrakennetta. Ihon ylin kerros sarveissolukerros sekä ihon pinnan pH ja mikrobiomi eivät hyödy siitä, että ihon pintaan vaikutetaan tiheästi kuorivilla aineilla. Sen sijaan seurauksena voi olla mikrobiomin dysbioosia sekä sarveissolukerroksen rakenteen vaurioitumista ja ihon erilaisia epätasapainotiloja. Kuorinta-aineiden käytössä siis todellakin vähemmän on enemmän.
Koska poispestävillä tuotteilla voidaan vaikuttaa ihon pinnan erityispiirteisiin, on selvää että myös iholle jätettävillä tuotteilla kuten hoitovoiteilla on tärkeä rooli. Ihon mikrobiomin monimuotoisuuden kannalta tutkimukset ovat osoittaneet että jätettävällä kosmetiikalla on vaikutus mikrobiomiin, mutta vaikutus ei ole läheskään yhtä suuri kuin aiemmin luetelluilla tekijöillä kuten elinympäristöllä ja ruokavaliolla.
Voimme kuitenkin tukea ihon mikrobiomin monimuotoisuutta valitsemalla kosmetiikkavalmisteita, jotka tukevat mikrobiomia esimerkiksi tuotteen pH:n ja sen sisältämien ainesosien kautta. “Mikrobiomiystävällisinä” ainesosina pidetään esimerkiksi prebiootteja, jotka ovat tyypillisesti erilaisia mikrobien ravintoina toimivia hiilihydraatteja. Tuotteeseen voidaan lisätä myös probiootteja, mutta tämä on valitettavan villi länsi kosmetiikkamaailmassa. Markkinoilla esiintyy paljon harhaanjohtavaa markkinointia probioottien käyttöön liittyen ja välillä tuotteen esimerkiksi kerrotaan sisältävän probiootteja, vaikka siinä olisikin käytetty probioottien lysaatteja. Lysaattimuodossa probiootit eivät enää ole eläviä ja vaikka ne ovat iholle monin tavoin hyödyllisiä, ei niitä saisi kutsua probiooteiksi sillä termillä probiootti viitataan elävään mikrobiin.
Kaiken kaikkiaan ihon pinnan hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää ja voimme vaikuttaa siihen myös itse monin tavoin. Mielessä kannattaa pitää se, mitä iholle levittää ja miksi. Onko esimerkiksi todella pesevän ja kuorivan tuotteen käyttö tarpeen? Tuotevalintoja tehdessä kannattaa kysyä apua ammattilaiselta, joka osaa tulkita ainesosalistaa ja arvioida sen kautta tuotteiden sopivuutta ihollesi. Kuten sanottu, kosmetiikkamarkkinat ovat suuret ja markkinointi voi olla välillä harhaanjohtavaa, jolloin on vaikea arvioida sitä mikä on totta ja mikä ei. Meidän puoleemme voit aina kääntyä kosmetiikkaan liittyvien kysymysten kanssa, autamme mielellämme!
Ihanaa elokuuta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihmeellinen A-vitamiini
Ihanaa alkanutta helteistä heinäkuuta! Kuun vaihteessa on taas aika julkaista uusin blogijuttumme, jossa tänään valokeilaan pääsee yksi paljon kiinnostusta herättänyt kosmetiikan raaka-aine, A-vitamiini. Laitathan kalenteriin myös ensi lauantain 8.7., sillä silloin pidämme Instagram-tilillämme A-vitamiiniliven klo 10-11. Tervetuloa siis mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan!
A-vitamiini on yksi tämän hetken trendikkäimmistä raaka-aineista, mutta sen käyttöön liittyy paljon kysymyksiä ja epäselvyyksiä erityisesti näin kesäaikaan aurinkoaltistuksen ollessa voimakasta. Heinäkuun blogissa syvennymmekin tähän trendiraaka-aineiseen ja sen mahdollisuuksiin ihonhoidossa. Tutustumme eri A-vitamiinin muotoihin, käyttökohteisiin ja toimintaperiaatteisiin.
Mikä ihmeen A-vitamiini?
A-vitamiini on rasvaliukoinen, elimistön hyvinvoinnille tärkeä vitamiini. Sitä tarvitaan elimistössä lukuisiin tehtäviin, aina näköaistimuksen muodostumisesta sikiönkehitykseen ja immuunivasteeseen sekä epiteelikudosten ylläpitoon. A-vitamiinin merkitys elimistön hyvinvoinnille on tunnistettu jo vuosisatoja sitten, ennen kuin edes itse vitamiinia tunnettiin. Esimerkiksi Hippokrates on suositellut A-vitamiinin tunnettuna lähteenä toimivan maksan nauttimista. Myös lukuisia muita vastaavia merkintöjä on löydetty varhaisesta kirjallisuudesta. A-vitamiinin kemiallisen rakenteen selvitti ensimmäisenä Paul Karrer vuonna 1931, jolle myöhemmin myönnettiin sen ansiosta Nobel palkinto vuonna 1937. Kymmenen vuotta myöhemmin A-vitamiinia onnistuttiin ensimmäisen kerran valmistamaan synteettisesti laboratoriossa. Vaikka siis A-vitamiinia voidaan monesti ajatella uutena trendiraaka-aineena, sitä se ei oikeastaan ole. Kyseinen vitamiini ja sen rooli niin koko elimistön, mutta myös ihon ja hiusten hyvinvoinnille on tunnettu jo pitkään.
Miksi A-vitamiini sitten on iholle niin tärkeä? Taustalla on aika yksinkertainen syy: ihon ylin kerros epidermis on epiteelikudosta, jonka ylläpidossa A-vitamiinilla on tärkeä rooli. Lähdemme seuraavaksi syventymään vielä tarkemmin näihin A-vitamiinin mahdollisuuksiin ihonhoidossa, mutta ensin tärkeä hahmottaa millaisesta vitamiinista puhumme. A-vitamiinista on nimittäin useita eri muotoja, jotka vaikuttavat elimistössä ja ihossa eri tavoin.
A-vitamiinin eri muodot
A-vitamiinista on olemassa erilaisia muotoja, jotka yhdessä muodostavat retinoideiksi kutsutun joukon. Retinoidien samankaltaiset nimet sekoittuvat helposti, vaikkakin niiden erottaminen on tärkeää. Retinoideista voidaan mainita neljä tärkeää ryhmää:
Retinyyliesterit: retinyyliasetaatti ja retinyylipalmitaatti
Retinoli
Retinaali, retinaldehydi
Retinoiinihappo
Ihossa suurimman pitoisuuden A-vitamiinista muodostavat retinyyliesterit. Ihossa esiintyvästä A-vitamiinista jopa noin 90 % on retinyyliestereitä ja erityisesti retinyylipalmitaattia. Retinyylipalmitaatti on ihon, maksan ja solujen A-vitamiinin varastomuoto ja se muodostaakin ihon A-vitamiinista noin 80 % osuuden.
Retinyyliestereitä muokataan kudoksessa edelleen retinoliksi, joka on hyväksytty yleisesti A vitamiinin perusmuodoksi kemiallisen rakenteensa vuoksi. Retinoli on A-vitamiinin alkoholimuoto ja muodostaa ihossa noin 3 % osuuden A-vitamiinista.
Retinaali puolestaan on A-vitamiinin muoto, joka on välttämätön pimeänäölle. Pieni osa retinaalista muuttuu ihossa retioniinihapoksi ja valtaosa retinyyliestereiksi.
Retioniinihappo on A-vitamiinin aktiivinen muoto, joka toimii solun sisällä tumassa vaikuttaen geeniekspressioon. Siitä on olemassa lukuisia eri isomeereja, jotka kukin toimivat hieman eri tavoin. Retioniinihappo vaikuttaa esimerkiksi karvatupessa kantasoluihin ja niiden kautta edelleen muun muassa karvan kasvusykliin.
Retinolin ja retioniinihapon määrää kontrolloidaan ihossa tarkasti, sillä ne voivat häiritä solun toimintoja liian suurissa pitoisuuksissa. Retioniinihappoa esiintyy retinolin tavoin noin 3 % ihossa ja sitä on löydetty lähes pelkästään solujen tumasta, jossa se myös toimii. Mikäli ihossa on liikaa näitä A-vitamiinin muotoja, muokataan ne yleensä muokataan varastomuotoon retinyyliestereiksi.
A-vitamiini ja iho
A-vitamiinipuutokset ihossa on voitu liittää lukuisiin ihon häiriötiloihin, sillä kuten sanottu sitä tarvitaan solujen ja epiteelikudoksen eri toimintoihin. A-vitamiinimäärän ihossa on havaittu romahtavan auringon UV-säteilyn vaikutuksesta. Tämä ikääntyneen ihon hoidon kannalta merkittävä havainto tehtiin jo 1930-luvulla ja siitä alkaen A-vitamiinin rooli ikääntyneen ihon hoidossa on tunnistettu hyvin. Iholle siis syntyy meille kaikille A-vitamiinivaje, erityisesti aurinkoaltistuksen yhteydessä. A-vitamiinia hajottaa auringon säteilystä erityisesti UVA-säteet.
Koska A-vitamiinin puutostila ihossa koskettaa lähes meitä kaikkia, ei ihmekään että sen merkitys ulkoisesti käytettynä on ihonhoidon kannalta tärkeä. A-vitamiinin teho ihonhoidossa on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa, sekä ihon ikääntymismuutosten hoidossa, että erilaisten ihon häiriötilojen hoidossa. Sitä hyödynnetään aktiivisesti myös lääkinnällisellä puolella. Hyvänä esimerkkinä A-vitamiinin lääkinnällisestä käytöstä toimii varmasti monelle tuttu A-vitamiinijohdannainen isotretinoiini.
A-vitamiinin käyttö kosmetiikassa ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Itse asiassa A-vitamiini muodostaa kosmetiikkavalmistajalle paljon haasteita, eikä sen säilyminen aktiivisessa muodossa valmiissa tuotteessa ole lainkaan itsestään selvää. A-vitamiinin kaikki muodot ovat hyvin herkkiä valolle, lämmölle sekä ilmalle, joka asettaa paljon rajoituksia valmistukseen ja pakkausvalintoihin. Tuotteiden valmistus pitäisi tapahtua hyvin kontrolloidussa ympäristössä. Sama pätee pakkaukseen, jonka olisi A-vitamiinin aktiivisena säilymisen kannalta oltava tuotetta hyvin valolta ja ilmalta suojaava. Mikäli tuotteen pakkaus on lasia tai muovia ja siinä on suuri kansi, denaturoituu A-vitamiini todennäköisesti tuotteesta. Tällöin iholle levitettäessä tuote ei enää sisällä luvattua A-vitamiiniannosta eikä toivottuja hoitotuloksia tuskin saavuteta.Tämä kannattaa pitää mielessä myös ostopäätöstä tehdessä, sillä monesti esimerkiksi retinolia sisältäviä tuotteita voi nähdä pakattuna läpinäkyviin muovipakkauksiin.
A-vitamiinin eri muodot ihonhoidossa
A-vitamiinin aiemmin kuvatut eri muodot toimivat kosmetiikassa hieman eri tavoin ja siksi ne on hyvä tunnistaa tuotevalintojen tekemisen kannalta. Yleisesti puhuttaessa A-vitamiini on iholle hyödyllinen ainesosa jo aiemmin mainitun ihon A-vitamiinivajeen takia. A-vitamiinia sisältävistä tuotteista voi olla hyötyä niin ikääntyneen ihon, kuin erilaisten iho-ongelmien hoidossa. Esimerkiksi aknen kohdalla on tutkittu jo runsaasti retinoideja sisältävien valmisteiden tehoja hoidossa myös kosmetiikan puolella.
Retinolista ja retinyyliestereistä muokataan ihon soluissa edelleen retioniinihappoa, jonka kautta voidaan vaikuttaa arviolta 300-1000 ihmisen geeniin. Erityisen suuri vaikutus sillä on geeneihin, jotka vaikuttavat epidermaalisten kantasolujen kasvuun ja erilaistumiseen. Tätä kautta retinoiinihappo vaikuttaa siis koko epidermikseen, huolehtimalla kerroksen vahvuudesta ja solujen uusiutumisesta. Solujakautumisen vahvistaminen heijastuu kaikkiin epidermiksen toimintoihin, kuten haavan paranemisen nopeutumiseen. Retioniini vahvistaa solujen luonnollista jakautumista, ilman että kiihdyttäisi prosessia liikaa.
Epidermiksen vahvistamisen lisäksi A-vitamiinin vaikutuksia voidaan nähdä myös muualla ihossa. Se vähentää tiettyjen proteinaasien (MMP, matriksin metalloproteinaasi) määrää ihossa. Kyseiset proteinaasit hajottavat iholle tärkeitä sidekudossäikeitä, kollageenia ja elastiinia. Matriksin metalloproteinaasien määrä on kohonnut esimerkiksi valovaurioituneella iholla, jolloin kollageenin ja elastiinin hajotus kiihtyy ja aiheuttaa ennenaikaisia ikääntymismuutoksia.
Sidekudossäikeiden suojaamisen lisäksi A-vitamiinin on havaittu aktivoiden kollageenin valmistusta sidekudossoluissa, fibroblasteissa. Kollageenin lisäksi ne lisäävät ihon kosteustasapainolle tärkeiden glykosaminoglykaanien, kuten hyaluronihapon eritystä. Prosessi fibroblast soluihin vaikuttamisen taustalla on vielä osittain tuntematon.
Kaikkinensa A-vitamiini siis on todellinen kosmetiikan ihmeaine, mutta jotta sen avulla saavutettaisiin tuloksia, on sen käytössä huomioitava tietyt seikat, kuten annostelu ja A-vitamiinin säilyminen valmiissa tuotteessa. Myös valitulla A-vitamiinimuodolla on tärkeä rooli valmiin tuotteen vaikutusten kannalta.
Retinoli
Retinoli on kosmetiikassa paljon esillä oleva A-vitamiinin muoto. Sitä tavataan niin seerumeissa, kuin muissa tehotuotteissa. Tämä A-vitamiinin alkoholimuoto muodostaa kosmetiikkavalmistajalle suuren haasteen, sillä se on kemiallisesti hyvin epästabiili. Epästabiilius tarkoittaa sitä, että retinoli ei säily valmiissa tuotteessa aktiivisena kovinkaan pitkään. Tämän vuoksi retinolia sisältävien tuotteiden säilyvyysaika on tyypillisesti lyhyt. Epästabiilius tarkoittaa myös sitä, että kosmetiikkavalmistajan on oltava hyvin tarkka tuotteen valmistuksessa ja pakkauksessa. Mikäli tuote on pakattu läpinäkyvään lasiin tai muoviin ja siinä on suuri kansi, on hyvin todennäköistä että retinoli ei ole enää aktiivisena luvatussa pitoisuudessa iholle levittäessä.
Retinoli on retinyyliestereitä ihoa ärsyttävämpi A-vitamiinin muoto. Taustalla on se, että luonnollisesti ihossa esiintyy vain hyvin pieni määrä, noin 3 % retinolia, jonka vuoksi erityisesti suurina annoksina se voi ärsyttää ihoa. Seurauksena iho saattaa kuoriutua jonkin verran käytön aloituksen jälkeen. Ärsytys loppuu käytön jatkuessa, ihon tottuessa A-vitamiiniannokseen. Tällöin soluille on muodostunut solukalvolle lisää retinoideille spesifejä reseptoreita, eikä reaktiota enää tule. Potentiaalisen ihoärsytyksen lisäksi on tärkeää muistaa, että retinoli on A-vitamiinin valoherkkä muoto. Tämä tarkoittaa sitä, että pinnallisesti käytettynä se voi lisätä ihon valovaurioiden riskiä. Siksi retinolia suositellaankin käyttämään monesti vain iltaisin.
Retinyyliesterit
Retinolin lisäksi kosmetiikassa voidaan törmätä myös muihin A-vitamiinin muotoihin. Esimerkiksi retinyyliestereistä retinyylipalmitaattia ja retinyyliasetaattia hyödynnetään kosmetiikassa. Kuten sanottu, iho varastoi A-vitamiinia retinyyliestereinä, jonka vuoksi valtaosa ihon A-vitamiinista on retinyyliesterimuodossa. Tästä johtuen retinyyliesterit kosmetiikassa eivät yleensä aiheuta ihoärsytystä, kuten esimerkiksi aiemmin mainittu retinoli. Lisäksi retinyyliesterit auttavat torjumaan ympäristön haittavaikutuksia, kuten UV-säteilyä. Ne eivät siis ole valoherkkiä, vaan sen sijaan osallistuvat solujen suojaamiseen säteilyltä. Retinyyliestereiden, kuten retinyylipalmitaatin käyttö on turvallista ja jopa hyödyllistä myös päiväaikaan!
Retinaali
Retinaalia ei juurikaan käytetä kosmetiikassa, sillä siitä suurin osa muuttuu ihossa retinyyliestereiksi ja vaan pieni osa haluttuun retinoiinihappomuotoon.
Retinoiinihappo
Retioniinihappoa ei tavata kosmetiikkatuotteiden puolella, vaan lähinnä reseptillä saatavissa lääkevoiteissa esimerkiksi aknen hoitoon. Se voi retinolin tavoin alkuun aiheuttaa ihoärsytystä, sillä ihossa esiintyy retioniinihappomuodossa A-vitamiinia vain hyvin pieni määrä. Iho kuitenkin tottuu retioniinihappoon käytön jatkuessa ja iho-oireet vähenevät. Monesti retioniinihappoa sisältävien lääkevoiteiden käyttö suositellaankin aloittamaan porrastetusti ihoa hiljalleen siedättäen. Retinolin tavoin retioniinihappo on valoherkkä ja iho onkin suojattava huolellisesti käytön yhteydessä.
Vaarat A-vitamiinin ulkoisessa käytössä
Kuten sanottu, A-vitamiinin käyttöön kosmetiikassa liittyy lukuisia epäselvyyksiä ja huolenaiheita. Jo aiemmin mainittu valovaurioiden kohonnut riski on monen huolenaiheena. Valovaurioiden riski on tosiaan kohonnut tiettyjen A-vitamiinin muotojen, retinolin ja retinoiinihapon yhteydessä. Mikäli siis käytössäsi on näitä A-vitamiinin muotoja sisältäviä kosmetiikkatuotteita, on tärkeä huolehtia ihon aurinkosuojauksesta erityisen hyvin. Sen sijaan esimerkiksi retinyylipalmitaatti ei ole valoherkkä, eikä lisää valovaurioiden riskiä. Retinyylipalmitaatti tukee ihon suojamekanismeja ja on täten jopa hyödyllinen auringolta suojautumisen kannalta. Mikäli siis tuote sisältää retinyylipalmitaattia tai muuta retinyyliesteriä, ei aurinko ole normaalia suurempi riski.
Toinen yleinen huolenaihe on se, voiko A-vitamiinia sisältäviä valmisteita käyttää raskauden aikana. Pääsääntönä voidaan Euroopan alueella pitää sitä, että kosmetiikka on käyttäjälleen turvallista, kuten EU:n kosmetiikka-asetuksessa on määritelty. A-vitamiinin käyttöä kosmeettisissa tuotteissa raskauden aikana on tutkittu paljon ja tutkimuksissa on todettu sen olevan turvallista myös raskauden aikana. Pinnallisesti käytettynä tutkimuksissa on havaittu vain murto-osan A-vitamiinia imeytymän epidermistä syvemmälle. A-vitamiini ei ole missään tutkimuksessa osoittautunut ulkoisesti käytettynä haitalliseksi elimistölle. Vain hyvin minimaalinen määrä voi imeytyä verenkiertoon asti, jolloin A-vitamiinin pitoisuus ei nouse lähellekään edes A-vitamiinin minimisuositusta. Näin ollen A-vitamiinia sisältävää kosmetiikkaa pidetään täysin turvallisena myös raskauden aikana. Jokainen toki tekee itse omat päätöksensä sen mukaan, mikä itsestään tuntuu parhaalta!
A-vitamiinin käytön muistilista:
mikäli ihossa on A-vitamiinin puutostila, voi iho aluksi reagoida A-vitamiinia sisältävään tuotteeseen esimerkiksi kuivuuden tunteella. Reaktio menee ohi nopeasti, solujen kehittäessä solukalvolle lisää retinoideille spesifejä reseptoreita. Retinolin ja retinoiinihapon kohdalla reaktio voi olla voimakkaampi. Iho on hyödyllistä totuttaa A-vitamiiniin pikkuhiljaa.
A-vitamiinin valoherkkien muotojen retinolin ja retioniinihapon kohdalla iho on herkempi valovaurioille, joten aurinkosuojauksen ja aurinkoaltistuksen välttäminen on tarpeen. Retinyylipalmitaatti ei lisää valoherkkyyttä.
A-vitamiinin hyödyistä ihonhoidossa on paljon tutkimusnäyttöä ja se auttaa tukemaan ihon homeostaasia
Huomioi mitä A-vitamiinin muotoa tuotteessa on ja minkälainen pakkaus tuotteessa on: onko A-vitamiinin herkkä reagointi ilmalle, valolle ja lämmölle huomioitu?
Aurinkoisia kesäpäiviä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihotautien diagnosointi ja hoito
Ihanaa alkanutta kesäkuuta! Kuun vaihteessa on tuttuun tapaan aika julkaista kuukauden blogikirjoitus. Kesäkuussa käsittelemme blogissamme ihotauteja hieman yleisemmällä tasolla. Perehdymme siihen millaisia erilaisia ihotauteja on, miten ne diagnosoidaan ja miten hoitosuunnitelma tehdään. Käymme läpi myös sitä, miten eri alojen asiantuntijat voivat osallistua ihotautien hoitoon.
Ihotaudit Suomessa ja maailmalla
Ihotaudit muodostavat maailmanlaajuisesti merkittävän ja kasvavan terveyshaasteen. Monesti ihotaudeista puhuttaessa, ajattelemme yleisesti tunnettuja sairauksia, kuten aknea tai atopiaa. Ihotauteja on kuitenkin näiden tunnetuimpien sairauksien lisäksi valtava määrä muitakin. Tänä päivänä tunnemme jo jopa 3000 erilaista ihotautia. Termillä “ihotaudit” viitataan siis hyvin laajaan kirjoon monimutkaisia ja jokainen omia erityispiirteitään omaavaan sairauksien joukkoon.
Olemme blogimme puolella käsitelleet aiemmissa julkaisuissa ihon rakennetta ja toimintaa. Ehkä yksi tärkeimmistä huomioista siihen liittyen on se, että ihoon vaikuttavat monet eri tekijät, joilla kaikilla on merkittävä rooli ihon homeostaasin kannalta. Mikäli jonkin pieneltäkin vaikuttavan tekijän toiminta häiriintyy, voi seuraus näkyä koko ihon toiminnassa. Esimerkkinä voidaan pitää erästä tiettyä proteiinia, filaggriinia, koodaavan geenin mutaatioita, joiden seurauksena ihon läpäisyesteen toiminta häiriintyy. Kyseisen geenin mutaatioita uskotaan esiintyvän jopa 9 %:lla väestöstä Euroopassa ja se on liitetty ihotauteihin, kuten atooppiseen ekseemaan ja tavalliseen iktyoosiin. Vastaavia, pienestä muutoksesta kumuloituvia esimerkkejä löytyy paljon.
Ihotaudit eivät yleisesti ottaen ole vaarallisia, mutta ne voivat heikentää elämänlaatua merkittävästi. Lukuisat tutkimukset osoittavat ihotautien voimakkaan vaikutuksen henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Esimerkiksi aknepotilaiden keskuudessa on havaittu psyykkisiä oireita, kuten mielialan laskua ja voimakasta häpeän tunnetta. Pahimmillaan ihotauti voi aiheuttaa eristäytymistä sosiaalisista verkostoista sekä työkyvyttömyyttä. Niihin ei siis koskaan tule suhtautua vähättelevästi.
Arviot ihotautien yleisyydestä vaihtelevat tutkimusten mukaan, riippuen monesta tekijästä. Niiden kuitenkin tiedetään koskettavan laajaa ihmisjoukkoa kansainvälisesti. Yleisyyttä on arvioitu esimerkiksi EADV Burden of skin diseases - projektitiimin toimesta, joiden arvion mukaan Euroopassa yli 18-vuotiaista jopa noin 185 miljoonaa sairastaisi vähintään yhtä ihotautia. Sama tiimi arvioi yleisimmäksi Euroopan alueella raportoiduksi ihotaudiksi sieni-infektiot, toiseksi yleisimmäksi atooppisen ekseeman, kolmanneksi aknen, neljänneksi alopecian ja viidenneksi psoriaasin.
Ihotautien diagnosointi
Ihotauteja tunnetaan useita tuhansia erilaisia. Jokaisella sairaudella on omat erityispiirteensä, joskin sairaudet voivat herkästi sekoittua toisiinsa samankaltaisten piirteiden vuoksi. Oikean hoitousuunnitelman kannalta on erityisen tärkeää, että ihotauti diagnosoidaan oikein. Diagnoosista vastaa pääasiallisesti ihotautien erikoislääkäri, jolla on pitkä ja monipuolinen 6 vuoden ihotautien erikoislääkärikoulutus taustalla. Ihotautilääkärit perehtyvät erikoislääkärikoulutuksessa yleisdermatologiaan, ihokirurgiaan, ihosyöpiin, allergisiin sairauksiin sekä sukupuolitauteihin.
Ihotautilääkäri diagnosoi sairauden ja tekee hoitosuunnitelman. Tämän lisäksi hoitoon voi osallistua myös muiden alojen asiantuntijoita, kuten toimintaterapeutteja, sairaanhoitajia, muita terveydenhuollon asiantuntijoita, farmaseutteja ja kauneudenhoitoalan edustajia.
Miksi ihotautien diagnosointi on haastavaa?
Ihotautien diagnosointi on haastavaa monestakin eri syystä. Ensinnäkin, ihotauteja tunnetaan tänä päivänä hyvin laaja kirjo. Toisen suuren haasteen muodostaa se, että ihotaudit diagnosoidaan pääasiallisesti silmämääräisten havaintojen ja potilaan haastattelun perusteella. Diagnosointi vaatii näin ollen kokemusta kliinisestä työstä ja vahvaa osaamista eri ihotaudeista ja niiden ominaispiirteistä. Tästä syystä diagnosointi on tärkeä jättää siihen erikoistuneelle henkilölle, sillä muuten riski väärälle diagnoosille ja näin ollen myös väärälle hoitosuunnitelmalle on kohonnut. Lääkäri voi tarvittaessa ottaa diagnoosia varten koepaloja, mikrobinäytteitä, verikokeita tai allergiatestejä.
Ihotautien hoito
Ihotautilääkäri tekee diagnoosin perusteella hoitosuunnitelman. Lääkärin tekemät hoitosuunnitelmat ja määräämät lääkevalmisteet ja hoito-ohjeet tehdään näyttöön perustuvan lääketieteen (evidence-based medicine) mukaan. Näyttöön perustuvassa lääketieteessä päätösten pohjana toimii ajankohtainen, systemaattisten tutkimusten perusteella tuotettu näyttö. Lääkärin määräysten taustalla on siis vahva, tieteellinen näyttö.
Monen ihotaudin hoito aloitetaan paikallishoidolla. Paikallishoidossa yhdistetään sekä lääkevoiteita, että perusvoiteita. Myös puhdistus on tärkeä osa paikallishoitoa.
Perusvoiteet:
käytetään päivittäin
ihon kosteuttaminen
ihon läpäisyesteen vahvistaminen
kutinan ja hilseilyn hillitseminen
Puhdistus:
mikrobiomin tasapainotus
epäpuhtauksien ja lian poisto iholta
Lääkevoiteet
paikalliskortisonit, antibioottivoiteet…
toimintaperiaate riippuu käytettävästä valmisteesta
esim. atooppisen ekseeman hoidossa yleisesti käytetyt paikalliskortisonit
käyttö lääkärin ohjeiden mukaan
Paikallishoidon lisäksi ihotaudin hoitoon voidaan yhdistää myös muita menetelmiä, kuten sisäisiä lääkityksiä (esim. antibiootit, isotretinoiini, biologiset lääkkeet…) sekä valohoitoja. Esimerkiksi UV-valohoitojen käyttö tulehduksellisten ihotautien hoidossa on yleistynyt jo 1970-luvulla. Valohoitoja toteuttaa vaan valohoitoihin erikoistunut terveydenhuollon ammattilainen.
Muut hoitomenetelmät
Ihotaudeille tyypillistä on sairauden toistuva ja krooninen luonne. Oireet ovat usein sitkeitä, vaikeahoitoisia ja saattavat palata pitkänkin “hyvän vaiheen”, eli remissiovaiheen jälkeen. Tämä on erittäin turhauttavaa ja voi herättää halun kokeilla hoitoon myös niin kutsuttuja vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja.
Kuten sanottu, lääkärin hoitosuositusten taustalla on vahva, tieteelliseen tutkimukseen perustuva näyttö. Muiden vaihtoehtoisten menetelmien taustalla näyttö on vähäisempää, jonka vuoksi menetelmät herättävät paljon keskustelua ja ristiriitoja. Vaihtoehtoisesta hoidosta käytetään joissain lähteissä myös termiä “uskomushoito”. Termillä viitataan siihen, että kyseisten hoitomenetelmien tehosta on olemassa vain hyvin vähän tai ei lainkaan tieteellistä näyttöä. “Vaihtoehtoinen” termi puolestaan kuvaa sitä, että menetelmät pyrkivät usein korvaamaan lääkinnällisen hoidon kokonaan.
Kolmannen hoitolinjan muodostavat niin kutsutut täydentävät hoitomenetelmät. Täydentävistä hoitomenetelmistä on olemassa enemmän näyttöä, kuin vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä ja niiden ajatuksena on tukea lääkinnällistä hoitoa sen korvaamisen sijaan. Täydentäviä hoitomenetelmiä käytetäänkin usein lääkinnällisen hoidon ohella. Niiden käyttö eri sairauksien hoidossa lisääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi hieronta on joidenkin sairauksien kohdalla täydentävä hoitomuoto.
Erityisesti vaihtoehtoiset hoitomuodot herättävät kiivasta keskustelua, sillä niiden eettisyydestä ollaan eri mieltä. Vaihtoehtoisia hoitomuotoja vastustavat henkilöt ovat huolissaan siitä, että hoitojen markkinoinnissa herätetään sairastuneessa henkilössä liikaa toiveita ja odotuksia. Toisaalta vaihtoehtoiset hoitomenetelmät voivat houkutella . Kyseisiä hoitomenetelmiä koskevaa lakia on valmisteltu lähes 10 vuotta ja sen tavoitteena on lisätä potilasturvallisuutta.
Jokainen valitsee itse itselleen ja omille arvoilleen parhaiten sopivan lähestymistavan ihotaudin hoitoon. On kuitenkin hyvä ymmärtää, mihin eri hoitomenetelmät perustuvat. On myös aina tärkeä kertoa hoitavalle taholle avoimesti kaikista sairauden hoitoon käytetyistä menetelmistä, sillä jotkin hoitomenetelmät voivat olla keskenään sopimattomia.
Kosmetologi osana ihotaudin hoitoa
Kosmetologi voi osallistua ihotaudin hoitoon erityisesti täydentävän hoidon kautta. Kosmetiikan käyttö jatkuu tyypillisesti myös ihotaudin oireillessa ja oikeiden tuotteiden valintaan on hyvä saada apua ammattilaiselta. Pahimmillaan kosmetiikan ja väärien ihonhoitomenetelmien käyttö voi pahentaa ihotaudin oireita. Parhaimmillaan kosmetiikka puolestaan auttaa pidentämään ihotaudin remissiovaiheita ja tukee ihon luonnollista suojamekanismia.
Lisäksi kosmetologin tarjoamat hoitomenetelmät voivat tuoda helpotusta ihotaudin oireiden kanssa painimiseen. Ihotautien hoitoon osallistuminen vaatii myös kauneudenhoitoalan ammattilaiselta vahvaa erityisosaamista, sillä ihotauteihin liittyy lukuisia erityispiirteitä, jotka on otettava hoidossa huomioon. Onneksi alaltamme löytyy lukuisia asiantuntijoita, joiden puoleen voi kääntyä lisätuen tarpeessa.
Ihotaudit ovat hyvin raskaita ja voimakkaasti elämänlaatuun vaikuttavia sairauksia. Onkin tärkeää muistaa, että niiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Avun piiriin kannattaa hakeutua mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Alussa ei tarvitse liikaa miettiä sitä, kenen puoleen kääntyä, sillä esimerkiksi kauneudenhoitoalan ammattilainen ohjaa tarvittaessa eteenpäin lääkäriin. Lisäksi Suomessa toimii moni vertaistukea ja lisätietoa tarjoava yhdistys, kuten…
Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
Ihanaa alkanutta kesää!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ps. Auringon säteily on taas hyvin voimakasta, joten muistathan suojata ihosi hyvin! Auringon säteilyn vaikutuksista ihoon löydät paljon tietoa aiemmista julkaisuistamme, mm.
Ihon ikääntyminen
Kaunista ihoa pidetään yhteiskunnassamme terveyden ja hyvinvoinnin merkkinä. Sen vuoksi tavoittelemmekin tasaista ja kaunista ihoa monin eri tavoin. Epätoivottuihin ihon muutoksiin kuuluvat muutosten, kuten epäpuhtauksien ja tulehdusten lisäksi ikääntymismuutokset, kuten rypyt ja juonteet. Pyrimme ehkäisemään ja häivyttämään ikääntymismuutoksia esimerkiksi erilaisten kosmetiikkatuotteiden ja hoitomenetelmien avulla. Ymmärtääkseen eri hoitomenetelmien ja kosmetiikkatuotteiden vaikutuksia, on meidän tärkeä ymmärtää myös sitä, mitä ihossa ikääntymisen yhteydessä tapahtuu. Muutosten taustalla vaikuttavat erilaiset biologiset prosessit, jotka tulee huomioida myös hoidossa.
Miksi iho ikääntyy?
Iho ikääntyy, kuten kaikki muutkin kudokset. Ihon ikääntymiseen vaikuttaa kuitenkin yksi erityispiirre, ympäristötekijät. Elämämme aikana ihomme altistuu lukuisille ympäristötekijöille aina auringon säteilystä erilaisiin sääolosuhteisiin, ilmansaasteisiin ja muihin ihoon vaikuttaviin tekijöihin. Nämä erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat ihon rakenteeseen ja toimintaan monin eri tavoin, ja voivat lisätä tai kiihdyttää ihon ikääntymismuutoksia. Hyvänä ja varmasti kaikille tuttuna esimerkkinä toimii auringon UV-säteily, joka tunnetaan ehkä merkittävämpänä ihon ennenaikaista ikääntymistä aiheuttavana ympäristötekijänä.
Ikääntyneen ihon tunnusmerkkejä:
rypyt ja juonteet
pigenttihäiriöit ja epätasainen pigmentaatio
kellertävä ihon väri
veltostunut iho
ohut ja kuiva iho
alentunut toimintakyky
lisääntynyt herkkyys ulkoisille vaurioille
Ikääntyneen ihon rakenne
Ihon rakenne ja toiminta muuttuu paljon kudoksen ikääntyessä. Muutoksia voidaan havaita kaikissa ihon kerroksissa ja muutosten yhteisvaikutuksesta muodostuu ikääntyneelle iholle tyypillisiä ominaispiirteitä, kuten ryppyjä, juonteita ja ihon veltostumista.
Epidermiksessä, eli ihon ylimmässä kerroksessa ihon läpäisyesteen rakenne muuttuu ikääntymisen myötä. Taustalla on läpäisyesteelle tärkeiden rasva-aineiden, eli lipidien määrän väheneminen. Lipidimäärän vähenemisen seurauksena ihosta pääsee haihtumaan normaalia enemmän vettä ja iho kuivuu. Lisäksi ihon ylimmässä kerroksessa sijaitsevien melanosyyttien, eli pigmenttisolujen toiminta muuttuu, joka voi aiheuttaa epätasaista pigmentaatiota ja pigmenttihäiriöitä.
Epidermiksen alla sijaitsevassa dermiksessä tapahtuu vastaavasti paljon kudoksen ikääntyessä. Dermiksessä sijaitsevat ihon rakenteelle ja toiminnalle tärkeät proteiinit, kollageeni ja elastiini, jotka tuovat iholle joustavuutta ja mekaanista vahvuutta. Kollageenin ja elastiinin määrä, rakenne ja järjestäytyminen dermiksessä muuttuu ihon ikääntyessä, aiheuttaen muun muassa ryppyjen ja juonteiden synnyn sekä ihon veltostumisen. Proteiinien muutosten seurauksena iho on myös herkempi ulkoisille vaurioille. Lisäksi dermiksessä oleva runsas verisuonitus vähenee ja verisuonet heikentyvät, aiheuttaen haavan paranemisen hidastumista ja lisäten mustelmaherkkyyttä.
Edellä mainittujen muutosten lisäksi talia ihon pinnalle tuottavat talirauhaset kasvavat ja alkavat kuultaa ohuen ihon läpi, aiheuttaen ihon kellertävän sävyn. Lisäksi kaikki ihon kerrokset ohenevat. Ihon rakenteessa tapahtuu siis ikääntymisen myötä paljon.
Ikääntymismuustosten ennaltaehkäisy
Ikääntymismuutosten hoidossa ehdottomasti tärkeimpänä tekijänä pidetään ennaltaehkäisyä. Ennaltaehkäisyyn luetaan tiettyjen ikääntymismuutoksia lisäävien tekijöiden välttämistä sekä terveellisistä elämäntavoista huolehtimista.
Ihon ennenaikaista ikääntymistä aiheuttaa erityisesti auringon säteily, jonka vuoksi huolellinen aurinkosuojaus on avainasemassa ikääntymismuutosten ehkäisyssä. Liiallisen aurinkoaltistuksen aiheuttamaa ennenaikaista ikääntymistä kutsutaan valovanhenemiseksi. Liiallisen aurinkoaltistuksen seurauksena ihossa tapahtuu runsaasti soluvaurioita ja dermiksen proteiinien, kollageenin ja elastiinin rappeutumista. Muutosten seurauksena ihon väri voi muuttua voimakkaan kellertäväksi ja ihon pinta vahamaiseksi. Lisäksi syvät rypyt, pigmenttihäiriöt ja teleangiektasiat ovat yleisiä muutoksia valovanheneella iholla.
UV-säteily lisää solussa reaktiivisten happimolekyylien, eli vapaiden happiradikaalien määrää. Solu pystyy suojautumaan näiltä reaktiivisilta molekyyleiltä jonkin verran itse, mutta määrän kohotessa liian suureksi, eivät solun omat suojamekanismit enää riitä. Tällöin muodostuu tila, jota kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi.
Auringon säteilyn lisäksi myös muut tekijät, kuten alkoholi ja tupakka kiihdyttävät ihon ikääntymistä. Tupakointia pidetään yhtenä merkittävimmistä ikääntymismuutoksia kiihdyttävistä tekijöistä. Tupakointi vaikuttaa ihoon monella tapaa, muun muassa vähentäen kollageenin muodostumista ja aiheuttaen elastiinin epänormaalia pakkautumista. Tupakoinnin seurauksena ihon sävy muuttuu sameaksi ja harmaaksi ja iholla voidaan havaita enemmän ryppyjä.
Ikääntymismuutosten ennaltaehkäisyssä pidetään tärkeänä terveellisiä elämäntapoja, ihon kosteuttamista sekä huolellista aurinkosuojausta. Täysin ihon ikääntymistä ne eivät kuitenkaan estä, sillä kuten sanottu, kyse on kudokselle täysin luonnollisesta prosessista.
Anti-age kosmetiikka
Kauppojen hyllyt ovat täynnä anti-age kosmetiikkaa, joiden luvataan poistavan ikääntymismuutoksia tehokkaasti. Tuotteita löytyy laajasti aina tehotiivisteistä naamioihin ja hoitovoiteisiin. Tyypillisesti nämä tuotteet sisältävät jotain raaka-ainetta tai raaka-aineiden yhdistelmää, jonka on havaittu vaikuttavan ihon ikääntymiseen esimerkiksi kiihdyttämällä kollageenin muodostusta ihossa. Itse asiassa tänä päivänä tunnemmekin useitakin raaka-aineita, joiden teho ikääntymismuutosten hoidossa on voitu todistaa niin in vitro, kuin in vivo tutkimuksissa. Näistä esimerkkeinä toimivat retinoidit ja antioksidantit.
Esimerkkejä anti-age kosmetiikan raaka-aineista:
Retinoidit
Alfahydroksihapot
L-askorbiinihappo
E-vitamiini
Ubikinoni
B3
Vaikka yksittäisten raaka-aineiden tuloksista on olemassa näyttöä, samaa ei voida sanoa valmiista kosmetiikkatuotteista. Kosmetiikkavalmisteita ei tästä syystä pidetäkään kovinkaan merkittävinä ihon ikääntymismuutoksia vähentävinä tekijöinä, vaikka ne auttavat ylläpitämään ihon hyvää kuntoa ja sitä kautta auttavat pitämään ihon pinnan tasaisena ja kauniina.
Muut hoitomenetelmät
Kosmeettisten valmisteiden lisäksi markkinoilla on lukuisia tehokkaampina pidettyjä menetelmiä, joiden avulla ikääntymismuutoksia häivytetään. Esimerkiksi esteettinen kirurgia on yleistä ja tehokasta ja kirurgiset toimenpiteet, kuten laskeutuneiden silmäluomien kohotusleikkaukset ovat tänä päivänä hyvinkin tyypillisiä. Myös erilaiset pistoshoidot ja muut menetelmät pitävät suosionsa.
Ikääntymismuutoksia voidaan hoitaa myös niin kutsuttujen ei-invasiivisten hoitomenetelmien avulla. Tällöin puhutaan muista menetelmistä, kuin kirurgisista menetelmistä. Ei-invasiiviset hoitomenetelmät ovat hyvin suosittuja, sillä niiden toipumisaika on usein lyhyempi, mutta tulokset hyviä.
Erilaisia ikääntymismuutosten hoitomenetelmiä
Erilaisia ikääntymismuutosten hoitomenetelmiä
kemialliset kuorinnat ja muut voimakkaat kuorinnat: eri voimakkuuksia: pinnalliset, keskisyvät ja syvät kuorinnat. Kiihdyttävät solujakautumsta ja vaikuttavat ihon vesi- ja kollageenipitoisuuteen.
valo- ja laserhoidot: uudistavat ihoa, kiinteyttävät, myös syvien ryppyjen häivyttäminen. Teho riippuu käytettävästä laitteesta ja menetelmästä
radiofrekvenssi: kiihdyttää kollageenisynteesiä ihossa, pidetään tehokkaana ja turvallisena hoitomenetelmänä
ultraääni: mikrohieroo kudosta ja kiihdyttää ihon uusiutumista
mikroneulaus: kiihdyttää ihon uusiutumista ja luonnollista haavan paranemisprosessia
muut ihoa uudistavat menetelmät
Sopiva hoitomenetelmä valitaan yksilöllisesti ihon kunnon ja asiakkaan toiveiden mukaan. Jotkin menetelmät, kuten syvät kemialliset kuorinnat ovat vain lääkärin tai terveydenhoitoalan ammattilaisten tekemiä. Moni menetelmä vaatii myös useamman hoitokerran tulosten saavuttamiseksi.
Lopuksi
Ihon ikääntymismuutosten hoitoon on olemassa lukuisia vaihtoehtoja, joskin kaikkien menetelmien tehosta ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä. Ikävä kyllä erityisesti ihon ikääntymismuutosten hoitoon suunnattujen tuotteiden markkinointi on välillä harhaanjohtavaa. Koska kysyntää riittää, etsitään ihon ikääntymismuutosten ehkäisyyn jatkuvasti uusia menetelmiä. Esimerkiksi probioottien vaikutuksia ikääntymismuutosten ehkäisyyn tutkitaan aktiivisesti. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin anti-age hoito kehittyy uuden tutkimustiedon myötä.
Hyvänä nyrkkisääntönä ikääntymismuutosten hoidossa on hyvä muistaa ennaltaehkäisyn rooli ja suojata ihoa hyvin auringolta ja huolehtia terveellisistä elämäntavoista. Sopivien tuotteiden ja hoitomenetelmien valinnassa on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, joka ottaa suosituksissa huomioon yksilöllisesti ihosi tarpeet.
Ihanaa toukokuun alkua!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kosmeettinen selluliitti
Kosmeettinen selluliitti on erityisesti naisväestössä hyvin laajasti esiintyvä iho-ongelma. On arvioitu, että kosmeettista selluliittia esiintyisi yli 80 %:lla murrosiän ohittaneista naisista. Luku kuvaa hyvin selluliitin yleisyyttä. Vaikka kosmeettinen selluliitti on kovin yleinen vaiva, pidetään sitä epäesteettisenä ja siitä pyritään pääsemään eroon lukuisin keinoin. Selluliitin hoitoon onkin kehitetty lukuisia erilaisia hoitomenetelmiä ja -tuotteita. Tässä blogijulkaisussa tutustumme tarkemmin selluliitin syntymekanismeihin sekä eri mahdollisuuksiin sen hoidossa.
Mitä selluliitti on?
Selluliittia kutsutaan myös appelsiini-ihoksi. Nimityksen taustalla on ihomuutoksen ulkonäkö, sillä ihoalueen kuopat muistuttavat hieman appelsiinin kuorta. Selluliittia esiintyy tyypillisesti pakaroiden ja reisien alueella. Toisin kun joskus luullaan, selluliitti ei ole seurausta ylipainolle vaan sitä esiintyy valtaosalla naisista painosta riippumatta. Selluliitin voimakkuus vaihtelee eri henkilöiden välillä. Joillain selluliitti havaitaan vaan puristaessa ihoa, kun taas osalla se on näkyvissä koko ajan.
Selluliitti ei ole vaarallista, mutta sitä pidetään epäesteettisenä. Sen vuoksi moni pyrkii poistamaan selluliittia erilaisten menetelmien avulla. Markkinoilla onkin laaja valikoima selluliitin hoitoon tarkoitettuja tuotteita ja menetelmiä.
Miksi selluliittia muodostuu?
Selluliitin muodostumisen tarkkaa syytä ei vielä tunneta. Taustalla uskotaan vaikuttavan monen tekijän yhteisvaikutus aina elintavoista geeniperimään asti. Koska selluliitti koskettaa pääasiassa naisväestöä, epäillään myös naissukuhormonin näyttelevän suurta roolia selluliitin muodostumisessa.
Selluliitti liittyy rasvakudokseen ja sen rakenteen ja toiminnan muutoksiin. Rasvakudoksessa pääasiallisen solutyypin muodostavat rasvasolut, joissa rasvaa säilötään lipidipisaroihin pakattuna energiatuotantoa varten. Rasvasolut jakautuvat kudoksessa lohkoihin, joita kutsutaan lobuloiksi. Rasvasolujen jakautuminen lobuloihin tapahtuu sidekudossäikeistä muodostuneiden sidekudosjuosteiden, septojen avulla.
Selluliitti-iholla on havaittu muutoksia sekä rasvasolujen koossa, että septojen järjestäytymisessä, pituudessa, määrässä ja paksuudessa. Miehillä septojen on havaittu asettuvan rasvakudoksessa noin 45 asteen kulmaan, jolloin ne muodostavat ristikkäisen verkon. Naisilla puolestaan septat asettuvat kohtisuoraan ihon kanssa. Tämän eroavaisuuden uskotaan selittävän ainakin osittain sitä, miksi naisilla esiintyy enemmän selluliittia kuin miehillä.
Septojen asettautumisen lisäksi niitä on havaittu olevan selluliitti-iholla vähemmän ja niitä muodostavien sidekudossäikeiden epäillään lyhenevän ja vetäytyvän, jonka seurauksena selluliitin iho-oireet muodostuvat. Muutosten septoissa epäillään liittyvän naissukuhormoniin. Nämä useat poikkeavuudet septojen määrässä, asettautumisessa ja paksuudessa ovat vahvistaneet tutkijoiden käsitystä siitä, että niillä on merkittävä rooli selluliitin muodostumisessa.
Selluliitin hoito
Selluliitin taustatekijöitä tunnetaan vielä varsin huonosti, joka näkyy myös selluliitin hoidossa. Selluliitin hoitoon on olemassa lukuisia erilaisia menetelmiä, mutta menetelmien tuloksista ja tulosten kestosta ei ole vielä kovinkaan paljon näyttöä. Yleisimpiin hoitomenetelmiin kuuluvat eräät pinnalliset hoitotuotteet sekä erilaiset laitehoidot.
Pinnalliset hoitomenetelmät
metyyliksantiinit
retinoidit
voimakas, aktivoiva hieronta
Pinnallisissa hoitotuotteissa käytetään tyypillisesti metyyliksantiineja (esim. kofeiini) ja retinoideja. Molemmista on olemassa lupaavaa näyttöä ja niillä on tutkimuksissa saatu hyviä tuloksia. Tutkimukset ovat kuitenkin olleet lyhytkestoisia ja pienille tutkimusryhmille toteutettuja, jonka vuoksi niiden tuloksia ei voida pitää kovinkaan yleistettävinä. Lisähaasteen muodostaa se, miten vaikuttavat aineet saadaan imeytymään oikeaan paikkaan ja vaikuttamaan siten halutulla tavalla. Pinnallisia hoitotuotteita ei näistä syistä pidetä kovinkaan vakuuttavana hoitokeinona.
Pinnallisten hoitotuotteiden tehoa voidaan pyrkiä parantamaan voimakkaan, aktivoivan hieronnan avulla. Myöskään hieronnan tehon pitkäaikaisvaikutuksista ei ole olemassa näyttöä, vaikka sillä voidaan saada lyhytkestoisia hyviä tuloksia.
Laitehoidot
valo- ja laserhoidot
radiofrekvenssi
akustinen värähtely
muut (mm. imunestekiertoa ja verenkiertoa stimuloivat menetelmät)
Pinnallisten tuotteiden lisäksi selluliitin hoitoon käytetään useita energiaan perustuvia laitteita, kuten laserhoitoja, valohoitoa, radiofrekvenssiä tai akustista värähtelyä. Joidenkin radiofrekvenssilaitteiden kohdalla teho selluliitin hoidossa on voitu todistaa kliinisissä kokeissa, mutta tulokset vaihtelevat voimakkaasti käytettävän laitteen mukaan. Laser- ja valohoidoissa energiaa kuljetetaan dermiksen ja subcutiksen alueelle. Kudoksessa kuljetettu energia lämmittää aluetta paikallisesti, stimuloiden kollageenin uudelleenmuodostumista sekä mikroverenkiertoa.
Markkinoilla on myös lukuisia muita laitteita, joiden avulla selluliittia pyritään poistamaan esimerkiksi vilkastuttamalla alueen imuneste- ja verenkiertoa. Tuloksia voidaan saada myös vastaavien menetelmien avulla, vaikka niidenkin kohdalla näyttö tulosten kestosta on puutteellista.
Voidaan siis todeta, että vaikka erilaisilla laitehoidoilla on saavutettu selluliitin hoidossa lupaavia tuloksia, tulosten kestosta ei ole olemassa näyttöä. Vaikutusten ei näin ollen ajatella olevan kovinkaan pitkäaikaisia.
Lopuksi
Selluliitin hoitoon ei vielä tunneta pitkäkestoisia tuloksia antavaa hoitomenetelmää. Markkinoilla on kuitenkin lukuisia tehokkaina pidettyjä menetelmiä, vaikka niiden antamien tulosten kestosta ei ole ainakaan vielä tieteellistä näyttöä. Myös aktivoivasta hieronnasta sekä pinnallisista hoitomenetelmistä voi saada hetkellistä apua.
Erilaisten ulkoisten hoitomenetelmien lisäksi selluliitin hoidossa on tärkeä huolehtia riittävästä liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta sekä tupakoinnin välttämisestä. Terveelliset elämäntavat auttavat vähentämään selluliitin määrää, mutta eivät poista sitä kokonaan. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa selluliitin hoitoa, sillä esimerkiksi tupakointi voi lisätä selluliitin määrää ja heikentää selluliittihoitojen tuloksia.
Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan mitä mahdollisuuksia kehittyvät teknologiat tulevat tulevaisuudessa tarjoamaan selluliitin hoitoon!
Ihanaa alkukevättä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Iktyoosi
Ihotauteja esiintyy maailmassa paljon. Toiset ihotaudit, kuten akne ja atooppinen ekseema ovat yleisimpiä ja siten myös paremmin tunnettuja, kun taas toiset harvinaisempia. Sairaudesta riippumatta ihotaudit voivat vaikuttaa voimakkaasti sairastuneen mielialaan ja sosiaaliseen sekä henkiseen hyvinvointiin varsinaisten iho-oireiden lisäksi. Siksi onkin hyvin tärkeää jakaa tietoa erilaisista sairauksista, jotta myös ihotauteihin liittyvää häpeää saataisiin vähennettyä tietoisuuden lisäämisen kautta. Tässä kuussa blogimme aiheena on hieman harvinaisempi ihotauti, iktyoosi. Perehdymme julkaisussa iktyoosin eri alaluokkiin, sairauden taustamekanismeihin sekä hoitomenetelmiin.
Kuva: Netmeds.com
Mikä on iktyoosi?
Iktyoosi luokitellaan harvinaisiin ihotauteihin. Aiemmin Suomessa siitä on käytetty nimeä “kalansuomutauti”, sillä iho-oireet muistuttavat hieman kalan suomuja. Iktyoosi on ihon sarveistumisen häiriöistä johtuva perinnöllinen sairaus. Ihon ylimmän kerroksen, epidermiksen solujen sarveistuminen on tärkeässä roolissa ihon läpäisyesteen muodostumisessa ja häiriöt siinä voivat johtaa lukuisiin ihomuutoksiin, kuten voimakkaaseen kuivumiseen ja hilseilyyn. Iktyoosi voidaan jakaa alaluokkiin oireiden ja taustamekanismien perusteella. Oireiden voimakkuus voi vaihdella voimakkaasti hyvin haastavista ja jopa hengenvaarallisista oireista huomattavasti lievempiin ja helppohoitoisiin oireisiin.
Iktyoosin taustalla on tunnistettu yli 50 erilaista geenimutaatiota. Kaikkiin sen alatyyppeihin kuuluu ihon sarveistumisen häiriö, joka voi aiheutua solujen poishilseilyn häiriintymisestä, keratiinisynteesin häiriintymisestä, sarveissolukerroksen muodostumisen häiriöistä tai sarveissolukerroksen lipidien, eli rasva-aineiden järjestäytymisen häiriintymisestä. Eri taustatekijät johtavat samankaltaisiin oireisiin, ihon paksuuntumiseen ja suomumaiseen hilseilyyn.
Iktyoosin alaluokat
Iktyoosi voidaan jakaa lukuisiin eri alaluokkiin oirekuvan sekä taustamekanismien perusteella. Alaluokkia on monia ja tässä julkaisussa tutustumme niistä muutamaan.
Ichthyosis vulgaris, eli “tavallinen iktyoosi”
Ichthyosis vulgaris, eli tavallinen iktyoosi on yleisin ja lievin iktyoosin alaluokka. Suomessa sitä esiintyy noin joka 300. - 500. ihmisellä, eli sitä voidaan pitää suhteellisen harvinaisena sairautena. Muiden iktyoosien tavoin, myös tavallinen iktyoosi on perinnöllinen. Vanhemman sairastaessa iktyoosia, on lapsella noin 50 % riski periä sairaus.
Ichtyosis vulgariksen oireisiin kuuluu…
ihon kuivuus
kuiva, jauhomainen hilseily
punoitus
ihorikot
keratosis pilaris olkavarsien ja reisien alueella
kämmenten ja jalkapohjien ihon paksuuntuminen
Tavallinen iktyoosi on usein voimakkaimmillaan lapsilla ja rauhoittuu iän myötä, erityisesti murrosiän jälkeen. Siihen on yhdistetty filaggriiniproteiinin mutaatio, joka vaikuttaa myös osalla atooppista ekseemaa sairastavilla. Onkin suhteellisen yleistä, että samalla henkilöllä on sekä iktyoosi, että atooppinen ekseema. Tärkeä eroavaisuus iktyoosin ja atooppisen ekseeman välillä on se, että iktyoosi ei kutise.
X-kromosominen iktyoosi
X-kromosominen iktyoosi on jo huomattavasti tavallista iktyoosia harvinaisempi. Se koskettaa lähinnä miehiä. X-kromosomisen iktyoosin oireet alkavat jo vastasyntyneellä, jolla ensi oireina on muutaman elinpäivän iässä alkanut ihon hilseily. Oireet kehittyvät hilseilystä suomumaiseksi, usein harmahtavaksi tai tummemmaksi sarveistumisen häiriöksi. X-kromosomisen iktyoosin taustalla vaikuttaa tietty geenimuutos, joka vaikuttaa ihon läpäisyesteen muodostumiseen ja sarveissolukerroksen solujen poishilseilyn häiriintymiseen. Solujen poishilseilyn häiriintymisen seurauksena iho paksuuntuu voimakkaasti.
X-kromosominen iktyoosi on perinnöllinen sairaus. Sen hoidossa tärkeässä roolissa on ihon kosteuttaminen ja pehmittäminen erilaisten pehmittävien ja kevyesti kuorivien aineiden avulla. Hyväksi havaittuja aineita ovat esimerkiksi urea, maitohappo sekä glykolihappo. Aikuisilla X-kromosomisen iktyoosin hoidossa voidaan käyttää myös retinoideja. Erilaisten hoitomenetelmien avulla pyritään hillitsemään oireita, mutta valitettavasti oireet ovat elinikäisiä, vaikka voivatkin helpottaa ajan ja hoidon avulla.
Lamellaarinen iktyoosi
Lamellaarinen iktyoosi kuuluu iktyoosin harvinaisempiin muotoihin. Edellä mainittujen tavoin, myös lamellaarinen iktyoosi on perinnöllinen. Sen oireet alkavat heti vastasyntyneellä. Ensioireena on kireä, kiiltävä, läpinäkyvä kalvo, joka peittää koko vastasyntyneen. Vastasyntynyttä peittävän kolloidikalvon lisäksi oireena saattaa olla silmäluomien ja huulten kääntymistä ulospäin. Kalvo irtoaa ensimmäisten viikkojen aikana. Sen alla koko kehoa peittävät tyypillisesti suurikokoiset ja väriltään tummat suomut. Suomujen koko ja väri vaihtelee sen mukaan, kuinka voimakkaita oireet ovat. Oireisiin liittyy tyypillisesti myös ihon kutina, kipu, jäykkyys ja paksuuntuminen, jotka voivat johtaa muihin haasteisiin, kuten liikkuvuuden ja tuntoaistin heikentymiseen. Myös muut komplikaatiot kuten kuulon aleneminen, silmäoireet, kynsimuutokset, kasvun häiriöt sekä lämmönsäätelyn häiriöt ovat mahdollisia. Ymmärrettävästi oireilla on hyvin suuri merkitys sairastuneen elämänlaatuun. Oireita pyritään helpottamaan kosteuttavien, pehmittävien ja miedosti kuorivien aineiden sekä sisäisten lääkitysten avulla.
Autosomaalinen dominantti epidermolyyttinen iktyoosi
Autosomaalinen dominantti epidermolyytinen iktyoosi on muiden iktyoosien tavoin perinnöllinen ja harvinainen ihotauti, jonka taustalla vaikuttaa ihon sarveistumisen häiriö. Myös siinä ensioireet ilmenevät jo vastasyntyneellä. Autosomaalisessa dominantissa epidermolyyttisessä iktyoosissa vastasyntyneelle muodostuu rakkuloita sekä ihon hilseilyä. Rakkulat kehittyvät edelleen kellertäviksi ja rusehtaviksi, paksuuntuneiksi ihoalueiksi. Rakkulamuodostus vähenee jonkin verran ajan kanssa, mutta liikasarveistuminen eli ihon paksuuntuminen pahenee. Tyypillisiin oireilualueisiin luetaan taivealueet, kaula, vatsa ja pakarat. Ihon paksuuntumisen ja rakkuloiden lisäksi oireisiin voi kuulua myös kutina, paha haju, kynsimuutokset sekä infektiot. Autosomaalisen dominantin epidermolyyttisen iktyoosin kohdalla pehmentävistä ja kevyesti kuorivista aineista ei ole hoidossa huomattu olevan juurikaan hyötyä.
Iktyoosin hoito
Eri alaluokkien kuvauksista kävikin jo ilmi itsehoidon merkitys, jonka rooli korostuu erityisesti lievemmin oireilevien iktyoosien kohdalla. Ihoa on tärkeää hoitaa päivittäin kosteuttavilla ja pehmittävillä sekä lievästi ihon pintaa kuorivilla hoitovoiteilla. Tyypillisesti kotihoidossa käytetään perusvoiteita tai muita vastaavia hoitovoiteita. Esimerkiksi ureaa sisältäviä hoitovoiteita pidetään hyvänä vaihtoehtona hoidossa. Lääkäri määrää itsehoidon ohelle tarvittaessa sisäisesti tai ulkoisesti käytettäviä lääkehoitoja. Osalla iktyoosia saattaa helpottaa auringon UV-säteily, joskaan ei kaikilla.
Koska kuluneiden vuosien aikana olemme oppineet iktyoosin synty- ja taustamekanismeista paljon, on myös hoitomenetelmien kohdalla odotettavissa kehitystä. Kiinnostavana ja potentiaalisena hoitolinjana pidetään biologisia lääkkeitä, joiden käytön uskotaan lisääntyvän iktyoosin hoidossa tulevina vuosina. Lupaavia näyttöjä biologisista lääkkeistä iktyoosin hoidossa on saatu.
Lopuksi
Vaikka iktyoosi onkin harvinaisempi ihotauti, voi sillä olla hyvin laaja-alaisia vaikutuksia sairastuneen elämään. Lievempien oireiden kohdalla on tärkeää muistaa ihon päivittäinen hoito ja haastavimmissa oireissa kääntyä ihotautilääkärin puoleen mahdollisten lääkinnällisten hoitolinjojen kartoittamiseksi. Suomessa toimii lisäksi Iktyoosiyhdistys Ry, josta saa arvokasta vertaistukea iktyoosiin. Vertaistuen merkitys ihotautien kohdalla on hyvin tärkeää, joten kannattaa ehdottomasti tutustua järjestöjen toimintaan ja osallistua erilaisiin vertaistuellisiin tapahtumiin.
Iktyoosi ei lievemmissä muodoissa estä kosmetologilla käyntiä, joskin ammattilainen huomioi aina ihon sarveistumisen häiriöitymisen valitesaan tuotteita ja hoitomenetelmiä. Ennen hoidon aloitusta käymme yhdessä läpi oireilun historiaa ja sitä, miten ihonhoitotuotteet ovat aiemmin vaikuttaneet ihoon. Autamme lisäksi ihon kotihoidossa sopivien tuotteiden valinnassa ja hoitorutiinin suunnittelussa.
Voit aina olla meihin yhteydessä, mikäli kaipaat apua ihonhoitoon liittyvissä teemoissa tai mietit kosmetologille tulemista, mutta ajatus vielä jännittää. Otamme aina huomioon yksilöllisesti ihosi, aiemman hoitohistorian, mahdolliset lääkinnälliset hoidot sekä ennen kaikkea Sinun tarpeesi ja toiveesi. Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Haavan paraneminen ja arvet
Helmikuussa blogimme puolella käsitellään tärkeää aihetta, joka on meille kaikille varmasti tuttu. Aiheenamme on nimittäin haavan paraneminen ja ihon arpeutuminen. Jokainen meistä on elämänsä aikana enemmän tai vähemmän kolhinut itseään ja saanut ihovaurioita, haavoja. Tässä julkaisussa tutustumme siihen, miten haavan paraneminen tapahtuu ja miten prosessia on mahdollista tukea. Lisäksi käymme läpi arpien hoitoon olemassa olevia erilaisia hoitomenetelmiä. Antoisia lukuhetkiä!
Ihovaurion korjaus - miten haava paranee?
Ihollamme on lukuisia elimistön hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tehtäviä. Yksi näistä tehtävistä on elimistön suojaaminen ympäristötekijöiltä. Iho muodostaa mekaanisen esteen ympäristön ja elimistön välillä, estäen näin ympäristön haittatekijöiden, kuten mikrobien pääsyn elimistöön.
Iskut, naarmut, viillot ja muut vastaavat osumat rikkovat ihon ja aiheuttavat ihovaurion, eli haavan. Jotta iho pystyy turvaamaan suojaustehtävänsä, on sen kyettävä korjaamaan vaurio mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi haavan paraneminen onkin pitkälle kehittynyt prosessi, johon osallistuu moni tekijä, kuten tulehdus, solujakautuminen ja sidekudoksen muodostuminen.
Haavan paraneminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen, hemostaasiin, tulehdukseen, proliferaatioon sekä haavan kypsymiseen.
Vaihe 1: Hemostaasi
Haavan paranemisen ensimmäisessä vaiheessa, hemostaasissa ihovaurion alueelle muodostuu hyytymä. Hyytymän muodostumiseen osallistuvat pääsääntöisesti verihiutaleet ja -solut sekä säikeinen valkuaisaine nimeltään fibriini, jotka yhdessä muodostavat hyytymän ja sulkevat haavan. Haavan sulkemisen lisäksi hyytymä suojaa aluetta mikrobeilta, auttaa varastoimaan vaurioalueelle myöhemmissä vaiheissa tarvittavia kasvutekijöitä ja toimii alueelle kulkeutuvien leukosyyttien ja fibroblastien kiinnityspintana.
Vaihe 2: Tulehdus
Hemostaasin jälkeen haavan paraneminen etenee seuraavaan vaiheeseen, tulehdukseen. Tulehdus alkaa muutamassa tunnissa ihovaurion syntymisen jälkeen, muun muassa vaurioituneiden solujen vapauttamien kasvutekijöiden sekä sytokiinien vaikutuksesta. Tulehduksen tärkeänä tehtävänä on suojata ja puhdistaa haava-aluetta. Tulehdusvaihe kestää noin kolme päivää.
Vaihe 3: Proliferaatio
Tulehduksessa tulehdussolut vapauttavat kemokiineja ja sytokiineja, jotka aktivoivat haavan paranemisen kolmannen vaiheen, proliferaation. Proliferaatio voi viedä jopa viikkoja ja se koostuu useista eri vaiheesta.
Alussa haava-alue peitetään, jonka jälkeen sinne aletaan muodostaa väliaikaista sidekudosta. Myös vaurioituneen alueen verisuonia uudismuodostetaan, jotta ravinteiden kuljetus alueelle saataisiin palautettua. Verisuonten uudismuodostus on merkittävässä roolissa alueen paranemisen kannalta ja sitä säädelläänkin tarkasti. Kaiken muun lisäksi proliferaatiovaiheessa tärkeitä soluväliaineen materiaaleja tuottavien solujen, fibroblastien lisääntymistä kiihdytetään.
Vaihe 4: Uudelleen muodostuminen / haavan kypsymisvaihe
Proliferaation jälkeen haavan paraneminen etenee neljänteen vaiheeseen, uudelleen muodostumiseen, joka voi kestää jopa vuoden ajan. Uudelleen muodostumisessa vaurioituneelle ihoalueelle tuotetaan muun muassa tyypin 1 kollageenia ja elastiinia. Säikeet järjestäytyvät alueelle niin, että ne muodostavat lujaan rakenteen, arven.
Arpi on ihohaavan seuraus, eli sen muodostuminen haava-alueelle on täysin normaalia. Muodostunut arpikudos ei kuitenkaan vastaa rakenteeltaan, eikä toiminnaltaan alkuperäistä kudosta.
Mikäli haavan paraneminen häiriintyy, voi seurauksena olla liiallisen arpikudoksen muodostuminen. Arven liikakasvua esiintyy harvemmin pinnallisten haavojen paranemisen seurauksena, vaan niitä tavataan tyypillisesti syvempien haavojen kohdalla. Arven liikakasvuun luetaan hypertrofinen arpi sekä keloidi. Nämä kaksi sekoittuvat helposti toisiinsa, mutta niiden erottaminen on tärkeää oikeiden hoitomenetelmien valinnan kannalta. Arven liikakasvulla voi olla merkittäviä esteettisiä, toiminnallisia sekä elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia.
Hypertrofinen arpi
muodostuu haava-alueelle
kiinteä, kohonnut muutos
syntyy nopeasti, 1-3 kuukaudessa
Keloidi
muodostuu haava-aluetta ympäröivälle alueelle
syntyy hitaasti (jopa vuosia)
yleisiä esiintymisalueita ovat kaula, rintakehä, hartiat, yläselkä, alavatsa ja korvalehdet
Arven liikakasvun taustamekanismeja tunnetaan vielä huonosti. Vallitsevan käsityksen mukaan taustalla vaikuttaa dermiksen tulehdusreaktio, jonka vuoksi vaurioalueelle vaeltaa runsaasti tulehdussoluja sekä fibroblast soluja. Runsaan tulehdussolujen ja fibroblastien määrän uskotaan aiheuttavan kiihtynyttä kollageenin ja uudisverisuonten muodostusta. Keloiditaipumuksen on huomattu olevan perinnöllinen, mutta yksittäisiä geenimuutoksia ei ole tunnistettu
Arpien hoito
Kuten sanottu, arvet voivat aiheuttaa kantajalleen merkittävää esteettistä ja toiminnallista haittaa sekä heikentää elämänlaatua. Niiden hoitoon onkin kehitetty runsaasti erilaisia hoitomenetelmiä, joskin monenkaan menetelmän vaikutuksia ei ole pystytty todistamaan tutkimuksissa. Arven liikakasvun hoidossa on hyvä kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen, sillä niiden hoito on vaativaa ja yksilöllistä. Arven liikakasvua hoidetaan mieluiten erikoissairaanhoidon puolella.
Niin sanottujen tavallisten arpien hoitoon käytettyjen menetelmien teho perustuu tyypillisesti siihen, että ihoalueelle aiheutetaan kontrolloitu vaurio, joka johtaa kollageenisynteesin lisääntymiseen. Kontrolloidun vaurion tekeminen auttaa uudistamaan aluetta ja sitä kautta häivyttämään arpia.
Voimakkaammat arpihoidot, kuten dermabraasiot sekä keskisyvät ja syvät kemialliset kuorinnat ovat lääkärin tekemiä. Kosmetologit tekevät miedompia käsittelyitä muun muassa kemiallisilla kuorinnoilla, mikroneulauksella sekä muilla menetelmillä. Myös uudet laserteknologiat ovat laajentaneet arpien hoidon mahdollisuuksia paljon.
Erilaisia menetelmiä on siis lukuisia ja sopiva hoitomenetelmä valitaan aina yhdessä ammattilaisen kanssa. Hoitoon vaikuttaa nimittäin moni yksilöllinen tekijä, kuten arven koko, syvyys, sijainti, lääkitykset ja sairaudet ja ihon väri.
Yleisiä arpihoitoja
laser
kemialliset kuorinnat
dermabraasiot
silikonigeelit ja -levyt
painetekstiilihoito
laserhoito
timanttihionta
mikroneulaus
Arpien itsehoito ja ehkäisy
Tuoreiden arpien hoidossa on hyvä muistaa kaksi vaihetta:
Huolellinen ja riittävä kosteutus
Aurinkosuojaus
Arven kypsymistä tuetaan kosteuttamalla ihoa runsaasti useamman kerran päivässä. Voidetta levitetään reilu kerros hierovin liikkein. Lisäksi arpi on tärkeä suojata auringolta huolellisesti, sillä ihoalueen suojamekanismit eivät toimi normaalisti. Itsehoidon pääasiallisena tarkoituksena on tukea vaurioituneen ihoalueen paranemisprosessia.
Syvempien haavojen ja palovammojen hoitoon saat aina yksilölliset ja perusteelliset ohjeet terveydenhuollon hoitohenkilökunnalta. Näitä ohjeita on syytä noudattaa huolellisesti, jotta ihoalue arpeutuisi mahdollisimman siististi. Esimerkiksi palovammojen ja muiden suurempien arpien hoidossa tukena on monesti toimintaterapeutti, joka suunnittelee ja neuvoo itsehoidon kanssa.
Jo olemassa olevien arpien hoitoon löytyy kosmetiikkamarkkinoilta paljon tuotteita, joiden luvataan parantavan arven ulkonäköä ja ehkäisevän arpien muodostumista. Ikävä kyllä väittämien tueksi on olemassa vain vähän kliinistä dataa, eikä väittämiä pidetä kovinkaan vakuuttavina. Kosmetiikan vaikutuksia arven paranemiseen on haastava tutkia, sillä paranemiseen vaikuttaa niin moni tekijä, että yksin kosmetiikkatuotteen vaikutuksia on vaikea arvioida.
Arpien hoitoon liittyviin kosmetiikkaväittämiin kannattaa siis suhtautua varauksella. Parhaana mahdollisena hoitona pidetään arpien ennaltaehkäisyä. Tämän vuoksi esimerkiksi aknen hoidossa olisi tärkeä puuttua oireisiin mahdollisimman nopeasti.
Lopuksi
Muista, että voit aina konsultoida ammattilaista, mikäli arvet ja niiden hoito mietityttää. Kaikki ihon parissa toimivat ammattilaiset auttavat mielellään ja ohjaavat eteenpäin, mikäli eivät itse kykene tarjoamaan apua. Älä siis jää huolesi kanssa yksin!
Ihanaa helmikuuta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Keratosis pilaris
Ihanaa alkanutta vuotta 2023! Vuosi 2023 tuo mukanaan paljon uutta myös meille Kauneushoitola Islaan. Tänään lanseerasimme jo liki kaksi vuotta työn alla olleen, kauneudenhoitoalan ammattilaisille suunnatun täydennyskoulutusalustan, Isla Educationin. Isla Education tarjoaa kauneudenhoitoalan ammattilaiselle mahdollisuuden kehittää ammatillista osaamistaan tutkittuun tietoon perustuvissa koulutuksissa. Lisää Isla Educationista voit lukea täältä.
Vaikka kaikkea uutta tapahtuukin, pysyvät kuukausittaiset blogijulkaisumme osana arkeamme. Tammikuussa käsittelemme hyvin monia koskettavaa ihotautia, keratosis pilarista. Tulevan vuoden aikana tulemme käsittelemään myös monia muita ihotauteja, joista osa saattaa olla suuremmalle yleisölle vielä vieraita. Lisäksi syvennymme eri ihonhoidon teemoihin ja uusiin löytöihin jo tutuksi tulleiden ihotautien parissa. Muistathan, että voit aina myös lähettää meille aihetoiveita esimerkiksi sosiaalisen median kanaviemme kautta.
Keratosis pilaris - mikä se on?
Keratosis pilaris tunnetaan Suomessa myös nimellä sarveistapit. Kyseessä on hyvin yleinen häiriö, joka oireilee tyypillisesti olkavarsien ja reisien alueella. Oireet vaihtelevat alatyypin mukaan, mutta tyypillinen oire on karvatupen poikkeuksellisen sarveistumisen aiheuttamat pienet, karheat tukkeumat. Sarveistappi onkin hyvin kuvaava nimi muutoksille. Iho tuntuu alueella karheammalta ja sarveistapit erottavat kosketettaessa selvästi. Oireet eivät ole vaarallisia, mutta muutamalla prosentilla ne ovat häiritsevän voimakkaita. Sarveistumisen lisäksi keratosis pilarikseen liittyy tyypillisesti eryteema, eli epänormaali punoitus.
Ihomuutosten taustalla vaikuttaa keratinosoitumisen häiriö, jonka seurauksena karvatupen tiehyet, eli ulostuloaukot tukkeutuvat. Olkavarsien ja reisien lisäksi oirealueena voi olla myös jokin muu alue, kuten kasvot. Keratosis pilaris puhkeaa tyypillisesti ensimmäisen kahdenkymmenen elinvuoden aikana ja voimistuu murrosiässä. Monella oireet helpottavat tai jopa häviävät täysin murrosiän jälkeen, kun taas osalla oireet jatkuvat tai voimistuvat.
Taustamekanismit
Keratosis pilariksen synty- tai taustamekanismeja ei vielä tunneta täysin. Sen on havaittu olevan perinnöllinen, vaikka yksittäisiä geenimutaatioita ei vielä olla kyetty liittämään muutoksiin. Myös yhteys atooppiseen ekseemaan, iktyoosiin sekä kuivaihoisuuteen on tehty. Atooppisen ekseeman vuoksi ihon sarveistumiseen liittyvän proteiinin, filaggriiniproteiinin on epäilty liittyvän myös keratosis pilarikseen. Filaggriini on yksi epidermiksen merkittävistä rakenneproteiineista ja sen mutaatiot aiheuttavat ihon läpäisyesteen heikentymistä.
Atooppisessa ekseemassa osalla potilaista on havaittu kyseisen proteiinin muutoksia, jonka seurauksena ihon sarveistuminen on häiriöitynyt. Kuten atooppisessa ekseemassa, myös keratosis pilariksessa kuitenkin vain osalla potilaista on havaittu filaggriiniproteiinin mutaatioita. Filaggriiniproteiini ei siis selitä muutoksia kaikilla potilailla.
Atooppisen ekseeman, iktyoosin ja kuivaihoisuuden lisäksi myös muita korrelaatioita on havaittu. Oireiden pahenemiseen on voitu liittää ylipaino, diabetes, raskaus, menopaussi sekä A-vitamiinin puutos. Lisäksi alhainen ilmankosteus pahentaa monella oireita.
Dataa sekä jo olemassa olevan datan kriittistä analyysiä on vielä liian vähän, jotta keratosis pilariksen syntymekanismeista, taustatekijöistä tai yhteyksistä muihin sairauksiin voitaisiin tehdä vielä vahvoja johtopäätöksiä. Tutkimusten perusteella varmaksi tiedetään vasta se, että kyseessä on talirauhasen ja karvatupen muodostaman yksikön häiriö.
Hoito
Kuten taustamekanismienkin, myös keratosis pilariksen hoidon kohdalla on vielä epävarmuutta, eikä täysin parantavaa hoitomenetelmää tunneta. Tärkeänä osana hoitoa pidetään ihon kosteuspitoisuudesta huolehtimista. Kosteutus on tärkeää, sillä ihon kuivumisen on huomattu lisäävän oireita. Ihoa kosteutetaan pehmentävillä hoitovoiteilla, joita levitetään iholle runsaasti aamuin illoin ja aina pesun jälkeen. Kosteutuksen lisäksi oireita voidaan mahdollisesti vähentää keratolyyttisillä aineilla, erilaisilla kuorinnoilla, retinoideilla tai miedoilla pinnallisilla steroideilla.
Ihoa pehmentävät ja kevyesti kuorivat aineet voivat helpottaa sarveistappien määrää ja voimakkuutta, mutta punoitukseen ne eivät vaikuta. Punoituksen hoitoon voidaan käyttää kuuriluontoisesti keskivahvoja kortisonivoiteita tai kalsineuriinin estäjävoiteita. Lääkevoiteista keskustellaan aina hoitavan lääkärin kanssa. Lisäksi kemialliset kuorinnat ja laserhoidot muodostavat potentiaalisen hoitolinjan keratosis pilariksen hoidossa.
Lopuksi
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka keratosis pilaris onkin hyvin yleinen ihohäiriö, siitä tiedetään vielä kovin vähän. Kotihoidossa oireita voi lievittää hyvällä, päivittäisellä kosteutuksella. Moni hyötyy pehmentävistä hoitovoiteista, jotka sisältävät ureaa sekä keratoyyttisiä aineita, kuten salisyylihappoa. Hoitovoidetta tulee levittää aina runsaasti. Lisäksi sarveistuppeja voidaan hoitaa kuorinnan avulla.
Mikäli oireet tuntuvat voimakkaasti häiritseviltä, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Kauneushoitoloissa oireita voidaan hoitaa esimerkiksi kemiallisten kuorintojen avulla, joista voi olla apua myös punoitukseen. Lisäksi kosmetologi voi auttaa sopivien hoitotuotteiden valinnassa. Myös lääkärin puoleen on hyvä kääntyä oireiden häiritessä voimakkaasti, sillä hoidossa voidaan kokeilla reseptivoiteita, kuten keskivahvoja kortisonivoiteita.
Jäämme seuraamaan, mitä uudet tutkimustulokset tulevat meille näyttämään keratosis pilariksesta. Toivon mukaan syntymekanismien parempi tuntemus tulee osoittamaan meille uusia, tehokkaita hoitomenetelmiä jo pian!
Mikäli kaipaat apua keratosis pilariksen hoitoon, älä epäröi olla meihin yhteydessä. Autamme mielellämme! <3
Ihanaa alkuvuotta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
8 myyttiä aknesta
Ihonhoitoon ja kosmetiikan käyttöön liittyy paljon myyttejä ja uskomuksia. Erityisen paljon luotettavuudeltaan kyseenalaisia väittämiä näkee erilaisiin iho-ongelmiin ja -tauteihin liittyen. Joulukuussa käsittelemme blogin puolella hyvin yleiseen ihotautiin, akneen liittyviä uskomuksia ja myyttejä. Julkaisun lähteinä on mm. tunnettujen aknetutkijoiden Zoubouliksen, Katsambasin ja Kligmanin teos “Pathogenesis and Treatment of Acne and Rosacea” sekä ihotautien ihonhoidosta runsaasti julkaisuja kirjoittanut ihotautilääkäri Zoe Draeloksen teos “Cosmeceuticals”.
Akneen, kuten moneen muuhunkin ihotautiin liittyy voimakas epätoivo, jonka vuoksi moni sairastava haluaa kokeilla erilaisia hoitomenetelmiä perinteisen lääkehoidon lisäksi. Vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä on tarjolla runsaasti ja netti pursuaa erilaisia vinkkejä ja niksejä aknen kotihoitoon. Vinkit voivat alkuun kuulostaa hyvin loogisilta, mutta taustalla on tyypillisesti hyvin puutteellinen tai jopa olematon tutkimusnäyttö.
Myytit ja uskomukset elävät tutkimustiedon puutteesta huolimatta sitkeästi niin potilaiden, kuin hoitohenkilökunnankin keskuudessa. Esimerkiksi eräässä Kreikassa toteutetussa tutkimuksessa aknepotilaista jopa 62,3 % epäili aknen aiheuttajana olevan jokin tietty ruokavalio ja 42,4 % oli siinä uskossa, että aknen aiheutti huono hygienia.
Tässä julkaisussa tutustumme seitsemään hyvin yleiseen myyttiin ja käymme läpi niiden taustoja. Suosittelemme lämpimästi lukemaan myös aikaisemmat kirjoituksemme aknesta, jotta saat laajemman käsityksen sairauden monimuotoisuudesta ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä.
Myytti 1: Merkintä “ei komedogeeninen” tai “ei aknegeeninen” tuotteessa kertoo, että tuote ei aiheuta tai pahenna aknea
Markkinointiväittämät ylipäätään ovat haastava aihepiiri. Eri väittämät on helppo ymmärtää väärin, vaikka niitä valvotaankin tarkasti. Juurikin väittämät “ei-komedogeeninen” tai “ei-aknegeeninen” ovat erityisen haastavia, sillä valmistajan ei tarvitse todistaa väitettä. Alunperin kyseiset markkinointiväittämät on kehitetty, jotta saataisiin luotua mielikuva aknea hillitsevästä tai vähentävästä kosmetiikasta. Olen avannut tarkemmin komedogeenisyyden käsitettä blogin puolella talirauhasta käsittelevässä julkaisussa.
Ainesosien komedogeenisyyttä, eli taipumusta lisätä komedojen (musta- ja valkopäiden) määrää iholla on testattu sekä ihmisillä, että eläimillä. Tyypillisesti testaamiseen on käytetty kanin korvaa, sillä sen iho muistuttaa ihmisen ihoa. Kanin korvalla tehtyjä tutkimuksia ei kuitenkaan pidetä kovinkaan luotettavina, sillä ihon rakenne poikkeaa yhteneväisyyksistä huolimatta liikaa ihmisen ihosta. Edes ihmisille tehdyt kokeet eivät aukottomasti todista jonkin aineen olevan komedogeeninen, sillä vaihtelua tuloksissa seuraa jo pelkästään eri laboratorioiden väleillä, yksilöistä ja ihoalueista puhumattakaan.
Tutkimushaasteiden lisäksi markkinointiväittämien kannalta ongelmallista on se, että moni kosmetiikkavalmistaja perustaa väittämät yksittäisten ainesosien testituloksille, valmiin lopputuotteen sijaan. Tämä on hyvin harhaanjohtavaa sillä testaus pitäisi tehdä aina lopputuotteella. Yksittäisen raaka-aineen perusteella esimerkiksi komedogeenisyyttä on mahdotonta arvioida luotettavasti.
“Ei komedogeeninen” ja “ ei aknegeeninen” markkinoinväittämät eivät siis takaa, että tuote ei voisi aiheuttaa tukkeutumista tai akneoireilun pahenemista, eikä niille kannata antaa liikaa painoarvoa tuotevalintoja tehdessä.
Myytti 2: Mineraaliöljy on komedogeeninen, eli se lisää komedojen muodostumista
Mineraaliöljy on hyvin yleinen ainesosa kosmetiikassa. Sen suosio perustuu ainesosan monikäyttöisyyteen sekä edulliseen hintaan. Mineraaliöljyn käyttö on kuitenkin herättänyt paljon keskustelua kuluneina vuosina, juurikin sen potentiaalisen komedogeenisyyden vuoksi. On yleinen myytti, että mineraaliöljy tukkisi ihoa ja lisäisi komedojen muodostumista ja, että sen käyttöä pitäisi ehdottomasti välttää akneiholla. Väite voi aiheuttaa paljon hämmennystä, sillä mineraaliöljyä löytyy monesta kosmetiikkatuotteesta aina apteekin perusvoiteista lähtien.
Mineraaliöljy mainitaan monella “komedogeeniset ainesosat” listalla, joten ei ole ihme, että sen käyttö huolettaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että komedogeenisiä ainesosia kuvaavat listat ovat hyvin vanhoja, eikä niitä enää pidetä kovinkaa suuressa painoarvossa. Ja kuten mainittu, komedogeenisyys tulisi arvioida lopputuotteen, ei yksittäisen ainesosan perusteella. Mineraaliöljyä ei siis tarvitse pelätä sen enempää, kuin muitakaan ainesosia.
Myytti 3: Glykolihappo pienentää ihohuokosten kokoa
Nykypäivänä paljon käytetystä trendiraaka-aineesta, glykolihaposta kuulee ajoittain väittämän, että se pienentäisi ihohuokosten kokoa. Valitettavasti ihohuokosten kokoa ei voida muuttaa kosmetiikan avulla. Sen sijaan huokosia voidaan häivyttää huolehtimalla ihon pinnan pehmeydestä esimerkisi erilaisten kuorivien ainesosien, kuten glykolihapon avulla. Glykolihappo ei siis pienennä huokosia. Vesiliukoisuuden vuoksi sen on vaikea päästä imeytymään huokoseen, jonka vuoksi sen vaikutus kohdistuu lähinnä ihon pintaan.
Rasvaliukoiset hapot, kuten salisyylihappo, puolestaan pääsevät imeytymään rasvaliukoiseen talirauhaseen, mutta nekään eivät kykene vaikuttamaan rauhasen fyysiseen kokoon. On siis tärkeä ymmärtää ero siinä, että rauhasen varsinaista kokoa ei voida kosmetiikalla muuttaa. Sen sijaan voimme keskittyä häivyttämään niitä huolehtimalla ihon pinnan kunnosta.
Myytti 4: Puhtaan ihon saavuttaa vain monimutkaisella ja monivaiheisella ihonhoitorutiinilla
Ihonhoitoon on olemassa lukuisia erilaisia lähestymistapoja aina minimalistisesta “puhdistus ja kosteutus”-hoitorutiinista 20 vaiheiseen rutiiniin. Eri lähestymistapojen kannattajat saattavat suositella voimakkaasti omaa hoitorutiiniaan. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkee aina ajoittain jonkun väittävän oman hoito-ohjelmansa olevan paras apu aknen hoitoon, koska se on auttanut häntä itseään. Näin ei ikävä kyllä todellisuudessa ole, sillä emme tunne hoitorutiinia, joka olisi kaikille “se oikea”.
20-vaiheinen pitkä ihonhoitorutiini ei siis välttämättä ole yhtään parempi, kuin yksinkertainen rutiini. Itseasiassa se voi joskus olla jopa haitallinen. Esimerkiksi Japanissa ihonhoito on monivaiheista ja sisältää useita tuotteita ja silti japanilaiset ovat kuitenkin kuvanneet tutkimuksissa toistuvasti ihoaan hyvin herkäksi. Lisäksi maassa atooppisen ekseeman määrä on kasvanut dramaattisesti. Vaikka tarkkaa syytä ei vielä varmaksi tiedetä, on eräs hypoteesi se, että runsas kosmetiikan käyttömäärä voisi vaikuttaa asiaan.
Mitä tulee myyttiin puhtaasta ihosta, se ei siis pidä paikkaansa. Ihonhoitorutiini rakennetaan yksilöllisesti, ihon tarpeita kuunnellen.
Myytti 5: Aknen aiheuttaa vääränlainen ruokavalio
Hippokrates sanoi “olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi”. Kuluneen vuosikymmenen ajan ruokavalioon ja sen terveydellisiin vaikutuksiin on kiinnitetty paljon huomiota ja ihmisillä on yleisesti hyvä käsitys ravinnon ja terveyden välisestä yhteydestä. Myös kaupalliset tahot ovat vaikuttaneet voimakkaasti ihmisten käsityksiin ravinnosta.
On hyvin yleinen ajatus, että aknen syy löytyisi ruokavaliosta ja moni kaipaakin lääkäriltä apua juuri ruokavalion korjaamiseen. Tutkimuksissa on yritetty selvittää, minkälainen ruokavalio olisi paras ja erilaisia näkemyksiä on paljon. Valitettavasti vakuuttavat tutkimukset puuttuvat, jotka tukisivat jonkin tietyn ruokavalion auttavan aknen hoidossa.
On havaittu, että aknea esiintyy enemmän moderneissa yhteisöissä, kuin ei-länsimaisissa yhteisöissä. Eräs tutkimusryhmä vietti lähes 30 vuotta hoitaen Inuiitteja, jotka olivat siirtymässä moderniin elämään. Aknea ei esiintynyt alussa kenelläkään hoidettavista, mutta moderniin elämään siirtymisen jälkeen ihotaudin yleisyys nousi samalle tasolle, kuin länsimaissa. Muitakin vastaavia tutkimuksia on. Eräässä tutkimuksessa verrattiin Kenian, Zambian ja Etelä-Afrikan kyliä, ja havaittiin että kyseisillä alueilla esiintyi huomattavasti vähemmän aknea, kuin UK:ssa ja USA:ssa.
Yksi hypoteesi siihen, että ei-länsimaistuneilla alueilla esiintyy vähemmän aknea liittyy ympäristötekijöihin, erityisesti matala glykeemiseen ruokavalioon. Ruokavaliota ei kuitenkaan voida syyttää varmasti, sillä myös muilla tekijöillä suljetuimmissa yhteisöissä voi olla vaikutusta aknen esiintyvyyteen. Ruokavalion merkitystä on siis tutkittava vielä lisää, ennen yleistettävien väittämien tekemistä.
Lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan myös muista ruokavalioon liittyvistä vinkeistä, kuten maidon välttämisestä. Maitotuotteiden ja aknen välistä korrelaatiota on tutkittu paljon. Vuonna 1949 Robinson raportoi 1925 potilasta, jotka pitivät ruokapäiväkirjaa ja havaitsi, että maito oli yleisin aknelehahduksiin liitetty ruoka-aine. Myös muita samaan tulokseen viittaavia tutkimuksia on tehty, joista osa ovat huomattavasti tuoreempia.
Tutkijat ovat tehneet hypoteeseja muun muassa siitä, että oireiden paheneminen liittyisi hormonien ja bioaktiivisten molekyylien esiintymiseen maidossa. On siis mahdollista, että tietyt maidon sisältämät kemialliset aineet voivat säädellä komedogeenisiä tekijöitä, kuten kasvuhormonia ja androgeenia. Tutkimukset ovat kuitenkin huteralla perustalla, eikä väittämää voida osoittaa varmasti todeksi.
Maidon lisäksi suklaa, rasvainen ruoka ja sokeripitoiset ruoat liitetään usein akneen. Niiden korrelaatiota on kuitenkin tutkittu yllättävän vähän ja tehdyt tutkimukset ovat olleet pieniä ja valvomattomia. Tutkimustulokset ovat osoittaneet vähän tai ei lainkaan yhteyttä kyseisten ruoka-aineiden vaikutuksesta akneen. Vaikka tämä onkin sitkeässä pysyvä myytti, ei yksittäisiä ruoka-aineita olla kyetty liittämään akneen.
Aihepiirinä ruokavalio ja akne on hyvin ristiriitainen ja haastava. Lähtökohtaisesti tutkimusnäyttö ruokavalion vaikutuksista on kuitenkin vielä niin vähäistä, että virallisia suosituksia ruokavalioon liittyen ei ole annettu.
Myytti 6: Aknen taustalla on huono hygienia
Huono hygienia on yksi sitkeimmin akneen liitetty myytti. Moni luulee, että avo- ja umpikomedot ovat täynnä likaa, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Mustapään musta pinta ei johdu liasta, vaan lipidien, eli rasva-aineiden hapettumisesta sekä mahdollisesti melaniinijäänteistä.
Myös ihon öljyisyyden luullaan johtuvan huonosta hygieniasta ja hoituvan pesemisellä, vaikka öljyisyyden taustalla ei ole liian vähäinen pesu, vaan kiihtynyt talituotanto. Ihon pinnalla olevan öljyisyyden poispeseminen ei siis vaikuta aknen patogeneesiin.
Kyseessä on ikivanha myytti ja tänä päivänä tiedämme, että akne ei liity henkilön hygieniaan. Ikävä kyllä edelleen joskus kuulee aknea sairastavan henkilön joutuneen hygieniaan viittaavan kommentoinnin kohteeksi. Tämä kertoo myytin elävän yhä valitettavan sitkeästi.
Myytti 7: Meikki pahentaa aknea
Meikki pahentaa aknea - myytti istuu edelleen syvässä ja joskus jopa lääkärit erehtyvät väittämään näin. Kyseessä on vanha uskomus, joka on jäänyt ajoilta, jolloin värikosmetiikka oli hyvin erilaista. Tänä päivänä värikosmetiikka on kehittynyt paljon, eikä sitä enää pidetä haitallisena akneiholle. Sen sijaan peittomeikkausta pidetään jopa hyödyllisenä itsetunnon näkökulmasta. Meikkituotteiden valinnassa kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen ja muistaa puhdistaa iho aina huolellisesti päivän päätteeksi.
Myytti 8: Ihoa kannattaa puhdistaa mekaanisesti myös kotona
Instagramissa ja Tiktokissa leviää paljon videoita, joissa ihoa puhdistetaan komedorautojen (“ihomatorautojen”) avulla. Lisäksi kyseisiä työvälineitä näkyy enenevissä määrin myytävänä päivittäistavarakaupoissa. Niiden käyttöä ei kuitenkaan voi suositella kotiin, sillä pahimmillaan väärällä tekniikalla komedoraudalla voidaan aiheuttaa ihohuokosten pysyvää laajenemista, ihon arpeutumista sekä hiusverisuonten laajenemista. Lisäksi somealustoilla näkyvillä videoilla tekniikka on usein väärä, joten niistä ei missään nimessä kannata ottaa mallia.
Kannattaa siis jättää komedorauta kaupan hyllylle ja suunnata sen sijaan koulutetulle ammattilaiselle mekaaniseen ihonpuhdistukseen, jossa iho valmistellaan puhdistukseen oikein ja puhdistus suoritetaan oikealla ja turvallisella tekniikalla.
Lopuksi
Kuten jo alussa todettiin, akneen liittyvät myytit kuulostavat hyvin loogisilta ja ovat siksi niin uskottavia. Ilman luotettavaa tutkimusnäyttöä, emme kuitenkaan voi pitää niitä totuuksina. Ihotaudit, kuten akne ovat hyvin haastavia ja moniulotteisia sairauksia, joka vaikuttaa myös hoitoon. Hoidossa huomioidaan yksilöllisesti eri tekijät ja opitaan tunnistamaan oman ihon kuntoon vaikuttavia tekijöitä.
Mikäli kaipaat vinkkejä tai apua akneihon hoitoon, älä epäröi olla meihin yhteydessä! <3
Ihanaa alkanutta joulukuuta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Käsiekseema
Marraskuu on tuonut mukanaan pakkaspäiviä, joka näkyy monella meistä myös käsien ihossa. Sen vuoksi otammekin tänään blogissa käsittelyyn hyvin yleisen ihotaudin, käsiekseeman. Tämä jopa 10 % väestöä koskettava ihotauti voi oireilla monin eri tavoin, jonka vuoksi sekä sen diagnosointi, että hoito voi olla hyvinkin haastavaa. Käsiekseeman hoidon kannalta merkittävää on tunnistaa taudin oireiden puhkeamisen syyt, joita voi olla monia.
Kädet altistuvat joka päivä erilaisille kemikaaleille, vedelle, vaihteleville sääolosuhteille ja monelle muulle. Ei siis ole ihmekään, että käsien ihon oireilu on hyvin yleistä. Ihon oma suojauskyky ei nimittäin aina kykene suojautumaan näiltä ihoa koettelevilta tekijöiltä, jonka seurauksena iho vaurioituu ja erilaiset ekseemaoireet puhkeavat.
Käsiekseemaa esiintyy enemmän naisilla ja sille altistaa märkätyö, runsas hankaus, atooppinen ekseema, psoriaasi sekä kosketusallergiat. Yleistä on, että taustalla ei vaikuta vain yksi yksittäinen tekijä, vaan kyse on monen tekijän summasta. Käsiekseeman oireiden kesto vaihtelee ja sillä on taipumus olla toistuva. Arviolta noin puolet käsiekseemoista kehittyvät krooniseksi ja oireet voivat jatkua jopa useiden vuosien ajan tai puhjeta uudelleen pitkienkin terveiden jaksojen jälkeen.
Monimuotoinen käsiekseema
Käsiekseema voi oireilla hyvin eri tavoin eri henkilöillä. Vastaavasti myös oireiden aiheuttajia on paljon erilaisia. Käsiekseemat voidaan luokitella joko aiheuttajan tai oireiden mukaan. Aiheuttajan perusteella käsiekseema voidaan jaotella kolmeen eri luokkaan:
ulkosyntyiset käsiekseemat (ärsytyskosketusihottuma, allerginen kosketusihottuma, proteiinikosketusihottuma)
sisäsyntyiset käsiekseemat (atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema, krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema)
muut käsiekseemat
Ulkosyntyisiin käsiekseemoihin kuuluvaa ärsytyskosketusihottumaa pidetään käsiekseemoista yleisimpänä. Se oireilee tyypillisesti käden selkäpuolella, sormenväleissä sekä ranteiden alueella hilseilynä ja punoituksena. Oireet alkavat ihon altistuessa toistuvasti ihoa ärsyttäville tekijöille, kuten toistuvalle ihon kastumiselle, pesuaineiden ja kemikaalien käytölle tai jatkuvalle suojahanskojen käytölle.
Allergisessa kosketusihottumassa ekseemaoireet aiheuttaa jokin allergeeni. Allergia voi olla viivästynyt tai välitön, joka vaikuttaa siihen miten nopeasti oireet alkavat altistuksen jälkeen. Viivästyneen allergisen kosketusihottuman aiheuttavat tyypillisesti kumi- tai muovikemikaalit, säilöntäaineet, hajusteet tai metallit. Välittömässä allergisessa kosketusihottumassa allergeeni puolestaan on tyypillisesti eläin- tai kasviperäinen valkuaisaine. Mikäli valkuaisaineelle altistuminen jatkuu, voi välitön allerginen kosketusihottuma kehittyä proteiinikosketusihottumaksi.
Sisäsyntyisiin käsiekseemoihin luetaan atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema sekä krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema. Ensimmäisenä mainittu atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema on yleinen erityisesti aikuisiällä. Tyypillisiä ekseeman esiintymisalueita käsissä ovat sormenpäät, kynsivallit, sormivälit sekä kämmenet.
Atooppista ekseemaa sairastavat ovat myös alttiimpia käsien ärsytysekseemalle, jota pidetään pitkäkestoisena sairautena. Krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema voidaan jakaa vallitsevan oireen mukaan eri alatyyppeihin. Vallitsevana oireena voi olla esimerkiksi ihon punoitus, ihorikot, ihon paksuuntuminen tai rakkulat. Oireet ilmaantuvat usein puuskittain.
Aiemmin kuvattujen käsiekseemojen lisäksi käsien alueella voi esiintyä myös muita ihotauteja, psoriaasia, palmoplantaarista pustuloosia sekä punajäkälää. Myös käden sienitulehdus on mahdollinen, joskin harvinainen.
Aiheuttajan lisäksi käsiekseemat voidaan luokitella oireiden ja ekseeman ulkonäön perusteella. Oireiden perusteella käsiekseeman alaluokkiin kuuluvat muun muassa…
krooninen halkeileva käsiekseema
toistuvasti rakkuloiva käsiekseema
hyperkeratoottinen käsiekseema
sormenpäiden ekseema
sormiväliekseema
läiskäeskeema
Tyypillisiä käsiekseeman oireita ovat punoitus, hilseily, nesterakkulat, vesikellot, kutina ja karsta. Oireet voivat olla hyvin erilaisia eri henkilöiden välillä, eikä yksin oireiden perusteella voida päätellä ekseeman syytä.
Käsiekseeman hoito
Käsiekseemaan ei ole olemassa yksioikoista hoitostandardia, taustatekijöiden ja oireiden ollessa niin moninaisia. Hoito on kuitenkin hyvin tärkeää, sillä mikäli käsiekseemaan ei puututa nopeasti, on sillä riski muuttua krooniseksi. Käsiekseema luokitellaan krooniseksi, mikäli oireet kestävät yli 3 kuukautta tai toistuvat usein. Hoidon nopea aloitus parantaa hoitoennustetta. Mikäli iholle siis ilmestyy käsiekseemaan viittaavia oireita, kannattaa niihin suhtautua vakavuudella.
Käsiekseeman hoidossa tärkeimpänä osana pidetään ennaltaehkäisyä. Erityisen tärkeää ennaltaehkäisy on ammateissa ja työympäristöissä, joissa on tunnetusti korkeampi riski saada käsiekseema. Korostunut riski käsiekseemaan on ammateissa, joissa kädet altistuvat toistuvasti vedelle, suojakäsineille ja kemikaaleille. Esimerkiksi terveydenhuollossa, ravitsemusalalla, kampaamoissa ja kauneushoitoloissa sekä puhtaanapitopalveluissa työskentelevillä käsiekseeman riskiä pidetään kohonneena. Näissä ammateissa ennaltaehkäisyä voidaan tehdä suojaamalla käsiä parhaan mukaan erilaisilta kemikaaleilta suojakäsineillä.
Käsiekseeman ehkäisyä lainsäädännön sekä työolojen avulla kutsutaan ensimmäisen asteen ennaltaehkäisyksi. Ennaltaehkäisyyn kuuluu olennaisesti myös käsien oikeaoppisen suojaamisen ohjeistus sekä tiedotus käsiekseemasta ja sen oireista sekä hoidosta.
Suojauksesta huolimatta iholle voi puhjeta ekseemaoireita, jolloin oireisiin on tärkeä puuttua nopeasti. Ihonhoito on olennainen osa käsiekseeman hoitoa ja siihen syvennymme tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Ihonhoidon lisäksi tärkeän osan hoitoa muodostavat erilaiset lääkinnälliset hoitomenetelmät. Ekseemaa hoidetaan pääasiallisesti keskivahvoilla tai vahvoilla kortisonivoiteilla. Hoitoon voidaan myös tarvittaessa yhdistää sisäisiä lääkevalmisteita tai UV-valohoitoa.
Käsiekseeman hoidossa suojaamisen lisäksi tärkeää on välttää oireita laukaisevia tekijöitä. Käsiekseeman kohdalla on siis hyvin tärkeää tunnistaa oireita aiheuttava tekijä esimerkiksi ärsyttävä aine tai allergeeni, jotta sitä osataan välttää. Käsiekseeman ollessa ärsytyskosketusihottumaa, oireet paranevat usein hyvin nopeasti ärsykkeen välttämisen jälkeen. Oireet kuitenkin puhkeavat helposti uudelleen, ihon altistuessa ärsykkeelle.
Ihonhoito ja käsiekseema
Käsiekseeman kohdalla myös ihonhoidossa on huomioitava tiettyjä seikkoja. Ensinnäkin ammateissa, joissa iho on alttiimpi käsiekseemalle, suositellaan välttämään yleisimpiä kosmetiikan allergeeneja ja ihoa ärsyttäviä ainesosia. Voimakkaasti hajustettujen, hankaavien tai kuorivien tai muuten voimakkaasti aktivoivien tuotteiden sijaan iholle suositellaan käyttämään ihon läpäisyestettä vahvistavia hoitovoiteita.
Ihon läpäisyesteen vahvistamista pidetään yhä enenevissä määrin kiinnostavana lähestymistapana käsiekseeman hoidossa. Hyvinvoiva läpäisyeste nimittäin auttaa estämään allergeenien ja ihoa ärsyttävien aineiden imeytymistä. Hoitovoiteen valinta on kuitenkin tärkeää, sillä jotkin voiteet voivat häiritä ihon läpäisyesteen toimintaa ja siten jopa lisätä ärsyttävien aineiden imeytymistä.
Tutkimukset eri ainesosien ja formuloiden vaikutuksista ihon läpäisyesteeseen ovat vielä kesken, eikä yhtä “oikeaa” tuotekoostumusta ole. Alustavasti on havaittu, että humektantteja, kuten glyseriiniä ja ureaa sisältävät voiteet tukevat ihon läpäisyestettä paremmin kun voiteet, jotka eivät sisällä lainkaan humektantteja. Vaurioituneen ihon hoidossa iho voi myös hyötyä korkean lipidipitoisuuden omaavista pehmentävistä ainesosista. Suojaava tuote sisältää runsaasti emollienttejä, eli ihoa pehmentäviä ainesosia. Tuotteen olisi siis hyvä sisältää sekä kosteutta sitovia aineita, eli humektantteja, että ihoa pehmentäviä aineita.
Tärkeää hoitovoiteen käytössä on se, että voidetta lisätään iholle useasti ja runsaasti. Ammateissa, joissa iho on alttiimpi käsiekseemalle, suositellaan voidetta lisäämään useasti myös työpäivän aikana.
Kosteutuksen lisäksi käsiekseeman kohdalla myös puhdistus vaikuttaa voimakkaasti ihon kuntoon. Jatkuva peseminen, kuivaaminen ja altistuminen peseville pinta-aktiivisille ainesosille voi vaurioittaa ihoa ja laukaista käsiekseeman oireet. Pesuneste olisikin hyvä vaihtaa hellävaraiseen tuotteeseen, erityisesti jos käsiä on pestävä usein. Käsien jatkuvan pesemisen ja desinfioinnin seurauksia on tutkittu paljon erityisesti terveydenhuollon ammattilaisilla. Tutkimuksissa on yritetään aktiivisesti löytää tehokkaista menetelmiä, jotka eivät rasittaisi ihoa niin voimakkaasti.
Olennaista käsiekseeman kohdalla on siis ihon hellävarainen hoito. Koska taustalla vaikuttaa usein ihon kohtaama rasitus, ihon kuoriminen ja hankaaminen sekä liian vahvat tuotteet voivat ärsyttää ihoa herkästi enemmän. Ihon läpäisyestettä vahvistavat, mahdollisimman vähän yleisiä allergeeneja sisältävät tuotteet ovat siis hyvä lähtökohta.
Muista suojata käsiä hyvin:
suojaa käden kosteudelta suojakäsineiden avulla. Käytä suojakäsineiden alla puuvillakäsineitä
kosteuta ihoa säännöllisesti
vähennä saippuapesua
vältä tekijöitä, joiden huomaat ärsyttävän ihoa
käytä öisin puuvillahanskoja
On myös hyvä pitää mielessä käsiekseeman ennaltaehkäisyn merkitys. Vaikka käsien iho ei olisikaan oireillut, kannattaa ekseeman mahdollisuus pitää mielessä ja pyrkiä suojaamaan ihoa hyvin.
Muistathan, että meiltä saat paljon ohjausta myös käsien ihonhoitoon. Kaikki käsihoitomme voimme toteuttaa hyvin herkästi reagoivalle iholle sopivilla tuotteilla ja samalla antaa ohjeita ihon kotihoitoon. Käsiekseemankaan kanssa ei siis tarvitse jäädä yksin <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihotautien lääkinnällisen hoidon vaikutukset ihonhoitoon
Ihanaa alkanutta lokakuuta! Tällä kertaa aiheenamme blogissa on ihotautien lääkinnällisten hoitomenetelmien vaikutukset ihonhoitoon. Ihotautien hoidossa käytetään laajasti erilaisia lääkevalmisteita sekä niiden yhdistelmiä. Hoitava lääkäri suunnittelee lääkehoidon yhdessä asiakkaan kanssa, ottaen huomioon muun muassa ihotaudin alatyypin sekä iho-oireiden voimakkuuden ja laajuuden. Toisin kuin joskus luullaan, ei lääkehoito suinkaan estä kosmetiikan käyttöä vaikka tiettyjä ihonhoidon rajoitteita se voikin asettaa. Itse asiassa oikeaoppisella ihon kotihoidolla voidaan jopa hillitä lääkevalmisteiden aiheuttamia sivuvaikutuksia, kuten ihon kuivumista, kutinaa sekä ihoärsytyksiä.
Yleistä ihotautien lääkinnällisestä hoidosta
Ihotautien hoidossa käytetään laajasti erilaisia lääkinnällisiä hoitomenetelmiä. Osa valmisteista ovat ulkoisesti käytettäviä paikallishoitovalmisteita ja toiset puolestaan sisäisesti käytettäviä valmisteita. Tarvittaessa käyttöön voidaan ottaa myös muita hoitomenetelmiä, kuten laser- ja valohoitoja tai jopa kirurgisia toimenpiteitä. Hoito kuitenkin usein aloitetaan perinteisellä lääkehoidolla.
Monen ihotaudin hoidossa käytetään niin sanottua yhdistelmähoitoa, jolloin käytössä on sekä ulkoisesti, että sisäisesti käytettävä valmiste. Hoitoa muokataan tarvittaessa jakson aikana parhaan hoitovasteen saavuttamiseksi. Sopivaa hoitoa ei siis välttämättä löydetä heti ensimmäisellä yrittämällä, sillä kuten sanottu ihotaudit ovat hyvin yksilöllisiä. Lääkehoidon alussa voidaankin tarvita kärsivällisyyttä. On tärkeää, että lääkehoidosta ja sen mahdollisesta keskeytyksestä konsultoitaisiin aina hoitavaa lääkäriä, että kuuri ei jäisi turhaan kesken ja, että hoidossa voidaan tarvittaessa kokeilla toista valmistetta tai menetelmää.
Miten nämä erilaiset hoitomenelmät sitten vaikuttavat ihonhoitoon?
Atooppinen ekseema
Atooppisessa ekseemassa hoidossa käytetään tyypillisesti ulkoisia lääkevalmisteita, kortisonivoiteita tai kalsineuriinin estäjävoiteita. Molemmat rauhoittavat tulehdusta ja muodostavat tehokkaan hoitolinjan atooppisen ekseeman hoidossa.
Lääkevoiden käyttö ei estä kosmetiikkatuotteiden käyttöä, mutta muutama seikka on tärkeä huomioida. Ensinnäkin, lääkevoiteet levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Lääkekuurin aikana lääkevoide siis levitetään iholle heti puhdistuksen jälkeen. Tämän jälkeen iholle voidaan vielä levittää hoitovoide, joskin joissain tapauksissa levityksen välillä on pidettävä taukoa. Esimerkiksi kortisonivoiteiden jälkeen muiden tuotteiden levittämiseen on pidettävä vähintään tunnin tauko. Sama pätee myös osaan kalsineuriinin estäjävoiteista. Esimerkiksi Protopic-lääkevoiteen kohdalla kosteusvoiteiden ja hoitonesteiden käytöstä on pidettävä kahden tunnin tauko ennen ja jälkeen lääkevoiteen levitystä. Tarkista siis aina lääkevoiteen pakkausselosteesta, kuinka pitkä tauko levityksessä on pidettävä.
Ihon huolellinen kosteuttaminen kosteusvoiteiden avulla on tärkeässä osassa atooppista ekseemaa ylipäätään, mutta se auttaa myös vähentämään lääkevoiteiden mahdollisia sivuvaikutuksia, kuten kirvelyä ja kutinaa. Kosteutuksen avulla pyritään vahvistamaan ihon läpäisyestettä, mikä ehkäisee ihoärsytysten muodostumista sekä lisää ihon kosteuspitoisuutta. Iholle levitetään hoitovoidetta runsaasti aamuin illoin ja aina pesun jälkeen, huomioiden kuitenkin lääkevoiteen asettamat mahdolliset rajoitukset.
Toinen hyvin tärkeä asia lääkehoitojen yhteydessä on aurinkosuojaus, sillä jotkin valmisteet, kuten kalsineuriinin estäjävoiteet aiheuttavat valoherkkyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että iho on käytön aikana herkempi auringon säteilylle, jonka vuoksi on erityisen tärkeää suojata iho hyvin aurinkosuojavoiteiden ja vaatteiden avulla.
Atooppisen ekseeman hoitoon voidaan tarvittaessa yhdistää myös sisäisiä lääkehoitoja tai valohoitoa. UV-valohoidoissa UV-säteily vähentää tulehdusprosessia, mikä helpottaa niin kutinaa kuin muitakin oireita. Valohoidon aikana on tärkeä välttää muuta auringonvalossa oleskelua. Sivuvaikutuksena saattaa esiintyä ihon kuivumista, jota voidaan hoitaa kosteuttavalla, hajusteettomalla voiteella. Suositeltavaa on valita jakson ajaksi perusvoide käyttöön.
Akne
Moni kokee aknen hoidon turhauttavaksi, sillä hoitovasteen saavuttaminen voi viedä viikkoja tai jopa kuukausia. Tästä syystä moni jättää hoitojakson kesken liian aikaisin, eikä hoitovastetta saavuteta.
Aknen kohdalla hoidossa käytetään usein ulkoisia tai sisäisiä lääkehoitoja tai niiden yhdistelmiä. Hoitosuunnitelmaan vaikuttaa olennaisesti aknen alatyyppi, eli se millaisia ihomuutoksia iholla esiintyy. Ulkoisesti käytettävät lääkevoiteet levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Toisin kuin atooppisen ekseeman hoitoon käytettävien lääkevalmisteiden kohdalla, aknen lääkevoiteiden jälkeen iholle voidaan tyypillisesti levittää kosteusvoide heti lääkevoiteen imeydyttyä.
Lääkevoide levitetään kaikille ihoalueille, joissa aknea on esiintynyt, ei siis vaan alueille joissa esiintyy muutoksia levityshetkellä. Lääkevoiteiden yleinen sivuvaikutus on ihon punoitus ja kuivuminen. Oireita voidaan lievittää kosteusvoiteden avulla. Sivuvaikutukset helpottavat tyypillisesti jonkin ajan kuluttua ihon tottuessa lääkevoiteeseen. Jos sivuvaikutukset tuntuvat alkuun liian voimakkailta, voidaan ihoa totuttaa alussa voiteeseen pesemällä se pois muutaman tunnin kuluttua levityksestä. Lääkevoiteita suositellaan käyttämään oireiden loppumiseen saakka.
Yleisiä aknen hoidoon käytettäviä lääkevoiteita ovat retinoidit, bentsoyyliperoksidi, atselaiinihappo sekä antibioottivoiteet. Osa lääkevoiteista voi aiheuttaa valoherkkyyttä.
Aknen sisäisessä lääkehoidossa käytetään tyypillisesti tertasykliiniryhmän antibiotteja. Tetrasykliiniryhmän antibiootit voivat aiheuttaa joidenkin lääkevoiteiden tavoin valoherkkyyttä, jonka vuoksi aurinkosuojaus hoidon aikana on erityisen tärkeää.
Hoidossa voidaan kääntyä tarvittaessa isotretinoiini puoleen, mikäli muilla hoitomenetelmillä ei saavuteta tuloksia tai, jos akne on hyvin vaikealaatuinen. Isotretinoiini on hyvin paljon keskustelua herättävä lääkevalmiste, mutta on hyvä muistaa, että se on valmisteena ainoa joka tutkitusti vaikuttaa kaikkiin aknen taustatekijöihin. Lisäksi se on ainoa lääkevalmiste joka tutkitusti ehkäisee aknen uudistumista.
Vaikka isotretinoiini onkin tehokas hoitomuoto, on sillä paljon sivuvaikutuksia. Ihonhoidon kannalta merkittäviä ovat ihon voimakas kuivuminen, valoherkkyys, ihon oheneminen, ihon herkkyys ja kutina. Hoidon aikana, eikä sen jälkeen iholle saa tehdä voimakkaita kuorivia hoitoja. Tähän luetaan myös karvanpoisto. Voimakkaita, kuorivia hoitoja vältetään vielä 6 kk hoidon päättymisen jälkeen.
Yleisestikin aknen lääkehoidon yhteydessä kannattaa suosia hellävaraisia, kosteuttavia ja vahvistavia hoitomenetelmiä ja tuotteita. Ihon liiallinen kuoriminen tai peseminen ei ole tarpeen ja se voi jopa lisätä ihoärsytyksen määrää.
Psoriaasi
Psoriaasissa tärkeässä roolissa on kotihoito ja siihen liittyvä säännöllinen perusvoiteen käyttö. Kotihoito ei kuitenkaan useinkaan riitä yksinään ja siksi hoitoon yhdistetään erilaisia lääkinnällisiä hoitomenetelmiä oireiden laajuuden ja voimakkuuden mukaan. Hoitoon liitetään tyypillisesti ulkoisesti käytettäviä lääkevoiteita. Lääkevoiteeksi voidaan valita usein nopeatehoinen, tulehdusta rauhoittava ja solujakautumista hillitsevä kortisonivoide.
Kortisonivoidetta käytetään atooppisen ekseeman tavoin kuuriluontoisesti. Kuuriluontoisuus on tärkeää, sillä kortisonivoide voi aiheuttaa ihon ohenemista ja kollageenin rappeutumista. Kortisonivoiteen lisäksi hoidossa voidaan käyttää D-vitamiinivoiteita, jotka sopivat kortisonivoiteista poiketen myös pitkäaikaiseen käyttöön. Paksuja hilseläiskiä voidaan myös pyrkiä ohentamaan salisyylihappovoiteiden avulla.
Joidenkin psoriaasin hoitoon käytettävien lääkevoiteiden jälkeen on pidettävä taukoa ennen kosteusvoiteen levitystä. Esimerkiksi kortisonivoiteen jälkeen iholle ei saa levittää muita tuotteita tuntiin lääkevoiteen levityksestä. Muista tarkistaa aina pakkausselosteesta valmistekohtaiset ohjeet, jotta lääkehoidon teho ei kärsi. Kosteusvoiteen käyttö on kuitenkin tärkeää myös lääkehoidon aikana sillä sen avulla saadaan ehkäistyä lääkevoiteiden aiheuttamia ihoärsytyksiä ja vahvistettua ihon luonnollista suojaa.
Psoriaasi voi vaatia tehokkaampien hoitomenetelmien käyttöönottoa. Sisäisiin hoitomenetelmiin kuuluvat A-vitamiinijohdokset, metotreksaatti, siklosporiini sekä biologiset lääkkeet. Psoriaasin hoidossa käytetyt lääkevalmisteet ovat voimakkaita ja voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten ihon kuivumista. Hoidon aikana ihoa kannattaa kosteuttaa runsaasti ja välttää voimakkaita ihonhoitotuotteita ja -menetelmiä. Osa valmisteista saattaa aiheuttaa myös valoherkkyyttä, eli huolellinen aurinkosuojaus on tärkeää.
Ruusufinni
Myös ruusufinnissä on useita erilaisia alatyyppejä, joita hoidetaan eri tavoin. Eri oireisiin käytettävät lääkevoiteet siis vaihtelevat paljon alatyypin mukaan. Punoituksen ja tulehduksen rauhoittamiseen voidaan käyttää esimerkiksi metronidatsolia tai atselaiinihappoa. Molemmat voivat erityisesti hoitojakson alussa aiheuttaa ihoärsytystä. Lisäksi metronidatsoli herkistää ihoa UV-säteilylle, eli aurinkosuojaus on tärkeää sen käytön aikana. Tyypillisesti lääkevoiteen jälkeen iholle voi levittää imeytymisen jälkeen kosteusvoidetta. Kotihoidossa on kuitenkin vältettävä ihoa tukkivia ja muuten ruusufinni-iholle sopimattomia kosmetiikkatuotteita. Lisää tietoa ruusufinnin kosmetiikkavalinnoista löydät täältä.
Punoituksen hillitsemiseen voidaan käyttää myös esimerkiksi brimonidiinitartraattia, joka supistaa verisuonia ja vähentää sitä kautta punoitusta. Siihen liittyy yleisinä sivuvaikutuksina muun muassa punoitusta ja kutinaa. Lääkevoide levitetään puhtaalle iholle. Muuta kosmetiikkaa saa levittää iholle vasta, kun lääkevoide on imeytynyt.
Ruusufinnin papuloiden hoitoon voidaan käyttää esimerkiksi ivermektiiniä, jota esimerkiksi Soolantra valmiste sisältää. Hoidon alussa oireet voivat pahentua hetkellisesti, mutta rauhoittuvat usein noin viikossa. Kosmetiikkavalmisteita voi käyttää iholle, mutta vasta lääkevoiteen imeydyttyä.
Sisäisesti ruusufinnin hoidossa käytetään muun muassa tertasykliiniryhmän lääkkeitä. Jotkin sisäisesti käytettävistä lääkkeistä voivat aiheuttaa valoherkkyyttä. Niiden käytön aikana on siis tärkeä muistaa suojata iho huolellisesti auringolta aurinkosuojavoiteiden ja vaatteiden avulla. Herkästi reagoivan ihon aurinkosuojauksessa suositellaan tyypillisesti valitsemaan fysikaalisia aurinkosuoja-aineita sisältäviä tuotteita.
Kaiken kaikkiaan ruusufinnin hoidossa kannattaa suosia hyvin hellävaraisia ja minimalistisia tuotteita, sillä iho reagoi herkästi myös kosmetiikkaan. Voimakkaat anti-age tuotteet, puhdistavat tuotteet, kuten myös paksut, kalvon muodostavat tuotteet on hyvä jättää hyllylle.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan eri ihotautien lääkinnällisen hoidon yhteydessä on ihonhoidossa hyvä muistaa muutama asia. Iho saattaa hoidon alussa ärtyä, erityisesti tiettyjen lääkevoiteiden vaikutuksesta. Näin ei kuitenkaan aina ole ja usein oireet myös helpottavat ihon totuttua lääkevoiteeseen. Lääkekuuria ei siis välttämättä ole tarpeellista keskeyttää. Jos asia vaivaa, on keskeyttämisen sijaan hyvä ottaa yhteys hoitavaan lääkäriin ja suunnitella yhdessä hoidon jatkosta.
Useiden lääkevoiteiden käytön yhteydessä voidaan käyttää myös kosteusvoidetta ja esimerkiksi kosteuttavaa kasvovettä, mutta levityksen välillä on pidettävä tyypillisesti hieman taukoa. Tarkemmat lääkevoidekohtaiset ohjeet löytyy aina valmisteen pakkausselosteesta. Ohjeita on tärkeä noudattaa, jotta hoitovoide ei vaikuta lääkkeen tehoon. Lääkevoide levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Koska iho voi olla kuivempi ja ärtyneempi lääkehoidon aikana, kannattaa turhan voimakkaita pesuaineita välttää. Myöskään voimakkaille kuorinnoille tuskin on tarvetta hoitojaksojen aikana.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä on korostunut aurinkosuojauken tarve. Moneen lääkevalmisteeseen liittyy valoherkistyminen, jonka vuoksi suojauksesta on pidettävä erityisen hyvää huolta.
Lääkehoito ei estä täysin kosmetologin tekemiä hoitoja, mutta se voi vaikuttaa hoitomenetelmien ja tuotteiden valintaan. Erityisesti voimakkaasti ihoa ohentavat lääkevalmisteet vaikuttavat siihen, mitä hoidon aikana voidaan tehdä. Toisaalta kosteuttavat ja vahvistavat hoitomenetelmät voivat olla hyödyksi ja helpottaa sivuvaikutuksia. Muista siis aina kertoa hoitavalle kosmetologillesi, mikäli käytät jotain lääkevalmistetta tai olet juuri lopettanut valmisteen käytön.
Mikäli kaipaat lisää vinkkejä, älä epäröi olla yhteydessä! Autamme mielellämme <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihoon imeytyminen
Syyskuussa käsittelemme blogissamme kosmetiikan ainesosien imeytymistä ihoon. Ensi kuulemalta ihoon imeytyminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta ja nopeasti käsitellyltä aiheelta, mutta todellisuudessa se on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Tässä julkaisussa käymme läpi aineen imeytymisen perusperiaatteita sekä eri keinoja, joita kosmetiikamaailmassa käytetään imeytymisen tehostamiseen.
Miksi kosmetiikan ainesosien halutaan imeytyvän ihon pintaa syvemmälle?
Moni kosmetiikan ainesosa vaikuttaa ihon pinnalla ihon sarveissolukerroksen rakenteisiin. Esimerkiksi tietyt rasva-aineet imitoivat sarveissolukerroksen soluväliaineen rasva-aineita, tehden ihosta pehmeän ja poistaen karheuden tunnetta. Toiset taas lisäävät sarveissolukerroksen vesipitoisuutta, vähentäen siten kuivuuden oireita. Näiden ainesosien lisäksi kosmetiikkavalmisteisiin voidaan lisätä aktiiviaineiksi kutsuttuja ainesosia, joiden avulla halutaan vaikuttaa esimerkiksi ihon ikääntymismuutoksiin. Jotta aktiiviaineet pääsisivät vaikuttamaan halutulla tavalla, on niiden imeydyttävä sarveissolukerrosta syvemmälle. Aineiden imeytymistä halutaan siis tehostaa, jotta kosmetiikan avulla saataisiin parempia tuloksia.
Aineen imeytyminen - matka sarveissolukerroksen läpi
Epidermiksen ylimmän kerroksen, sarveissolukerroksen tärkeä tehtävä on toimia mekaanisena esteenä, joka estää ympäristötekijöiden pääsyn elimistöön. Tämä tiilimuuria muistuttava kerros on tehtävässään hyvin etevä, mikä tekee ympäristötekijöiden lisäksi myös kosmetiikan raaka-aineiden imeytymisestä vaikeaa. Mikäli aine ei pysty läpäisemään sarveissolukerrosta, ei se pääse imeytymään syvemmälle ihoon eikä aktiiviaineen haluttuja vaikutuksia saavuteta.
Aktiiviaineen imeytyminen sarveissolukerroksen läpi on passiivinen prosessi, jota voidaan kuvata Fickin ensimmäisen lain avulla. Imeytymiseen siis vaikuttaa diffuusiovakio, diffuusiomatka, jakautumiskerroin sekä aktiiviaineen määrä. Prosessi etenee useassa eri vaiheessa.
Kun tuote levitetään ihon pinnalle, jakautuu aktiiviaine tuotteen ja sarveissolukerroksen välille. Jakautumista kuvataan oktanoli-vesi-jakautumiskertoimen avulla, joka kuvaa aineen liukoisuutta sekä sen taipumusta kiinnittyä johonkin, eli tässä tapauksessa tuotteeseen tai sarveissolukerrokseen. Toisaalta oktanoli-vesi-jakautumiskerroin auttaa myös hahmottamaan sitä, miten aine pääsee imeytymään sarveissolukerroksen ja sen alla olevien, hydrofiilisempien kerrosten läpi.
Aine voi imeytyä ihoon eri reittejä, joissa vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Reittejä on kolme: ihon apuelinten kautta, sarveissolukerroksen soluväliaineen läpi tai sarveissolukerroksen solujen läpi.
Ihon apuelimillä viitataan imeytymisen kohdalla hikirauhasiin ja karvatuppiin sekä karvatuppeen liittyneisiin talirauhasiin. Tämä on tyypillisesti hyvä imeytymisreitti, sillä imeytettävä aine läpäisee apuelinten sisäpinnan sarveissolukerrosta helpommin. Imeytyminen tätäkään kautta ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Apuelimet ovat erittäviä, eli niiden kautta ihon pinnalle eritetään hikeä ja talia. Myös karva nousee ihon pintaa kohti, solujen jakautuessa karvatupessa. Imeytettävä aine joutuu siis siirtymään apuelimissä vastavirtaan, mikä luonnollisesti vaikeuttaa imeytymistä. Apuelinten kautta ihoon imeytyy tyypillisesti hydrofobiset aineet sekä pienet hydrofiiliset aineet. Aktiiviaineen vaikutuskode voi myös olla apuelin itsessään, erityisesti kun halutaan vaikuttaa esimerkiksi talineritykseen.
Apuelinten lisäksi aine voi imeytyä sarveissolukerroksen soluväliaineen kautta. Sarveissolukerroksen soluväliainetta kutsutaan joskus myös lipidiväliaineeksi, sillä se koostuu pääasiallisesti lipideistä, eli rasva-aineista. Kosmetiikan hydrofobiset aineet imeytyvät pääsääntöisesti juuri soluväliaineen kautta, diffundoitumalla eli tihkumalla kerroksen läpi. Lisäksi jotkin vesihakuisemmat aineet voivat päästä imeytymään soluväliaineen kautta, lipidien ympäröivien vesisaarekkeiden avulla.
Myös imeytyminen sarveissolujen kautta on mahdollista, vaikkakin hyvin epätodennäköistä. Sarveissolut ovat keratiinin täyttämiä soluja, joita ulkopintaa peittävät proteiinit ja lipidit. Hydrofiiliset aineet voivat päästä solun sisään, mutta tyypillisesti ne kiinnittyvät solun sisällä keratiiniin ja imeytyminen päättyy. Näin ollen pienet kosteuttavat molekyylit, kuten vesi ja glyseroli saattavat imeytyä solun läpi, vaikka valtaosa niistä jääkin soluun.
Aineen kemiallisten ominaisuuksien vaikutus imeytymiseen
Imeytettävältä aineelta vaaditaan hyvin spesifejä kemiallisia ominaisuuksia, jotta se pääsee imeytymään ihoon. Imeytymisen ensimmäisessä vaiheessa aineelta vaaditaan hydrofobisia, eli rasvaliukoisia ominaisuuksia, sarveissolukerroksen hydrofobisuuden vuoksi. Jos aine pääsee sarveissolukerroksen ohi, ei matka kuitenkaan suinkaan ole siinä. Epidermiksen poolisuus nimittäin muuttuu sarveissolukerroksen jälkeen ja sen jälkeen aineelta vaaditaankin hydrofiilisiä ominaisuuksia. Tämä poolisuuden muutos on tärkeä osa ihon läpäisyestettä, sillä monesti aineen matka päättyy tähän.
Päästäkseen syvemmälle ihoon, on aineella siis oltava hydrofobisuuden lisäksi myös hydrofiilisiä ominaisuuksia. Mikäli näin on ja aine pääsee epidermiksen jyväissolukerrokseen asti, helpottuu imeytyminen merkittävästi. Pitoisuuserot loppuvat jyväissolukerrokseen, ja sen jälkeen aineella on mahdollisuus imeytyä aina dermikseen asti. Dermiksestä aineella voi olla mahdollisuus päästä jopa hiusverisuoniin ja sitä kautta verenkiertoon asti. Tässä kohdin mukaan kuitenkin liittyy ihon immuunipuolustus, joka voi vaikuttaa imeytymiseen vielä merkittävästi.
Liukoisuuden lisäksi myös muut aineen kemialliset ominaisuudet vaikuttavat imeytymiseen. Millainen aine sitten imeytyy hyvin?
- Pieni molekyyli
Pienet, alle 8 µm kokoiset molekyylit imeytyvät ihoon suurempia tehokkaammin. Alle 3 µm kokoiset molekyylit pääsevät imeytymään soluväliaineen kautta, kun taas 3-10 µm kokoiset molekyylit imeytyvät tyypillisesti apuelinten kautta. Yli 10 µm molekyylit ovat liian suuria imeytyäkseen, joskin tätä voidaan joissain tapauksissa kiertää uusien teknologioiden avulla.
- Pitkulainen molekyyli
Muodoltaan pitkulainen molekyyli pääsee imeytymään ihon paremmin, kuin voimakkaasti haarautunut molekyyli. Myös molekyylin muoto siis vaikuttaa imeytymiseen.
- Varaukseton molekyyli
Varaukseton molekyyli pääsee imeytymään ihoon paremmin, kuin varauksen omaava ioni. Varautuneista ioneista anioniset molekyylit imeytyvät paremmin, sillä kationiset molekyylit tarttuvat herkemmin sarveissolukerroksen solujen negatiivisesti varautuneeseen keratiiniin.
Imeytettävän aineen lisäksi myös kosmetiikkavalmisteen muu koostumus vaikuttaa imeytymiseen.
Aineiden imeytymisen tehostaminen
Aktiiviaineen imeytymistä voidaan tehostaa usein eri tavoin. Eräs tapa on muokata kosmetiikkavalmisteen koostumusta tai lisätä tuotteeseen imeytymistä edistäviä raaka-aineita. Esimerkiksi vesi tehostaa kuljetusta kosteuttamalla sarveissolukerrosta, kun taas alkoholi vastaavasti tehostaa kuljetusta lisäämällä sarveissolukerroksen läpäisevyyttä. Muita yleisiä läpäisevyyttä parantavia ainesosia ovat prolyleeniglykoli (propylene glycole), pinta-aktiiviset aineet ja emollientit. Myös okkluusio eli ihon pinnolle muodostuva kalvo voi tehostaa aineiden imeytymistä lisäämällä sarveissolukerroksen vesipitoisuutta.
Aiktiiviaineiden kuljetukseen on olemassa myös fysikaalisia menetelmiä sekä vektoreita. Vektorit ovat kuljettimia, joiden avulla aktiiviaineita viedään ihoon. Ne ovat tietynlaisia vesikkeleitä (“rakkuloita”), jotka pääsevät imeytymään ihoon paremmin pienen kokonsa ja uniikin kemiallisen rakenteensa vuoksi. Tyypillisiin vektoreihin kuuluvat liposomit, niosomit, lipidipartikkelit sekä nanokapselit. Imeytymistä voidaan tehostaa myös erilaisten hoitomentelmien, kuten ultraäänen sekä mikroneulauksen avulla.
Lopuksi
Aineen imeytyminen on siis loppujen lopuksi hyvin monimutkainen prosessi, ja imeytettävältä aineelta sekä kosmeettiselta valmisteelta vaaditaan paljon imeytymisen mahdollistamiseksi. Toisaalta uudet teknologiat ja imeytymisen parempi ymmärrys on helpottanut prosessia. Aivan oma keskustelunsa onkin sitten imeytymisen tehostamisen turvallisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Aiheesta on paljon eriäviä mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusnäyttöä esimerkiksi immuunipuolustuksen vaikutuksesta imeytymiseen, ennen yleisten linjauksien tekemistä. Lähtökohtaisesti EU-alueella kosmetiikka on käyttäjälleen turvallista. Lisää tietoa kosmetiikan turvallisuudesta ja valvonnasta löytyy esimerkiksi Tukesin sivuilta.
Joidenkin ihotautien kohdalla ihon läpäisyesteen toiminta on häiriintynyt, ja tällöin joidenkin imeytymistä tehostavien aineiden, kuten propyleeniglykolin on havaittu aiheuttavan enemmän ärsytysreaktioita muihin käyttäjiin verrattuna. Mikäli läpäisyesteen toiminta siis on jo häiriintynyt, aineet pääsevät imeytymään helpommin terveeseen ihoon verrattuna ja tämä lisää ärsytysreaktioiden mahdollisuutta. Tämä on myös syy siihen, miksi esimerkiksi atooppisen ihon ja herkästi reagoivan ihon kohdalla suositellaan valitsemaan minimalistisia, herkälle iholle suunnattuja valmisteita. Kyseiset tuotteet eivät tyypillisesti sisällä aktiiviaineita, joiden imeytymistä halutaan tehostaa, vaan ihon pintaa vahvistavia ja tukevia sekä kosteuttavia aineita.
Kuukauden teemaiheeseen liittyvää sisältöä löydät kuukauden ajan myös Instagram tilimme puolelta @kauneushoitolaisla, jossa pääset osallistumaan keskusteluun <3 Ihanaa alkanutta syksyä kaikille!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Seborrooinen ekseema
Elokuussa blogissamme käsitellään yleistä, noin 2-5 %:lla väestöstä esiintyvää ihotautia, seborrooista ekseemaa. Tämä ensimmäisen kerran vuonna 1887 mainittu ihotauti vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun, eikä täysin parantavaa hoitomenetelmää vielä tunneta. Iho-oireita kuitenkin voidaan hillitä itsehoidon ja erilaisten lääkinnällisten hoitomenetelmien avulla. Tässä jutussa perehdymme tarkemmin siihen, mitä muutoksia ihon rakenteessa ja toiminnassa seborrooisessa ekseemassa esiintyy ja minkälaisia hoitomenetelmiä sen hoidossa käytetään. Toki käymme läpi myös ihonhoidon ja eri kosmetiikkavalmisteiden vaikutuksia sairauteen. Mukavia lukuhetkiä!
Mikä on seborrooinen ekseema?
Seborrooinen ekseema on tyypillisesti kasvojen, päänahan, yläselän sekä rinnan alueella esiintyvä ihotauti. Oirealueita yhdistää se, että niillä esiintyy runsaasti talirauhasia. Talirauhasilla onkin merkittävä rooli seborrooisessa ekseemassa.
Seborrooinen ekseema voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta tyypillisesti oireet alkavat aikoina, joina talirauhaset ovat aktiivisimmillaan. Näin ollen oireet puhkeavatkin tyypillisesti vastasyntyneillä ja murrosikäisillä. Tämä kompleksinen ja sitkeä ihotauti on yleisempi miehillä kuin naisilla. Syyn uskotan liittyvän androgeeni-, eli miessukuhormoneihin.
Seborrooinen ekseema on krooninen ihotauti. Se ei siis parane täysin, vaikka oireet voivatkin helpottaa esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Seborrooisen ekseeman oireisiin kuuluu…
hilseily
punoitus
kuivuminen
kutina
Oireet voivat vaihdella paljonkin eri ihmisten välillä. Yleistä on, että iho tuntuu sekä kuivalta, että rasvaiselta. Päänahan alueella seborrooinen ekseema oireilee usein hilseenä ja kutinana, kun taas kasvoilla hilseilevinä ja punoittavina ekseemaläiskinä kulmien, nenänpielten, parran sekä korvien alueella. Oireet keskittyvät tyypillisesti runsaasti hikoileville alueille.
Päänahan hilseily ja rasvoittuminen on suhteellisen yleistä. Hilse voi kertyä päänahkaan paksuiksi kasoiksi ja iho on punoittava, kutiseva ja kirvelevä. Myös karvatupentulehdukset alueella ovat mahdollisia. Mikäli seborrooinen ekseema päänahan alueella jatkuu pitkään, voi seurauksena olla paikallista hiustenlähtöä. Hiukset kasvavat kuitenkin yleensä takaisin ekseema-oireiden paranemisen jälkeen.
Seborrooinen ekseema luokitellaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan muotoon riippuen hilseilyn ja tulehduksen määrästä.
Seborrooisen ekseeman taustatekijät
Seborrooisen ekseeman puhkeamiseen on liitetty tiettyjä altistavia tekijöitä. Näihin kuuluvat sukupuoli, talin yksilöllinen koostumus, immuunitoiminnan muutokset, perimä sekä ympäristötekijät. Itsessään nämä tekijät eivät kuitenkaan aiheuta sairautta, vaan lisäävät sairastumisen mahdollisuutta.
Yli sadan vuoden ajan merkittävänä tekijänä seborrooisen ekseeman synnyssä on pidetty ihon normaaliin mikrobiomin kuuluvaa Malassezia-lajin hiivaa. Kyseinen hypoteesi tehtiin, kun Malasseziaa löydettiin oirealueilta runsain määrin. Hypoteesia on vahvistanut myös se, että oireet helpottuvat usein sieni-infektioiden hoitoon käytettävillä lääkevalmisteilla. Malassezia-hiivat pilkkovat ihon pinnalle eritettyä talia, mikä aiheuttaa talin härskiintymistä ja voi johtaa ihoärsytykseen.
Malassezia-hiivojen lisäksi seborrooiseen ekseemaan vaikuttaa myös moni muu tekijä. Esimerkiksi androgeenit, eli miessukuhormonit on voitu liittää seborrooiseen ekseemaan. Viitteitä androgeenien osallisuudesta sairauteen saatiin, kun sairauden havaittiin olevan yleisempi miehillä ja puhkeavan usein murrosiässä androgeenitasojen kohotessa. Myös muilla hormoneilla voi olla vaikutusta syntyyn.
Malassezia-hiivan sekä androgeenien lisäksi elimistön poikkeavan reagointitavan talin hajoamistuotteeseen, lisääntyneen talinerityksen, tulehduksen, lisääntyneen solujakautumisen, immuunijärjestelmän muutosten sekä heikentyneen läpäisyesteen uskotaan näyttelevän roolia ihomuutosten synnyssä.
Myös stressillä, kosmetiikalla sekä ruokavaliolla voi mahdollisesti olla vaikutuksia seborrooiseen ekseemaan. Aihe on kuitenkin vielä hyvin kiistelty. Sairaudesta ja sen syntymekanismeista tiedetään siis jo paljon, mutta paljon on kuitenkin vielä opittavaa. Onneksi aihe kiinnostaa tutkijoita, ja uutta tietoa saadaan jatkuvasti.
Seborrooisen ekseeman hoito
Kuten muihinkin ihotauteihin, myös seborrooiseen ekseemaan liittyy laukaisevia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa iho-oireiden puhkeamisen. Seborrooisen ekseeman kohdalla yleisiin laukaiseviin tekijöihin luetaan…
vähäinen auringonvalo
kuiva ilma / korkea ilmankosteus
stressi
syömishäiriöt
liiallinen alkoholin käyttö
voimakas hikoilu
tietyt sairaudet, kuten epilepsia
Omaa ihotautia laukaisevia tekijöitä on hyvä oppia tunnistamaan ja välttämään. Tämä helpottaa remissiovaiheiden, eli oireettomien ajanjaksojen pidentämistä. Apuna laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa voi käyttää esimerkiksi IslaApp sovellustamme.
Koska seborrooinen ekseema on krooninen, toistetaan hoitoa aina tarvittaessa. Ihon kotihoidossa tärkeä rooli on ihon mikrobiomin ja läpäisyesteen vahvistamisessa ja tasapainotuksessa. Käytännössä se tarkoittaa ihon säännöllistä puhdistusta sekä kosteutusta.
Puhdistus on tärkeässä roolissa seborrooisen ekseeman hoidossa, sillä sen avulla iholta poistetaan hapettunutta talia sekä tasapainotetaan mikrobiomia. Puhdistuksessa suositellaan käyttämään vettä ja pesunestettä. Puhdistuksen jälkeen kosteutus on tärkeää ihon läpäisyesteen vahvistamisen kannalta. Seborrooisen ekseeman kohdalla suositellaan valitsemaan kevyt, vähärasvainen hoitovoide.
Puhdistus ja kosteutus ovat tärkeitä, vaikka ekseemaa ei esiintyisikään. Niiden avulla ylläpidetään remissiovaihetta ja ehkäistään oireiden paluuta.
Tarvittaessa hoitoon voidaan yhdistää myös lääkehoito. Hoitoon voidaan käyttää mietoja kortisonivoiteita ja sieni-infektioihin tarkoitettuja voiteita. Mikäli miedommat valmisteet eivät helpota oireita, siirrytään hoidossa voimakkaampiin ulkoisiin ja/tai sisäisiin lääkevalmisteisiin. Hoitava lääkäri valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan lääkehoidon. Ulkoisesti käytettävät lääkevoiteet voivat joissain tapauksissa aiheuttaa sivuvaikutuksena kutinaa, kirvelyä ja punoitusta. Sivuoireita voi hillitä ja ennaltaehkäistä ihon läpäisyestettä vahvistavalla hoidolla. Käytännössä ihoa on siis hyvä hoitaa hyvin hellävaraisesti ja valita käyttöön mahdollisimman minimalistiset ja vahvistavat tuotteet.
Päänahan alueella esiintyvän seborrooisen ekseeman hoidossa käytetään lääkeshampoita ja - liuoksia. Hiuksia suositellaan pestävän kerran päivässä. Päivittäisen pesun lisäksi on hyvä välttää hiuksiin jätettävän kosmetiikan, kuten erilaisten hiusten muotoilutuotteiden käyttöä.
Muistilista seborrooisen ekseeman kotihoitoon:
huolehdi kosteutuksesta ja puhdistuksesta myös silloin, kun ekseemaa ei esiinny
puhdista iho 1-2 kertaa päivässä vedellä ja puhdistustuotteella. Vinkkejä mikrobiomia vahvistavaan hoitoon löydät lisää aiemmasta julkaisustamme täältä
kosteuta ihoa päivittäin ja aina pesun jälkeen vähärasvaisella, kevyellä hoitovoiteella. Runsaasti kosteutta sitovia ainesosia sisältävät tuotteet ovat hyvä vaihtoehto
mikäli ekseemaa esiintyy hiuspohjassa, älä käytä hiuksiin jätettäviä muotoilutuotteita
muista hakea apua, mikäli oireiden hoito käy liian haastavaksi tai niiden aiheuttama psyykkinen stressi liian suureksi <3
Kosmetologilla voit käydä myös silloin, kun iholla esiintyy ekseemaa. Me valitsemme hoitoon hellävaraiset tuotteet ja hoitomenetelmät, jotka vahvistavat ihon läpäisyestettä ja tasapainottavat mikrobiomia. Hoito aloitetaan aina hyvin varovaisesti, jotta opimme tuntemaan ihosi reagointitaipumukset. Autamme myös sopivan kotihoito-ohjelman tekemisessä sekä laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa. Myöskään lääkehoito ei estä kosmetologilla käyntiä, vaan siitä voi olla paljon apua mahdollisten sivuvaikutusten hallinnassa.
Ihanaa loppukesää!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihon pigmenttihäiriöt
Lisääntynyt auringonsäteily tuo yleiseen keskusteluun monia koskettavan asian, pigmenttihäiriöt. Vaikka pigmenttihäiriöt eivät tyypillisesti olekaan vaarallisia, voivat erityisesti kasvojen alueella esiintyvät häiriöt vaikuttaa mielialaan voimakkaasti. Pigmenttihäiriöitä on runsaasti erilaisia, joista toiset kuten melasma (“maksaläiskä”) ja vitiligo (“valkopälvi”) ovat hyvin yleisiä ja toiset puolestaan harvinaisempia. Pigmenttihäiriöitä on tutkittu jonkin verran, mutta niihin liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Tässä jutussa käymme tarkemmin läpi ihon pigmentoitumista ja sen häiriöitä. Tutustumme myös erilaisiin hoitomenetelmiin ja niiden toimintaperiaatteisiin sekä tuloksellisuuteen.
Ihon pigmentaatio
Ihon pigmentaatio on ollut ihmiskunnalle merkittävä asia vuosisatojen ajan, ja pigmentaation poikkeavuuksista on löydetty merkintöjä jo muinaisajoilta. Normaalilla pigmentaatiolla kuvataan pigmentin sijoittumista ihoon, hiuksiin ja silmiin värjäävässä tarkoituksessa. Se käsittää laajan kirjon eri ihon ja hiusten värejä, sekä pilkkumaiset pigmentaatiot, kuten luomet ja pisamat. Epänormaalista pigmentaatiosta tai pigmenttihäiriöstä puhutaan, kun pigmentin määrä on lisääntynyt tai vähentynyt paikallisesti. Pigmentaation lisääntymistä kutsutaan hyperpigmentaatioksi ja vähenemistä hypopigmentaatioksi.
Pigmentin muodostuminen
Ihon ja hiusten pigmentaatiossa on eräs ihon solutyyppi erityisen merkittävässä roolissa. Pigmenttisoluksikin kutsuttu melanosyytti on melaniinipigmentin synteesiin ja jakeluun erikoistunut solu, joka vastaa pääosin ihon väristä. Epidermiksen tyvisolukerroksessa sijaitsevilla melanosyyteillä on haaroja, jotka ylettyvät okasolukerrokseen asti. Näiden haarojen kautta yksi melanosyytti on yhteydessä keskimäärin 30-40 keratinosyyttisoluun. Yhdessä melanosyytti ja keratinosyytit muodostavat “epidermaalisen melaniiniyksikön”.
Melanosyyteissä on kalvon ympäröimiä soluorganelleja, melanosomeja, joissa valmistetaan pigmenttiä, eli melaniinia. Melaniini kuljetetaan melanosomeissa keratinosyytteihin melanosyytin haarojen kautta. Kokonaisuudessaan prosessi on hyvin monimutkainen ja siihen liittyy useita säätelytekijöitä sekä solusignalointiväyliä. Ei siis ihmekään, että prosessi häiriintyy herkästi, johtaen epänormaaliin pigmentaatioon.
Pigmenttihäiriöt
Pigmenttihäiriöiden taustalla voi olla lukuisia tekijöitä. Hyperpigmentaatioihin liittyy usein yksi tai useampi melaniinin tuotantoa lisäävä tekijä, kuten melanosyyttien määrän paikallinen tihentyminen tai melaniinipitoisuuden muutokset.
Erilaisiin pigmenttihäiriöihin kuuluvat esimerkiksi pitkän aurinkoaltistuksen aiheuttama, kaulan sivuilla esiintyvä Civatten poikiloderma (“ihokirjotauti”), soikea, maitokahvin värinen vartalolla esiintyvä maitokahviläiskä sekä monen tuntema kasvoilla esiintyvä melasma (“maksaläiskä”). Civatten poikiloderman epäillään liittyvän aurinkoaltistuksen lisäksi kosmetiikan hajusteisiin, jotka altistavat ihoa UV-säteilylle.
Melasmat ovat yleisimmin naisilla esiintyviä pigmenttihäiriöitä, jotka ilmestyvät usein raskauden tai hormonivalmisteiden käytön aikana. Jos muutos on syntynyt raskauden aikana, voi se vaalentua synnytyksen jälkeen. Muutos esiintyy tyypillisesti otsan tai poskien alueella ja sen taustalla on tunnistettu mm. melanosyyttien lisääntynyttä aktiivisuutta. Melasman hoito on haastavaa, sillä pigmenttiä voi esiintyä siinä myös dermaalisesti, eli dermiksen puolella. Näin ollen vain epidermikseen keskittyvillä (“epidermaalisilla”) hoidoilla ei välttämättä saavuteta tuloksia. UV-säteily tummentaa melasmaa, joten aurinkosuojaus on sen hoidossa tärkeässä roolissa.
Iholla voi esiintyä myös pisamoita ja kesakoita, jotka monessa tapauksessa luetaan ihon normaalipigmentaatioon, vaikka paikallisia pigmentin tuotannon ja jakelun muutoksia niissä esiintyykin. Pisamat johtuvat melaniinin paikallisesta liikatuotannosta ja ne katoavat tyypillisesti talven ajaksi ja palaavat taas kesällä. Myös kesakoissa on havaittavissa melaniinin paikallista lisääntymistä. Kesakot ovat tyypillisiä vanhemmalla väestöllä erityisesti käsien alueella. Niitä saattaa muodostua myös auringon aiheuttamina, jolloin niitä kutsutaan “solaarilentigoiksi”. Pienet kesakot eivät muutu vaarallisiksi, mutta kasvojen alueen jättikesakot voivat muuttua melanooman esiasteeksi.
Kuten sanottu, myös lukuisia muita pigmenttihäiriöitä on olemassa. Yksi mainittava häiriö on tulehduksen jälkeinen hyperpigmentaatio, PIH (Postinflammatory Hyperpigmentation). Siinä tulehduksen jälkeen iholle muodostuu liikaa melaniinia tai sen jakelu häiriintyy ja seurauksena on pigmenttihäiriö. Tulehduksen jälkeistä hyperpigmentaatiota on havaittavissa esimerkiksi aknen tai erilaisten voimakkaiden hoitomenetelmien jälkeen.
Pigmenttihäiriöiden hoito
Hyperpigmentaatiot voivat aiheuttaa voimakasta sosiaalista ja emotionaalista stressiä. Vaikka monia hoitomalleja niiden hoitoon on kehitetty, on hoito edelleen haastavaa häiriöiden toistuvan luonteen ja itsepintaisuuden vuoksi. Hyperpigmentaatioiden hoidossa suositellaan panostamaan ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisynä käytetään laajaspektristä UVA- ja UVB-suojan omaavaa aurinkosuojaa vähintään 30 suojakertoimella. Mikäli pigmenttihäiriöitä muodostuu suojauksesta huolimatta, voidaan niitä hoitaa erilaisilla menetelmillä. Yleisen hoitolinjan muodostavat ulkoisesti käytettävät paikallishoitovalmisteet, jotka häiritsevät melaniinin valmistusta.
Ulkoisesti käytettävillä valkaisevilla aineilla on saatu kohtalaisen hyviä tuloksia ja niiden etuna on myös muihin hoitomenetelmiin verrattuna edullinen hinta.
Esimerkkejä ulkoisesti käytettävistä valmisteista:
Hydrokinoni
Atselaiinihappo
Retinoidit
Kojihappo
Askorbiinihappo (C-vitamiini)
Laktritsijohdannaiset
Soija
Niasiiniamidi
Moneen pigmenttihäiriöiden hoitoon käytettävään aineeseen liittyy myös sivuvaikutuksia, joiden riski kasvaa aineen pitoisuuden myötä. Tyypillinen sivuvaikutus on ihon ärtyminen ja punoitus. Ulkoisesti käytettävillä aineilla on saatu positiivisia tuloksia myös hoidoltaan haastavampien pigmenttihäiriöiden, kuten melasman hoidossa. Niiden tehosta ei kuitenkaan ole takuita ja joskus tulokset voivat jäädä hyvin vaatimattomiksi.
Valmisteet vaikuttavat eri tavoin pigmentin muodostumiseen, esimerkiksi estämällä melaniinin muodostumisen katalysaattorina toimivan tyrosinaasi entsyymin toimintaa. Samalla osa aineista, kuten retinoidit vaikuttavat valovaurioiden estoon ja toimivat “anti-age” raaka-aineina. Tämä on hyvä, sillä melasma liitetään tänä päivänä yhä enenevissä määrin valovaurioihin.
Ulkoisesti käytettävien aineiden lisäksi pigmenttihäiriöiden hoidossa käytetään muun muassa laserhoitoja sekä kemiallisia kuorintoja. Joissain tapauksissa voidaan käyttää eri menetelmien yhdistelmiä, esimerkiksi yhdistämällä hoitoon laserkäsittelyt sekä ulkoisesti käytettävän valmisteen. Kemiallisten kuorintojen tulokset pigmenttihäiriöiden hoidossa ovat epäsäännönmukaisia ja käytössä on myös huomioitava tulehduksen jälkeisen hyperpigmentaation (PIH) riski.
Laserteknologia on tuonut uusia hoitomahdollisuuksia erityisesti melasman hoitoon ja niitä onkin käytetty laajasti ja tuloksellisesti eri pigmenttihäiriöiden hoidossa. Vaikka hyviä tuloksia on saatu, on laserien turvallisuus ja tehokkuus melasman ja tulehduksen jälkeisen hyperpigmentaation hoidossa vielä kiistelty. Avainasemassa hoidon onnistumisessa on oikean laserin valinta. Laserin valinnan suorittaa aina koulutettu ammattilainen, joka osaa valita ja arvioida tarpeen oireiden mukaan.
Lopuksi
Pigmenttihäiriöiden hoidossa on hyvä muistaa ennaltaehkäisyn merkitys. Ennaltaehkäisyyn pätee samat periaatteet kuin aurinkosuojaukseen yleensä: aurinkoa kannattaa välttää keskipäivän aikaan, iho kannattaa suojata vaatteilla ja päähineillä ja iholle tulee levittää riittävän suojan omaavaa aurinkosuojavoidetta säännöllisesti. Lisäksi pigmenttihäiriöitä voidaan peittää runsaspigmenttisillä värikosmetiikkatuotteilla.
Pigmenttihäiriöiden hoidossa suositellaan kääntymään aluksi terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Syynä on se, että pigmenttihäiriöiden hoito vaatii usein tehokkaampia hoitomenetelmiä, joita vain terveydenhuollon ammattilaiset saavat käyttää. Lisäksi ennen hoidon aloitusta on tärkeää, että muutos tutkitaan ja varmistetaan että muutos ei ole vaarallinen. Samalla arvioidaan missä ihon kerroksissa pigmenttiä on. Arvio vaikuttaa hoitomenetelmien valintaan ja hoidon onnistumiseen.
Ihania kesäpäiviä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Miksi iho reagoi?
Monella meistä on kokemuksia ihon erilaisista, yllättävistäkin reaktioista. Reaktion aiheuttaja voi olla lähes mikä tahansa, uusi kosmetiikkavalmiste, ruoka-aine, siitepöly, aurinko tai jopa oma hiki. Miksi iho reagoi eri asioille ja mitä ihossa oikeastaan tapahtuu? Siihen perehdymme tänään.
Kosmetiikka-allergiaa?
Ihon reagoidessa kosmetiikkatuotteeseen, ei kyse ole aina allergiasta. Kyseessä voi olla myös ärsytysreaktio, johon voi tuotteen ainesosien lisäksi vaikuttaa myös muut tekijät, kuten ihon kunto tai valmisteen väärä käyttötapa. Ärsytysreaktiosta kertoo tuotteen käytön jälkeinen ihon punoitus ja kihelmöinti.
Varsinainen allergia syntyy elimistön kehittäessä immunologisen vasteen allergeenia kohtaan. Iho reagoi allergeeneihin allergisella kosketusihottumalla. Allerginen kosketusihottuma jaetaan kahteen luokkaan: välittömään ja viivästyneeseen. Välittömässä reaktiossa taustamekanismina on tyypillisesti IgE-välitteinen allergia, jossa elimistö kehittää IgE-vasta-aineita tavallisia ympäristön valkuaisaineita kohtaan. Kun allergeeni reagoi syöttösolun pinnalle kiinnittyneen IgE-vasta-aineen kanssa, vapauttaa syöttösolu histamiinia sekä muita välittäjäaineita ja allergiaoireet alkavat. Viivästynyt allergia liittyy puolestaan auttaja-T-lymfosyytteihin, jotka ovat herkistyneet ympäristön kemikaaleille.
Välittömässä allergisessa kosketusihottumassa iho-oireet ilmenevät nopeasti, jopa muutamissa minuuteissa altistumisesta. Iho-oireena on nokkosihottuma, eli urtikaria, jossa iholle nousee erikokoisia, kutiavia paukamia. Välittömän allergisen kosketusihottuman aiheuttaa tyypillisesti eläin- tai kasviperäinen valkuaisaine.
Viivästyneessä allergisessa kosketusihottumassa oireet alkavat hitaammin, muutamassa päivässä altistumisesta. Oireena viivästyneessä reaktiossa ovat punoitus, ekseema ja hilseily. Ensioireena on tyypillisesti kutina. Reaktion aiheuttajana voi olla esimerkiksi nikkeli, säilöntäaineet, hajusteet, paikallishoitovalmisteet tai ilmateitse leviävät allergeenit. Kosmetiikan raaka-aineet aiheuttavat tyypillisesti juuri viivästynyttä allergista kosketusihottumaa.
Sekä välitön, että viivästynyt reaktio paranevat tyypillisesti itsekseen altistuksen päättymisen jälkeen. Allergiatesteihin on kuitenkin syytä hakeutua erityisesti, jos epäilee altistuvan allergeenille esimerkiksi työssään, sillä toistuva altistuminen voi johtaa oireiden kroonistumiseen.
Kosmetiikan allergeenit
Kosmetiikka-allergiaa on arvioitu esiintyvän Suomessa noin 10 %:lla väestöstä. Tyypillisimmät allergeenit kosmetiikassa ovat hajusteet, säilöntäaineet (formaldehydejä vapauttavat) sekä hiusvärit. Kosmetiikan allergeenit aiheuttavat tyypillisesti viivästyneitä reaktioita, eli oireet alkavat muutamassa päivässä altistuksesta. Allerginen kosketusihottuma ei välttämättä puhkea heti ensimmäisten altistumisten jälkeen, mutta sen riski kasvaa sen mukaan, mitä useammin iho altistuu allergeenille.
Hajusteet ovat hyvin yleisesti käytettyjä kosmetiikassa aina saippuasta hoitovoiteisiin ja värikosmetiikan tuotteisiin asti. Hajusteet on aina merkittävä ainesosalistaan merkinnällä “Aroma”, “Fragrance” tai “Parfum”. Mikäli kosmetiikkapakkauksen ainesosalistasta siis löytyy jokin näistä kolmesta, on tuote hajustettu. Merkinnän lisäksi ainesosalistassa on kerrottava erikseen, mikäli tuote sisältää tietyn määrän jotain 26 määrätystä hajusteesta. Näiden 26 hajusteen on arvioitu aiheuttavan korkeammalla riskillä kosketusallergiaa ja sen vuoksi ne on eriteltävä ainesosalistassa. Kyseisiä kemiallisia aineita esiintyy sekä luonnonkosmetiikassa (esim. osana eteeristä öljyä), että synteettisessä kosmetiikassa. Listalle on ehdotettu lisättäväksi lukuisia muitakin hajusteita, mutta näin ei ole vielä tehty.
Formaldehydin vapauttajia käytetään kosmetiikassa säilöntäaineena. Niiden käyttö kosmetiikassa on lisääntynyt, kun parabeenien käyttöä on haluttu vähentää. On arvioitu, että jopa 2-3 %:llä Euroopan väestöstä on formaldehydikosketusallergia. Osassa tuotteissa saattaa olla merkintä “sisältää formaldehydiä”. Tuote kuitenkin saattaa sisältä pieniä määriä formaldehydiä, vaikka pakkauksessa ei merkintää olisikaan. Syynä tähän on se, että merkintä on laitettava tuotteeseen vaan, jos formaldehydipitoisuus on yli 0,05 %. Kuitenkin jo pienempikin määrä voi aiheuttaa allergisella henkilöllä reaktion.
Vaikka hajusteet ja formaldehydiä vapauttavat säilöntäaineet ovat tyypillisiä kosmetiikka-allegian aiheuttajia, voi taustalla olla myös jokin muu kosmetiikan sadoista raaka-aineista. Esimerkiksi terveysalalla ja kampaamoissa vesi ja detergentit ovat yleisiä allergisen kosketusihottuman aiheuttajia, sillä iho altistuu niille usein ja toistuvasti. Veden aiheuttamat haasteet johtuvat siitä, että sarveissolukerroksen liiallinen kastuminen johtaa korneosyyttien turpoamiseen, luoden vesitaskuja solunvälialueille ja näin muokaten sarveissolukerroksen lipidien järjestystä. Detergenteistä sodium lauryl sulphate, eli SLS on tunnistettu vahvaksi ärsyttäväksi aineeksi saippuoissa, kosmetiikassa ja puhdistustuotteissa. SLS voi vaurioittaa läpäistestettä monin eri tavoin, esimerkiksi vaurioittamalla keratiinia. Myös muiden anionisten pinta-aktiivisten aineiden on huomattu vaikuttavan läpäisyesteeseen tiiviiden liitosten häiritsemisen kautta.
Kosmetiikka-allergiaa epäillessä on hyvä hakeutua allergiatesteihin, jotta allergeeni saadaan määritettyä. Kun allergeeni on tunnistettu, voidaan sitä välttää kosmetiikkatuotteita valitessa.
"Hypoallerginen" ja muut markkinointiväittämät
Kosmetiikkatuotteiden markkinoinnissa käytetään runsaasti erilaisia markkinointiväittämiä. Tuotteen kyljessä saattaa olla esimerkiksi merkki “hypoallergeeninen” tai muu tuotteen siedättyvyyteen viittaava termi. On kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei voi 100 % todennäköisyydellä luvata, että tuote ei aiheuta allergista reaktiota. Näin ollen kosmetiiikan markkinoinnissa ei myöskään saa tällaista vihjata. Termiä “hypoallergeeninen” saa käyttää, jos tuote on suunniteltu minimoimaan reaktion riski, mutta se ei siis tarkoita, että tuote ei voisi sitä aiheuttaa. Kuluttajana sinulla on aina oikeus pyytää lisätietoja väittämien tarkoituksesta. Termejä, kuten “allergeenivapaa” tai muu vastaava, ei saa käyttää.
Välillä väittämiä näkee venytettävän markkinoilla paljonkin, joten markkinointitermeihin on hyvä suhtautua tietyllä kriittisyydellä ja pyytää tarvittaessa apua ammattilaiselta.
Lopuksi
Allergisessa kosketusihottumassa iho-oireet alkavat ihon ollessa kontaktissa allergeenin kanssa. Näin ollen heikentynyt läpäisyeste voi lisätä allergisen kosketusihottuman riskiä, sillä ihon läpäisevyys on kasvanut. Kosketusihottuman ennaltaehkäisyssä onkin hyvä huolehtia ihon läpäisyesteestä, erityisesti työympäristössä. Ihon läpäisyesteestä ja sen hoidosta voit lukea lisää täältä.
Koska vaurioitunut läpäisyeste lisää allergisen kosketusihottuman riskiä, on monen ihotaudin kohdalla riski kohonnut. Näin on esimerkiksi atooppisen ekseeman kohdalla, jossa ihon läpäisyesteen toiminta on häiriintynyt, vaikka iholla ei sillä hetkellä esiintyisikään ekseemaa. Ihon läpäisy on kasvanut atooppisen ekseeman kohdalla jopa 2-5 kertaiseksi verrattuna normaaliin. Allergisen kosketusihottuman riskin ollessa suurempi, on kosmetiikkavalinnoissa hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei ihoa altistaisi yleisesti tunnetuille allergeeneille.
Hyviä lisävinkkejä herkän ihon tuotevalintoihin löydät aiemmista blogikirjoituksistamme. Muista, että voit myös aina olla meihin yhteydessä, mikäli kaipaat apua ihonhoitoon tai tuotevalintoihin liittyvissä asioissa.
Ihanaa alkukesää!
-Tuuli
Talirauhanen, glandula sebacea
Ihanaa toukokuun alkua! Kesä on saapumassa kovaa vauhtia ja sen myötä myös ihon kunnossa voi havaita muutoksia. Kesä on monille tulehduksellisille ihotaudeille helpotusta tuovaa aikaa, auringon UV-säteilyn rauhoittaessa tulehdusta. Pelkkää helpotusta se ei kuitenkaan tuo ja moni havaitsee ihon tuntuvan öljyisemmältä ja epäpuhtauksien lisääntyvän. Aurinkoaltistus paksuntaa ihon ylintä kerrosta ihon suojautuessa säteilyltä, joka voi lisätä esimerkiksi komedojen määrää. Tällä kertaa aiheenamme onkin tämä ajankohtainen, komedoihin liittyvä talirauhanen. Syvennymme siihen, mikä kyseinen rauhanen on ja mistä epäpuhtaudet oikeastaan johtuvat.
Talirauhanen on nimensä mukaisesti ihossa esiintyvä talia erittävä rauhanen. Mikroskooppikuvissa nämä vaahtomaiselta näyttävät apuelimet sijaitsevat tyypillisesti karvatupen yhteydessä, karvan juuren ja karvankohottajalihaksen välisessä kulmauksessa. Talirauhasen eritystiehyt avautuu karvan tyveen. Tietyillä ihoalueilla talirauhaset avautuvat suoraan ihon pinnalle.
Talirauhasia esiintyy kaikilla ihoalueilla kämmeniä ja jalkapohjia lukuunottamatta. Eniten niitä on kasvojen ja pään alueella, jossa niitä voi esiintyä jopa 876 talirauhasta per neliösenttimetri. Muualla vartalolla määrä neliösenttimetriä kohden on huomattavasti pienempi. Talirauhasen koko näyttää korreloivan alueella esiintyvien talirauhasten määrän kanssa. Sen vuoksi isoimmat rauhaset esiintyvät tyypillisesti alueilla, joissa on paljon talirauhasia. Talirauhasten määrä pysyy samana läpi eliniän, mutta ne kasvavat iän myötä.
Talirauhasen tehtävät
Talirauhanen tuottaa ihmisellä jopa 90 % kaikista ihon pinnan rasva-aineista, eli lipideistä. Sillä on lukuisia tärkeitä tehtäviä:
ihon homeostaasin ylläpito
ihon joustavuuden ylläpito
ihon kosteustasapainon ylläpito
rasvaliukoisten antioksidanttien kuljetus
UV-säteilyltä ja vapailta happiradikaaleilta suojaaminen
hormonaalisen ihon ikääntymisen säätely
tulehduksen säätely
kinan tuottaminen ja eritys raskausaikana
Talituotanto
Talirauhaset tuottavat talia holokriinisesti, eli tali vapautuu solusta vasta solukuoleman yhteydessä. Rauhasissa solut jakautuvat rauhasen ulkoreunoilla ja alkavat erilaistua ja täyttyä rasva-aineella siirtyessään kohti rauhasen keskiosaa. Kun solut ovat täyttyneet rasva-aineella ja siirtyneet keskiosaan, ne kuolevat, hajoavat ja vapauttavat sisältönsä. Tali muodostuu solujen vapauttamasta rasva-aineesta, joka eritetään rauhasesta karvatupen kautta ihon pinnalle.
Tali on ihmisellä sekoitus triglyseridejä, vahaestereitä, skvalaania, kolesterolin estereitä sekä kolesterolia. Koostumukseen vaikuttavat geneettiset ja hormonaaliset tekijät. Kun tali erittyy ihon pinnalle, muokkaavat happi sekä mikro-organismit triglyserideistä rasvahappoja.
Muutokset ja häiriöt talirauhasen toiminnassa
Komedojen tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta useiden tekijöiden uskotaan liittyvän niiden muodostumiseen. Varsinainen komedo muodostuu, kun talirauhassolujen jakautuminen ja erilaistuminen häiriintyy ja syntyy tukos. Ennen näkyvän komedon muodostumista iholla on silmälle huomamattomia mikrokomedoja, jotka muuttuvat säännönmukaisesti komedoiksi talin kulun tukkeutuessa ja mikrokomedon laajentuessa.
Komedojen muodostumiseen liitettyjä tekijöitä:
androgeenit (miessukuhormonit)
sytokiinit (välittäjäaineet)
C. acnes (mikrobiomiin kuuluva bakteeri)
ympäristötekijät, kuten tupakointi, tietyt kosmetiikkavalmisteet sekä steroidihormonit
Kosmetiikka epäpuhtauksien aiheuttajana
Vuonna 1972 esitettiin ensimmäisen kerran termi “acne cosmetica”, jonka avulla pyrittiin kuvailemaan 20-25 vuotiailla naisilla tyypillisesti poskien alueella esiintyviä lievään akneen liittyviä ihomuutoksia, erityisesti umpikomedoja ("valkopäitä"). Suurimmalla osalla tutkituista naisista ei ollut esiintynyt aknea aiemmin teini-iässä, jonka vuoksi tutkijat ehdottivat, että ihomuutosten taustalla voisivat vaikuttaa tietyt kosmetiikkavalmisteiden raaka-aineet. Tämän 1972 julkaistun tutkimusraportin myötä kosmetiikka-alalla alettiin tarkastella, miten valmisteet vaikuttivat komedojen muodostumiseen.
Raaka-aineita, joiden on havaittu lisäävän komedojen määrää kutsutaan komedogeenisiksi aineiksi. Aineiden komedogeenisyyttä tutkittiin alunperin eläinkokeiden avulla. Eläinkokeissa käytettiin Uusi-Seelantilaisten albiinokanien korvia, joihin testattavia valmisteita levitettiin tietyn ajanjakson ajan, jonka jälkeen korvista otettiin näytteet. Näytteistä arvioitiin talirauhasten tukkeutumista, ja sitä havaittaessa aine luokiteltiin mahdollisesti komedogeeniseksi.
Eettisten ongelmien lisäksi kanien korvilla testaamisessa oli lukuisia muitakin haasteita. Ensinnäkin kanin korva ei ole identtinen ihmisen kasvojen ihon kanssa. Näin ollen kaneilla komedogeeniseksi epäillyt aineet eivät välttämättä olleetkaan sitä ihmisen kasvojen iholla. Lisäksi tutkimuksissa esiintyi muitakin haasteita, kuten epätarkkaa, pelkkään silmämääräiseen arvioon perustuvia analyysejä sekä komedojen sekoittamista talirauhasen normaaliin laajenemiseen.
Näiden kaneilla tehtyjen tutkimusten perusteella kuitenkin laadittiin lista mahdollisesti komedogeenisistä aineista, johon voi vielä tänäkin päivänä törmätä eri lähteissä. Nykyään sen merkitystä ei kuitenkaan pidetä kovinkaan suuressa arvossa muutamastakaan eri syystä, joihin palaamme myöhemmin.
Tänä päivänä komedogeenisyyttä tutkitaan vapaaehtoisilla ihmisillä. Koealueena toimii tyypillisesti yläselkä, johon tutkittavaa ainetta sekä kontrollivalmistetta levitetään tietyn ajan. Tämän jälkeen alueista otetaan näytteet ja talirauhasen tukkeutumista arvioidaan.
Komedogeeniset aineet
Kuten sanottu, komedogeenisten aineiden lista ei ole aukoton, sillä lista on tehty nimenomaan kanin korvilla tehtyjen tutkimusten perusteella. Lisäksi tuote saattaa olla komedogeeninen, vaikka se ei sisältäisi listalla esiintyviä ainesosia. Kosmeettisessa tuotteessa on myös usein määrällisesti vähemmän ainetta, kuin testauksessa. Näin ollen raaka-aine ei välttämättä aiheuta komedoja valmiissa tuotteessa. Listaa ei siis enää pidetäkään kovinkaan hyödyllisenä apuvälineenä sopivien kosmetiikkavalmisteiden tunnistamisessa.
Komedogeenisyyttä suositellaankin arvioitavan käyttäjäkohtaisesti. Jotkut pystyvät esimerkiksi käyttämään kaakaovoita ihon kosteutuksessa päivittäin, kun taas toisilla se johtaa komedojen muodostumiseen. Ei ole vielä selvillä miksi osa on herkempiä komedoille, kuin toiset.
Komedojen hoito
Kosmetiikasta voi olla myös hyötyä komedojen hoidossa, sillä tunnemme jo useita talia liuottavia ainesosia. Talia liuottavia ja poistavia ainesosia kutsutaan yleisesti komedolyyttisiksi aineiksi. Eräs hyvin tunnettu ja yleisesti käytetty komedolyyttinen ainesosa on betahydroksihappoihin kuuluva salisyylihappo. Salisyylihappo pääsee imeytymään huokoseen ja irrottamaan komedonaalisen tukoksen.
Myös muut kuorivat aineet, kuten alfahydroksihappoihin kuuluva glykolihappo voivat olla hyödyllisiä komedojen poistossa. Vesiliukoinen glykolihappo ei kuitenkaan pääse imeytymään huokoseen, jonka vuoksi rasvaliukoinen salisyylihappo on näistä kahdesta suositumpi.
Kosmetiikkatuotteiden lisäksi myös kosmetologi voi auttaa talirauhasen tukkeumien, komedojen ja muiden epäpuhtauksien hoidossa. Ihonpuhdistuksen on havaittu olevan avuksi esimerkiksi nuorten komedoaknen hoidossa, kun talitulppa saadaan tyhjennettyä ennen komedon tulehtumista ja etenemistä papulaksi.
Komedojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä kosmetiikkavalinnoilla on olennaista yksilöllisyys. Kuten sanottu, eri ihmisillä eri tuotteet ja raaka-aineet voivat lisätä komedojen määrää. Tämä on hyvä pitää mielessä ja tarkkailla ihon kunnon muutoksia uusia tuotteita kokeillessa. Voit myös aina kysellä ja keskustella oman ihosi hoidosta kosmetologisi kanssa ja yhdessä voitte tunnistaa ihollesi sopimattomia ainesosia ja tuotetyyppejä.
Ihanaa toukokuuta!
-Tuuli
Hormonit ja iho
Moni on kokenut ilmiön, jossa juuri ennen kuukautisten alkua iholle puhkeaa kipeä, tulehtunut näppylä. Syynä ovat hormonit, jotka monien muiden tekijöiden tavoin vaikuttavat ihon kuntoon. Hormoneista ja niiden vaikutuksista puhutaan paljon yleisessä keskustelussa, mutta mitä sanovat aiheeseen liittyvät tutkimukset?
Hormonit ja endokriininen järjestelmä
Ennen kun syvennymme tarkemmin hormonien vaikutuksiin, käydään hieman läpi hormonitoimintaa yleisemmällä tasolla. Aloitetaan perusteista, eli siitä mitä hormonit ovat. Elämän perusedellytyksiin kuuluu kyky viestiä ympäristön kanssa. Elimistön on siis kyettävä aistimaan ympäristön viestejä ja reagoimaan niihin tarpeen mukaan.
Monisoluisten eliöiden syntyminen vaati, että yksittäiset solut kykenivät toimimaan oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Tätä varten eliöille on kehittynyt solujen yhteistoimintaa ohjaava hormonaalinen viestijärjestelmä, johon kuuluvat umpirauhaset, hormonit sekä reseptorit. Kiinnostavaa on, että hormonit ja niiden reseptorit ovat muodostuneet jo huomattavasti ennen umpirauhasia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että hormoni-reseptori vuorovaikutusta on esiintynyt jo yli 500 miljoonaa vuotta ja varhaisempina lähteinään jopa pari miljardia vuotta bakteerien metabolian säätelyssä. Nämä solujen väliset viestijärjestelmät ja niiden kehittyminen kuuluu evoluution käännekohtiin, sillä se on mahdollistanut solujen erilaistumisen ja toiminnan. Keskeisinä keinoina ovat olleet siis alusta asti hormonit, eli solun erittämät molekyylit ja aistivan solun molekyylejä tunnistavat rakenteet, reseptorit.
Hormonit vaikuttavat muiden elinten toimintaan osa toimintoja hidastaen ja osa kiihdyttäen. Niiden aiheuttamat vaikutukset ovat hitaita ja kestävät pitkään. Hormoneita erittäviin umpirauhasiin kuuluvat hypotalamus, aivolisäke, kilpirauhanen, käpyrauhanen, lisämunuaiset, haima, munasarjat sekä kivekset.
Iho & hormonit
Iho ei ole pelkästään hormonien vaikutuskohde, vaan myös itsessään hormonaalisesti aktiivinen elin. Iho siis tuottaa joitakin samoja hormoneja, kuin keskushermosto ja endokriininen järjestelmä. Esimerkkejä näistä ihossa tuotetuista, aktivoiduista ja inaktivoiduista ovat neuropeptidit, kuten serotoniini, kortikosteroidit, testosteoni, katekoliamiinit, kortikotropiinia vapauttava hormoni, tyroksiini ja D-vitamiini. Vaikka kyse on vain esimerkeistä, on lista huikea ja kuvaa hyvin, miten monipuolinen elin iho on.
Hormonien tuotannon ja muokkaamisen lisäksi, iho on monien hormonien vaikutuskohde. Hormonit vaikuttavat muun muassa ihon kehittymiseen, paksuuteen, vesipitoisuuteen, ikääntymismuutoksiin, talituotantoon ja moneen muuhun. Ihon normaaliin kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat muun muassa kasvuhormoni (stimuloi keranosyyttien, eli ihosolujen jakautumista) sekä kortikotropiinia vapauttava hormoni (lisää verisuonten läpäisevyyttä ja vaikuttaa keratinosyyttien erilaistumiseen).
Estrogeeni ja progesteroni
Aiemmin mainittu esimerkki kuukautiskierron vaikutuksista ihoon liittyy naissukuhormoneihin, estrogeeniin sekä progesteroniin, eli keltarauhashormoniin. Vaikka estrogeeniin liittyvä tutkimustyö on vielä kesken, on se voitu liittää ihon paksuuntumiseen, vesipitoisuuden nousuun, läpäisyesteen toiminnan paranemiseen sekä haavan paranemiseen. Se vaikuttaa ihon rakenteeseen ja vesipitoisuuteen muun muassa kollageenisynteesin sekä hyaluronihapon tuotannon kautta. Menopaussin jälkeen iholla onkin havaittu kollageenin surkastumista sekä vesipitoisuuden laskua.
Estrogeeni lisää melanogeneesiä, eli pigmentin tuotantoa melanosyyttisoluissa yhdessä mm. melanosyyttiä stimuloivan hormonin kanssa. Iho onkin alttiimpi pigmenttimuutosten muodostumiselle ennen kuukautisten alkua, raskauden aikana ja erilaisten hormonaalisten valmisteiden käytön yhteydessä. Iho pystyy pitkälti estämään liikatuotantoa itsesäätelyn avulla, mutta altistuminen UV-säteilylle tekee siitä vaikeaa. Sen vuoksi aurinkosuojauksen tärkeydestä puhutaan erityisesti raskauden ja tiettyjen lääkevalmisteiden käytön aikana. On hyvä huomoida, että myös geneettisillä ominaisuuksilla on paljon vaikutusta pigmenttihäiriöiden syntyyn, eli aurinkosuojaus ei aina riitä ehkäisemään muutoksia.
Keltarauhashormonin vaikutuksia tutkittaessa on havaittu korrelaatiota useiden ihotulehdusten ja keltarauhashormonipiikkien välillä. Joidenkin ihotautien kohdalla on siis havaittu oireiden pahenemista juuri ennen kuukautisten alkua. Näihin ihotauteihin kuuluvat muun muassa akne, psoriaasi sekä atooppinen ekseema. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jopa puolet tutkimukseen osallistuneista atooppista ekseemaa sairastavista oli kokenut iho-oireiden pahenemista noin viikko ennen kuukautisten alkua ja oireiden nopeaa helpotusta kuukautisten alkamisen jälkeen. Tällä hetkellä ajatellaan, että lehahdusten taustalla on estrogeenin ja keltarauhashormonin kohonneen määrän vaikutukset ihon läpäisyesteeseen. Ihon läpäisyesteen läpäisevyys kasvaa korkeimmilleen juuri ennen kuukautisten alkua ja sen vuoksi allergeenit ja muut ihoa ärsyttävät tekijät läpäisevät ihon helpommin.
Androgeenit
Estrogeeni ja keltarauhashormoni eivät suinkaan ole ainoita hormoneja, jotka vaikuttavat ihoon. Androgeenit ovat niin kutsuttuja miessukuhormoneita, joiden on jo pitkän ajan tiedetty liittyvän mm. akneen. Kyseisiin steroidihormoneihin lukeutuvat esimerkiksi testosterni ja dihydrotestorsteroni. Niiden vaikutukset ihon talirauhasiin osoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1941. Moni kliininen havainto on osoittanut, että androgeenien ja aknen välillä on vahva korrelaatio liittyen niin oireiden laukeamiseen, kestoon, vakavuuteen, kuin hoitoonkin. Tällä hetkellä ajatellaan, että androgeenit vaikuttaisivat akneen erityisesti lisäämällä talituotantoa.
Androgeenit eivät lisää talituotantoa vain aknen yhteydessä, vaan kyseiset hormonit vaikuttavat vahvasti talituotantoon meillä kaikilla. Tätä on havainnollistettu sillä, että naisilla talituotannossa on havaittu merkittävää laskua menopaussin alkamisen jälkeen.
Muut hormonit
Muita hieman vähemmän yleisessä keskustelussa esiintyviä ihoon vaikuttavia hormoneja ovat mm. IGF-1, neurohormonit sekä D-vitamiinin hormonaaliset muodot. IGF-1, eli insuliininkaltainen kasvutekijä osallistuu esimerkiksi ihon ikääntymisen, ihon pinnan lipidien määrän ja solujakautumisen sekä erilaistumisen säätelyyn. Tulemme palaamaan myös näihin muihin hormoneihin myöhemmin omassa julkaisussaan.
Lopuksi
Erilaisten iho-oireiden taustalla on siis paljon muutakin kuin se, miten ihoa hoitaa. Hyvä perusihonhoito auttaa vahvistamaan ihoa muun muassa läpäisyesteen ja ihon mikrobiomin kautta ja näin ollen vähentämään erilaisten tekijöiden, kuten hormonien aiheuttamien reaktioiden voimakkuutta. On kuitenkin tärkeä olla itselleen armollinen, sillä kaikkeen emme yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Tieto taustalla vaikuttavista tekijöistä voi kuitenkin auttaa ymmärtämään oman ihon reagointitaipumuksia ja helpottamaan niiden hyväksymistä.
Aurinkoista kevättä <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kauneushoitola Isla 2v
Viikolla 11 juhlitaan Kauneushoitola Islan 2-vuotissyntymäpäiviä! Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet ikimuistoisia ja kiitos siitä kuuluu teille ihanille asiakkaillemme!
Syntymäpäivien kunniaksi tarjoamme...
kaikki viikon aikana varatut palvelut -15 % etuhintaan koodilla ISLA2 (voit varata useamman ajan, muista vain kirjoittaa varauksen lisätietoihin etukoodi)
kaikki tuotteet -10 % etuhintaan
Tarjoukset ovat voimassa 14.3.-19.3.2022. Tarjouksia ei voi yhdistää muihin etuihin.
Lisäksi tulemme julkaisemaan Instagram tilillämme kaksi mahtavaa arvontaa. Ota siis tilimme haltuun @kauneushoitolaisla ja voit voittaa huikeita palkintoja.
Valtavan suuri kiitos vielä kaikille asiakkaillemme näistä vuosista. Jäämme innolla odottamaan, mitä kolmas vuosi tuo mukanaan. Luvassa on paljon iloisia uutisia!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Suurennuslasin alla: ihon mikrobit
Ihon mikrobiomi on pysynyt ajankohtaisena aiheena jo useamman vuoden ajan. Aihe kiinnostaa syystäkin; uudet tutkimukset ovat nimittäin kiistatta osoittaneet mikrobien merkityksen ihmisen hyvinvoinnille. Mutta mitä nämä ihomme pinnalla elävät mikrobit oikeastaan ovat? Siihen perehdymme tällä kertaa.
Mikä ihmeen mikro-organismi?
Mikrobit, eli mikro-organismit ovat mikroskooppisen pieniä eliöitä. Nämä pienet, tyypillsesti yksisoluiset eliöt muodostavat yli 90 % osuuden koko maapallon eliöistä. Mikrobeja esiintyy kaikkialla ympäristössämme; maassa, vedessä, ilmassa ja eliöissä. Ne kykenevät sopeutumaan erilaisiin kasvuolosuhteisiin ja lisääntymään nopeasti. Mikrobit osallistuvat moneen luonnon prosessiin, kuten ravinteiden kiertokulkuun.
Mikrobeihin luetaan…
kaikki prokaryootit (esitumalliset): bakteereit ja arkeonit
eukaryooteista (aitotumallisista) sienet, homeet, hiivat, levät sekä alkueläimet
virukset, fagit ja prionit
Ihon mikrobit
Ihon mikrobiomissa esiintyy bakteereja, hiivoja, viruksia sekä arkkieliöitä. Viruksia pidetään näistä lyhtyaikaisina vierailijoina ja niihin liittyvää tutkimustietoa on vielä vähän. Sen sijaan bakteerit, hiivat sekä muut asukit, kuten talipunkit muodostavat pysyvämmän väestön. Niitä on myös tutkittu viruksia enemmän ja siten tietoa niiden toiminnasta ja määrästä on olemassa huomattavasti enemmän.
Ihon mikrobiomi vaihtelee eri ihoalueilla. Elinympäristö, eli tässä tapauksessa ihoalueen ominaisuudet (mm. lämpötila, pH...) vaikuttavat siihen, mitkä mikrobit alueella viihtyvät. Iholla esiintyykin monia erilaisia mikrobien yhdyskuntia. Ihon kohdalla elinympäristöt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:
Talipitoiset alueet (esim. otsa)
Kosteat alueet (esim. taipeet)
Kuivat alueet (esim. käsivarret)
Bakteerit
Bakteerit muodostavat kaikilla ihoalueilla valtaosan mikrobeista. Ne ovat yksisoluisia eliöitä, jotka vaativat isännän (esim. ihminen) lisääntyäkseen. Kokonaisuudessa ihmisen iholla ja limakalvoissa asuu noin 1,5 kilogrammaa bakteereja.
Ihon mikrobiomissa esiintyy lukuisia eri bakteerilajeja. Tyypillisiä ihon bakteereita ovat staphylococcus epidermis, staphylococcus aureus, cutibacterium acnes (ent. propionibacterium) sekä corneybakteerit. S. aureus ja c. acnes ovat molemmat tuttuja ihotauteihin liittyvästä keskustelusta. S. aureus on liitetty atooppiseen ekseemaan ja c. acnes akneen. Kumpikaan bakteerilaji ei aiheuta varsinaista ihotautia, mutta niiden uskotaan vaikuttavaan iho-oireiden määrään ja voimakkuuteen.
Hiivat
Erityisesti talipitoisilla alueilla esiintyy hiivoja, joista tunnetuimpana voidaan pitää malassezia-lajin (pityrosporum-lajin) hiivoja.
Malassezia hiivat kuuluvat ihon mikrobiomiin. Saadessaan liikaa elintilaa, ne voivat kuitenkin aiheuttaa iho-ongelmia. Malassezia-hiivat ovat nousseet usein keskustelun aiheeksi esimerkiksi seborrooisen ekseeman yhteydessä. Keskustelua monimutkaistaa se, että selviä todisteita hiivojen lisääntymisen yhteydestä ihotautien oireisiin ei ole. Korrelaatiota on kuitenkin havaittu niiden määrän sekä ekseema-alueen kutinan ja punoituksen voimakkuuden välillä.
Muut
Iholta löytyy myös muita mikro-organismeja. Erään olennaisen ryhmän muodostavat demodex-talipunkit. Iholla on tunnistettu kahta eri demodex-lajia, joista toinen (demodex folliculorum) viihtyy pääsääntöisesti kasvojen alueella. Vaikka ajatus talipunkeista voikin tuntua inhottavalta, on niiden esiintyminen pienissä määrin iholla täysin normaalia. Haasteita talipunkit aiheuttavat lisääntyessään liikaa. Ne ovatkin voitu liittää esimerkiksi ruusufinniin. Talipunkkien ei itsessään pidetä ruusufinnin aiheuttajina, mutta niiden uskotaan lisäävän taudin oireita sisältämänsä ainesosan, kitiinin, vuoksi.
Mikrobiomin monimuotoisuus
Ihon mikrobiomi koostuu lukuisista eri mikrobeista, jotka yhdessä muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Jokaisella lajilla on mikrobiomin toiminnan kannalta oma roolinsa. Monimuotoisessa mikrobiomissa mikrobit ylläpitävät homeostaasia estämällä toisten lajien liiallista kasvua. Mikäli mikrobiomin monimuotoisuus kärsii, tasapaino järkkyy ja seurauksena voi olla muun muassa erilaisia iho-ongelmia.
Kuten sanottu, eri ihotaudeissa on havaittu viitteitä vastaavasta. Ei kuitenkaan ole löydetty tarkkaa syytä siihen, miksi näin tapahtuu. On viitteitä siitä, että esimerkiksi elinolosuhteiden muuttuminen vaikuttaisi monimuotoisuuden, mutta ihotautien kohdalla asia ei ole niin suoraviivainen. Vaikka tiedämmekin ihotaudeista jo paljon, on moni taustalla vaikuttava asia vielä hämärän peitossa. Voi siis olla, että niiden kohdalla tiettyjen mikrobilajien liiallinen määrä aiheutuu muista, kuin ympäristötekijöistä.
Vaikka emme tiedäkään monimuotoisuuden vähenemisen tarkkoja taustatekijöitä vielä varmasti, voimme silti pyrkiä vahvistamaan sitä eri tavoin. Ihonhoidon näkökulmasta mikrobiomia voidaan tukea usein eri tavoin:
vältä ihon liiallista pesemistä; suosi hellävaraisempia puhdistustuotteita
suosi minimalistista ihonhoitoa, less is more
huomioi pH; suosi tuotteita jotka ylläpitävät ihon luonnollista, hieman hapanta pH:ta
Ihanaa alkukevättä!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kuiva iho
Kuiva iho puhututtaa - etenkin talvella. Suomessa talvella esiintyvä alhainen ilmankosteus ja voimakkaat lämpötilamuutokset kuormittavat ihoa, lisäten kuivumisen riskiä. Tällä kertaa käsittelemmekin blogissa kosteutuksen merkitystä sekä kosteuttavien kosmetiikkatuotteiden roolia ja vaikutuksia kuivan ihon hoidossa.
Miksi iho kuivuu?