Kaikki blogitekstit
Suojaa ihosi oikein
Aurinkoista toukokuun alkua! Kevät on vihdoin saapunut ja pääsemme nauttimaan auringosta pitkän talven jälkeen. Auringon lukuisista vaikutuksista ihoon olemme puhuneet aiemmissa blogijulkaisuissa mm. D-vitamiinisynteesin näkökulmasta, mutta nyt on aika syventyä tarkemmin hyvin ajankohtaiseen aiheeseen, aurinkosuojatuotteiden käyttöön ja valintaan.
Miksi iho pitää suojata auringolta?
Auringon haittavaikutukset ovat varmasti lähes kaikille jo tuttuja, mutta niihin on tärkeä palata ajoittain aurinkosuojauksen merkitystä muistellessa. Auringon ultraviolettisäteilyn on osoitettu aiheuttavan lukuisia ihomuutoksia. Esimerkkinä näistä muutoksista toimii ihon palaminen, valovanheneminen sekä ihosyövät. Iho onkin tärkeä suojata auringon säteilyltä hyvin ihomuutosten ehkäisemiseksi. Auringolta suojautuminen eli aurinkosuojaus pitää sisällään muun muassa vaatteet, päähineet, aurinkolasit sekä varjoon hakeutumisen. Tärkeä rooli on myös aurinkosuojavoiteilla, jotka suojaavat ihoa absorboimalla, hajottamalla ja heijastamalla UV-säteitä.
Ensimmäinen aurinkosuojavoide tuotiin markkinoille Yhdysvalloissa vuonna 1928. Kuluneiden vuosikymmenten aikana aurinkosuojatuotteet ovat kehittyneet harppauksin ja tänä päivänä ne tarjoavat suojaa UV-säteilyn lisäksi myös muille säteilyn tyypeille kuten näkyvälle valolle.
UV-säteilyn vaikutukset ihoon
Maan pinnalle saapuvasta säteilystä UV-säteily muodostaa noin 10 % osuuden. UV-säteily voidaan jakaa edelleen kolmeen ryhmään, UVA-, UVB- ja UVC-säteilyyn. UVA-säteet ovat aallonpituudeltaan UV-säteistä pisimpiä ja ne aiheuttavat ihossa muun muassa ikääntymismuutoksia ja valoherkkyyttä lisäämällä solun sisäisten vapaiden happiradikaalien määrää. Lisääntynyt happiradikaalien määrä aiheuttaa soluun stressitilan (“oksidatiivinen stressi”), jonka seurauksena voi muodostua DNA-vaurioita. UVB-säteet ovat toisiksi pisimpiä UV-säteitä. UVB-säteet vaurioittavat DNA:ta suoraan vaikuttamalla DNA-replikaatioon. Säteistä lyhyimmät UVC-säteet on kolmesta vaarallisimpia, mutta se eivät läpäise ilmakehää. Maan päälle saapuvasta UV-säteilystä noin 95 % on UVA-säteilyä ja 5 % UVB-säteilyä.
Aurinkosuojatuotteen valinta
Aurinkosuojaus on tärkeää DNA-vaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Auringon säteilylle altistuville ihoalueille tulee levittää runsaasti aurinkosuojavoidetta. Markkinoilta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja, joiden teho voi vaihdella suuresti. Aurinkosuojavoiteen tehoa arvioidaan SPF:n (“sun protector facror”) avulla. SPF kertoo kuinka kauan tuote suojaa käyttäjää UV-säteiltä ja kuinka tehokas tuote on.
Tyypillisesti arvot määritellään seuraavasti:
SPF 6-10 - matala suoja
SPF 15-25 keskitason suoja
SPF 30-50 korkea suoja
SPF 50+ erittäin korkea suoja
SPF-merkinnän lisäksi aurinkosuojatuotteessa voi nähdä PA-merkinnän. PA-merkintä kuvaa sitä, kuinka tehokkaasti aurinkosuojavoide tehoaa UVA-säteilyä vastaan.
PA+ matala suoja
PA ++ keskitason suoja
PA +++ korkea suoja
PA ++++ erittäin korkea suoja
On tärkeää muistaa, että aurinkosuojavoidetta tulee levittää iholle hyvin runsaasti. Tuotteen liian vähäinen levitys laskee suojaustehoa huomattavasti.
Aurinkosuoja-aineet eli UV-suodattimet
Aurinkosuojatuotteissa käytetään erilaisia aurinkosuoja-aineita, eli UV-suodattimia. UV-suodattimiksi saa kutsua vain ainesosia, jotka on mainittu EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteessä VI. UV-suodattimet jaetaan fysikaalisiin (epäorgaaniset) ja kemiallisiin (orgaaniset) UV-suodattimiin. Kahden ryhmän suojaustapa on erilainen. Epäorgaaniset eli fysikaaliset aurinkosuoja-aineet heijastavat ja hajottavat säteilyä, kun taas orgaaniset eli kemialliset suoja-aineet absorboivat säteilyä ja muuttavat sen vaarattomaksi lämpöenergiaksi. Viime aikoina tutkijat ovat kiinnostuneet myös hybridimateriaaleista, jotka yhdistävät sekä kemiallisten että fysikaalisten aineiden ominaisuuksia. Aurinkosuoja-aineiden lisäksi tuotteisiin lisätään myös kasviperäisiä ainesosia, jotka sisältävät auringon haittavaikutuksia ehkäiseviä antioksidantteja.
Kemialliset (orgaaniset) UV-suodattimet
Kemiallisia UV-suodattimia löytyy useita erilaisia. Ne voidaan jaotella edelleen UVA-suodattimiin ja UVB-suodattimiin. Lähtökohtaisesti kemiallisia suodattimia pidetään turvallisina, stabiileina ja ei-ärsyttävinä. Niitä käytetään monesti useamman suodattimen yhdistelmänä mahdollisimman korkean SPF-arvon ja suojaspektrin saavuttamiseksi.
Fysikaaliset (epäorgaaniset) UV-suodattimet
Epäorgaaniset eli fysikaaliset suoja-aineet suojaava ihoa heijastamalla säteilyä pois. Ne tehoavat laaja-alaisesti eri UV-säteilyjen aallonpituuksiin. Fysikaalisia suodattimia sisältäviä aurinkosuojatuotteita pidetään yleisesti vähemmän ihoa ärsyttävänä, jonka vuoksi niitä suositaan muun muassa lasten tuotteissa. Haittapuolena fysikaalisia UV-suodattimia sisältävissä tuotteissa voi olla tuotteiden iholle jättämä valkoinen kerros sekä vaatteiden tahriintuminen. Näistä syistä 1990-luvun alkupuolella fysikaalisia UV-suodattimia alettiin muokata mikro- ja nanomuotoon, jolloin ne levittyivät iholle helpommin ja käyttökokemuksesta saatiin miellyttävämpi. Myöhemmin nanopartikkelien käyttö on herättänyt keskustelua muun muassa ympäristönäkökulmasta.
Antioksidantit
Aurinkosuojatuotteista voi löytyä varsinaisten UV-suodattimien lisäksi ainesosia, jotka eivät estä säteilyn pääsyä ihoon mutta korjaavat säteilyn aiheuttamia muutoksia. UV-säteily aiheuttaa kudoksessa vapaiden happiradikaalien määrän lisääntymistä. Tiettyjen kosmetiikan raaka-aineiden sisältämät antioksidantit tarjoavat suojaa näitä vapaita happiradikaaleja vastaan reagoimalla itse radikaalin kanssa. Tällöin happiradikaali ei pääse vaurioittamaan solurakenteita. Esimerkkejä antioksidanttisista ainesosista ovat C- ja E-vitamiini ja kasviuutteet (sis. karotenoideja, flavonoideja…).
UV-suodattimien turvallisuus
EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaan kaiken kosmetiikan tulisi olla käyttäjälleen turvallista. Eri UV-suodattimien turvallisuutta ja tehoa tutkitaan aktiivisesti ja kerätyn datan perusteella voidaan tehdä esimerkiksi rajoituksia tiettyjen ainesosien pitoisuuteen. Isona haasteena aurinkosuojatuotteiden kohdalla on tällä hetkellä niihin liittyvät ympäristöriskit. Sekä kemiallisten että fysikaalisten UV-suodattimien on havaittu vaikuttavan vesistöjen ekosysteemeihin ympäri maailmaa. Erityisen korkeita pitoisuuksia UV-suodattimien jäänteistä on löydetty suosituilta ranta-alueilta, kuten Hawaijilta, Okinawa saarelta, Mallorkalta, Neitsytsaarilta, Välimereltä sekä Itämeren eteläosista. Osa valtioista on päätynyt tästä syystä kieltämään tiettyjen UV-suodattimien käytön.
UV-suodattimia päätyy ympäristöön sekä suorasti että epäsuorasti. Merkittävänä tekijänä pidetään turismia, jonka lisääntymisen myötä yhä suurempi väkijoukko viettää aikaa meren äärellä. Erään arvion mukaan noin 25 % levitetystä aurinkosuojavoiteesta liukenee veteen. Epäsuorasti UV-suodattimia päätyy ekosysteemiin jäteveden mukana esimerkiksi suihkussa käymisen ja vaatteiden pesun myötä. Tietyillä alueilla UV-suodattimet voivat päätyä vesistöihin myös heikon jätehuollon vuoksi.
Vesistöihin joutuessaan UV-suodattimet voivat muodostaa haitallisia yhdisteitä. UV-suodattimille altistuminen vaikuttaa eliöiden selviytymiseen, kehitykseen ja lisääntymiseen. Esimerkiksi tietyt UV-suodattimet voivat aiheuttaa korallien vaalentumista, jonka seurauksena koralli voi menehtyä. Näistä syistä johtuen tietyt maat ovat jo rajottaneet tiettyjen suoja-aineiden käyttöä. Vaikutuksia voidaan nähdä korallien lisäksi myös muualla, kuten levissä. UV-suodattimet ovat uhka myös muille meren asukkaille aina kaloista delfiineihin ja kilpikonniin. Tutkimuksissa esimerkiksi kilpikonnan verestä on löydetty UV-suodattimien jäämiä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että ympäristöystävällisille ja kuitenkin samalla tehokkaille UV-suodattimille on huutava tarve. Tällä hetkellä aineiden kulkeutuminen ympäristöön voi olla merkittävä uhka meribiomeille.
Minkä tuotteen valitsen?
Kuten sanottu, markkinoilta löytyy laaja valikoima aurinkosuojatuotteita. Sopivan tuotteen valinnassa on hyvä miettiä muun muassa sitä kuinka korkeaa suojaustehoa tarvitaan, mille ihoalueelle tuotetta käytetään, kuka tuotetta käyttää ja minkälaisia ominaisuuksia tuotteelta toivotaan. Monet markkinoilla olevat aurinkosuojatuotteet ovat emulsioita, eli voidemaisia tuotteita. Emulsiomaisissa aurinkosuojissa etuna on helppo levittyvyys ja korkea SPF. Ne jättävät iholle tasaisen, paksun ja läpinäkyvän kerroksen. Näiden lisäksi markkinoilta löytyy muun muassa geelejä, aerosoleja ja puikkoja. Geelimäiset aurinkosuojat ovat miellyttäviä erityisesti esteettisestä näkökulmasta, mutta vesimäisen geelin haasteena on sen nopea kuluminen pois iholta. Niillä ei myöskään saavuteta useinkaan yhtä korkeita SPF-arvoja. Aerosolit ovat käyttäjäystävällisiä helpon levittyvyyden kannalta, mutta niiden kohdalla riskinä on epätasainen levittyminen. Puikkomaiset aurinkosuojatuotteet sisältävät usein runsaasti vahoja ja mineraaliöljyä. Etuna niiden käytössä on tuotteen helppo lisääminen. Mikäli aurinkoaltistus on runsasta, on hyvä valita tuote jossa SPF olisi vähintään 30.
Sopiva tuote löytyy kokeilemalla. Herkän ihon kohdalla on hyvä suosia hajusteettomia vaihtoehtoja ärsytysreaktioiden minimoimiseksi.
Muistilista aurinkosuojatuotteiden käyttöön:
lisää tuotetta runsaasti iholle jo ennen aurinkoon menoa
lisää tuotetta aina hikoilun / uinnin jälkeen
älä säilytä tuotetta suorassa auringonpaisteessa
noudata tuotteen säilyvyysaikaa, vanhentunut tuote ei välttämättä enää suojaa ihoa ja voi ärsyttää ihoa
herkän ihon kohdalla suosi hajusteettomia tuotteita
Muistathan, että autamme sopivan aurinkosuojatuotteen valinnassa mielellämme! Nautitaan auringosta turvallisesti <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Psoriaasi ihonhoidon näkökulmasta
Huhtikuu on vihdoin täällä! Lisääntyneen valon määrän lisäksi se tarkoittaa sitä, että pääsemme viettämään Psoriasisyhdistyksen järjestämää Psoriviikkoa. Tänä vuonna Psoriviikkoa vietetään 1.4.-7.4. Viikon aikana Psoriasisyhdistys järjestää jäsenilleen runsaasti yhteisöllisiä tapahtumia ja tietoiskuja. Psoriasisyhdistyksen inspiroimana halusimme nostaa tämän monia koskettavan sairauden myös huhtikuun blogikirjoituksemme teemaksi.
Mikä on psoriaasi?
Noin 2 % Suomen väestöstä koskettava psoriaasi on voimakkaasti elämänlaatuun vaikuttava krooninen ja tulehduksellinen sairaus. Kyseinen sairaus voi ihon lisäksi oireilla nivelissä, jolloin puhutaan nivelpsoriaasista. Sairauden iho-oireisiin kuuluvat tarkkarajaiset, punoittavat ja tyypillisesti hilseilevät läiskät, joiden koko vaihtelee ihotaudin haastavuuden ja alaluokan mukaan. Monella psoriaasia sairastavalla oireisiin lukeutuvat myös kynsimuutokset.
Psoriaasilla voi olla merkittävä vaikutus sairastuneen elämänlaatuun ja minäkuvaan. Sairauteen onkin voitu liittää merkittävä ahdistus sekä masennus etenkin taudin haastavampien muotojen kohdalla. Sairauteen liittyvät myös erilaiset liitännäissairaudet, kuten diabetes, dyslipidemia, verenpainetaudit ja muut sydän- ja verisuonitaudit. Psoriaasi koskettaa enemmän aikuisväestöä ja se on hyvin harvinainen lapsilla.
Mitä ihossa tapahtuu?
Ihopsoriaasiin kuuluvat tarkkarajaiset, punoittavat, paksuuntuneet ja hilseilevät läiskät. Läiskien määrä vaihtelee muutamasta läiskästä laaja-alaisempaan muotoon. Oireiden vaikeusaste voi vaihdella eri ajanjaksoilla ja taudinkuvassa voidaan huomata vuodenaikavaihtelua. Useimmiten haastavin ajanjakso ajoittuu talviaikaan. Ihopsoriaasi voidaan jaotella alaluokkiin oireiden ja läiskien sijainnin mukaan. Noin 70 %:lla potilaista iho-oireisiin liittyy myös kutina.
Hilseläiskien kohdalla ihon rakenteessa ja toiminnassa voidaan havaita lukuisia muutoksia. Ihon ylimmässä kerroksessa epidermiksessä nähdään kiihtynyttä solujakautumista, joka häiritsee solujen erilaistumista. Liian nopea solujakautuminen vaikuttaa muun muassa ihon läpäisyesteen muodostumiseen sekä solujen poishilseilyn heikentymiseen. Vastaavasti ihossa voidaan havaita runsaasti tulehdussoluja, jotka edesauttavat epidermiksen solujakautumisen kiihtymistä. Myös alueen verisuonituksessa on havaittu tutkimuksissa muutoksia. Ihomuutokset saattaa laukaista hyvin pienikin ulkoinen ärsyke.
Psoriaasin hoito
Ihopsoriaasiin ei tunneta täysin parantavaa hoitomuotoa, vaan hoidossa tavoitteena on oireiden minimointi ja elämänlaadun parantaminen. Psoriaasin diagnoosista ja hoidosta vastaa lääkäri, joka tekee hoitosuunnitelman yksilöllisesti iho-oireiden ja muiden tekijöiden mukaan.
Ihopsoriaasin hoidossa tärkeässä roolissa on myös ihon kotihoito. Erityisen tärkeässä asemassa on kosteusvoiteen käyttö. Kosteusvoiteen avulla lievitetään ja ennaltaehkäistään iho-oireita ja palautetaan ihon kosteustasapainoa. Kuten yllä mainittiin, ihopsoriaasiin liittyy lukuisia rakenteellisia muutoksia jotka vaikuttavat ihon läpäisevyyteen. Ihon ylimmän kerroksen epidermiksen toiminnan häiriintyminen johtaa siihen, että ihon läpäisevyys kasvaa. Ihon läpäisyeste (“skin barrier”) ei siis kykene toimimaan normaalisti ja vettä haihtuu ihosta normaalia enemmän pois. Ihon läpäisyesteen vaurioituminen puolestaan lisää tulehdusreaktiota ihossa. Kosteusvoiteen käytöllä pyritään vahvistamaan ihon läpäisyestettä. Läpäisyesteen vahvistaminen auttaa pidentämään sairauden remissiovaiheita ja hillitsemään oireita.
Kosteusvoidetta tulisi levittää iholle päivittäin runsaasti myös silloin kun iho-oireita ei ole. Päivittäinen kosteusvoiteen käyttö voi tuntua raskaalta ja turhauttavalta. Se on kuitenkin tärkeässä roolissa psoriaasin itsehoidossa, jonka vuoksi rutiini olisi tärkeä saada osaksi omaa arkea.
Minkälainen kosteusvoide?
Kosteutuksen ollessa niin tärkeässä roolissa psoriaasin kotihoidossa, herää tietysti ajatus siitä minkälainen kosteusvoide olisi paras. Psoriaasin kohdalla eri kosteusvoiteiden vaikutuksia on tutkittu vähemmän kuin esimerkiksi atooppisen ekseeman kohdalla. Tutkimuksiin perustuvaa tietoa ei siis ole siitä, minkälainen kosteusvoide olisi psoriaasi-iholle optimaalinen. Yleinen vallitseva ajatus on, että hoitovoiteen valintaan vaikuttaa ennen kaikkea yksilölliset mieltymykset. Kosteusvoiteen tulisi olla sellainen, että sen päivittäinen käyttö tuntuisi mahdollisimman mielekkäältä. Toinen nyrkkisääntö on, että kosteille ihoalueille kuten taipeille valitaan kevyempi valmiste, kun taas kuiville hilseileville ihoalueille paksumpi valmiste.
Psoriaasin kohdalla on tärkeää muistaa yksilöllisyys myös kosmetiikkavalinnoissa. Toisella voi toimia erittäin hyvin tuote, joka puolestaan ei sovi toiselle ollenkaan. Onkin ehdottoman kannattavaa kääntyä ammattilaisen puoleen, mikäli sopivan tuotteen löytäminen tuntuu haastavalta. Myös testikappaleiden kokeileminen ennen tuotteen ostoa voi olla hyvä ajatus.
Kosmetologille?
Ihopsoriaasi ei ole este kosmetologilla käymiseen. Ihotautiin perehtynyt ihonhoidon ammattilainen osaa suunnitella ja toteuttaa yksilöllisesti psoriaasi-iholle soveltuvan hoidon. Hoidon tavoitteena voi olla esimerkiksi ihon pehmentäminen ja kosteuttaminen. Ihopsoriaasin kohdalla hoitolassa vältetään tiettyjä hoitomenetelmiä, kuten raapivia kuorintoja. Usein hoidossa keskitytään hellävaraisempaan hoitoon ja kosmetologi aloittaa hoitamisen varovasti, asiakkaan tuntemuksia kuunnellen. Meikkaukseen erikoistunut kosmetologi voi myös auttaa ihomuutosten peittomeikkauksessa ja sopivien meikkituotteiden valinnassa.
Ihon lisäksi kosmetologi voi auttaa psoriaasiin liittyvien kynsimuutosten hoidossa. Kynsiroireita voidaan hoitaa erilaisten tekniikoiden avulla. Esimerkiksi rakennekynnet ovat monen suosima tapa kynsimuutosten peittämiseen. Myös asiantuntijat kokevat rakennekynnet sopivaksi vaihtoehdoksi psoriaasia sairastavalle.
Lopuksi
Psoriaasi on haastava sairaus, jonka hoitoon ei tunneta parantavaa hoitomenetelmää. Ihonhoidolla on tärkeä rooli sairauden kotihoidossa, mutta haastavaa siitä tekee jatkuvuus ja sopivien tuotteiden löytäminen. Kosteusvoiteen päivittäinen käyttö on merkittävä osa ihopsoriaasin hoitoa myös silloin kun iho-oireita ei ole. Kosteutuksen saaminen osaksi päivittäistä hoitorutiinia vaatii sen, että tuote olisi mahdollisimman miellyttävä käyttää. Hyviä vaihtoehtoja löytyy markkinoilta runsaasti ja sopiva tuote valitaan jokaiselle yksilöllisesti. Mikäli tuotevalintojen tekeminen tuntuu haastavalta on hyvä muistaa, että kauneudenhoitoalan ammattilainen auttaa tuotevalinnoissa mielellään.
Kosmetologi voi olla tukena ihon kotihoidon ohjauksen lisäksi myös esimerkiksi ihon peittomeikkauksessa sekä kynsimuutosten peittämisessä. Ammattilainen perehtyy huolellisesti ihosi ja kynsiesi kuntoon ja suunnittelee yksilöllisesti juuri Sinulle parhaiten sopivat hoitokokonaisuudet. Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
Aurinkoista huhtikuuta toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kuiva iho - mikä se on ja miten sitä kannattaisi hoitaa?
Ihanaa helmikuun alkua! Elämme parhaillaan vuodenaikaa, joka toden teolla koettelee ihoamme. Hoitolalla monta kertaa päivässä kuultu kysymys tällä hetkellä onkin “Miten saan helpotettua kuivuuden oireita?” Koska aihe on niin pinnalla ja koskettaa valtaosaa meistä, päätinkin kirjoittaa siitä myös tänne blogin puolelle.
Aihe on hyvä aloittaa puhumalla siitä, mitä kuivalla iholla tarkoitetaan. Olen lukuisissa ihoa käsittelevissä julkaisuissamme tuonut esiin sen tosiasian, että kauneudenhoitoalalla yksi iso haaste on termien määrittelemättömyys. Termejä kuten “kuiva iho” ja “herkkä iho” käytetään runsaasti niin ihoon liittyvässä keskustelussa kuin kosmetiikan markkinoinnissa, mutta tarkkoja määritelmiä näille ei ole.
Yleisesti kuivan ihon oireisiin ajatellaan kuuluvan…
hilseily
kiristävä tunne
halkeilu
karheus
ihon sameus
punoitus
Yllä kuvatusta listasta moni oire on varmasti etenkin näin talviaikaan suurelle osalle meistä tuttuja. Oireet voivat olla hyvinkin epämiellyttäviä ja pahimmillaan vaikuttaa elämänlaatuun. Esimerkiksi moneen ihotautiin liittyy olennaisesti ihon kuivuus, joka pahenee näin talviaikaan. Onkin tyypillistä, että esimerkiksi atooppisen ekseeman ja psoriaasin oireet pahenevat talvella. Moni kuvailee ihotunnetta jatkuvaksi kirvelyksi ja kihelmöinniksi. Myös kutina voi olla hyvin voimakasta ja pahimmillaan vaikuttaa esimerkiksi nukkumiseen.
Kuivan ihon taustalla
Yllä kuvatusta listasta moni oire on varmasti etenkin näin talviaikaan suurelle osalle meistä tuttuja. Oireet voivat olla hyvinkin epämiellyttäviä ja pahimmillaan vaikuttaa elämänlaatuun. Esimerkiksi moneen ihotautiin liittyy olennaisesti ihon kuivuus, joka pahenee näin talviaikaan. Onkin tyypillistä, että esimerkiksi atooppisen ekseeman ja psoriaasin oireet pahenevat talvella. Moni kuvailee ihotunnetta jatkuvaksi kirvelyksi ja kihelmöinniksi. Myös kutina voi olla hyvin voimakasta ja pahimmillaan vaikuttaa esimerkiksi nukkumiseen.
Kuivan ihon taustalla voi vaikuttaa moni rakenteellinen tekijä. Kuivaa ihoa tarkastellessa, huomio keskitetään erityisesti ihon ylimpään kerrokseen epidermikseen. Epidermis on kerrostunutta epiteelikudosta. Sen yhtenä tärkeänä tehtävänä on rajata aineiden läpäisyä elimistöön ja vastaavasti veden ja muiden tärkeiden aineiden pääsyä pois elimistöstä. Epidermiksen eri rakenteet muodostavatkin ihon läpäisyesteen (skin barrier). Kerrostuneessa epiteelikudoksessa on lukuisia rakenteita, joiden kautta aineiden läpäisyä rajataan.
Soluliitokset: epidermiksessä, kuten muissakin kerrostuneissa epiteeleissä solujen välillä esiintyy runsaasti soluliitoksia. Epidermiksessä tärkeä rooli on muun muassa tiiviillä liitoksilla (tight junctions) ja desmosomeilla (desmosome). Tiiviit liitokset ovat nimensä mukaisesti niin tiiviitä, että edes pieni vesimolekyyli ei kykene niitä läpäisemään. Molemmalla edellä mainituilla soluliitoksella on tärkeä rooli veden pitämisessä epidermiksessä. Ne estävät tehokkaasti veden haihtumista ihosta ympäristöön. Kuivaa ihoa tutkittaessa on havaittu, että yhtenä selittävänä tekijänä voi olla näiden soluliitosten määrän väheneminen. Mikäli veden poishaihtumista estäviä soluliitoksia on vähemmän, lisääntyy poishaihtuvan veden määrä. Seurauksena epidermiksen vesipitoisuus alenee ja iho kuivuu.
Erilaistuneet solut: epidermiksen pääsolutyypin muodostavat keratinosyytit, eli niin kutsutut ihosolut. Ne muodostavat noin 90 % osuuden kaikista epidermiksen soluista. Keratinosyyttien nimi kertoo paljon niiden toiminnasta. Erilaistuessaan solut nimittäin täyttyvät proteiinilla nimeltään keratiini. Keratinosoitumisprosessi on hyvin mielenkiintoinen tapahtumasarja, joka alkaa jo epidermiksen alemmissa kerroksissa ja jatkuu matkalla kohti ihon pintaa. Prosessin lopputuloksena solun sisäpuolelle muodostuu kova sarveiskuori, joka estää aineiden kulkua solujen läpi. Keratinsosoituminen on tarkoin säädelty tapahtumasarja, johon osallistuvat lukuisat eri toimijat. Normaalilla iholla keratinosoituneet solut muodostavat epidermiksen yläosissa yhdessä soluväliaineen kanssa tiiviin tiiliseinämäisen rakenteen, jossa solut ovat tiiliä ja soluväliaine laastia. Mikäli keratinosoitumisprosessi syystä tai toisesta häiriintyy, tiiliseinärakenne heikkenee ja ihon läpäisevyys lisääntyy. Esimerkiksi atooppisessa ekseemassa osalla potilaista tietyn geenin mutaatiot häiritsevät solujen keratinosoitumista, jolloin epidermiksen yläosan solut eivät kykene muodostamaan riittävän tiivistä sarveiskuorta. Vastaavasti esimerkiksi psoriaasin kohdalla solujakautuminen epidermiksessä voi olla niin kiihtynyt, että solut eivät ehdi keratinosoitua kunnolla siirtyessään ihon kerroksissa kohti ihon pintaa
Soluväliaine: Kuten jo mainittiin, tärkeä veden haihtumista estävä rakenne on epidermiksen yläosissa oleva tiiliseinää muistuttava solujen ja soluväliaineen rakenne. Epidermiksen yläosien soluväliaine muodostuu valtaosin rasvamaisista aineista. Tämän seurauksena koko epidermiksen yläosa on vahvasti rasvaliukoinen, joka jo itsessään estää tehokkaasti vesiliukoisten aineiden läpäisyä. Soluväliaine sisältää runsaasti erilaisia rasva-aineita, kuten kolesterolia ja keramideja. Koostumus on tarkoin säädelty ja myös rasva-aineiden asettumista soluvälitilassa kontrolloidaan tarkasti. Mikäli koostumus muuttuu, voi seurauksena olla ihon läpäisevyyden lisääntyminen joka näkyy veden liiallisena poishaihtumisena. Esimerkiksi atooppisessa ekseemassa voidaan havaita selkeää määrän laskua epidermiksen keramideissa.
Ihon pinta: tali- ja hikirauhasten erittämät tali ja hiki muodostavat ihon pinnalle lievästi happaman, noin 5.5 pH:n. Tämä on tärkeää, sillä 5.5 pH on ihon mikrobiomin mikro-organismeille optimaalinen elinympäristö. Ihon mikrobit osallistuvat monella tapaa ihon tasapainon ylläpitoon ja patogeeneiltä suojautumiseen. Mikrobiomiin vaikuttamisen lisäksi talilla ja hiellä on suora vaikutus myös ihon kosteuspitoisuuteen. Molemmat vaikuttavat ihon pinnan joustavuuden ja pehmeyden ylläpitoon. Mikäli niitä ei erity riittävästi tai joissain tapauksissa ei lainkaan, näkyy seuraukset ihon pinnan kuivumisena ja halkeiluna.
Tässä muutamia tärkeitä ihon kosteuspitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Aiheena kuiva iho ja siihen liittyvät erilaiset rakenteelliset tekijät on valtavan laaja, eikä kaikkien tekijöiden tunteminen ole välttämättä tarvittavaa omaa ihonhoitoa miettiessä. Näiden muutamien perusasioiden ymmärtäminen on kuitenkin kannattavaa, sillä se herättää paljon ajatuksia siitä miten omaa ihoa haluaa hoitaa.
Kuivan ihon hoito
Kun mietitään näitä ihon kuivuuteen liittyviä rakenteellisia muutoksia, voidaan tehdä muutamia johtopäätöksiä kuivan ihon hoitoon liittyen…
Ihon läpäisyeste on vaurioitunut → Miten korjaamme vaurioita?
Ihon läpäisevyys on lisääntynyt → Miten vähennämme poishaihtuvan veden määrää? Miten huomioimme läpäisevyyden lisääntymisen kosmetiikkavalinnoissa?
Koska ihon läpäisevyys on lisääntynyt, on iho alttiimpi erilaisille ympäristötekijöille ja niiden aiheuttamille ärsytysreaktioille. Moni tunnistaakin sen, että ihon ollessa hyvin kuiva, on iho myös reaktiivisempi. Kuivan ihon hoidossa onkin tästä syystä hyvä suosia hellävaraisempia kosmetiikkatuotteita, ärsytysreaktioiden minimoimiseksi. Valitse siis hoitoon hellävaraisemmat ja miedommat tuotteet.
Kosteuttavia ja korjaavia tuotteita löytyy markkinoilta paljon hyviä vaihtoehtoja. Tutkimustieto siitä, minkälainen kosteusvoide olisi iholle optimaalinen on hyvin puutteellista. Vielä ei siis tiedetä, mikä tai minkä tyyppinen tuote olisi ihon rakenteen kannalta optimaalinen. Itselleen paras vaihtoehto löytyy kokeilun kautta. Tyypillisiä ja kosmetiikka-alan näkökulmasta paljon tutkittuja kosteuttavia ainesosia ovat muun muassa hyaluronihappo, urea ja glyseriini. Mikäli iho on hyvin kuiva ja ärtynyt, on hyvä suosia hajusteettomia ja mahdollisimman minimalistisia tuotteita. Kosteusvoidetta tulee levittää kuivalle iholle runsaasti, mielellään niin paljon että tuotetta jää näkyvästi ihon pinnalle hetkeksi levityksen jälkeen. Monesti käytämme hoitovoiteita liian vähän, jolloin emme saa niistä irti parasta mahdollista hyötyä. Tarvittaessa kosteusvoiteen lisäksi hoitoon voi yhdistää erilaisia kosteuttavia seerumeita ja öljyjä.
Puhdistustuotteen valinnalla on yllättävän suuri merkitys kuivan ihon hoidossa. Moni meistä on tottunut käyttämään hyvin syväpuhdistavia ja jopa kuorivia tuotteita kotihoidossa. Nämä tuotteet kuitenkin voivat olla jo valmiiksi vaurioituneelle ihon rakenteelle liikaa. Voimakkaasti pesevien tuotteiden on havaittu lisäävän ihon läpäisyesteen vaurioitumista ja sitä kautta pahentavan kuivuuden oireita. Suosi siis hellävaraisia ja mietoja puhdistusaineita. Iho on hyvä puhdistaa kerran päivässä miedolla tuotteella. Tällöin iholta saadaan poistettua likaa ja epäpuhtauksia ja tasapainotettua mikrobiomia. Oikein valittu hellävarainen puhdistustuote tukee ihon läpäisyesteen toimintaa.
Kuivan ihon hoidossa on hyvä pohtia kuorinnan tarvetta kotihoidossa. Kun mietitään kuivuuteen liittyviä ihon rakenteellisia muutoksia, on vaikea löytää syitä ihon kotikuorimiselle. Erityisesti happokuorintojen kohdalla on hyvä olla varovainen, sillä kuten sanottu, ihon läpäisevyys on lisääntynyt ja näin ollen myös riski ärsytysreaktioille kohonnut. Kuorinnan sijaan voisi näinä haastavina vuodenaikoina suosia enneminkin esimerkiksi kosteuttavia naamioita.
Muista siis kuivan ihon kotihoidossa:
ihon rakenne on vaurioitunut, vältä menetelmiä ja tuotteita jotka voisivat lisätä vaurioita (mm. liian voimakkaat pesevät ja kuorivat tuotteet)
puhdista iho hellävaraisella puhdistustuotteella kerran päivässä
levitä runsaasti kosteusvoidetta iholle aamuin illoin
Hellävaraisen ja ihon rakennetta kunnioittavan kotihoidon lisäksi talvi on loistava aika erilaisille kasvo- ja vartalohoidoille. Erilaisia kuivan ihon hoitoon suunnattuja erikoishoitoja on markkinoilla runsaasti ja oma kosmetologisi osaa varmasti valita niistä juuri ihollesi parhaan. Hyvin tyypillisesti kuivan ihon hoidossa kauneushoitolassa keskitytään ennen kaikkea ihon vahvistamiseen muun muassa erilaisten imeytyshoitojen kautta. Meillä Kauneushoitola Islassa vastaavia hoitoja ovat esimerkiksi DF-Ionzyme - imeytyshoito sekä sairaanhoitajien tekemä Infuzion - imeytyshoito.
Mikäli kaipaat apua kuivan ihon hoitoon, autamme mielellämme! <3
Lämpimin terveisin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ps. Hoitolan aukioloajoissa on poikkeuksia 19.2.-4.3.2024. Tällä aikavälillä olemme auki vain sopimuksen mukaan. Mikäli haluat tulla tuote- tai lahjakorttiostoksille, varaathan veloituksettoman ostostuokion ajanvarauksemme kautta. <3
Hirsutismi eli liikakarvoitus
Ihanaa alkanutta vuotta 2024! Tänä vuonna ensimmäinen blogijulkaisumme käsittelee monia koskettavaa hirsutismia. Hirsutismi tunnetaan tuttavallisimmin nimellä liikakarvoitus. Tällä naisia koskettavalla ongelmalla viitataan lisääntyneeseen karvoitukseen “miestyyppisillä” alueilla, eli ylähuulen ja leuan alueella, rintojen välillä, alavatsassa sekä selässä. Tieto hirsutismin yleisyydestä vaihtelee tutkimusten mukaan, mutta tyypillinen ilmoitettu lukema pyörii 10 prosentin molemmin puolin. Vaikka ongelmaa pidetään lähinnä kosmeettisena, on sillä huomattu olevan selvä yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Liikakarvoitus voi aiheuttaa siitä kärsivälle stressiä ja häpeän tunnetta. Vielä tänä päivänä liikakarvoitus on huonosti tunnettu, vaikkakin tutkimustyö aiheen parissa on lisääntynyt.
Liikakarvoituksen taustalla
Kuten sanottu, hirsutismin eli liikakarvoituksen taustoja tunnetaan vielä huonosti. Liikakarvoituksesta puhuttaessa on tärkeää tunnistaa se, että ihmisellä on erilaisia karvatyyppejä, eli iholla esiintyy rakenteeltaan toisistaan poikkeavia karvoja. Karvat voidaan jakaa hentoihin velluskarvoihin sekä paksumpiin terminaalikarvoihin. Naisilla terminaalikarvoja esiintyy pääsääntöisesti vain kulmissa, ripsissä, päässä, genitaalialueella sekä kainaloissa. Liikakarvoituksen yhteydessä velluskarva kuitenkin muuttuu terminaalikarvaksi “miestyyppisillä” alueilla. Liikakarvoituksen uskotaan pidentävän karvan kasvun anageeni-, eli kasvuvaihetta. Kasvuvaiheen pidentymisen uskotaan johtavan siihen, että velluskarva muuttuu terminaalikarvaksi.
Vaikka liikakarvoituksen perimmäistä syytä ei tunnetakaan, on tiettyjä tekijöitä voitu yhdistää siihen. Osalla taustalla vaikuttaa perinnöllisyys, osalla androgeenihormonin liikaeritys, osalla hormonitoimintaan vaikuttavat tilanteet, kuten raskaus, ylipaino tai vaihdevuodet, osalla tietyt lääkkeet ja osalla eräät sairaudet. Hoidon kannalta syy olisi tärkeä löytää. Lääkärissä liikakarvoituksen yhteydessä selvitetään tyypillisesti androgeenin tuotanto ja suljetaan pois PCOS sekä tietyt lisämunuaisten sairaudet. Aina selitystä liikakarvoitukseen ei kuitenkaan löydy, jolloin diagnoosi on idiopaattinen hirsutismi, eli ilman tunnettua syytä ilmenevä hirsutismi. Suomessa lääkäriin suositellaan hakeutumaan, jos oireilu on alkanut nopeasti ja jos siihen liittyy äänen madaltuminen, nopea hiustenlähtö ja äkillisesti epäsäännölliseksi muuttunut kuukautiskierto. Liikakarvoitusta ei uskota voivan ennaltaehkäistä, painonhallintaa lukuun ottamatta.
Hirsutismin hoito
Koska liikakarvoitusta pidetään lähinnä kosmeettisena ongelmana, ei se aina vaadi lääkinnällistä hoitoa. On kuitenkin tärkeää sulkea pois aiemmin mainittujen sairauksien mahdollisuus.
Lääkinnällisiä hoitovaihtoja hirsutismin hoitoon on olemassa erilaisia, joskaan niiden tehoa ei pidetä kovinkaan merkittävänä. Lääkinnällisten hoitomenetelmien lisäksi liikakarvoituksen hoidossa käytetään kosmeettisia hoitomenetelmiä. Kosmeettisten menetelmien avulla vähennetään karvoituksen aiheuttamaa haittaa. Niitä pidetään hyvänä hoitovaihtoehtona erityisesti lievän liikakarvoituksen hoidossa, mutta valitettavasti siitä huolimatta että liikakarvoitus koskettaa monia, on tutkimustietoa eri hoitomenetelmien tehosta vain vähän.
Menetelmät voidaan jakaa eri luokkiin.
Depilaatio: mekaaniset ja kemialliset metodit.
Karvojen ajaminen: väliaikainen, nopea ja turvallinen menetelmä. Haasteena se, että toimenpide täytyy toistaa usein ja kasvava karva aiheuttaa kovan, epämiellyttävän sängen
Kemiallinen depilaatio: hajottaa karvan, mutta voi aiheuttaa ihoärsytystä ja olla kivuliasta
Epilaatio (vahaus, nyppiminen, sokerointi): tehokas, mutta epämukava menetelmä. Voi aiheuttaa hyperpigmentaatiota tai arpia
Kosmeettisten hoitomenetelmien lisäksi pysyvämpää tulosta voidaan tavoitella esimerkiksi elektrolyysillä, termolyysillä ja laserilla. Ne aiheuttavat karvatupille pysyviä vaurioita, joka mahdollistaa kestävämmän lopputuloksen. Erityisesti lasertekniikoiden suosio on kasvanut viime vuosikymmenenä teknologian kehittyessä. Erilaiset pysyvää karvanpoistoa tavoittelevat menetelmät eroavat teholtaan paljon.
Tunnettuja liikakarvoitukseen käytettäviä hoitomenetelmiä ovat valoon perustuvat hoitomenetelmät, kuten IPL (intense pulsed light). Valoon perustuvat hoitomenetelmät ovat tehokkaampia henkilöillä, joilla on vaalea iho ja tummat karvat.
Tänä päivänä valoon perustuvia hoitomenetelmiä voi tehdä myös kotona. Vaarana kotiin myytävissä laitteissa on se, että kyseisiä laitteita valvotaan vain vähän. Näin ollen väärinkäytön riskit lisääntyvät. Usein kotikäyttöisten laitteiden teho on myös usein hyvin rajallinen, eikä niitä tämän vuoksi pidetä läheskään yhtä tehokkaina kuin ammattilaisten käyttämät laitemenetelmät.
Yhteenveto
Yhteenvetona voidaan todeta, että liikakarvoituksesta ja sen hoidosta on edelleen tarjolla valitettavan vähän tietoa vaikka sen tiedetään vaikuttavan voimakkaasti henkiseen hyvinvointiin. Yksiselitteistä, toimivaa hoitomenetelmää ei ole, vaan hoidon valinta riippuu monesta tekijästä. Sokerointi ja muut epilaatiomenetelmät voivat muodostaa hyvän hoitolinjan lievän hirsutismin hoidossa. Tänä päivänä tehokkaimpana hoitomenetelmänä pidetään kuitenkin laser- ja valoepilaatiomenetelmiä. Lääkäriin suositellaan hakeutumaan, jos oireilu on alkanut nopeasti ja jos siihen liittyy äänen madaltuminen, nopea hiustenlähtö ja äkillisesti epäsäännölliseksi muuttunut kuukautiskierto.
Mikäli kärsit hirsutismistä eli liikakarvoituksesta, voit varata veloituksettoman ajan sairaanhoitajillemme Minnalle tai Jennalle konsultaatioon, jossa pääsette yhdessä pohtimaan eri hoitomenetelmien mahdollisuuksia. Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
Ihanaa alkanutta uutta vuotta 2024 toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kauneushoitola Isla x Ihanassa Valossa
Kuten tiedätte, meille Kauneushoitola Islassa on ensisijaisen tärkeää tarjota asiakkaillemme monipuolinen ja luotettava tuki erilaisten ihon häiriötilojen hoidossa. Hoidamme työssämme lukuisia erityyppisiä iho-ongelmia ja pyrimme olemaan tukena laajasti eri ihotautien hoidossa niiltä osin, joilta kosmetologi voi ihonhoitoon osallistua. On kuitenkin tilanteita, joissa meidän kosmetologien käyttämät hoitomenetelmät eivät yksinkertaisesti ole riittävän tehokkaita. Esimerkkejä tällaisista muutoksista ovat vaativat pigmenttimuutokset, syvät arvet sekä hirsutismi.
Näissä tilanteissa olemme aiemmin ohjanneet teitä eteenpäin luotettaville yhteistyökumppaneillemme. Meille - ja myös monelle teistä tuttu yhteistyökumppaniyrityksemme on vuosien ajan ollut Ihanassa Valossa, jossa asiantuntevat sairaanhoitajat ovat palvelleet jo monia teistä.
Iloksemme voimme nyt ilmoittaa, että vuoden 2024 alusta lähtien Kauneushoitola Isla ja Ihanassa Valossa yhdistävät voimansa. Tammikuussa toivotamme siis joukkoomme tervetulleeksi ihanat sairaanhoitajat Minnan ja Jennan! Yhteistyön kautta pystymme tarjoamaan teille entistä laajemman ja tuloksellisemman palveluvalikoiman. Fokuksemme pysyy edelleen ihon toiminnan ja tasapainon tukemisessa sekä ihon erilaisten häiriötilojen hoidossa. Sairaanhoitajamme ja kosmetologimme tekevät tiivistä moniammatillista yhteistyötä keskenään, jonka kautta voimme taata Sinulle turvallisen ja asiantuntevan palvelun, iho-ongelmasta riippumatta.
Uudistuksen myötä palveluvalikoimamme tulee muovaantumaan hieman vuoden 2024 alussa. Nettisivuiltamme löydät runsaasti tietoa eri palveluista sekä niiden toiminnasta. Lisäksi tulemme tuottamaan paljon sisältöä muun muassa käyttämistämme erikoishoitomenetelmistä sekä Instagram, että Youtube-tilillemme.
Yritystoimintojen yhdistyminen tarkoittaa tietysti myös sitä, että yhdistämme tilamme. Ihanassa valossa - toiminta siirtyy tammikuun 2024 aikana Kauneushoitola Islan tuttuihin tiloihin osoitteeseen Lapinrinne 2. Ihanassa valossa - palvelut tullaan sulauttamaan Kauneushoitola Islan palveluvalikoimaan ja jatkossa löydät molempien yritysten palvelut ja ajanvarauksen helposti samasta paikasta, osoitteesta www.kauneushoitolaisla.com. Kauneushoitola Islan yhteystiedot pysyvät samoina tuttuina.
Odotamme innolla yhteistyön alkua ja tulemme myöhemmin kutsumaan Teidät avoimien ovien päivään tutustumaan kasvavaan tiimiimme ja palveluvalikoimaamme 💚
Innostunein talviterveisin,
Tuuli, Hanna, Katja, Minna ja Jenna
Kauneushoitola Isla ja Ihanassa Valossa
Akne update
Olemme jo aikaisemmin käsitelleet aknea blogimme puolella, mutta tutkimustiedon lisääntyessä on aiheeseen tärkeä palata säännöllisesti. Tässä blogissa jatkammekin akneen tutustumista uuden tutkimustiedon valossa. Kuten tiedämme, akne on yleinen ihotauti joka puhututtaa paljon. Koska sairautena se on niin kovin yleinen, ei ehkä ihmekään että myös sen hoitoon on olemassa lukuisia erilaisia menetelmiä ja ohjeita, jotka voivat poiketa toisistaan voimakkaastikin lähteestä riippuen. Näitä erilaisia menetelmiä ja hoitotapoja arvioidakseen, on tärkeä ymmärtää mistä aknessa on oikeastaan kyse ja millaista näyttöä eri menetelmien taustalla on. Tässä blogijulkaisussa perehdymmekin aknen taustalla vaikuttaviin tekijöihin ja erilaisiin hoitolinjoihin. Tulemme toki puhumaan myös paljon ihonhoidosta, jolla tiedetään olevan tärkeä rooli aknen itsehoidossa.
Mikä on akne?
Aiheen käsittely on hyvä aloittaa tutustumalla syvällisemmin siihen mikä akne oikeastaan on. Kyseessä on tali- ja hikirauhassairauksiin kuuluva ihotauti, jonka tiedetään olevan erityisen yleinen teollistuneissa maissa. Tarkemmat arviot aknen yleisyydestä vaihtelevat suuresti tutkimusten välillä, sillä eri tutkimuksissa akne on voitu määritellä eri tavoin. Onkin hyvä pitää mielessä että luvut aknen yleisyydestä ovat ennen kaikkea arvioita ja viitteitä. Vaikka tarkkaa lukua ei siis voida antaa, on kuitenkin selvää että akne koskettaa monia. Tämän vuoksi aknea on myös tutkittu runsaasti ja kuluneiden vuosikymmenien aikana olemme oppineet paljon uutta tästä monimutkaisesta sairaudesta. Paljon on kuitenkin myös sellaista, mitä emme vielä täysin ymmärrä tai tiedä.
Aknea esiintyy yleisimmin murrosikäisillä nuorilla, mutta tänä päivänä sairauden on havaittu yleistyneen myös aikuisväestössä. Aknen esiintymispiikki tytöillä 14-17 vuoden iässä ja pojilla 16-19 vuoden iässä. Osalla oireet helpottavat iän myötä, mutta toisilla ne jatkuvat aikuisikään asti. Aknen oireillessa aikuisiällä, on sen luonne usein krooninen. Näin ollen oireet voivat kestää hyvin pitkään, jopa keski-ikään asti. Nuoruusiän aknen on havaittu olevan yleisempää pojilla, kun taas aikuisiän akne koskettaa enemmän naisia.
Akne oireilee tyypillisesti kasvojen, yläselän, rintakehän ja hartioiden alueella. Ihotauti voidaan jakaa edelleen eri alaluokkiin oireiden ja niiden voimakkuuden mukaan. Lievimpänä aknemuotona pidetään komedoaknea, jossa suurin osa ihomuutoksista on nimensä mukaisesti komedoja (“musta- ja valkopäitä”). Yleistermillä “akne” viitataan märkänäppyläiseen eli papulopustulaariseen akneen, jossa komedojen lisäksi iholla tavataan tulehduksellisia muutoksia, papuloita ja pustuloita (“finnit” ja “märkäpäät”). Aknen oireiden voimakkuus sekä taipumus arpien muodostumiseen ovat hyvin yksilöllisiä. Moni aknea sairastava saattaa kärsiä liitännäisoireina päänahan rasvoittumisesta sekä tali-ihottumasta.
Akne tunnetaan sen kroonisesta ja tulehduksellisesta luonteesta, jolla tarkoitetaan sitä että sairauteen kuuluu oireiden toistuvuus. Oireet saattavat siis palata yllättävästi pitkienkin hyvien jaksojen jälkeen. Tämä on hyvä muistaa, sillä valitettavasti jonkin hoitomenetelmän hyvän hoitovasteen saavuttamisen jälkeen on mahdollista että oireet palaavat. Moni etsii tällöin syyllistä oireiden paluuseen esimerkiksi kosmetiikasta, mutta aina selitys ei ole näin yksinkertainen, sillä kyseessä on sairauden ominaispiirre.
Hyvin lievänäkin pidetty akne voi vaikuttaa voimakkaasti sairastuneen elämänlaatuun ja aiheuttaa merkittävää itsetunnon laskua sekä psyykkisiä ongelmia. Tämä on teema, joka jokaisen aknen hoitoon osallistuvan henkilön on tärkeä huomioida.
Tiesitkö?
Ihotaudit, kuten akne eivät ole uusi ilmiö, vaan niistä löytyy merkintöjä jo Antiikin Kreikan ajalta. Eräiden Hippokrateen ja Aristoteleen tekemien merkintöjen uskotaan viittaavan erityisesti aknen kaltaisiin oireisiin. Kyseiset Antiikin Kreikan filosofit kuvasivat ihomuutoksia termillä “ionthoi” (“ίονθοι”) ja mainitsivat oireiden ilmenemisen alkavan samoihin aikoihin, kun ensimmäinen parta alkaa kasvaa. Vastaavia merkintöjä löytyy Rooman alueelta, jossa Plinius kuvasi samankaltaisia kasvojen alueella esiintyviä ihomuutoksia käyttäen termejä “vari” sekä “vari seu ionthi”. Plinius kuvasi iho-oireisiin liittyvän myös kipua. Rooman valtakunnassa aknetyyppisen oireilun hoitoon suositeltiin käytettäväksi hunajaa, saippuaa, mineraalivettä sekä tyypillisesti sulfuuria sisältäviä kylpyjä. Hoidon tavoitteena oli kuivattaa ja puhdistaa ihoa. Ihotaudin nykyinen nimi “akne” on peräisin kreikan kielestä sanasta Ακμή” (acme).
Aknen taustalla
Aknen synty- ja taustamekanismeista keskustellaan ja kiistellään runsaasti. Vaikka tutkimustyötä ihotaudista on tehty paljon, liittyy siihen edelleen lukuisia vastaamattomia kysymyksiä. Tietyt akneen liittyvät tekijät on kuitenkin hyväksytty yleisesti tutkijoiden ja hoitavien tahojen keskuudessa. Ensinnäkin aknen taustalla on voitu tunnistaa perinnöllinen taipumus. Perinnöllisen taipumuksen lisäksi lukuisten sisäisten ja ulkoisten tekijöiden on havaittu vaikuttavan oireiden syntyyn ja voimakkuuteen. Nykyään uskotaankin, että aknemuutokset ovat ulkoisten ja sisäisten tekijöiden yhteisvaikutuksen seurausta.
Aknen taustatekijöiksi on hyväksytty neljä päätekijää.
Talivuodon lisääntyminen: Talirauhaset tuottavat aknessa normaalia enemmän talia. Taustalla voi vaikuttaa muun muassa androgeenit (miessukuhormonit) sekä tietyt entsyymit. Myös talin koostumus on muuttunut.
Talirauhastiehyiden liikasarveistuminen: Iholla esiintyy talirauhasen liikasarveistumisesta johtuvia mikrokomedoja ja komedoja (valko-, ja mustapäitä). Tukkeuma muodostuu talista, keratiinista sekä bakteereista.
Tulehdus: Tulehdukselliset muutokset ovat tyypillisiä aknessa. Tulehdus muodostuu liikasarveistuneeseen talirauhasyksikköön useiden eri mekanismien vaikutuksesta. Seurauksena talirauhanen turpoaa ja iho punoittaa. Tulehdus voi olla syvälläkin kudoksessa aknen alaluokasta riippuen.
Propionibacterium acnes (cutibacterium acnes): Akneen on voitu yhdistää kolme tärkeää mikrobiryhmää, stafylokokit, propionibakteerit sekä malassezia lajin hiivat. Erityisesti tietyt p. acnes mikrobin alalajit viihtyvät tukkeutuneessa rauhasessa ja voivat lisätä tulehdusta. P. acnesin tiettyjen alalajien lisääntymisen uskotaan olevan niin kutsuttu sekundäärireaktio eli seuraus, ei oireiden varsinainen aiheuttaja.
Näillä kaikilla edellä kuvatuilla tekijöillä on rooli aknessa, mikä on tärkeää ottaa huomioon myös hoidossa. Tämä kuvaa hyvin sitä että aknen hoito on harvoin kovinkaan yksinkertaista, sillä pelkkään yksittäiseen taustamekanismiin keskittyminen ei välttämättä takaa hoitovastetta. Kuvattujen taustamekanismien lisäksi tiettyjen lääkitysten ja sairauksien on havaittu vaikuttavan iho-oireiden puhkeamiseen. Esimerkiksi stressin ja tiettyjen ruokavalioon liittyvien tekijöiden vaikutuksia arvioidaan aktiivisesti. Ruokavalion ohjeistaminen kuului pitkään aknen hoitoon, mutta sen merkitys hoidossa jäi vähäisemmälle 1950-luvun jälkeen, kun tetrasykliiniryhmän lääkkeet esiteltiin ja niiden avulla huomattiin saatavan paljon parempia hoitovasteita aiempaan verrattuna. On edelleen yleisesti hyväksyttyä, että ruokavaliolla voi olla akneoireita pahentavia tai parantavia vaikutuksia, mutta tarkkaa tutkimusnäyttöä tästä ei ole. Ruokavalion roolia on tutkittava enemmän ennen virallisten hoitosuositusten antamista.
Aknen hoito
Aknen, kuten monen muunkin ihotaudin hoitoon on olemassa lukuisia hoitolinjoja. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna, eniten tutkimusnäyttöä aknen hoidosta on lääkinnällisistä hoitomenetelmistä. Eri lääkinnällisiä menetelmiä on tutkittu ja tutkitaan aktiivisesti ja niiden avulla moni saa tarvitsemansa avun. Aknen hoidossa käytetään tyypillisesti pinnallisia ja/tai sisäisiä lääkinnällisiä valmisteita lääkärin ohjeiden mukaan. Tyypillistä ja tärkeää huomioitavaa aknen lääkinnällisessä hoidossa on se, että hoitovaste ilmenee usein hitaasti. Lääkehoidon aloittaminen vaatii siis paljon kärsivällisyyttä, sillä ihon paranemista voi alkaa havaita vasta kuukauden tai kahden jälkeen.
Toinen yleinen lääkinnällisiin valmisteisiin liittyvä keskustelu koskee valmisteiden sivuvaikutuksia. Aknen paikallishoitoon käytetään esimerkiksi bentsoyyliperoksidia, retinoideja tai atselaiinihappoa sisältäviä valmisteita, jotka voivat erityisesti käytön alussa aiheuttaa muun muassa ihon kuivumista, hilseilyä ja kihelmöintiä. Nämä tuntemukset eivät ole vaarallisia ja ne usein helpottavat käytön jatkuessa. Mikäli sivuvaikutukset tuntuvat hyvin voimakkailta, voit aina kysyä hoitavalta lääkäriltä esimerkiksi lääkevoiteen porrastetusta käytön aloituksesta. Hoitoa ei siis kannata jättää kesken keskustelematta ensin lääkärin kanssa.
Aknea voidaan hoitaa myös sisäisten lääkehoitojen kautta. Sisäisesti käytettäviin lääkevalmisteisiin luetaan muun muassa antibiootit sekä isotretinoiini. Moni pelkää erityisesti isotretinoiinia, mutta on hyvä muistaa että kyseessä on paljon tutkittu valmiste jota on käytetty maailmalla jo vuosikymmenien ajan. Isotretinoiini on ainoa valmiste joka tutkitusti näyttää ehkäisevän aknen uusiutumista. Isotretinoiinikuurin määrää aina ihotautilääkäri.
Koska lääkevalmisteisiin liittyy tiettyjä huolenaiheita erityisesti sivuvaikutuksiin ja antibioottien käyttöön liittyen, etsitään uusia hoitolinjoja aktiivisesti. Useita lupavaalta vaikuttavia menetelmiä tutkitaan paljon, mutta on hyvä muistaa että tutkimustyö vie aikaa.
Vaihtoehtoiset ja täydentävät hoitomenetelmät
Lääkinnällisten hoitomenetelmien lisäksi markkinoilla on aknen hoitoon paljon vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomenetelmiä. Vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä kutsutaan joskus myös “uskomushoidoiksi”, johtuen siitä että niiden taustalla on hyvin vähän tai ei lainkaan tutkimusnäyttöä. Kyseisten menetelmien tehoa ei siis ole voitu tieteellisesti todistaa. Ne muodostavat aknen hoidossa kuitenkin potentiaalisen hoitolinjan, jos länsimainen lääketiede tai sen arvomaailma tuntuvat vieraalta. On kuitenkin tärkeä tiedostaa se, että menetelmien tehosta ei ole takuita.
Kolmannen hoitolinjan muodostavat niin kutsutut täydentävät hoitomenetelmät, joiden tavoitteena ei ole korvata lääkinnällistä hoitoa vaan tukea sitä. Myöskään täydentävien hoitomenetelmien teho ei ole yhtä laajasti tutkittu, kuin lääkinnällisten mutta niistä on enemmän näyttöä kuin vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä.
Ihonhoidon merkitys aknen hoidossa
Kauneudenhoitoalalla voidaan havaita valitettavan paljon erilaisten ihotautien yksinkertaistamista. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi jonkin kosmeettisen valmisteen kerrotaan parantavan tai ennaltaehkäisevän ihotaudin oireita esimerkiksi vaikuttamalla ihon läpäisyesteeseen. Olisi ihanaa mikäli ratkaisu ihotauteihin olisi näin yksinkertainen, sillä silloin moni säästyisi ihotautien aiheuttamilta itsetunto-ongelmilta ja valtavalta henkiseltä kuormalta. Aknen kohdalla ilmiö on selkeästi havaittavissa esimerkiksi vain kosmetiikkamainoksia tarkkailemalla. Ikävä kyllä akne, kuten moni muukin ihotauti on hyvin monimutkainen, haastava ja luonteeltaan toistuva sairaus, johon ei tunneta yhtä “kaiken parantavaa” hoitomenetelmää.
Tämä ei tarkoita sitä, että kosmetiikasta tai oikeaoppisesta ihonhoidosta ei olisi hyötyä aknen hoidossa, mutta on tärkeä ymmärtää että tulokset ovat hyvin yksilöllisiä. On myös hyvä muistaa, että kosmetiikkatuotteen avulla ei paranneta sairauksia, sillä jos näin olisi kyseessä olisi lääkinnällinen valmiste, jota koskee täysin eri lainsäädäntö kuin kosmetiikkaa.
Vaikka kosmetiikan ei siis voida väittää parantavan tai ennaltaehkäisevän aknea, tiedetään ihon kotihoidon olevan tärkeässä roolissa osana hoitoa. Parhaillaan ihonhoito tukee mahdollista lääkinnällistä hoitoa minimoiden lääkevalmisteiden sivuvaikutuksia ja auttaa hillitsemään akneoireita ja pidentämään remissiovaiheita. Aknen hoidossa tärkeinä hoitovaiheina pidetään…
puhdistamista ja
kosteuttamista
Puhdistusta pidetään tärkeänä osana aknen itsehoitoa, sillä sen avulla voidaan tasapainottaa ihon mikrobiomia ja poistaa iholta ympäristön epäpuhtauksia ja talia. “Yhtä oikeaa” puhdistustuotetta aknen hoitoon ei ole. Iho voi hyötyä voimakkaammasta puhdistustuotteesta, kuten korkeamman pH:n omaavista tuotteista (pH 9-10). Toisaalta, mikäli iholla esiintyy myös ihon läpäisyesteen häiriöitä tai kuivuuden oireita, on hellävaraisempi puhdistustuote (pH noin 5-6) parempi vaihtoehto. Monesti akneiholle suunnattuihin puhdistustuotteisiin lisätään pesevien ainesosien lisäksi antimikrobisia ainesosia, kuten teepuuöljyä. Mikäli olet epävarma, minkälainen puhdistustuote olisi ihollesi paras, on aina kannattavaa pyytää apua. Poispestävällä puhdistustuotteella on nimittäin yllättävän suuri merkitys ihon kuntoon, jonka vuoksi sen valintaan kannattaa käyttää aikaa. On hyvä muistaa, että vaikka pakkauksessa lukisi tuotteen olevan akneiholle suunniteltu, ei se välttämättä palvele oman ihon senhetkisiä tarpeita.
Puhdistustuotteita sivuten, on hyvä tuoda esiin myös lukuisat kuorivat tuotteet, joita aknen kotihoitoon suositellaan. Näissä tuotteissa tavataan erilaisia kuorivia ainesosia, kuten salisyylihappoa tai hydroksihappoja, joiden avulla pyritään ehkäisemään ja poistamaan komedoja eli musta- ja valkopäitä. Kuorivien tuotteiden käyttöön ei ole olemassa virallisia tai yleistettäviä ohjeistuksia, vaan niiden käyttö suunnitellaan yksilöllisesti. Tässäkin kohtaa on hyvä muistaa ihotaudin yksilöllisyys. Kaikkien iho ei hyödy samoista asioista vaan joillain tuotteilla voidaan väärässä tilanteessa käytettynä jopa pahentaa ihon kuntoa.
Puhdistuksen lisäksi tärkeä rooli aknen itsehoidossa on kosteusvoiteen käytöllä. Kosteusvoiteen valinta voi olla vaikeaa ja turhauttavaakin. Hyvän ja ihoa palvelevan kosteusvoiteen avulla saamme tuettua ihon läpäisyesteen toimintaa sekä homeostaasia, joka puolestaan vaikuttaa muun muassa lääkevoiteiden sietokykyyn. Myöskään kosteusvoiteen valintaan ei ole olemassa yleisiä kaikille sopivia ohjeita, vaan sopiva tuote valitaan yksilöllisesti. Moneen akneiholle suunnattuun hoitovoiteeseen on lisätty esimerkiksi komedolyyttisiä (talitukkeumia liuottavia) tai antimikrobisia ainesosia, kuten teepuuöljyä tai retinoideja (retinoli, retinyylipalmitaatti…). Tärkeää olisi, että tuote ei olisi niin sanotusti “komedogeeninen”. Tuotteen komedogeenisyys, eli taipumus lisätä komedojen määrää arvioidaan yksilöllisesti. Netistäkin löytyviä “komedogeeniset aineet” listoja pidetään tänä päivänä vanhentuneina, eikä niille kannata antaa painoarvoa. Yksittäisen raaka-aineen sijaan komedogeenisyyttä tulisi arvioida valmiin tuotteen tasolla ja aina yksilöllisesti, sillä toisella tuote voi lisätä komedojen määrää sopiessaan toiselle erinomaisesti.
Tuotevalinnoissa aknen kohdalla korostuu siis yksilöllisyys. Tärkeää olisi löytää omaan ihon kotihoitoon erityisesti hyvä puhdistustuote ja kosteusvoide, jotka tutkimustenkin mukaan ovat tärkeä osa ihotaudin hoitoa. On havaittu, että moni hyötyy tuotteista jotka sisältävät esimerkiksi retinoideja, antimikrobisia ainesosia, tulehdusta rauhoittavia ainesosia tai komedolyyttisiä (talitukkeumia liuottavia) ainesosia. Tämän vuoksi näitä raaka-aineita voidaan löytää monesta akneiholle suunnatusta tuotteesta.
Koska itsehoidolla on niin tärkeä rooli ihotaudin hoidossa, kannattaa ehdottomasti tuotevalintoihin pyytää apua ammattilaiselta! Myös näytteiden pyytäminen ennen tuoteostoa on hyvä idea, erityisesti jos sopivien tuotteiden löytäminen tuntuu kovin haastavalta.
Kosmetologi voi osallistua aknen hoitoon erityisesti mekaanisen ihonpuhdistuksen kautta, jossa iholta poistetaan komedoja, eli valko- ja mustapäitä. Myös muita, esimerkiksi tulehduksen rauhoittamiseen keskittyviä hoitomenetelmiä löytyy runsaasti, ja ne voivat tuoda helpotusta kipeisiin iho-oireisiin. Akne ei siis missään nimessä ole este kosmetologilla käymiseen!
Mikäli akne mietityttää ja kaipaat apua ihonhoitoon liittyviin teemoihin, muistathan että voit aina olla meihin yhteydessä. Autamme enemmän kuin mielellämme. Älä siis jää ihosi kanssa yksin!
Jouluisin terveisin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
D-vitamiini ja iho
Olemme puhuneet blogimme puolella lukuisista ihon toimintaan ja rakenteeseen vaikuttavista tekijöistä ja tällä kertaa on aika ottaa tarkempaan tarkasteluun iholle tärkeä vitamiini, D-vitamiini. D-vitamiinista ja sen merkityksestä elimistömme terveydelle puhutaan julkisessa keskustelussa paljon. Kyseistä vitamiinia ja sen vaikutuksia on tutkittu runsaasti ja tänä päivänä sen tiedetään vaikuttavan lähes kaikkiin kudoksiin. Näin on myös ihon kohdalla.
Mikä on D-vitamiini?
D-vitamiinista voidaan joissain yhteyksissä käyttää myös nimitystä “aurinkovitamiini”, sillä sen synteesiin tarvitaan auringon säteilyä, tarkemmin sanottuna auringon UVB-säteilyä. Tämän lisäksi tätä elimistölle tärkeää vitamiinia saadaan joistakin ruoka-aineista sekä ravintolisistä.
UVB-säteilyn roolia D-vitamiinisynteesissä pidetään kuitenkin merkittävänä. Auringonvalon merkityksestä elimistön hyvinvoinnille löytyy merkintöjä jo antiikin Kreikan ajalta. Tällöin Herodotus, aikansa kuuluisa historioitsija tutki taistelualueella persialaisten ja egyptiläisten sotilaiden kalloja ja havaitsi, että persialaisten kallot olivat huomattavasti heikompia ja hauraampia egyptiläisten kalloihin verrattuna. Syyksi kallojen eroavaisuuksiin hän ehdotti sitä, että egyptiläisten päät olivat olleet lapsesta asti alttiina auringolle, kun taas persialaisten päätä suojasi tyypillisesti turbaani.
Herodotuksen jälkeen lukuisat tutkijat ovat jatkaneet tutkimustyötä aiheen parissa ja tänä päivänä ymmärrämme syvällisesti D-vitamiinin vaikutuksia elimistömme eri kudoksissa.
D-vitamiini
rasvaliukoinen steroidi
kahta muotoa: D₂ eli ergokalsiferoli ja D₃ eli kolekalsiferoli (UV-säteilyn avulla tuotettu aina D₃)
D-vitamiinisynteesi ihossa
Ihossa tapahtuva D-vitamiinisynteesi on hyvin monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, emmekä perehdy siihen tällä kertaa turhan syvällisesti. Ihon eri solutyypit sisältävät 7-dehydrokolesterolia. Kyseisestä molekyylistä muokataan UVB-säteilyn vaikutuksesta lukuisten välivaiheiden kautta D₃-vitamiinia. Tämän jälkeen soluissa valmistettu D₃-vitamiini vapautetaan solukalvolta verenkiertoon ja elimistön käyttöön.
Mikäli UVB-säteily ei saavuta ihoa, ei D-vitamiinisynteesiä tapahdu. Synteesiin vaikuttavat lukuisat tekijät aina maantieteellisestä sijainnista vuodenaikaan, ilmansaasteisiin ja muihin tekijöihin kuten vaatetukseen. Myös tiettyjä yksilöllisiä eroavaisuuksia on havaittu. Esimerkiksi korkeampi ikä ja ylipaino on voitu liittää alentuneeseen D-vitamiinisynteesiin ihossa.
D-vitamiinin vaikutukset ihossa
Kuten tiedämme, D-vitamiinilla on tärkeä rooli elimistömme hyvinvoinnin kannalta. Sen lisäksi se vaikuttaa moneen ihossa tapahtuvaan prosessiin.
D-vitamiini vaikuttaa ihossa muun muassa...
talirauhaseen ja karvatuppeen
epidermiksen solujen jakautumiseen ja erilaistumiseen
ihon läpäisyesteen muodostumiseen (keramidit, filaggriiniproteiini...)
immuunivasteisiin
Kuten ylläolevasta listasta voidaan todeta, D-vitamiini vaikuttaa ihossa todella laajasti. Merkitys havaitaan esimerkiksi ihon läpäisyesteen muodostumisessa, jossa tärkeää roolia näyttelevät niin epidermiksen solut, kuin vahamaiset lipidit, keramidit. D-vitamiinin puutosten on havaittu liittyvän epidermiksen solujen erilaistumiseen. Solujen erilaistumisen häiriöiden seurauksena solut eivät kykene osallistumaan ihon läpäisyesteen toimintaan yhtä tehokkaasti kuin normaalitilassa. Muutosten seurauksena ihon läpäisevyys kasvaa, joka heijastuu mm. veden liialliseen haihtumiseen (kuivuuden oireet) sekä mahdolliseen ihoärsytysten lisääntymiseen.
D-vitamiinin puutokset on voitu yhdistää myös moneen ihotautiin, kuten ihosyöpiin, psoriaasiin, iktyoosiin, vitiligoon, atooppiseen ekseemaan, akneen ja moneen muuhun. On kuitenkin edelleen kiisteltyä, miten ja millä tasolla puutokset liittyvät ihotautien patogeneesiin. Esimerkiksi psoriaasin kohdalla D-vitamiinin puutos on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa, mutta sen vaikutuksia patogeneesiin ei vielä täysin ymmärretä.
Lopuksi
D-vitamiini toimii hyvänä muistutuksena siitä, että ihoon ja sen hyvinvointiin vaikuttaa moni tekijä myös käyttämämme kosmetiikan lisäksi. Suomessa riittävää D-vitamiinin saantia suositellaan varmistamaan D-vitamiinivalmisteiden kautta. Viralliset suositukset ja lisää tietoa D-vitamiinin vaikutuksista koko elimistön tasolla löydät mm. Ruokaviraston sivuilta. Suositusten noudattaminen on hyödyllistä koko keholle sekä ihollemme!
Paljon julkista keskustelua on herättänyt viime aikoina myös runsaan aurinkosuojauksen vaikutukset D-vitamiinisynteesiin. Taustalla on ollut huoli siitä, estääkö runsas aurinkosuojaus D-vitamiinisynteesiä torjumalla auringon UVB-säteilyä turhankin tehokkaasti. Laboratoriotutkimuksissa aurinkosuojavoiteiden onkin havaittu estävän synteesiä, mutta vastaavia tuloksia ei ole saatu luonnonvalossa. Tulosten eroja on selitetty keinotekoisen valon aallonpituuden eroavaisuuksilla. Luonnonvalossa tehtyjen tutkimusten perusteella ei tällä hetkellä uskota, että runsaskaan aurinkosuojaus estäisi D-vitamiinisynteesiä. Aurinkosuojaa voi siis tuoreiden tutkimustulosten valossa käyttää huoletta ilman pelkoa D-vitamiinisynteesin estymisestä.
Rentouttavaa marraskuuta toivottaen,
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Psst. Huomasitko jo, että Talven ihanimmat hemmottelupaketit ovat julkaistu! Tutustu paketteihin ja varaa aika täältä: Talven sesonkihoidot
Herkkä iho pintaa syvemmältä
Ihanaa lokakuun alkua! Kuukauden blogijulkaisussa tulemme jatkamaan hieman syyskuun julkaisun teemaa, kun syvennymme tarkemmin herkän ihon rakenteeseen ja toimintaan. Herkkä iho on hyvin paljon ihon tilaa kuvaamaan käytetty käsite, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa ja mitä muutoksia ihossa tapahtuu? Näitä teemoja käsittelemme tänään.
Mikä on herkkä iho?
Kuten sanottu, moni kuvaa ihoaan herkäksi. Herkän ihon yleisyyttä on kuitenkin haastava tutkia, sillä sen määrittely perustuu henkilön tuntemuksiin ulkoisten muutosten sijaan. Koska tarkkoja tutkimusstandardeja ei kyseisen ihon tilan mittaamiseen vielä ole, vaihtelevat myös arviot sen yleisyydestä. Erään arvion mukaan Euroopan alueella noin 40 %:lla väestöstä olisi herkkä iho. Kiinnostavaa on, että naiset raportoivat enemmän herkkää ihoa, mutta tarkemmissa tutkimuksessa eroa sukupuolten välillä yleisyydessä ei ole havaittu.
Herkkä iho määritellään seuraavien oireiden mukaan:
pistely
kiristely
polttelu
kipu
lehahtelu
Näitä oireita tarkastellessa huomataan, että herkän ihon oireet ovat kaikki tuntemuksia ja aistimuksia. Toisin kuin siis yleisesti ehkä luullaan, herkän ihon oireisiin ei siis virallisen määritelmän mukaan kuulu punoitus tai ihottuma, vaikka niitä joskus voikin herkän ihon yhteydessä esiintyä. Nämä määritelmät on hyvä pitää mielessä myös oman ihon herkkyyttä arvioitaessa. Aiheuttaako esimerkiksi jokin kosmetiikkatuote kirvelyn tai pistelyn tunnetta?
Herkällä iholla yleisesti ottaen tarkoitetaan ihoa, joka reagoi liian aktiivisesti erilaisiin tekijöihin. Vaihtoehtoisia termejä vastaavaa ihon tilaa kuvaamaan ovat hypersensitiivinen iho, reaktiivinen iho ja niin edelleen. Herkän ihon oireet ilmenevät tyypillisesti nopeasti reaktioita aiheuttavalle tekijälle altistumisen jälkeen ja niiden kesto vaihtelee yksilöiden välillä. Oireet voivat kuitenkin olla hyvinkin voimakkaita ja vaikuttaa suuresti elämänlaatuun. Vaikka oireet olisivat voimakkaita, ne eivät silti välttämättä näy lainkaan ulospäin. Sen vuoksi herkän ihon arviointi on kovin haastavaa ulkoapäin katsottuna.
Herkkää ihoa tavataan enemmän kasvojen alueella vartaloon verrattuna. Tämän uskotaan johtuvan siitä, että kasvojen iho on vartalon ihoa ohuempaa ja altistuu muuta ihoa enemmän esimerkiksi runsaalle kosmetiikan käytölle. Herkkä iho voi esiintyä yksinään tai se voi liittyä ihotautiin, kuten atooppiseen ekseemaan tai ruusufinniin.
Laukaisevat tekijät eli triggerit
Olemme jo aikaisemmin käsitelleet laukaisevia tekijöitä blogimme puolella useampaan kertaan, mutta pieni kertaus tämän kuun aiheeseen liittyen on paikallaan. Laukaisevaksi tekijäksi, eli triggeriksi kutsutaan tekijöitä, jotka nimensä mukaisesti laukaisevat iho-oireet. Herkän ihon kohdalla laukaiseva tekijä siis aiheuttaa oireita, kuten kihelmöintiä tai kuumotusta. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä, vaikka joitakin yleisempiä on niiden keskuudessa voitu tunnistaa
Haastavaa laukaisevien tekijöiden tunnistamisesta tekee se, että mahdollisia laukaisevia tekijöitä on niin paljon. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin tietty ruoka tai ruoka-aine, alkoholi, kahvi, stressi, ilmankosteus, lämpötila tai moni muu. Yleisinä herkän ihon triggereinä tunnetaan:
UV-säteily
kosmetiikka (saippuat, aurinkosuojavoiteet, muut…)
kylmä / kuuma
kuiva ilma
vaatteet
stressi
tuuli
ruokavalio
alkoholi
ilmansaasteet
Mikäli tunnistat ihosi reagoivan joihinkin tekijöihin herkän ihon oireilun mukaisesti, on tekijää tärkeää välttää. Kuten sanottu, aluksi tunnistaminen voi olla lukuisten vaihtoehtojen vuoksi vaikeaa ja tällöin apuna voi käyttää esimerkiksi ihopäiväkirjaa. Meiltä Kauneushoitola Islasta saat pyydettäessä pohjan ihopäiväkirjaa varten. Lisäksi IslaApp sovelluksestamme löytyy maksulliselta puolelta tähän tarkoitettu ominaisuus.
Herkän ihon taustalla
Tutkimustyö herkän ihon parissa ei ole vielä jatkunut kovinkaan montaa vuosikymmentä, jonka vuoksi siihen liittyy vielä paljon asioita joita emme tiedä. Alla olevassa kuvassa on yhteenveto mahdollisista herkän ihon taustalla vaikuttavista tekijöistä. Kaikilla herkän ihon omaavilla taustatekijät eivät kuitenkaan ole samat, joka tekee kyseisen ihon tilan ymmärtämisestä haastavaa ja vaatii hoidossa yksilöllisyyden huomiointia.
Herkän ihon taustalla on tunnistettu erilaisia rakenteellisia muutoksia, jotka voivat selittää oireita. Koska oireet ovat ennen kaikkea tuntemuksia, uskotaan hermoston vaikuttavan suuresti taustalla. Tutkimuksissa onkin havaittu muutoksia esimerkiksi ihossa esiintyvissä vapaissa hermopäätteissä, jotka ovat osalla herkän ihon omaavista järjestäytyneet normaalia tiiviimmin. Vapaiden hermopäätteiden tiivis järjestäytyminen on liitetty vahvasti myös atooppiseen ekseemaan, johon tyypillisesti liittyy ihon herkkyyttä.
Vastaavasti osalla herkän ihon omaavilla ihon läpäisyesteen on havaittu ohentuneen, jonka seurauksena vapaat hermopäätteet ovat alttiimpia eri tekijöille. Ihon läpäisyesteen vaurioituminen voi lisätä herkän ihon oireita myös monella muulla tapaa, sillä iho ei tällöin kykene estämään ympäristön eri aineiden imeytymistä yhtä tehokkaasti kuin normaalisti. Myös monia hypoteeseja herkän ihon muutoksista on tehty esimerkiksi tulehduksen säätelyn näkökulmasta. Opimme jatkuvasti herkästä ihosta ja sen erityispiirteistä lisää ja tulevaisuudessa tutkimustyö voi tarjota meille tätä kautta myös uusia, tehokkaampia hoitomuotoja.
Herkän ihon hoito
Herkän ihon hoidon tutkimustyön ollessa vielä varhaisessa vaiheessa, ei sen hoitoon myöskään tunneta vielä standardoituja hoitomenetelmiä. Hoidossa on tärkeä huomioida yksilöllisyys ja oppia tuntemaan laukaisevia tekijöitä. Laukaisevien tekijöiden tunnistamiseen kannattaa ehdottomasti panostaa, jotta omassa arjessa pystyy minimoimaan reaktioiden määrän.
Hoidossa myös kosteusvoiteiden käytön on havaittu helpottavan herkän ihon oireita, jonka vuoksi kosteutuksen roolia pidetään tärkeänä. Herkälle iholle suunnatun kosteusvoiteen suositellaan sisältävän ihon läpäisyestettä vahvistavia emollientteja sekä tulehdusta rauhoittavia ainesosia ja antioksidantteja. Vastaavasti myös puhdistuksella on tärkeä rooli hoidossa. Herkän ihon hoidossa on muutama tärkeä erityispiirre ihonhoitoon liittyen. Ensinnäkin ihon läpäisyesteen vaurioituminen aiheuttaa kohonneen allergisoitumisriskin, eli riski kosmetiikan joillekin raaka-aineille allergisoitumiselle on normaalia suurempi. Tämä on erittäin tärkeä huomio hoito-ohjelmaa suunnitellessa ja tuotteita valitessa. Hyvä lähtökohta on “less is more”, jolloin kosmetiikan käyttöä ja allergisoivina ainesosina tunnettujen kosmetiikan raaka-aineiden käyttöä minimoidaan. Mikäli iho on hyvin herkkä, ei ihonhoitorutiinin siis välttämättä kannata olla kovinkaan monivaiheinen.
Kosmetiikka tunnetaan yleisestikin tyypillisenä herkän ihon oireita laukaisevina tekijöinä, jolloin käytettyjen kosmetiikkavalmisteiden sisältöön on hyvä muutenkin perehtyä tarkemmin. Hoidossa on hyvä suosia hellävaraisia, mielellään hajusteettomia tuotteita. Herkän ihon hoidossa panostetaankin ennen kaikkea jatkuvaan, pinnalliseen ja hellävaraiseen hoitoon. Tärkeimpinä hoitovaiheina kotihoidossa pidetään hellävaraista puhdistusta, kosteusvoidetta sekä aurinkosuojavoidetta. Liian voimakas puhdistustuote voi vaurioittaa ihon läpäisyestettä entisestään, joten liian pesevien tai kuorivien tuotteiden välttäminen on tärkeää.
Herkkä iho hoitolassa
Mikäli iho on hyvin herkkä, voi ajatus kauneushoitolaan menemisestä tuntua pelottavalta erityisesti jos iho on aiempien käyntien yhteydessä reagoinut ikävästi. Herkän ihon hoito tosiaan vaatiikin hoitajalta aiheeseen erikoistumista, sillä siihen liittyy niin moni tekijä. Herkän ihon hoitoon erikoistunut tekijä ymmärtää taustalla vaikuttavia teemoja ja osaa huomioida nämä niin hoitoa suunnitellessa, kuin tuotevalintoja tehdessä. Monesti herkän ihon kohdalla aloitamme hoidon hyvin varovasti, voimakkaita ja aktivoivia hoitomenetelmiä välttäen. Olennaisessa roolissa myös hoitolahoidossa on yksilöllisyys, ja hoitosuunnitelmassa suuri paino on asiakkaan ja hoitajan vuorovaikutuksella. Myös asiakkaana on hyvä muistaa, että herkän ihon oireet eivät läheskään aina näy ulospäin. Kannattaa siis aina kertoa hoitajalle, mikäli jokin tuote tai hoitomenetelmä aiheuttaa tuntemuksia. Näin opimme ihostasi ja sen reagointitaipumuksista lisää ja pystymme rakentamaan ihollesi yksilöllisen ja parhaiten sopivan kokonaisuuden.
Jos kaipaat apua herkän ihon hoitoon, muistathan että voit aina olla meihin yhteydessä. Autamme mielellämme! Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Haasteena ihon lehahtelu ja punoitus
Ihon punoitus, lehahtelu sekä laajentuneet hiusverisuonet ovat meille monelle tuttuja. Myös kosmetiikkamarkkinoilla voidaan tunnistaa edellä mainittujen ihohaasteiden yleisyys, sillä kauppojen hyllyiltä löytyy lukuisia niiden hoitoon suunniteltuja valmisteita. Monella brändillä saattaa esimerkiksi olla kokonaan couperosaihon hoitoon tarkoitettuja tuotelinjoja sekä muita punoituksen hillitsemiseen tarkoitettuja erikoistuotteita.
Mistä punoitus ja lehahtelu sitten oikeastaan johtuvat? Syyskuussa blogijulkaisussa tutustumme hieman tarkemmin näihin eri muutoksiin sekä niiden taustamekanismeihin. Aloitamme aiheen käsittelyn pienellä kertauksella ihon verenkierrosta sekä hiusverisuonten rakenteesta, jotta aihe olisi hieman helpommin ymmärrettävä.
Ihon verenkierto
Kuten tiedämme, ihossa on kolme kerrosta, joista jokaisella on tärkeä rooli ihon toiminnassa ja homeostaasin eli sisäisen tasapainon ylläpidossa. Ihon ylin kerros, epidermis on kerrostuneesta epiteelikudoksesta muodostuva kokonaisuus, jossa ei esiinny lainkaan verisuonia. Epidermiksenkin solut kuitenkin tarvitsevat toimiakseen erilaisia ravintoaineita sekä vettä ja happea. Tämä on mahdollistettu ihon alemman kerroksen, dermiksen verenkierron kautta.
Dermiksen puolella esiintyy kaksi verisuonipunosta, joista toinen sijaitsee dermiksen ja subcutiksen välillä (alempi verisuonipunos) ja toinen dermiksen ylemmässä osassa (subpapillaarinen / pinnallinen verisuonipunos). Alemman verisuonipunoksen verisuonet ovat suurempia pinnalliseen verisuonipunokseen verrattuna.
Ylemmästä verisuonipunoksesta, subpapillaarisesta punoksesta hiusverisuonet muodostavat silmukkamaisia rakenteita. Silmukkamaisesti järjestäytyneet hiussuonet sijaitsevat dermiksen yläosissa olevissa nystyissä, eli papilloissa, jotka työntyvät yllä olevaan epidermikseen. Näiden nystyissä sijaitsevien hiusverisuonten kautta ravinteita, vettä ja happea saadaan kuljetettua myös epidermiksen soluille.
Hiusverisuonten erityispiirteitä
Vertenkierojärjestelmässämme esiintyy erilaisia verisuonia, joista aineiden siirtymisessä veren ja kudoksen välillä tärkeä rooli on hiusverisuonilla, eli kapillaareilla. Kapillaarit ovat arteriolien eli pikkuvaltimoiden ja venulien eli pikkulaskimojen välillä sijaitsevia pienimpiä verisuonia, joiden halkaisija vaihtelee noin 5-10 µm välillä. Ne voivat olla niin pieniä, että yksittäinen punasolukin mahtuu etenemään niissä hädin tuskin. Veri virtaa kapillaareissa huomattavasti hitaammin, kuin suuremmissa verisuonissa. Koska kapillaareissa tapahtuu aineiden kuten hapen ja ravinteiden siirtymistä kudoksen ja veren välillä, on niiden rakenne erikoistunut tähän. Kapillaarin seinämä on hyvin ohut, yhdestä epiteelisolukerroksesta sekä tyvikalvosta muodostuva kokonaisuus.
Miten aineet siirtyvät kudoksen ja veren välillä? Taustalla vaikuttavat pitoisuuserot, kuten niin monessa muussakin elimistömme toiminnassa. Pitoisuuserot pyrkivät yleensä tasoittumaan, jolloin aineet siirtyvät suuremmasta pitoisuudesta pienempään. Kyseessä on energiaa vaatimaton kuljetusmenetelmä, diffuusio. Sama pätee aineiden siirtymiseen veren ja kudoksen välillä hiussuonissa pienten molekyylien kohdalla. Näin ollen siis esimerkiksi happi virtaa kapillaarista solulle ja vastaavasti hiilidioksidi solulta kapillaariin.Suurempien molekyylien, kuten proteiinien kuljetuksessa käytetään muita kuljetusmenetelmiä.
Miksi iho punoittaa?
Ihossa voi esiintyä runsaasti erilaista punoitusta, eikä aina ole kyse mistään poikkeavasta. Punoitus on esimerkiksi täysin luonnollinen reagointitapa kuumissa olosuhteissa tai rankan fyysisen suorituksen yhteydessä. Ihon verenkierto liittyy olennaisesti elimistön lämmönsäätelyyn ja ruumiinlämmön kohotessa, käynnistää hypotalamus viilennysreaktion, jonka seurauksena veren virtaus ihon hiussuonissa kiihtyy. Tämä voidaan havaita ulkopuolelta ihon punoituksena. Joskus punoitus voi olla myös seurausta jännittävälle sosiaaliselle tilanteelle. Niin kutsuttu punastuminen on yleensä voimakkainta lapsilla ja nuorilla ja se helpottaa tyypillisesti iän myötä. Näissä tilanteissa kyseessä on fysiologinen punoitus, joka on siis normaali elimistön reagointitapa.
Kun mietitään hiusverisuonten sijaintia ihossa, on punoituksen syy ehkä helpompi hahmottaa. Kuten sanottu, ihon ylimmässä kerroksessa epidermiksessä ei esiinny lainkaan verisuonia, vaan kerroksen solut saavat tarvitsemansa ravinteet ja muut aineet dermiksen nystymäisten rakenteiden kautta. Epidermiksen paksuus vaihtelee hieman ihoalueen ja yksilön välillä, mutta keskimäärin sen paksuus on noin 75-150 µm. Tämä tarkoittaa 0,075-0,15 millimetriä. Kerros on siis hyvin ohut. Dermiksestä hiusverisuonisilmukoita sisältävät nystyt työntyvät epidermiksen puolelle, joka kertoo miten lähellä ihon pintaa ne todellisuudessa sijaitsevat. Tämä on tärkeä teema käsitellä, sillä josku havainnekuvat ihosta vääristävät käsitystä siitä miten paksu iho todellisuudessa on. Kun ymmärtää, miten pinnalla hiusverisuonet voivat sijaita, ei ihon punoitusreaktiot ehkä enää tunnukaan niin oudoilta.
Mikäli siis esimerkiksi joku hiusverisuoni laajenee tai hiusverisuonten rakenne syystä tai toisesta häiriintyy, ei ihmekään että muutokset näkyvät ulospäin.
Fysiologisen verenkierron lisääntymisen aiheuttaman punoituksen lisäksi punoitusta voi aiheuttaa myös muut tekijät. Taustalla voivat vaikuttaa esimerkiksi tietyt ihotaudit kuin myös eräät lääkkeet ja muut sairaudet. Merkittävän punoitusta aiheuttavan ryhmän muodostaa alkoholi, sillä alkoholin hajoamistuote asetaldehydi laajentaa hiusverisuonia. Moni tunnistaakin omakohtaisesti ilmiön, jossa iho alkaa punoittaa muutaman alkoholiannoksen jälkeen.
Jatkuva punoitus
Yleensä punoitus häviää suhteellisen nopeasti muutamassa minuutissa tai tunnissa. Mikäli punoitus jatkuu pidempään tai muuttuu pysyväksi, on kyse epätavallisesta muutoksesta. Jatkuvan punoituksen taustalla voi vaikuttaa erilaisia tekijöitä ja sillä voi olla voimakas vaikutus elämänlaatuun. Punoitusta pidetään monesti kiusallisena ja häiritsevänä vaivana.
Jatkuva punoitus voi liitttyä esimerkiksi…
ihotautiin (esim. ruusufinni)
tulehdukseen
ihovaurioon
liialliseen aurinkoaltistukseen
lääkitykseen / sairauteen
Tulehduksen kohdalla punoituksen taustalla vaikuttaa kiihtynyt verenvirtaus tulehdusalueelle. Kiihtyneen verenvirtauksen avulla nopeutetaan tulehdussolujen pääsyä alueelle. Punoitus tyypillisesti rauhoittuu tulehduksen päätyttyä. Tiettyjen ihotautien, kuten ruusufinnin kohdalla punoitus voi olla jatkuvaa. Ruusufinnin kohdalla hiusverisuonten rakenteessa sekä verenkierron homeostaasissa on havaittu muutoksia, joiden uskotaan aiheuttavan jatkuvaa punoitusta.
Myös auringonsäteilyllä, eritysesti UV-säteilyllä on todettu olevan rooli jatkuvan punoituksen aiheuttajana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että UVB-säteily lisää verisuonten uudelleenmuodostusta sekä lisää verisuonten uudelleenmuodostusta lisäävän kasvutekijän tuotantoa.
Couperosa ja teleangiektasia
Ihon punoitukseen liitetään usein termit couperosa ja teleangiektasia. Termeistä couperosa on yleisnimitys ihoalueelle, jossa esiintyy…
laajentuneita hiusverisuonia poskien, nenän, otsan ja leuan alueella sekä
jatkuvaa punoitusta
Teleangiektasialla puolestaan tarkoitetaan hiusverisuonten laajenemisesta aiheutuneita “läiskiä”. Yleiskielessä käytetään myös termejä "katkennut verisuoni" tai "spider veins". Laajentuneet hiusverisuonet ovat yleisiä kasvojen ja jalkojen alueella, vaikka niitä voi esiintyä myös muualla kehossa. Periaatteessa teleangiektasiaa voi tulla kenelle tahansa missä tahansa iässä, mutta tietyt tekijät voivat lisätä niiden riskiä. Riskitekijöihin luetaan…
perimä
runsas aurinkoaltistus
voimakkaat lämpötilamuutokset
raskaus
ruusufinni
alkoholi
vauriot, kuten mustelmat
On tärkeää huomata, että UV-säteilyn aiheuttama verisuonten uudelleenmuodostus vaikuttaa myös teleangiektasioiden syntyyn. Aurinkoaltistus voi muokata lymfasuonten ja verisuonten toimintaa vaurioittamalla kollegeeni ja elastiinisäikeitä, jotka tukevat lymfa- ja verisuonten verkostoa. Näin ollen ajatellaankin, että punoituksen, teleangiektasioiden ja lehahtelujen taustalla vaikuttaa heikko sidekudoksen tuki.
Yhteenveto ja hoitovaihtoehdot
Yhteenvetona voidaankin todeta, että ihon jatkuva punoitus ja laajentuneet hiusverisuonet muodostavat haastavan ja laajan kokonaisuuden. Taustalla on monia tekijöitä, kuten ympäristötekijät ja perimä. Ihossa tapahtuu useita muutoksia, jotka johtavat iho-oireiden syntyyn.
Kosmetiikassa nähdään paljon eri vaihtoehtoja niin sanotun "couperosaihon" hoitoon. Moni brändi on tuonut markkinoille tuotteita, joiden kuvataan rauhoittavan couperosan oireita. Tuotteita tyypillisesti yhdistää se, että ne sisältävät rauhoittavia ainesosia, kuten kauraa, aloe veraa tai pro- ja prebiootteja. Lisäksi tuotteisiin lisätään usein vihreää pigmenttiä, joka häivyttää punoitusta. Haastavaa on kuitenkin arvioida, kuinka tehokkaita tuotteet ovat. Kosmetiikkavalinnoissa on otettava huomioon myös yksilöllisyys. Oman ihon tuntemuksia on tärkeä kuunnella ja tehdä valintoja tuntemusten perusteella. Kuten aina, sama tuote ei välttämättä toimi kaikilla.
Toisen hoidollisen vaihtoehdon muodostavat lääkehoidot. Ihon punoituksen hoitoon voidaan käyttää esimerkiksi propanolia. Laajentuneita hiusverisuonia voidaan puolestaan hoitaa erilaisilla laserhoidoilla ja injektioilla.
Eri vaihtoehtoja on hyvä puntaroida, ottaen huomioon oireiden haastavuuden ja vaikutukset elämänlaatuun. Lisäksi oireiden ennaltaehkäisy on tärkeää. Iho on muistettava suojata auringolta hyvin, aurinkosuojan tai vaatteiden avulla. Myös voimakkaita lämpötilavaihteluita on syytä välttää ja huomioida runsaan alkoholin kulutuksen ja muiden tekijöiden aiheuttama kohonnut riski.
Ihanaa alkusyksyä!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihon pinta
Olemme käsitelleet blogissamme lukuisia ihon läpäisyesteeseen liittyviä teemoja. Tällä kertaa jatkamme hieman samaan aiheeseen liittyvästä teemasta, nimittäin ihon pinnasta ja sen erityispiirteistä. Ihon pinnalla on suuri merkitys koko ihon tasapainoon ja homeostaasiin ja siksi siitä huolehtiminen on tärkeää myös ihonhoidossa. Mikäli ihon pinnan tasapaino järkkyy, voi seurauksena olla lukuisia ihon epätasapainotiloja, kuten kuivumista ja reaktiivisuuden lisääntymistä.
Ihon pinnan erityispiirteet
Ihon pinnalla vallitsee lievästi hapan, noin 5,5 pH. Tällä hieman happamalla pH:lla on valtavan tärkeä rooli ihon homeostaasin kannalta, sillä se vaikuttaa ihon mikrobiomiin eli siihen, mitkä mikro-organismit viihtyvät ihon pinnalla. Elimistössä pH:n sääteyllä on tärkeä rooli patogeeneilta suojautumisessa kokonaisuudessaan, eikä iho siis ole poikkeus. Sama piirre havaitaan esimerkiksi suolistossa, jossa patogeenien kasvua rajoitetaan happaman pH:n avulla. Mikäli ihon pinnan pH muuttuu, heijastuu se suoraan myös mikrobiomiin. Eri mikrobilajit alkavat viihtyä iholla, joka voi näkyä esimerkiksi tulehduksina ja yleisenä ihon epätasapainoa.
Ihon happaman pH:n muodostamiseen osallistuvat ihon apuelimet, tali- ja hikirauhaset. Talirauhaset ovat tyypillisesti karvatupen yhteydessä sijaitsevia rauhasia, jotka erittävät ihon pinnalle rasvamaisten aineiden seosta, talia. Tali sisältää runsaasti triglyseridejä ja vapaita rasvahappoja. Kun se eritetään ihon pinnalle, triglyseridejä aletaan hajottaa rasvahapoiksi muun muassa eri mikrobien toimesta. Näin ollen vapaiden rasvahappojen määrä kasvaa ihon pinnalla. Talin sisältävillä happamilla rasvahapoilla on tärkeä rooli ihon happaman pH:n muodostumisessa.
Talirauhasten tavoin hikirauhasten erittämä hiki vaikuttaa ihon pinnan pH tasapainoon. Hikirauhaset voidaan jakaa edelleen ekkriinisiin, apoekkriinisiin sekä apokriinisiin hikirauhasiin, jotka eroavat toisistaan niin rakenteeltaan kuin toiminnaltaankin. Ekkriiniset, eli ”pienet” hikirauhaset ovat suoraan ihon pinnalle avautuvia rauhasia, joita sijaitsee kaikkialla kehossa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ekkriiniset hikirauhaset erittävät hikeä, joka koostuu pääasiassa vedestä ja natriumkloridista (NaCl). Tämä ekkriinisten hikirauhasten erittämä hiki sekoittuu ihon pinnalla taliin ja osallistuu näin ollen yhdessä talin kanssa ihon pH:n säätelyyn.
Tali ja hiki vaikuttavat pH:n lisäksi myös ihon pinnan kosteuspitoisuuteen. Tietyissä sairauksissa hien eritys päättyy kokonaan tai osittain, jonka seuraukset näkyvät merkittävinä elimistön lämmönsäätelyn häiriöinä sekä ihon pinnan voimakkaana kuivumisena. Ilman talin lipidien sekä hien sekoitusta ihon pinta siis muuttuisi paljon, joka näkyisi niin mikro-organismien populaation muutoksissa sekä ihon läpäisyesteen häiriytymisenä. Tämä on hyvä muistaa, sillä monesti miellämme sekä talin että hien vain ikävinä eritteinä ja unohdamme miten tärkeä vaikutus niillä todella on ihomme hyvinvointiin.
Ihon pinnan asukkaat: mikrobit
Ihon pinnalla elää valtava määrä mikro-organismeja, jotka osallistuvat ihon homeostaasin ylläpitoon. Iholla elävät mikrobit voidaan jakaa pysyviin mikrobeihin sekä turisteihin. Pysyvät mikrobit ovat ihon niin kutsuttuja vakioasukkaita, joilla on tärkeä rooli ihon tasapainon ja hyvinvoinnin ylläpidossa. Turistit sen sijaan ovat mikrobeja, jotka viihtyvät ihon pinnalla vain hetken muutamasta tunnista muutamaan päivään.
Mikrobiomi on jokaisella yksilöllinen ja sen koostumus voi myös muuttua ajan myötä, erityisesti elinympäristön muutosten seurauksena. Elinympäristöjen vaikutusten lisäksi mikrobiomin koostumukseen vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten ihon peseminen, ruokavalio, lääkitykset, pH, lämpötila, UV-säteily sekä vuodenaika.
Mikäli mikrobiomin monimuotoisuus järkkyy, on seurauksena mikrobiomin dysbioosi eli epätasapaino. Tällöin jokin tietty mikrobiryhmä pääsee valtaamaan itselleen liikaa elintilaa ja seurauksena koko ihon homeostaasi voi häiriintyä. Monimuotoisuus onkin merkittävä säätelytekijä, sillä monet mikrobilajit ovat patogeenisia tai haitallisia vasta silloin, kun niiden määrä pääsee lisääntymään liikaa. Monimuotoisessa mikrobiomissa eri lajit säätelevät toistensa kasvua ja ylläpitävät näin ollen hyvinvoivaa ja tasapainoista mikrobiomia. Hyvänä esimerkkinä toimii bakteeri s. aureus, jolla on lukuisia positiivisia ominaisuuksia ihon homeostaasin kannalta. Liikaa elintilaa vallatessaan se kuitenkin voi aiheuttaa erilaisia ihoinfektioita.
Ihon pintaan vaikuttaminen
Ihon pinnasta huolehtiminen on siis hyvin tärkeää hyvinvoivan ihon tavoittelussa. Koska levitämme kosmetiikkatuotteita ihon pinnalle, on selvää että käyttämämme kosmetiikka vaikuttaa näihin ihon pinnan erityispiirteisiin. Onkin hyvin tärkeää miettiä, mitä tuotteita iholle levitämme ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat…
ihon pH:n
ihon ylimmän kerroksen, sarveissolukerroksen tiiliseinää muistuttavaan rakenteeseen (esim. lipidiaineeseen)
ihon mikrobiomiin
Koska ihon pH:lla on suora vaikutus moneen ihon homeostaasin kannalta merkittävään tekijään, on se huomioitu myös monissa kosmetiikkatuotteissa. Tänä päivänä onkin yleistä, että tuotepakkauksessa tuotteen kerrotaan olevan “pH tasapainotettu”. Kosmetiikan pH:n säätelyllä lähelle ihon omaa pH:ta pyritään estämään se, että tuote muokkaisi ihon pH:ta esimerkiksi hetkellisesti emäksisemmäksi.
Vastaavasti ihon liiallinen peseminen tai liian voimakkaiden pesevien aineiden käyttö voi vaikuttaa ihon pintaan haitallisesti. Liiallinen peseminen liuottaa iholta tärkeitä rasva-aineita, joita tarvitaan ihon läpäisyesteen toimintaan. Samalla vaikutukset heijastuvat mikrobiomiin, joka monimuotoisuus kärsii liiallisesta ja liian voimakkaasta pesusta. Seurauksena ihon pH, mikrobiomi ja suojamekanismit kärsivät ja ihon tasapaino järkkyy, joka näkyy esimerkiksi reaktiivisuuden lisääntymisenä, kuivumisena ja yleisenä epätasapainona. Kannattaakin suosia hellävaraisia puhdistustuotteita, jotka eivät häiritse ihon homeostaasia. Tämä on tärkeä huomio, sillä monesti pois pestävien tuotteiden merkitystä ihon hyvinvointiin vähätellään vaikka niiden merkitys on todettu lukuisissa tutkimuksissa.
Pesemiseen liittyen ihon pinnan homeostaasia tavoitellessa on hyvä huomioida, että myöskään ihon liiallinen kuoriminen ei ole kannattavaa. Liiallinen kuorinta tuskin on edullista ihon hyvinvoinnin kannalta, kun mietitään ihon perusrakennetta. Ihon ylin kerros sarveissolukerros sekä ihon pinnan pH ja mikrobiomi eivät hyödy siitä, että ihon pintaan vaikutetaan tiheästi kuorivilla aineilla. Sen sijaan seurauksena voi olla mikrobiomin dysbioosia sekä sarveissolukerroksen rakenteen vaurioitumista ja ihon erilaisia epätasapainotiloja. Kuorinta-aineiden käytössä siis todellakin vähemmän on enemmän.
Koska poispestävillä tuotteilla voidaan vaikuttaa ihon pinnan erityispiirteisiin, on selvää että myös iholle jätettävillä tuotteilla kuten hoitovoiteilla on tärkeä rooli. Ihon mikrobiomin monimuotoisuuden kannalta tutkimukset ovat osoittaneet että jätettävällä kosmetiikalla on vaikutus mikrobiomiin, mutta vaikutus ei ole läheskään yhtä suuri kuin aiemmin luetelluilla tekijöillä kuten elinympäristöllä ja ruokavaliolla.
Voimme kuitenkin tukea ihon mikrobiomin monimuotoisuutta valitsemalla kosmetiikkavalmisteita, jotka tukevat mikrobiomia esimerkiksi tuotteen pH:n ja sen sisältämien ainesosien kautta. “Mikrobiomiystävällisinä” ainesosina pidetään esimerkiksi prebiootteja, jotka ovat tyypillisesti erilaisia mikrobien ravintoina toimivia hiilihydraatteja. Tuotteeseen voidaan lisätä myös probiootteja, mutta tämä on valitettavan villi länsi kosmetiikkamaailmassa. Markkinoilla esiintyy paljon harhaanjohtavaa markkinointia probioottien käyttöön liittyen ja välillä tuotteen esimerkiksi kerrotaan sisältävän probiootteja, vaikka siinä olisikin käytetty probioottien lysaatteja. Lysaattimuodossa probiootit eivät enää ole eläviä ja vaikka ne ovat iholle monin tavoin hyödyllisiä, ei niitä saisi kutsua probiooteiksi sillä termillä probiootti viitataan elävään mikrobiin.
Kaiken kaikkiaan ihon pinnan hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää ja voimme vaikuttaa siihen myös itse monin tavoin. Mielessä kannattaa pitää se, mitä iholle levittää ja miksi. Onko esimerkiksi todella pesevän ja kuorivan tuotteen käyttö tarpeen? Tuotevalintoja tehdessä kannattaa kysyä apua ammattilaiselta, joka osaa tulkita ainesosalistaa ja arvioida sen kautta tuotteiden sopivuutta ihollesi. Kuten sanottu, kosmetiikkamarkkinat ovat suuret ja markkinointi voi olla välillä harhaanjohtavaa, jolloin on vaikea arvioida sitä mikä on totta ja mikä ei. Meidän puoleemme voit aina kääntyä kosmetiikkaan liittyvien kysymysten kanssa, autamme mielellämme!
Ihanaa elokuuta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihmeellinen A-vitamiini
Ihanaa alkanutta helteistä heinäkuuta! Kuun vaihteessa on taas aika julkaista uusin blogijuttumme, jossa tänään valokeilaan pääsee yksi paljon kiinnostusta herättänyt kosmetiikan raaka-aine, A-vitamiini. Laitathan kalenteriin myös ensi lauantain 8.7., sillä silloin pidämme Instagram-tilillämme A-vitamiiniliven klo 10-11. Tervetuloa siis mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan!
A-vitamiini on yksi tämän hetken trendikkäimmistä raaka-aineista, mutta sen käyttöön liittyy paljon kysymyksiä ja epäselvyyksiä erityisesti näin kesäaikaan aurinkoaltistuksen ollessa voimakasta. Heinäkuun blogissa syvennymmekin tähän trendiraaka-aineiseen ja sen mahdollisuuksiin ihonhoidossa. Tutustumme eri A-vitamiinin muotoihin, käyttökohteisiin ja toimintaperiaatteisiin.
Mikä ihmeen A-vitamiini?
A-vitamiini on rasvaliukoinen, elimistön hyvinvoinnille tärkeä vitamiini. Sitä tarvitaan elimistössä lukuisiin tehtäviin, aina näköaistimuksen muodostumisesta sikiönkehitykseen ja immuunivasteeseen sekä epiteelikudosten ylläpitoon. A-vitamiinin merkitys elimistön hyvinvoinnille on tunnistettu jo vuosisatoja sitten, ennen kuin edes itse vitamiinia tunnettiin. Esimerkiksi Hippokrates on suositellut A-vitamiinin tunnettuna lähteenä toimivan maksan nauttimista. Myös lukuisia muita vastaavia merkintöjä on löydetty varhaisesta kirjallisuudesta. A-vitamiinin kemiallisen rakenteen selvitti ensimmäisenä Paul Karrer vuonna 1931, jolle myöhemmin myönnettiin sen ansiosta Nobel palkinto vuonna 1937. Kymmenen vuotta myöhemmin A-vitamiinia onnistuttiin ensimmäisen kerran valmistamaan synteettisesti laboratoriossa. Vaikka siis A-vitamiinia voidaan monesti ajatella uutena trendiraaka-aineena, sitä se ei oikeastaan ole. Kyseinen vitamiini ja sen rooli niin koko elimistön, mutta myös ihon ja hiusten hyvinvoinnille on tunnettu jo pitkään.
Miksi A-vitamiini sitten on iholle niin tärkeä? Taustalla on aika yksinkertainen syy: ihon ylin kerros epidermis on epiteelikudosta, jonka ylläpidossa A-vitamiinilla on tärkeä rooli. Lähdemme seuraavaksi syventymään vielä tarkemmin näihin A-vitamiinin mahdollisuuksiin ihonhoidossa, mutta ensin tärkeä hahmottaa millaisesta vitamiinista puhumme. A-vitamiinista on nimittäin useita eri muotoja, jotka vaikuttavat elimistössä ja ihossa eri tavoin.
A-vitamiinin eri muodot
A-vitamiinista on olemassa erilaisia muotoja, jotka yhdessä muodostavat retinoideiksi kutsutun joukon. Retinoidien samankaltaiset nimet sekoittuvat helposti, vaikkakin niiden erottaminen on tärkeää. Retinoideista voidaan mainita neljä tärkeää ryhmää:
Retinyyliesterit: retinyyliasetaatti ja retinyylipalmitaatti
Retinoli
Retinaali, retinaldehydi
Retinoiinihappo
Ihossa suurimman pitoisuuden A-vitamiinista muodostavat retinyyliesterit. Ihossa esiintyvästä A-vitamiinista jopa noin 90 % on retinyyliestereitä ja erityisesti retinyylipalmitaattia. Retinyylipalmitaatti on ihon, maksan ja solujen A-vitamiinin varastomuoto ja se muodostaakin ihon A-vitamiinista noin 80 % osuuden.
Retinyyliestereitä muokataan kudoksessa edelleen retinoliksi, joka on hyväksytty yleisesti A vitamiinin perusmuodoksi kemiallisen rakenteensa vuoksi. Retinoli on A-vitamiinin alkoholimuoto ja muodostaa ihossa noin 3 % osuuden A-vitamiinista.
Retinaali puolestaan on A-vitamiinin muoto, joka on välttämätön pimeänäölle. Pieni osa retinaalista muuttuu ihossa retioniinihapoksi ja valtaosa retinyyliestereiksi.
Retioniinihappo on A-vitamiinin aktiivinen muoto, joka toimii solun sisällä tumassa vaikuttaen geeniekspressioon. Siitä on olemassa lukuisia eri isomeereja, jotka kukin toimivat hieman eri tavoin. Retioniinihappo vaikuttaa esimerkiksi karvatupessa kantasoluihin ja niiden kautta edelleen muun muassa karvan kasvusykliin.
Retinolin ja retioniinihapon määrää kontrolloidaan ihossa tarkasti, sillä ne voivat häiritä solun toimintoja liian suurissa pitoisuuksissa. Retioniinihappoa esiintyy retinolin tavoin noin 3 % ihossa ja sitä on löydetty lähes pelkästään solujen tumasta, jossa se myös toimii. Mikäli ihossa on liikaa näitä A-vitamiinin muotoja, muokataan ne yleensä muokataan varastomuotoon retinyyliestereiksi.
A-vitamiini ja iho
A-vitamiinipuutokset ihossa on voitu liittää lukuisiin ihon häiriötiloihin, sillä kuten sanottu sitä tarvitaan solujen ja epiteelikudoksen eri toimintoihin. A-vitamiinimäärän ihossa on havaittu romahtavan auringon UV-säteilyn vaikutuksesta. Tämä ikääntyneen ihon hoidon kannalta merkittävä havainto tehtiin jo 1930-luvulla ja siitä alkaen A-vitamiinin rooli ikääntyneen ihon hoidossa on tunnistettu hyvin. Iholle siis syntyy meille kaikille A-vitamiinivaje, erityisesti aurinkoaltistuksen yhteydessä. A-vitamiinia hajottaa auringon säteilystä erityisesti UVA-säteet.
Koska A-vitamiinin puutostila ihossa koskettaa lähes meitä kaikkia, ei ihmekään että sen merkitys ulkoisesti käytettynä on ihonhoidon kannalta tärkeä. A-vitamiinin teho ihonhoidossa on tunnistettu lukuisissa tutkimuksissa, sekä ihon ikääntymismuutosten hoidossa, että erilaisten ihon häiriötilojen hoidossa. Sitä hyödynnetään aktiivisesti myös lääkinnällisellä puolella. Hyvänä esimerkkinä A-vitamiinin lääkinnällisestä käytöstä toimii varmasti monelle tuttu A-vitamiinijohdannainen isotretinoiini.
A-vitamiinin käyttö kosmetiikassa ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Itse asiassa A-vitamiini muodostaa kosmetiikkavalmistajalle paljon haasteita, eikä sen säilyminen aktiivisessa muodossa valmiissa tuotteessa ole lainkaan itsestään selvää. A-vitamiinin kaikki muodot ovat hyvin herkkiä valolle, lämmölle sekä ilmalle, joka asettaa paljon rajoituksia valmistukseen ja pakkausvalintoihin. Tuotteiden valmistus pitäisi tapahtua hyvin kontrolloidussa ympäristössä. Sama pätee pakkaukseen, jonka olisi A-vitamiinin aktiivisena säilymisen kannalta oltava tuotetta hyvin valolta ja ilmalta suojaava. Mikäli tuotteen pakkaus on lasia tai muovia ja siinä on suuri kansi, denaturoituu A-vitamiini todennäköisesti tuotteesta. Tällöin iholle levitettäessä tuote ei enää sisällä luvattua A-vitamiiniannosta eikä toivottuja hoitotuloksia tuskin saavuteta.Tämä kannattaa pitää mielessä myös ostopäätöstä tehdessä, sillä monesti esimerkiksi retinolia sisältäviä tuotteita voi nähdä pakattuna läpinäkyviin muovipakkauksiin.
A-vitamiinin eri muodot ihonhoidossa
A-vitamiinin aiemmin kuvatut eri muodot toimivat kosmetiikassa hieman eri tavoin ja siksi ne on hyvä tunnistaa tuotevalintojen tekemisen kannalta. Yleisesti puhuttaessa A-vitamiini on iholle hyödyllinen ainesosa jo aiemmin mainitun ihon A-vitamiinivajeen takia. A-vitamiinia sisältävistä tuotteista voi olla hyötyä niin ikääntyneen ihon, kuin erilaisten iho-ongelmien hoidossa. Esimerkiksi aknen kohdalla on tutkittu jo runsaasti retinoideja sisältävien valmisteiden tehoja hoidossa myös kosmetiikan puolella.
Retinolista ja retinyyliestereistä muokataan ihon soluissa edelleen retioniinihappoa, jonka kautta voidaan vaikuttaa arviolta 300-1000 ihmisen geeniin. Erityisen suuri vaikutus sillä on geeneihin, jotka vaikuttavat epidermaalisten kantasolujen kasvuun ja erilaistumiseen. Tätä kautta retinoiinihappo vaikuttaa siis koko epidermikseen, huolehtimalla kerroksen vahvuudesta ja solujen uusiutumisesta. Solujakautumisen vahvistaminen heijastuu kaikkiin epidermiksen toimintoihin, kuten haavan paranemisen nopeutumiseen. Retioniini vahvistaa solujen luonnollista jakautumista, ilman että kiihdyttäisi prosessia liikaa.
Epidermiksen vahvistamisen lisäksi A-vitamiinin vaikutuksia voidaan nähdä myös muualla ihossa. Se vähentää tiettyjen proteinaasien (MMP, matriksin metalloproteinaasi) määrää ihossa. Kyseiset proteinaasit hajottavat iholle tärkeitä sidekudossäikeitä, kollageenia ja elastiinia. Matriksin metalloproteinaasien määrä on kohonnut esimerkiksi valovaurioituneella iholla, jolloin kollageenin ja elastiinin hajotus kiihtyy ja aiheuttaa ennenaikaisia ikääntymismuutoksia.
Sidekudossäikeiden suojaamisen lisäksi A-vitamiinin on havaittu aktivoiden kollageenin valmistusta sidekudossoluissa, fibroblasteissa. Kollageenin lisäksi ne lisäävät ihon kosteustasapainolle tärkeiden glykosaminoglykaanien, kuten hyaluronihapon eritystä. Prosessi fibroblast soluihin vaikuttamisen taustalla on vielä osittain tuntematon.
Kaikkinensa A-vitamiini siis on todellinen kosmetiikan ihmeaine, mutta jotta sen avulla saavutettaisiin tuloksia, on sen käytössä huomioitava tietyt seikat, kuten annostelu ja A-vitamiinin säilyminen valmiissa tuotteessa. Myös valitulla A-vitamiinimuodolla on tärkeä rooli valmiin tuotteen vaikutusten kannalta.
Retinoli
Retinoli on kosmetiikassa paljon esillä oleva A-vitamiinin muoto. Sitä tavataan niin seerumeissa, kuin muissa tehotuotteissa. Tämä A-vitamiinin alkoholimuoto muodostaa kosmetiikkavalmistajalle suuren haasteen, sillä se on kemiallisesti hyvin epästabiili. Epästabiilius tarkoittaa sitä, että retinoli ei säily valmiissa tuotteessa aktiivisena kovinkaan pitkään. Tämän vuoksi retinolia sisältävien tuotteiden säilyvyysaika on tyypillisesti lyhyt. Epästabiilius tarkoittaa myös sitä, että kosmetiikkavalmistajan on oltava hyvin tarkka tuotteen valmistuksessa ja pakkauksessa. Mikäli tuote on pakattu läpinäkyvään lasiin tai muoviin ja siinä on suuri kansi, on hyvin todennäköistä että retinoli ei ole enää aktiivisena luvatussa pitoisuudessa iholle levittäessä.
Retinoli on retinyyliestereitä ihoa ärsyttävämpi A-vitamiinin muoto. Taustalla on se, että luonnollisesti ihossa esiintyy vain hyvin pieni määrä, noin 3 % retinolia, jonka vuoksi erityisesti suurina annoksina se voi ärsyttää ihoa. Seurauksena iho saattaa kuoriutua jonkin verran käytön aloituksen jälkeen. Ärsytys loppuu käytön jatkuessa, ihon tottuessa A-vitamiiniannokseen. Tällöin soluille on muodostunut solukalvolle lisää retinoideille spesifejä reseptoreita, eikä reaktiota enää tule. Potentiaalisen ihoärsytyksen lisäksi on tärkeää muistaa, että retinoli on A-vitamiinin valoherkkä muoto. Tämä tarkoittaa sitä, että pinnallisesti käytettynä se voi lisätä ihon valovaurioiden riskiä. Siksi retinolia suositellaankin käyttämään monesti vain iltaisin.
Retinyyliesterit
Retinolin lisäksi kosmetiikassa voidaan törmätä myös muihin A-vitamiinin muotoihin. Esimerkiksi retinyyliestereistä retinyylipalmitaattia ja retinyyliasetaattia hyödynnetään kosmetiikassa. Kuten sanottu, iho varastoi A-vitamiinia retinyyliestereinä, jonka vuoksi valtaosa ihon A-vitamiinista on retinyyliesterimuodossa. Tästä johtuen retinyyliesterit kosmetiikassa eivät yleensä aiheuta ihoärsytystä, kuten esimerkiksi aiemmin mainittu retinoli. Lisäksi retinyyliesterit auttavat torjumaan ympäristön haittavaikutuksia, kuten UV-säteilyä. Ne eivät siis ole valoherkkiä, vaan sen sijaan osallistuvat solujen suojaamiseen säteilyltä. Retinyyliestereiden, kuten retinyylipalmitaatin käyttö on turvallista ja jopa hyödyllistä myös päiväaikaan!
Retinaali
Retinaalia ei juurikaan käytetä kosmetiikassa, sillä siitä suurin osa muuttuu ihossa retinyyliestereiksi ja vaan pieni osa haluttuun retinoiinihappomuotoon.
Retinoiinihappo
Retioniinihappoa ei tavata kosmetiikkatuotteiden puolella, vaan lähinnä reseptillä saatavissa lääkevoiteissa esimerkiksi aknen hoitoon. Se voi retinolin tavoin alkuun aiheuttaa ihoärsytystä, sillä ihossa esiintyy retioniinihappomuodossa A-vitamiinia vain hyvin pieni määrä. Iho kuitenkin tottuu retioniinihappoon käytön jatkuessa ja iho-oireet vähenevät. Monesti retioniinihappoa sisältävien lääkevoiteiden käyttö suositellaankin aloittamaan porrastetusti ihoa hiljalleen siedättäen. Retinolin tavoin retioniinihappo on valoherkkä ja iho onkin suojattava huolellisesti käytön yhteydessä.
Vaarat A-vitamiinin ulkoisessa käytössä
Kuten sanottu, A-vitamiinin käyttöön kosmetiikassa liittyy lukuisia epäselvyyksiä ja huolenaiheita. Jo aiemmin mainittu valovaurioiden kohonnut riski on monen huolenaiheena. Valovaurioiden riski on tosiaan kohonnut tiettyjen A-vitamiinin muotojen, retinolin ja retinoiinihapon yhteydessä. Mikäli siis käytössäsi on näitä A-vitamiinin muotoja sisältäviä kosmetiikkatuotteita, on tärkeä huolehtia ihon aurinkosuojauksesta erityisen hyvin. Sen sijaan esimerkiksi retinyylipalmitaatti ei ole valoherkkä, eikä lisää valovaurioiden riskiä. Retinyylipalmitaatti tukee ihon suojamekanismeja ja on täten jopa hyödyllinen auringolta suojautumisen kannalta. Mikäli siis tuote sisältää retinyylipalmitaattia tai muuta retinyyliesteriä, ei aurinko ole normaalia suurempi riski.
Toinen yleinen huolenaihe on se, voiko A-vitamiinia sisältäviä valmisteita käyttää raskauden aikana. Pääsääntönä voidaan Euroopan alueella pitää sitä, että kosmetiikka on käyttäjälleen turvallista, kuten EU:n kosmetiikka-asetuksessa on määritelty. A-vitamiinin käyttöä kosmeettisissa tuotteissa raskauden aikana on tutkittu paljon ja tutkimuksissa on todettu sen olevan turvallista myös raskauden aikana. Pinnallisesti käytettynä tutkimuksissa on havaittu vain murto-osan A-vitamiinia imeytymän epidermistä syvemmälle. A-vitamiini ei ole missään tutkimuksessa osoittautunut ulkoisesti käytettynä haitalliseksi elimistölle. Vain hyvin minimaalinen määrä voi imeytyä verenkiertoon asti, jolloin A-vitamiinin pitoisuus ei nouse lähellekään edes A-vitamiinin minimisuositusta. Näin ollen A-vitamiinia sisältävää kosmetiikkaa pidetään täysin turvallisena myös raskauden aikana. Jokainen toki tekee itse omat päätöksensä sen mukaan, mikä itsestään tuntuu parhaalta!
A-vitamiinin käytön muistilista:
mikäli ihossa on A-vitamiinin puutostila, voi iho aluksi reagoida A-vitamiinia sisältävään tuotteeseen esimerkiksi kuivuuden tunteella. Reaktio menee ohi nopeasti, solujen kehittäessä solukalvolle lisää retinoideille spesifejä reseptoreita. Retinolin ja retinoiinihapon kohdalla reaktio voi olla voimakkaampi. Iho on hyödyllistä totuttaa A-vitamiiniin pikkuhiljaa.
A-vitamiinin valoherkkien muotojen retinolin ja retioniinihapon kohdalla iho on herkempi valovaurioille, joten aurinkosuojauksen ja aurinkoaltistuksen välttäminen on tarpeen. Retinyylipalmitaatti ei lisää valoherkkyyttä.
A-vitamiinin hyödyistä ihonhoidossa on paljon tutkimusnäyttöä ja se auttaa tukemaan ihon homeostaasia
Huomioi mitä A-vitamiinin muotoa tuotteessa on ja minkälainen pakkaus tuotteessa on: onko A-vitamiinin herkkä reagointi ilmalle, valolle ja lämmölle huomioitu?
Aurinkoisia kesäpäiviä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihotautien diagnosointi ja hoito
Ihanaa alkanutta kesäkuuta! Kuun vaihteessa on tuttuun tapaan aika julkaista kuukauden blogikirjoitus. Kesäkuussa käsittelemme blogissamme ihotauteja hieman yleisemmällä tasolla. Perehdymme siihen millaisia erilaisia ihotauteja on, miten ne diagnosoidaan ja miten hoitosuunnitelma tehdään. Käymme läpi myös sitä, miten eri alojen asiantuntijat voivat osallistua ihotautien hoitoon.
Ihotaudit Suomessa ja maailmalla
Ihotaudit muodostavat maailmanlaajuisesti merkittävän ja kasvavan terveyshaasteen. Monesti ihotaudeista puhuttaessa, ajattelemme yleisesti tunnettuja sairauksia, kuten aknea tai atopiaa. Ihotauteja on kuitenkin näiden tunnetuimpien sairauksien lisäksi valtava määrä muitakin. Tänä päivänä tunnemme jo jopa 3000 erilaista ihotautia. Termillä “ihotaudit” viitataan siis hyvin laajaan kirjoon monimutkaisia ja jokainen omia erityispiirteitään omaavaan sairauksien joukkoon.
Olemme blogimme puolella käsitelleet aiemmissa julkaisuissa ihon rakennetta ja toimintaa. Ehkä yksi tärkeimmistä huomioista siihen liittyen on se, että ihoon vaikuttavat monet eri tekijät, joilla kaikilla on merkittävä rooli ihon homeostaasin kannalta. Mikäli jonkin pieneltäkin vaikuttavan tekijän toiminta häiriintyy, voi seuraus näkyä koko ihon toiminnassa. Esimerkkinä voidaan pitää erästä tiettyä proteiinia, filaggriinia, koodaavan geenin mutaatioita, joiden seurauksena ihon läpäisyesteen toiminta häiriintyy. Kyseisen geenin mutaatioita uskotaan esiintyvän jopa 9 %:lla väestöstä Euroopassa ja se on liitetty ihotauteihin, kuten atooppiseen ekseemaan ja tavalliseen iktyoosiin. Vastaavia, pienestä muutoksesta kumuloituvia esimerkkejä löytyy paljon.
Ihotaudit eivät yleisesti ottaen ole vaarallisia, mutta ne voivat heikentää elämänlaatua merkittävästi. Lukuisat tutkimukset osoittavat ihotautien voimakkaan vaikutuksen henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Esimerkiksi aknepotilaiden keskuudessa on havaittu psyykkisiä oireita, kuten mielialan laskua ja voimakasta häpeän tunnetta. Pahimmillaan ihotauti voi aiheuttaa eristäytymistä sosiaalisista verkostoista sekä työkyvyttömyyttä. Niihin ei siis koskaan tule suhtautua vähättelevästi.
Arviot ihotautien yleisyydestä vaihtelevat tutkimusten mukaan, riippuen monesta tekijästä. Niiden kuitenkin tiedetään koskettavan laajaa ihmisjoukkoa kansainvälisesti. Yleisyyttä on arvioitu esimerkiksi EADV Burden of skin diseases - projektitiimin toimesta, joiden arvion mukaan Euroopassa yli 18-vuotiaista jopa noin 185 miljoonaa sairastaisi vähintään yhtä ihotautia. Sama tiimi arvioi yleisimmäksi Euroopan alueella raportoiduksi ihotaudiksi sieni-infektiot, toiseksi yleisimmäksi atooppisen ekseeman, kolmanneksi aknen, neljänneksi alopecian ja viidenneksi psoriaasin.
Ihotautien diagnosointi
Ihotauteja tunnetaan useita tuhansia erilaisia. Jokaisella sairaudella on omat erityispiirteensä, joskin sairaudet voivat herkästi sekoittua toisiinsa samankaltaisten piirteiden vuoksi. Oikean hoitousuunnitelman kannalta on erityisen tärkeää, että ihotauti diagnosoidaan oikein. Diagnoosista vastaa pääasiallisesti ihotautien erikoislääkäri, jolla on pitkä ja monipuolinen 6 vuoden ihotautien erikoislääkärikoulutus taustalla. Ihotautilääkärit perehtyvät erikoislääkärikoulutuksessa yleisdermatologiaan, ihokirurgiaan, ihosyöpiin, allergisiin sairauksiin sekä sukupuolitauteihin.
Ihotautilääkäri diagnosoi sairauden ja tekee hoitosuunnitelman. Tämän lisäksi hoitoon voi osallistua myös muiden alojen asiantuntijoita, kuten toimintaterapeutteja, sairaanhoitajia, muita terveydenhuollon asiantuntijoita, farmaseutteja ja kauneudenhoitoalan edustajia.
Miksi ihotautien diagnosointi on haastavaa?
Ihotautien diagnosointi on haastavaa monestakin eri syystä. Ensinnäkin, ihotauteja tunnetaan tänä päivänä hyvin laaja kirjo. Toisen suuren haasteen muodostaa se, että ihotaudit diagnosoidaan pääasiallisesti silmämääräisten havaintojen ja potilaan haastattelun perusteella. Diagnosointi vaatii näin ollen kokemusta kliinisestä työstä ja vahvaa osaamista eri ihotaudeista ja niiden ominaispiirteistä. Tästä syystä diagnosointi on tärkeä jättää siihen erikoistuneelle henkilölle, sillä muuten riski väärälle diagnoosille ja näin ollen myös väärälle hoitosuunnitelmalle on kohonnut. Lääkäri voi tarvittaessa ottaa diagnoosia varten koepaloja, mikrobinäytteitä, verikokeita tai allergiatestejä.
Ihotautien hoito
Ihotautilääkäri tekee diagnoosin perusteella hoitosuunnitelman. Lääkärin tekemät hoitosuunnitelmat ja määräämät lääkevalmisteet ja hoito-ohjeet tehdään näyttöön perustuvan lääketieteen (evidence-based medicine) mukaan. Näyttöön perustuvassa lääketieteessä päätösten pohjana toimii ajankohtainen, systemaattisten tutkimusten perusteella tuotettu näyttö. Lääkärin määräysten taustalla on siis vahva, tieteellinen näyttö.
Monen ihotaudin hoito aloitetaan paikallishoidolla. Paikallishoidossa yhdistetään sekä lääkevoiteita, että perusvoiteita. Myös puhdistus on tärkeä osa paikallishoitoa.
Perusvoiteet:
käytetään päivittäin
ihon kosteuttaminen
ihon läpäisyesteen vahvistaminen
kutinan ja hilseilyn hillitseminen
Puhdistus:
mikrobiomin tasapainotus
epäpuhtauksien ja lian poisto iholta
Lääkevoiteet
paikalliskortisonit, antibioottivoiteet…
toimintaperiaate riippuu käytettävästä valmisteesta
esim. atooppisen ekseeman hoidossa yleisesti käytetyt paikalliskortisonit
käyttö lääkärin ohjeiden mukaan
Paikallishoidon lisäksi ihotaudin hoitoon voidaan yhdistää myös muita menetelmiä, kuten sisäisiä lääkityksiä (esim. antibiootit, isotretinoiini, biologiset lääkkeet…) sekä valohoitoja. Esimerkiksi UV-valohoitojen käyttö tulehduksellisten ihotautien hoidossa on yleistynyt jo 1970-luvulla. Valohoitoja toteuttaa vaan valohoitoihin erikoistunut terveydenhuollon ammattilainen.
Muut hoitomenetelmät
Ihotaudeille tyypillistä on sairauden toistuva ja krooninen luonne. Oireet ovat usein sitkeitä, vaikeahoitoisia ja saattavat palata pitkänkin “hyvän vaiheen”, eli remissiovaiheen jälkeen. Tämä on erittäin turhauttavaa ja voi herättää halun kokeilla hoitoon myös niin kutsuttuja vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja.
Kuten sanottu, lääkärin hoitosuositusten taustalla on vahva, tieteelliseen tutkimukseen perustuva näyttö. Muiden vaihtoehtoisten menetelmien taustalla näyttö on vähäisempää, jonka vuoksi menetelmät herättävät paljon keskustelua ja ristiriitoja. Vaihtoehtoisesta hoidosta käytetään joissain lähteissä myös termiä “uskomushoito”. Termillä viitataan siihen, että kyseisten hoitomenetelmien tehosta on olemassa vain hyvin vähän tai ei lainkaan tieteellistä näyttöä. “Vaihtoehtoinen” termi puolestaan kuvaa sitä, että menetelmät pyrkivät usein korvaamaan lääkinnällisen hoidon kokonaan.
Kolmannen hoitolinjan muodostavat niin kutsutut täydentävät hoitomenetelmät. Täydentävistä hoitomenetelmistä on olemassa enemmän näyttöä, kuin vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä ja niiden ajatuksena on tukea lääkinnällistä hoitoa sen korvaamisen sijaan. Täydentäviä hoitomenetelmiä käytetäänkin usein lääkinnällisen hoidon ohella. Niiden käyttö eri sairauksien hoidossa lisääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi hieronta on joidenkin sairauksien kohdalla täydentävä hoitomuoto.
Erityisesti vaihtoehtoiset hoitomuodot herättävät kiivasta keskustelua, sillä niiden eettisyydestä ollaan eri mieltä. Vaihtoehtoisia hoitomuotoja vastustavat henkilöt ovat huolissaan siitä, että hoitojen markkinoinnissa herätetään sairastuneessa henkilössä liikaa toiveita ja odotuksia. Toisaalta vaihtoehtoiset hoitomenetelmät voivat houkutella . Kyseisiä hoitomenetelmiä koskevaa lakia on valmisteltu lähes 10 vuotta ja sen tavoitteena on lisätä potilasturvallisuutta.
Jokainen valitsee itse itselleen ja omille arvoilleen parhaiten sopivan lähestymistavan ihotaudin hoitoon. On kuitenkin hyvä ymmärtää, mihin eri hoitomenetelmät perustuvat. On myös aina tärkeä kertoa hoitavalle taholle avoimesti kaikista sairauden hoitoon käytetyistä menetelmistä, sillä jotkin hoitomenetelmät voivat olla keskenään sopimattomia.
Kosmetologi osana ihotaudin hoitoa
Kosmetologi voi osallistua ihotaudin hoitoon erityisesti täydentävän hoidon kautta. Kosmetiikan käyttö jatkuu tyypillisesti myös ihotaudin oireillessa ja oikeiden tuotteiden valintaan on hyvä saada apua ammattilaiselta. Pahimmillaan kosmetiikan ja väärien ihonhoitomenetelmien käyttö voi pahentaa ihotaudin oireita. Parhaimmillaan kosmetiikka puolestaan auttaa pidentämään ihotaudin remissiovaiheita ja tukee ihon luonnollista suojamekanismia.
Lisäksi kosmetologin tarjoamat hoitomenetelmät voivat tuoda helpotusta ihotaudin oireiden kanssa painimiseen. Ihotautien hoitoon osallistuminen vaatii myös kauneudenhoitoalan ammattilaiselta vahvaa erityisosaamista, sillä ihotauteihin liittyy lukuisia erityispiirteitä, jotka on otettava hoidossa huomioon. Onneksi alaltamme löytyy lukuisia asiantuntijoita, joiden puoleen voi kääntyä lisätuen tarpeessa.
Ihotaudit ovat hyvin raskaita ja voimakkaasti elämänlaatuun vaikuttavia sairauksia. Onkin tärkeää muistaa, että niiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Avun piiriin kannattaa hakeutua mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Alussa ei tarvitse liikaa miettiä sitä, kenen puoleen kääntyä, sillä esimerkiksi kauneudenhoitoalan ammattilainen ohjaa tarvittaessa eteenpäin lääkäriin. Lisäksi Suomessa toimii moni vertaistukea ja lisätietoa tarjoava yhdistys, kuten…
Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
Ihanaa alkanutta kesää!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ps. Auringon säteily on taas hyvin voimakasta, joten muistathan suojata ihosi hyvin! Auringon säteilyn vaikutuksista ihoon löydät paljon tietoa aiemmista julkaisuistamme, mm.
Ihon ikääntyminen
Kaunista ihoa pidetään yhteiskunnassamme terveyden ja hyvinvoinnin merkkinä. Sen vuoksi tavoittelemmekin tasaista ja kaunista ihoa monin eri tavoin. Epätoivottuihin ihon muutoksiin kuuluvat muutosten, kuten epäpuhtauksien ja tulehdusten lisäksi ikääntymismuutokset, kuten rypyt ja juonteet. Pyrimme ehkäisemään ja häivyttämään ikääntymismuutoksia esimerkiksi erilaisten kosmetiikkatuotteiden ja hoitomenetelmien avulla. Ymmärtääkseen eri hoitomenetelmien ja kosmetiikkatuotteiden vaikutuksia, on meidän tärkeä ymmärtää myös sitä, mitä ihossa ikääntymisen yhteydessä tapahtuu. Muutosten taustalla vaikuttavat erilaiset biologiset prosessit, jotka tulee huomioida myös hoidossa.
Miksi iho ikääntyy?
Iho ikääntyy, kuten kaikki muutkin kudokset. Ihon ikääntymiseen vaikuttaa kuitenkin yksi erityispiirre, ympäristötekijät. Elämämme aikana ihomme altistuu lukuisille ympäristötekijöille aina auringon säteilystä erilaisiin sääolosuhteisiin, ilmansaasteisiin ja muihin ihoon vaikuttaviin tekijöihin. Nämä erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat ihon rakenteeseen ja toimintaan monin eri tavoin, ja voivat lisätä tai kiihdyttää ihon ikääntymismuutoksia. Hyvänä ja varmasti kaikille tuttuna esimerkkinä toimii auringon UV-säteily, joka tunnetaan ehkä merkittävämpänä ihon ennenaikaista ikääntymistä aiheuttavana ympäristötekijänä.
Ikääntyneen ihon tunnusmerkkejä:
rypyt ja juonteet
pigenttihäiriöit ja epätasainen pigmentaatio
kellertävä ihon väri
veltostunut iho
ohut ja kuiva iho
alentunut toimintakyky
lisääntynyt herkkyys ulkoisille vaurioille
Ikääntyneen ihon rakenne
Ihon rakenne ja toiminta muuttuu paljon kudoksen ikääntyessä. Muutoksia voidaan havaita kaikissa ihon kerroksissa ja muutosten yhteisvaikutuksesta muodostuu ikääntyneelle iholle tyypillisiä ominaispiirteitä, kuten ryppyjä, juonteita ja ihon veltostumista.
Epidermiksessä, eli ihon ylimmässä kerroksessa ihon läpäisyesteen rakenne muuttuu ikääntymisen myötä. Taustalla on läpäisyesteelle tärkeiden rasva-aineiden, eli lipidien määrän väheneminen. Lipidimäärän vähenemisen seurauksena ihosta pääsee haihtumaan normaalia enemmän vettä ja iho kuivuu. Lisäksi ihon ylimmässä kerroksessa sijaitsevien melanosyyttien, eli pigmenttisolujen toiminta muuttuu, joka voi aiheuttaa epätasaista pigmentaatiota ja pigmenttihäiriöitä.
Epidermiksen alla sijaitsevassa dermiksessä tapahtuu vastaavasti paljon kudoksen ikääntyessä. Dermiksessä sijaitsevat ihon rakenteelle ja toiminnalle tärkeät proteiinit, kollageeni ja elastiini, jotka tuovat iholle joustavuutta ja mekaanista vahvuutta. Kollageenin ja elastiinin määrä, rakenne ja järjestäytyminen dermiksessä muuttuu ihon ikääntyessä, aiheuttaen muun muassa ryppyjen ja juonteiden synnyn sekä ihon veltostumisen. Proteiinien muutosten seurauksena iho on myös herkempi ulkoisille vaurioille. Lisäksi dermiksessä oleva runsas verisuonitus vähenee ja verisuonet heikentyvät, aiheuttaen haavan paranemisen hidastumista ja lisäten mustelmaherkkyyttä.
Edellä mainittujen muutosten lisäksi talia ihon pinnalle tuottavat talirauhaset kasvavat ja alkavat kuultaa ohuen ihon läpi, aiheuttaen ihon kellertävän sävyn. Lisäksi kaikki ihon kerrokset ohenevat. Ihon rakenteessa tapahtuu siis ikääntymisen myötä paljon.
Ikääntymismuustosten ennaltaehkäisy
Ikääntymismuutosten hoidossa ehdottomasti tärkeimpänä tekijänä pidetään ennaltaehkäisyä. Ennaltaehkäisyyn luetaan tiettyjen ikääntymismuutoksia lisäävien tekijöiden välttämistä sekä terveellisistä elämäntavoista huolehtimista.
Ihon ennenaikaista ikääntymistä aiheuttaa erityisesti auringon säteily, jonka vuoksi huolellinen aurinkosuojaus on avainasemassa ikääntymismuutosten ehkäisyssä. Liiallisen aurinkoaltistuksen aiheuttamaa ennenaikaista ikääntymistä kutsutaan valovanhenemiseksi. Liiallisen aurinkoaltistuksen seurauksena ihossa tapahtuu runsaasti soluvaurioita ja dermiksen proteiinien, kollageenin ja elastiinin rappeutumista. Muutosten seurauksena ihon väri voi muuttua voimakkaan kellertäväksi ja ihon pinta vahamaiseksi. Lisäksi syvät rypyt, pigmenttihäiriöt ja teleangiektasiat ovat yleisiä muutoksia valovanheneella iholla.
UV-säteily lisää solussa reaktiivisten happimolekyylien, eli vapaiden happiradikaalien määrää. Solu pystyy suojautumaan näiltä reaktiivisilta molekyyleiltä jonkin verran itse, mutta määrän kohotessa liian suureksi, eivät solun omat suojamekanismit enää riitä. Tällöin muodostuu tila, jota kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi.
Auringon säteilyn lisäksi myös muut tekijät, kuten alkoholi ja tupakka kiihdyttävät ihon ikääntymistä. Tupakointia pidetään yhtenä merkittävimmistä ikääntymismuutoksia kiihdyttävistä tekijöistä. Tupakointi vaikuttaa ihoon monella tapaa, muun muassa vähentäen kollageenin muodostumista ja aiheuttaen elastiinin epänormaalia pakkautumista. Tupakoinnin seurauksena ihon sävy muuttuu sameaksi ja harmaaksi ja iholla voidaan havaita enemmän ryppyjä.
Ikääntymismuutosten ennaltaehkäisyssä pidetään tärkeänä terveellisiä elämäntapoja, ihon kosteuttamista sekä huolellista aurinkosuojausta. Täysin ihon ikääntymistä ne eivät kuitenkaan estä, sillä kuten sanottu, kyse on kudokselle täysin luonnollisesta prosessista.
Anti-age kosmetiikka
Kauppojen hyllyt ovat täynnä anti-age kosmetiikkaa, joiden luvataan poistavan ikääntymismuutoksia tehokkaasti. Tuotteita löytyy laajasti aina tehotiivisteistä naamioihin ja hoitovoiteisiin. Tyypillisesti nämä tuotteet sisältävät jotain raaka-ainetta tai raaka-aineiden yhdistelmää, jonka on havaittu vaikuttavan ihon ikääntymiseen esimerkiksi kiihdyttämällä kollageenin muodostusta ihossa. Itse asiassa tänä päivänä tunnemmekin useitakin raaka-aineita, joiden teho ikääntymismuutosten hoidossa on voitu todistaa niin in vitro, kuin in vivo tutkimuksissa. Näistä esimerkkeinä toimivat retinoidit ja antioksidantit.
Esimerkkejä anti-age kosmetiikan raaka-aineista:
Retinoidit
Alfahydroksihapot
L-askorbiinihappo
E-vitamiini
Ubikinoni
B3
Vaikka yksittäisten raaka-aineiden tuloksista on olemassa näyttöä, samaa ei voida sanoa valmiista kosmetiikkatuotteista. Kosmetiikkavalmisteita ei tästä syystä pidetäkään kovinkaan merkittävinä ihon ikääntymismuutoksia vähentävinä tekijöinä, vaikka ne auttavat ylläpitämään ihon hyvää kuntoa ja sitä kautta auttavat pitämään ihon pinnan tasaisena ja kauniina.
Muut hoitomenetelmät
Kosmeettisten valmisteiden lisäksi markkinoilla on lukuisia tehokkaampina pidettyjä menetelmiä, joiden avulla ikääntymismuutoksia häivytetään. Esimerkiksi esteettinen kirurgia on yleistä ja tehokasta ja kirurgiset toimenpiteet, kuten laskeutuneiden silmäluomien kohotusleikkaukset ovat tänä päivänä hyvinkin tyypillisiä. Myös erilaiset pistoshoidot ja muut menetelmät pitävät suosionsa.
Ikääntymismuutoksia voidaan hoitaa myös niin kutsuttujen ei-invasiivisten hoitomenetelmien avulla. Tällöin puhutaan muista menetelmistä, kuin kirurgisista menetelmistä. Ei-invasiiviset hoitomenetelmät ovat hyvin suosittuja, sillä niiden toipumisaika on usein lyhyempi, mutta tulokset hyviä.
Erilaisia ikääntymismuutosten hoitomenetelmiä
Erilaisia ikääntymismuutosten hoitomenetelmiä
kemialliset kuorinnat ja muut voimakkaat kuorinnat: eri voimakkuuksia: pinnalliset, keskisyvät ja syvät kuorinnat. Kiihdyttävät solujakautumsta ja vaikuttavat ihon vesi- ja kollageenipitoisuuteen.
valo- ja laserhoidot: uudistavat ihoa, kiinteyttävät, myös syvien ryppyjen häivyttäminen. Teho riippuu käytettävästä laitteesta ja menetelmästä
radiofrekvenssi: kiihdyttää kollageenisynteesiä ihossa, pidetään tehokkaana ja turvallisena hoitomenetelmänä
ultraääni: mikrohieroo kudosta ja kiihdyttää ihon uusiutumista
mikroneulaus: kiihdyttää ihon uusiutumista ja luonnollista haavan paranemisprosessia
muut ihoa uudistavat menetelmät
Sopiva hoitomenetelmä valitaan yksilöllisesti ihon kunnon ja asiakkaan toiveiden mukaan. Jotkin menetelmät, kuten syvät kemialliset kuorinnat ovat vain lääkärin tai terveydenhoitoalan ammattilaisten tekemiä. Moni menetelmä vaatii myös useamman hoitokerran tulosten saavuttamiseksi.
Lopuksi
Ihon ikääntymismuutosten hoitoon on olemassa lukuisia vaihtoehtoja, joskin kaikkien menetelmien tehosta ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä. Ikävä kyllä erityisesti ihon ikääntymismuutosten hoitoon suunnattujen tuotteiden markkinointi on välillä harhaanjohtavaa. Koska kysyntää riittää, etsitään ihon ikääntymismuutosten ehkäisyyn jatkuvasti uusia menetelmiä. Esimerkiksi probioottien vaikutuksia ikääntymismuutosten ehkäisyyn tutkitaan aktiivisesti. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin anti-age hoito kehittyy uuden tutkimustiedon myötä.
Hyvänä nyrkkisääntönä ikääntymismuutosten hoidossa on hyvä muistaa ennaltaehkäisyn rooli ja suojata ihoa hyvin auringolta ja huolehtia terveellisistä elämäntavoista. Sopivien tuotteiden ja hoitomenetelmien valinnassa on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, joka ottaa suosituksissa huomioon yksilöllisesti ihosi tarpeet.
Ihanaa toukokuun alkua!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kosmeettinen selluliitti
Kosmeettinen selluliitti on erityisesti naisväestössä hyvin laajasti esiintyvä iho-ongelma. On arvioitu, että kosmeettista selluliittia esiintyisi yli 80 %:lla murrosiän ohittaneista naisista. Luku kuvaa hyvin selluliitin yleisyyttä. Vaikka kosmeettinen selluliitti on kovin yleinen vaiva, pidetään sitä epäesteettisenä ja siitä pyritään pääsemään eroon lukuisin keinoin. Selluliitin hoitoon onkin kehitetty lukuisia erilaisia hoitomenetelmiä ja -tuotteita. Tässä blogijulkaisussa tutustumme tarkemmin selluliitin syntymekanismeihin sekä eri mahdollisuuksiin sen hoidossa.
Mitä selluliitti on?
Selluliittia kutsutaan myös appelsiini-ihoksi. Nimityksen taustalla on ihomuutoksen ulkonäkö, sillä ihoalueen kuopat muistuttavat hieman appelsiinin kuorta. Selluliittia esiintyy tyypillisesti pakaroiden ja reisien alueella. Toisin kun joskus luullaan, selluliitti ei ole seurausta ylipainolle vaan sitä esiintyy valtaosalla naisista painosta riippumatta. Selluliitin voimakkuus vaihtelee eri henkilöiden välillä. Joillain selluliitti havaitaan vaan puristaessa ihoa, kun taas osalla se on näkyvissä koko ajan.
Selluliitti ei ole vaarallista, mutta sitä pidetään epäesteettisenä. Sen vuoksi moni pyrkii poistamaan selluliittia erilaisten menetelmien avulla. Markkinoilla onkin laaja valikoima selluliitin hoitoon tarkoitettuja tuotteita ja menetelmiä.
Miksi selluliittia muodostuu?
Selluliitin muodostumisen tarkkaa syytä ei vielä tunneta. Taustalla uskotaan vaikuttavan monen tekijän yhteisvaikutus aina elintavoista geeniperimään asti. Koska selluliitti koskettaa pääasiassa naisväestöä, epäillään myös naissukuhormonin näyttelevän suurta roolia selluliitin muodostumisessa.
Selluliitti liittyy rasvakudokseen ja sen rakenteen ja toiminnan muutoksiin. Rasvakudoksessa pääasiallisen solutyypin muodostavat rasvasolut, joissa rasvaa säilötään lipidipisaroihin pakattuna energiatuotantoa varten. Rasvasolut jakautuvat kudoksessa lohkoihin, joita kutsutaan lobuloiksi. Rasvasolujen jakautuminen lobuloihin tapahtuu sidekudossäikeistä muodostuneiden sidekudosjuosteiden, septojen avulla.
Selluliitti-iholla on havaittu muutoksia sekä rasvasolujen koossa, että septojen järjestäytymisessä, pituudessa, määrässä ja paksuudessa. Miehillä septojen on havaittu asettuvan rasvakudoksessa noin 45 asteen kulmaan, jolloin ne muodostavat ristikkäisen verkon. Naisilla puolestaan septat asettuvat kohtisuoraan ihon kanssa. Tämän eroavaisuuden uskotaan selittävän ainakin osittain sitä, miksi naisilla esiintyy enemmän selluliittia kuin miehillä.
Septojen asettautumisen lisäksi niitä on havaittu olevan selluliitti-iholla vähemmän ja niitä muodostavien sidekudossäikeiden epäillään lyhenevän ja vetäytyvän, jonka seurauksena selluliitin iho-oireet muodostuvat. Muutosten septoissa epäillään liittyvän naissukuhormoniin. Nämä useat poikkeavuudet septojen määrässä, asettautumisessa ja paksuudessa ovat vahvistaneet tutkijoiden käsitystä siitä, että niillä on merkittävä rooli selluliitin muodostumisessa.
Selluliitin hoito
Selluliitin taustatekijöitä tunnetaan vielä varsin huonosti, joka näkyy myös selluliitin hoidossa. Selluliitin hoitoon on olemassa lukuisia erilaisia menetelmiä, mutta menetelmien tuloksista ja tulosten kestosta ei ole vielä kovinkaan paljon näyttöä. Yleisimpiin hoitomenetelmiin kuuluvat eräät pinnalliset hoitotuotteet sekä erilaiset laitehoidot.
Pinnalliset hoitomenetelmät
metyyliksantiinit
retinoidit
voimakas, aktivoiva hieronta
Pinnallisissa hoitotuotteissa käytetään tyypillisesti metyyliksantiineja (esim. kofeiini) ja retinoideja. Molemmista on olemassa lupaavaa näyttöä ja niillä on tutkimuksissa saatu hyviä tuloksia. Tutkimukset ovat kuitenkin olleet lyhytkestoisia ja pienille tutkimusryhmille toteutettuja, jonka vuoksi niiden tuloksia ei voida pitää kovinkaan yleistettävinä. Lisähaasteen muodostaa se, miten vaikuttavat aineet saadaan imeytymään oikeaan paikkaan ja vaikuttamaan siten halutulla tavalla. Pinnallisia hoitotuotteita ei näistä syistä pidetä kovinkaan vakuuttavana hoitokeinona.
Pinnallisten hoitotuotteiden tehoa voidaan pyrkiä parantamaan voimakkaan, aktivoivan hieronnan avulla. Myöskään hieronnan tehon pitkäaikaisvaikutuksista ei ole olemassa näyttöä, vaikka sillä voidaan saada lyhytkestoisia hyviä tuloksia.
Laitehoidot
valo- ja laserhoidot
radiofrekvenssi
akustinen värähtely
muut (mm. imunestekiertoa ja verenkiertoa stimuloivat menetelmät)
Pinnallisten tuotteiden lisäksi selluliitin hoitoon käytetään useita energiaan perustuvia laitteita, kuten laserhoitoja, valohoitoa, radiofrekvenssiä tai akustista värähtelyä. Joidenkin radiofrekvenssilaitteiden kohdalla teho selluliitin hoidossa on voitu todistaa kliinisissä kokeissa, mutta tulokset vaihtelevat voimakkaasti käytettävän laitteen mukaan. Laser- ja valohoidoissa energiaa kuljetetaan dermiksen ja subcutiksen alueelle. Kudoksessa kuljetettu energia lämmittää aluetta paikallisesti, stimuloiden kollageenin uudelleenmuodostumista sekä mikroverenkiertoa.
Markkinoilla on myös lukuisia muita laitteita, joiden avulla selluliittia pyritään poistamaan esimerkiksi vilkastuttamalla alueen imuneste- ja verenkiertoa. Tuloksia voidaan saada myös vastaavien menetelmien avulla, vaikka niidenkin kohdalla näyttö tulosten kestosta on puutteellista.
Voidaan siis todeta, että vaikka erilaisilla laitehoidoilla on saavutettu selluliitin hoidossa lupaavia tuloksia, tulosten kestosta ei ole olemassa näyttöä. Vaikutusten ei näin ollen ajatella olevan kovinkaan pitkäaikaisia.
Lopuksi
Selluliitin hoitoon ei vielä tunneta pitkäkestoisia tuloksia antavaa hoitomenetelmää. Markkinoilla on kuitenkin lukuisia tehokkaina pidettyjä menetelmiä, vaikka niiden antamien tulosten kestosta ei ole ainakaan vielä tieteellistä näyttöä. Myös aktivoivasta hieronnasta sekä pinnallisista hoitomenetelmistä voi saada hetkellistä apua.
Erilaisten ulkoisten hoitomenetelmien lisäksi selluliitin hoidossa on tärkeä huolehtia riittävästä liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta sekä tupakoinnin välttämisestä. Terveelliset elämäntavat auttavat vähentämään selluliitin määrää, mutta eivät poista sitä kokonaan. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa selluliitin hoitoa, sillä esimerkiksi tupakointi voi lisätä selluliitin määrää ja heikentää selluliittihoitojen tuloksia.
Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan mitä mahdollisuuksia kehittyvät teknologiat tulevat tulevaisuudessa tarjoamaan selluliitin hoitoon!
Ihanaa alkukevättä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Iktyoosi
Ihotauteja esiintyy maailmassa paljon. Toiset ihotaudit, kuten akne ja atooppinen ekseema ovat yleisimpiä ja siten myös paremmin tunnettuja, kun taas toiset harvinaisempia. Sairaudesta riippumatta ihotaudit voivat vaikuttaa voimakkaasti sairastuneen mielialaan ja sosiaaliseen sekä henkiseen hyvinvointiin varsinaisten iho-oireiden lisäksi. Siksi onkin hyvin tärkeää jakaa tietoa erilaisista sairauksista, jotta myös ihotauteihin liittyvää häpeää saataisiin vähennettyä tietoisuuden lisäämisen kautta. Tässä kuussa blogimme aiheena on hieman harvinaisempi ihotauti, iktyoosi. Perehdymme julkaisussa iktyoosin eri alaluokkiin, sairauden taustamekanismeihin sekä hoitomenetelmiin.
Kuva: Netmeds.com
Mikä on iktyoosi?
Iktyoosi luokitellaan harvinaisiin ihotauteihin. Aiemmin Suomessa siitä on käytetty nimeä “kalansuomutauti”, sillä iho-oireet muistuttavat hieman kalan suomuja. Iktyoosi on ihon sarveistumisen häiriöistä johtuva perinnöllinen sairaus. Ihon ylimmän kerroksen, epidermiksen solujen sarveistuminen on tärkeässä roolissa ihon läpäisyesteen muodostumisessa ja häiriöt siinä voivat johtaa lukuisiin ihomuutoksiin, kuten voimakkaaseen kuivumiseen ja hilseilyyn. Iktyoosi voidaan jakaa alaluokkiin oireiden ja taustamekanismien perusteella. Oireiden voimakkuus voi vaihdella voimakkaasti hyvin haastavista ja jopa hengenvaarallisista oireista huomattavasti lievempiin ja helppohoitoisiin oireisiin.
Iktyoosin taustalla on tunnistettu yli 50 erilaista geenimutaatiota. Kaikkiin sen alatyyppeihin kuuluu ihon sarveistumisen häiriö, joka voi aiheutua solujen poishilseilyn häiriintymisestä, keratiinisynteesin häiriintymisestä, sarveissolukerroksen muodostumisen häiriöistä tai sarveissolukerroksen lipidien, eli rasva-aineiden järjestäytymisen häiriintymisestä. Eri taustatekijät johtavat samankaltaisiin oireisiin, ihon paksuuntumiseen ja suomumaiseen hilseilyyn.
Iktyoosin alaluokat
Iktyoosi voidaan jakaa lukuisiin eri alaluokkiin oirekuvan sekä taustamekanismien perusteella. Alaluokkia on monia ja tässä julkaisussa tutustumme niistä muutamaan.
Ichthyosis vulgaris, eli “tavallinen iktyoosi”
Ichthyosis vulgaris, eli tavallinen iktyoosi on yleisin ja lievin iktyoosin alaluokka. Suomessa sitä esiintyy noin joka 300. - 500. ihmisellä, eli sitä voidaan pitää suhteellisen harvinaisena sairautena. Muiden iktyoosien tavoin, myös tavallinen iktyoosi on perinnöllinen. Vanhemman sairastaessa iktyoosia, on lapsella noin 50 % riski periä sairaus.
Ichtyosis vulgariksen oireisiin kuuluu…
ihon kuivuus
kuiva, jauhomainen hilseily
punoitus
ihorikot
keratosis pilaris olkavarsien ja reisien alueella
kämmenten ja jalkapohjien ihon paksuuntuminen
Tavallinen iktyoosi on usein voimakkaimmillaan lapsilla ja rauhoittuu iän myötä, erityisesti murrosiän jälkeen. Siihen on yhdistetty filaggriiniproteiinin mutaatio, joka vaikuttaa myös osalla atooppista ekseemaa sairastavilla. Onkin suhteellisen yleistä, että samalla henkilöllä on sekä iktyoosi, että atooppinen ekseema. Tärkeä eroavaisuus iktyoosin ja atooppisen ekseeman välillä on se, että iktyoosi ei kutise.
X-kromosominen iktyoosi
X-kromosominen iktyoosi on jo huomattavasti tavallista iktyoosia harvinaisempi. Se koskettaa lähinnä miehiä. X-kromosomisen iktyoosin oireet alkavat jo vastasyntyneellä, jolla ensi oireina on muutaman elinpäivän iässä alkanut ihon hilseily. Oireet kehittyvät hilseilystä suomumaiseksi, usein harmahtavaksi tai tummemmaksi sarveistumisen häiriöksi. X-kromosomisen iktyoosin taustalla vaikuttaa tietty geenimuutos, joka vaikuttaa ihon läpäisyesteen muodostumiseen ja sarveissolukerroksen solujen poishilseilyn häiriintymiseen. Solujen poishilseilyn häiriintymisen seurauksena iho paksuuntuu voimakkaasti.
X-kromosominen iktyoosi on perinnöllinen sairaus. Sen hoidossa tärkeässä roolissa on ihon kosteuttaminen ja pehmittäminen erilaisten pehmittävien ja kevyesti kuorivien aineiden avulla. Hyväksi havaittuja aineita ovat esimerkiksi urea, maitohappo sekä glykolihappo. Aikuisilla X-kromosomisen iktyoosin hoidossa voidaan käyttää myös retinoideja. Erilaisten hoitomenetelmien avulla pyritään hillitsemään oireita, mutta valitettavasti oireet ovat elinikäisiä, vaikka voivatkin helpottaa ajan ja hoidon avulla.
Lamellaarinen iktyoosi
Lamellaarinen iktyoosi kuuluu iktyoosin harvinaisempiin muotoihin. Edellä mainittujen tavoin, myös lamellaarinen iktyoosi on perinnöllinen. Sen oireet alkavat heti vastasyntyneellä. Ensioireena on kireä, kiiltävä, läpinäkyvä kalvo, joka peittää koko vastasyntyneen. Vastasyntynyttä peittävän kolloidikalvon lisäksi oireena saattaa olla silmäluomien ja huulten kääntymistä ulospäin. Kalvo irtoaa ensimmäisten viikkojen aikana. Sen alla koko kehoa peittävät tyypillisesti suurikokoiset ja väriltään tummat suomut. Suomujen koko ja väri vaihtelee sen mukaan, kuinka voimakkaita oireet ovat. Oireisiin liittyy tyypillisesti myös ihon kutina, kipu, jäykkyys ja paksuuntuminen, jotka voivat johtaa muihin haasteisiin, kuten liikkuvuuden ja tuntoaistin heikentymiseen. Myös muut komplikaatiot kuten kuulon aleneminen, silmäoireet, kynsimuutokset, kasvun häiriöt sekä lämmönsäätelyn häiriöt ovat mahdollisia. Ymmärrettävästi oireilla on hyvin suuri merkitys sairastuneen elämänlaatuun. Oireita pyritään helpottamaan kosteuttavien, pehmittävien ja miedosti kuorivien aineiden sekä sisäisten lääkitysten avulla.
Autosomaalinen dominantti epidermolyyttinen iktyoosi
Autosomaalinen dominantti epidermolyytinen iktyoosi on muiden iktyoosien tavoin perinnöllinen ja harvinainen ihotauti, jonka taustalla vaikuttaa ihon sarveistumisen häiriö. Myös siinä ensioireet ilmenevät jo vastasyntyneellä. Autosomaalisessa dominantissa epidermolyyttisessä iktyoosissa vastasyntyneelle muodostuu rakkuloita sekä ihon hilseilyä. Rakkulat kehittyvät edelleen kellertäviksi ja rusehtaviksi, paksuuntuneiksi ihoalueiksi. Rakkulamuodostus vähenee jonkin verran ajan kanssa, mutta liikasarveistuminen eli ihon paksuuntuminen pahenee. Tyypillisiin oireilualueisiin luetaan taivealueet, kaula, vatsa ja pakarat. Ihon paksuuntumisen ja rakkuloiden lisäksi oireisiin voi kuulua myös kutina, paha haju, kynsimuutokset sekä infektiot. Autosomaalisen dominantin epidermolyyttisen iktyoosin kohdalla pehmentävistä ja kevyesti kuorivista aineista ei ole hoidossa huomattu olevan juurikaan hyötyä.
Iktyoosin hoito
Eri alaluokkien kuvauksista kävikin jo ilmi itsehoidon merkitys, jonka rooli korostuu erityisesti lievemmin oireilevien iktyoosien kohdalla. Ihoa on tärkeää hoitaa päivittäin kosteuttavilla ja pehmittävillä sekä lievästi ihon pintaa kuorivilla hoitovoiteilla. Tyypillisesti kotihoidossa käytetään perusvoiteita tai muita vastaavia hoitovoiteita. Esimerkiksi ureaa sisältäviä hoitovoiteita pidetään hyvänä vaihtoehtona hoidossa. Lääkäri määrää itsehoidon ohelle tarvittaessa sisäisesti tai ulkoisesti käytettäviä lääkehoitoja. Osalla iktyoosia saattaa helpottaa auringon UV-säteily, joskaan ei kaikilla.
Koska kuluneiden vuosien aikana olemme oppineet iktyoosin synty- ja taustamekanismeista paljon, on myös hoitomenetelmien kohdalla odotettavissa kehitystä. Kiinnostavana ja potentiaalisena hoitolinjana pidetään biologisia lääkkeitä, joiden käytön uskotaan lisääntyvän iktyoosin hoidossa tulevina vuosina. Lupaavia näyttöjä biologisista lääkkeistä iktyoosin hoidossa on saatu.
Lopuksi
Vaikka iktyoosi onkin harvinaisempi ihotauti, voi sillä olla hyvin laaja-alaisia vaikutuksia sairastuneen elämään. Lievempien oireiden kohdalla on tärkeää muistaa ihon päivittäinen hoito ja haastavimmissa oireissa kääntyä ihotautilääkärin puoleen mahdollisten lääkinnällisten hoitolinjojen kartoittamiseksi. Suomessa toimii lisäksi Iktyoosiyhdistys Ry, josta saa arvokasta vertaistukea iktyoosiin. Vertaistuen merkitys ihotautien kohdalla on hyvin tärkeää, joten kannattaa ehdottomasti tutustua järjestöjen toimintaan ja osallistua erilaisiin vertaistuellisiin tapahtumiin.
Iktyoosi ei lievemmissä muodoissa estä kosmetologilla käyntiä, joskin ammattilainen huomioi aina ihon sarveistumisen häiriöitymisen valitesaan tuotteita ja hoitomenetelmiä. Ennen hoidon aloitusta käymme yhdessä läpi oireilun historiaa ja sitä, miten ihonhoitotuotteet ovat aiemmin vaikuttaneet ihoon. Autamme lisäksi ihon kotihoidossa sopivien tuotteiden valinnassa ja hoitorutiinin suunnittelussa.
Voit aina olla meihin yhteydessä, mikäli kaipaat apua ihonhoitoon liittyvissä teemoissa tai mietit kosmetologille tulemista, mutta ajatus vielä jännittää. Otamme aina huomioon yksilöllisesti ihosi, aiemman hoitohistorian, mahdolliset lääkinnälliset hoidot sekä ennen kaikkea Sinun tarpeesi ja toiveesi. Älä siis jää ihosi kanssa yksin <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Haavan paraneminen ja arvet
Helmikuussa blogimme puolella käsitellään tärkeää aihetta, joka on meille kaikille varmasti tuttu. Aiheenamme on nimittäin haavan paraneminen ja ihon arpeutuminen. Jokainen meistä on elämänsä aikana enemmän tai vähemmän kolhinut itseään ja saanut ihovaurioita, haavoja. Tässä julkaisussa tutustumme siihen, miten haavan paraneminen tapahtuu ja miten prosessia on mahdollista tukea. Lisäksi käymme läpi arpien hoitoon olemassa olevia erilaisia hoitomenetelmiä. Antoisia lukuhetkiä!
Ihovaurion korjaus - miten haava paranee?
Ihollamme on lukuisia elimistön hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tehtäviä. Yksi näistä tehtävistä on elimistön suojaaminen ympäristötekijöiltä. Iho muodostaa mekaanisen esteen ympäristön ja elimistön välillä, estäen näin ympäristön haittatekijöiden, kuten mikrobien pääsyn elimistöön.
Iskut, naarmut, viillot ja muut vastaavat osumat rikkovat ihon ja aiheuttavat ihovaurion, eli haavan. Jotta iho pystyy turvaamaan suojaustehtävänsä, on sen kyettävä korjaamaan vaurio mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi haavan paraneminen onkin pitkälle kehittynyt prosessi, johon osallistuu moni tekijä, kuten tulehdus, solujakautuminen ja sidekudoksen muodostuminen.
Haavan paraneminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen, hemostaasiin, tulehdukseen, proliferaatioon sekä haavan kypsymiseen.
Vaihe 1: Hemostaasi
Haavan paranemisen ensimmäisessä vaiheessa, hemostaasissa ihovaurion alueelle muodostuu hyytymä. Hyytymän muodostumiseen osallistuvat pääsääntöisesti verihiutaleet ja -solut sekä säikeinen valkuaisaine nimeltään fibriini, jotka yhdessä muodostavat hyytymän ja sulkevat haavan. Haavan sulkemisen lisäksi hyytymä suojaa aluetta mikrobeilta, auttaa varastoimaan vaurioalueelle myöhemmissä vaiheissa tarvittavia kasvutekijöitä ja toimii alueelle kulkeutuvien leukosyyttien ja fibroblastien kiinnityspintana.
Vaihe 2: Tulehdus
Hemostaasin jälkeen haavan paraneminen etenee seuraavaan vaiheeseen, tulehdukseen. Tulehdus alkaa muutamassa tunnissa ihovaurion syntymisen jälkeen, muun muassa vaurioituneiden solujen vapauttamien kasvutekijöiden sekä sytokiinien vaikutuksesta. Tulehduksen tärkeänä tehtävänä on suojata ja puhdistaa haava-aluetta. Tulehdusvaihe kestää noin kolme päivää.
Vaihe 3: Proliferaatio
Tulehduksessa tulehdussolut vapauttavat kemokiineja ja sytokiineja, jotka aktivoivat haavan paranemisen kolmannen vaiheen, proliferaation. Proliferaatio voi viedä jopa viikkoja ja se koostuu useista eri vaiheesta.
Alussa haava-alue peitetään, jonka jälkeen sinne aletaan muodostaa väliaikaista sidekudosta. Myös vaurioituneen alueen verisuonia uudismuodostetaan, jotta ravinteiden kuljetus alueelle saataisiin palautettua. Verisuonten uudismuodostus on merkittävässä roolissa alueen paranemisen kannalta ja sitä säädelläänkin tarkasti. Kaiken muun lisäksi proliferaatiovaiheessa tärkeitä soluväliaineen materiaaleja tuottavien solujen, fibroblastien lisääntymistä kiihdytetään.
Vaihe 4: Uudelleen muodostuminen / haavan kypsymisvaihe
Proliferaation jälkeen haavan paraneminen etenee neljänteen vaiheeseen, uudelleen muodostumiseen, joka voi kestää jopa vuoden ajan. Uudelleen muodostumisessa vaurioituneelle ihoalueelle tuotetaan muun muassa tyypin 1 kollageenia ja elastiinia. Säikeet järjestäytyvät alueelle niin, että ne muodostavat lujaan rakenteen, arven.
Arpi on ihohaavan seuraus, eli sen muodostuminen haava-alueelle on täysin normaalia. Muodostunut arpikudos ei kuitenkaan vastaa rakenteeltaan, eikä toiminnaltaan alkuperäistä kudosta.
Mikäli haavan paraneminen häiriintyy, voi seurauksena olla liiallisen arpikudoksen muodostuminen. Arven liikakasvua esiintyy harvemmin pinnallisten haavojen paranemisen seurauksena, vaan niitä tavataan tyypillisesti syvempien haavojen kohdalla. Arven liikakasvuun luetaan hypertrofinen arpi sekä keloidi. Nämä kaksi sekoittuvat helposti toisiinsa, mutta niiden erottaminen on tärkeää oikeiden hoitomenetelmien valinnan kannalta. Arven liikakasvulla voi olla merkittäviä esteettisiä, toiminnallisia sekä elämänlaatua heikentäviä vaikutuksia.
Hypertrofinen arpi
muodostuu haava-alueelle
kiinteä, kohonnut muutos
syntyy nopeasti, 1-3 kuukaudessa
Keloidi
muodostuu haava-aluetta ympäröivälle alueelle
syntyy hitaasti (jopa vuosia)
yleisiä esiintymisalueita ovat kaula, rintakehä, hartiat, yläselkä, alavatsa ja korvalehdet
Arven liikakasvun taustamekanismeja tunnetaan vielä huonosti. Vallitsevan käsityksen mukaan taustalla vaikuttaa dermiksen tulehdusreaktio, jonka vuoksi vaurioalueelle vaeltaa runsaasti tulehdussoluja sekä fibroblast soluja. Runsaan tulehdussolujen ja fibroblastien määrän uskotaan aiheuttavan kiihtynyttä kollageenin ja uudisverisuonten muodostusta. Keloiditaipumuksen on huomattu olevan perinnöllinen, mutta yksittäisiä geenimuutoksia ei ole tunnistettu
Arpien hoito
Kuten sanottu, arvet voivat aiheuttaa kantajalleen merkittävää esteettistä ja toiminnallista haittaa sekä heikentää elämänlaatua. Niiden hoitoon onkin kehitetty runsaasti erilaisia hoitomenetelmiä, joskin monenkaan menetelmän vaikutuksia ei ole pystytty todistamaan tutkimuksissa. Arven liikakasvun hoidossa on hyvä kääntyä terveydenhuollon ammattilaisen puoleen, sillä niiden hoito on vaativaa ja yksilöllistä. Arven liikakasvua hoidetaan mieluiten erikoissairaanhoidon puolella.
Niin sanottujen tavallisten arpien hoitoon käytettyjen menetelmien teho perustuu tyypillisesti siihen, että ihoalueelle aiheutetaan kontrolloitu vaurio, joka johtaa kollageenisynteesin lisääntymiseen. Kontrolloidun vaurion tekeminen auttaa uudistamaan aluetta ja sitä kautta häivyttämään arpia.
Voimakkaammat arpihoidot, kuten dermabraasiot sekä keskisyvät ja syvät kemialliset kuorinnat ovat lääkärin tekemiä. Kosmetologit tekevät miedompia käsittelyitä muun muassa kemiallisilla kuorinnoilla, mikroneulauksella sekä muilla menetelmillä. Myös uudet laserteknologiat ovat laajentaneet arpien hoidon mahdollisuuksia paljon.
Erilaisia menetelmiä on siis lukuisia ja sopiva hoitomenetelmä valitaan aina yhdessä ammattilaisen kanssa. Hoitoon vaikuttaa nimittäin moni yksilöllinen tekijä, kuten arven koko, syvyys, sijainti, lääkitykset ja sairaudet ja ihon väri.
Yleisiä arpihoitoja
laser
kemialliset kuorinnat
dermabraasiot
silikonigeelit ja -levyt
painetekstiilihoito
laserhoito
timanttihionta
mikroneulaus
Arpien itsehoito ja ehkäisy
Tuoreiden arpien hoidossa on hyvä muistaa kaksi vaihetta:
Huolellinen ja riittävä kosteutus
Aurinkosuojaus
Arven kypsymistä tuetaan kosteuttamalla ihoa runsaasti useamman kerran päivässä. Voidetta levitetään reilu kerros hierovin liikkein. Lisäksi arpi on tärkeä suojata auringolta huolellisesti, sillä ihoalueen suojamekanismit eivät toimi normaalisti. Itsehoidon pääasiallisena tarkoituksena on tukea vaurioituneen ihoalueen paranemisprosessia.
Syvempien haavojen ja palovammojen hoitoon saat aina yksilölliset ja perusteelliset ohjeet terveydenhuollon hoitohenkilökunnalta. Näitä ohjeita on syytä noudattaa huolellisesti, jotta ihoalue arpeutuisi mahdollisimman siististi. Esimerkiksi palovammojen ja muiden suurempien arpien hoidossa tukena on monesti toimintaterapeutti, joka suunnittelee ja neuvoo itsehoidon kanssa.
Jo olemassa olevien arpien hoitoon löytyy kosmetiikkamarkkinoilta paljon tuotteita, joiden luvataan parantavan arven ulkonäköä ja ehkäisevän arpien muodostumista. Ikävä kyllä väittämien tueksi on olemassa vain vähän kliinistä dataa, eikä väittämiä pidetä kovinkaan vakuuttavina. Kosmetiikan vaikutuksia arven paranemiseen on haastava tutkia, sillä paranemiseen vaikuttaa niin moni tekijä, että yksin kosmetiikkatuotteen vaikutuksia on vaikea arvioida.
Arpien hoitoon liittyviin kosmetiikkaväittämiin kannattaa siis suhtautua varauksella. Parhaana mahdollisena hoitona pidetään arpien ennaltaehkäisyä. Tämän vuoksi esimerkiksi aknen hoidossa olisi tärkeä puuttua oireisiin mahdollisimman nopeasti.
Lopuksi
Muista, että voit aina konsultoida ammattilaista, mikäli arvet ja niiden hoito mietityttää. Kaikki ihon parissa toimivat ammattilaiset auttavat mielellään ja ohjaavat eteenpäin, mikäli eivät itse kykene tarjoamaan apua. Älä siis jää huolesi kanssa yksin!
Ihanaa helmikuuta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Keratosis pilaris
Ihanaa alkanutta vuotta 2023! Vuosi 2023 tuo mukanaan paljon uutta myös meille Kauneushoitola Islaan. Tänään lanseerasimme jo liki kaksi vuotta työn alla olleen, kauneudenhoitoalan ammattilaisille suunnatun täydennyskoulutusalustan, Isla Educationin. Isla Education tarjoaa kauneudenhoitoalan ammattilaiselle mahdollisuuden kehittää ammatillista osaamistaan tutkittuun tietoon perustuvissa koulutuksissa. Lisää Isla Educationista voit lukea täältä.
Vaikka kaikkea uutta tapahtuukin, pysyvät kuukausittaiset blogijulkaisumme osana arkeamme. Tammikuussa käsittelemme hyvin monia koskettavaa ihotautia, keratosis pilarista. Tulevan vuoden aikana tulemme käsittelemään myös monia muita ihotauteja, joista osa saattaa olla suuremmalle yleisölle vielä vieraita. Lisäksi syvennymme eri ihonhoidon teemoihin ja uusiin löytöihin jo tutuksi tulleiden ihotautien parissa. Muistathan, että voit aina myös lähettää meille aihetoiveita esimerkiksi sosiaalisen median kanaviemme kautta.
Keratosis pilaris - mikä se on?
Keratosis pilaris tunnetaan Suomessa myös nimellä sarveistapit. Kyseessä on hyvin yleinen häiriö, joka oireilee tyypillisesti olkavarsien ja reisien alueella. Oireet vaihtelevat alatyypin mukaan, mutta tyypillinen oire on karvatupen poikkeuksellisen sarveistumisen aiheuttamat pienet, karheat tukkeumat. Sarveistappi onkin hyvin kuvaava nimi muutoksille. Iho tuntuu alueella karheammalta ja sarveistapit erottavat kosketettaessa selvästi. Oireet eivät ole vaarallisia, mutta muutamalla prosentilla ne ovat häiritsevän voimakkaita. Sarveistumisen lisäksi keratosis pilarikseen liittyy tyypillisesti eryteema, eli epänormaali punoitus.
Ihomuutosten taustalla vaikuttaa keratinosoitumisen häiriö, jonka seurauksena karvatupen tiehyet, eli ulostuloaukot tukkeutuvat. Olkavarsien ja reisien lisäksi oirealueena voi olla myös jokin muu alue, kuten kasvot. Keratosis pilaris puhkeaa tyypillisesti ensimmäisen kahdenkymmenen elinvuoden aikana ja voimistuu murrosiässä. Monella oireet helpottavat tai jopa häviävät täysin murrosiän jälkeen, kun taas osalla oireet jatkuvat tai voimistuvat.
Taustamekanismit
Keratosis pilariksen synty- tai taustamekanismeja ei vielä tunneta täysin. Sen on havaittu olevan perinnöllinen, vaikka yksittäisiä geenimutaatioita ei vielä olla kyetty liittämään muutoksiin. Myös yhteys atooppiseen ekseemaan, iktyoosiin sekä kuivaihoisuuteen on tehty. Atooppisen ekseeman vuoksi ihon sarveistumiseen liittyvän proteiinin, filaggriiniproteiinin on epäilty liittyvän myös keratosis pilarikseen. Filaggriini on yksi epidermiksen merkittävistä rakenneproteiineista ja sen mutaatiot aiheuttavat ihon läpäisyesteen heikentymistä.
Atooppisessa ekseemassa osalla potilaista on havaittu kyseisen proteiinin muutoksia, jonka seurauksena ihon sarveistuminen on häiriöitynyt. Kuten atooppisessa ekseemassa, myös keratosis pilariksessa kuitenkin vain osalla potilaista on havaittu filaggriiniproteiinin mutaatioita. Filaggriiniproteiini ei siis selitä muutoksia kaikilla potilailla.
Atooppisen ekseeman, iktyoosin ja kuivaihoisuuden lisäksi myös muita korrelaatioita on havaittu. Oireiden pahenemiseen on voitu liittää ylipaino, diabetes, raskaus, menopaussi sekä A-vitamiinin puutos. Lisäksi alhainen ilmankosteus pahentaa monella oireita.
Dataa sekä jo olemassa olevan datan kriittistä analyysiä on vielä liian vähän, jotta keratosis pilariksen syntymekanismeista, taustatekijöistä tai yhteyksistä muihin sairauksiin voitaisiin tehdä vielä vahvoja johtopäätöksiä. Tutkimusten perusteella varmaksi tiedetään vasta se, että kyseessä on talirauhasen ja karvatupen muodostaman yksikön häiriö.
Hoito
Kuten taustamekanismienkin, myös keratosis pilariksen hoidon kohdalla on vielä epävarmuutta, eikä täysin parantavaa hoitomenetelmää tunneta. Tärkeänä osana hoitoa pidetään ihon kosteuspitoisuudesta huolehtimista. Kosteutus on tärkeää, sillä ihon kuivumisen on huomattu lisäävän oireita. Ihoa kosteutetaan pehmentävillä hoitovoiteilla, joita levitetään iholle runsaasti aamuin illoin ja aina pesun jälkeen. Kosteutuksen lisäksi oireita voidaan mahdollisesti vähentää keratolyyttisillä aineilla, erilaisilla kuorinnoilla, retinoideilla tai miedoilla pinnallisilla steroideilla.
Ihoa pehmentävät ja kevyesti kuorivat aineet voivat helpottaa sarveistappien määrää ja voimakkuutta, mutta punoitukseen ne eivät vaikuta. Punoituksen hoitoon voidaan käyttää kuuriluontoisesti keskivahvoja kortisonivoiteita tai kalsineuriinin estäjävoiteita. Lääkevoiteista keskustellaan aina hoitavan lääkärin kanssa. Lisäksi kemialliset kuorinnat ja laserhoidot muodostavat potentiaalisen hoitolinjan keratosis pilariksen hoidossa.
Lopuksi
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka keratosis pilaris onkin hyvin yleinen ihohäiriö, siitä tiedetään vielä kovin vähän. Kotihoidossa oireita voi lievittää hyvällä, päivittäisellä kosteutuksella. Moni hyötyy pehmentävistä hoitovoiteista, jotka sisältävät ureaa sekä keratoyyttisiä aineita, kuten salisyylihappoa. Hoitovoidetta tulee levittää aina runsaasti. Lisäksi sarveistuppeja voidaan hoitaa kuorinnan avulla.
Mikäli oireet tuntuvat voimakkaasti häiritseviltä, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Kauneushoitoloissa oireita voidaan hoitaa esimerkiksi kemiallisten kuorintojen avulla, joista voi olla apua myös punoitukseen. Lisäksi kosmetologi voi auttaa sopivien hoitotuotteiden valinnassa. Myös lääkärin puoleen on hyvä kääntyä oireiden häiritessä voimakkaasti, sillä hoidossa voidaan kokeilla reseptivoiteita, kuten keskivahvoja kortisonivoiteita.
Jäämme seuraamaan, mitä uudet tutkimustulokset tulevat meille näyttämään keratosis pilariksesta. Toivon mukaan syntymekanismien parempi tuntemus tulee osoittamaan meille uusia, tehokkaita hoitomenetelmiä jo pian!
Mikäli kaipaat apua keratosis pilariksen hoitoon, älä epäröi olla meihin yhteydessä. Autamme mielellämme! <3
Ihanaa alkuvuotta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
8 myyttiä aknesta
Ihonhoitoon ja kosmetiikan käyttöön liittyy paljon myyttejä ja uskomuksia. Erityisen paljon luotettavuudeltaan kyseenalaisia väittämiä näkee erilaisiin iho-ongelmiin ja -tauteihin liittyen. Joulukuussa käsittelemme blogin puolella hyvin yleiseen ihotautiin, akneen liittyviä uskomuksia ja myyttejä. Julkaisun lähteinä on mm. tunnettujen aknetutkijoiden Zoubouliksen, Katsambasin ja Kligmanin teos “Pathogenesis and Treatment of Acne and Rosacea” sekä ihotautien ihonhoidosta runsaasti julkaisuja kirjoittanut ihotautilääkäri Zoe Draeloksen teos “Cosmeceuticals”.
Akneen, kuten moneen muuhunkin ihotautiin liittyy voimakas epätoivo, jonka vuoksi moni sairastava haluaa kokeilla erilaisia hoitomenetelmiä perinteisen lääkehoidon lisäksi. Vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä on tarjolla runsaasti ja netti pursuaa erilaisia vinkkejä ja niksejä aknen kotihoitoon. Vinkit voivat alkuun kuulostaa hyvin loogisilta, mutta taustalla on tyypillisesti hyvin puutteellinen tai jopa olematon tutkimusnäyttö.
Myytit ja uskomukset elävät tutkimustiedon puutteesta huolimatta sitkeästi niin potilaiden, kuin hoitohenkilökunnankin keskuudessa. Esimerkiksi eräässä Kreikassa toteutetussa tutkimuksessa aknepotilaista jopa 62,3 % epäili aknen aiheuttajana olevan jokin tietty ruokavalio ja 42,4 % oli siinä uskossa, että aknen aiheutti huono hygienia.
Tässä julkaisussa tutustumme seitsemään hyvin yleiseen myyttiin ja käymme läpi niiden taustoja. Suosittelemme lämpimästi lukemaan myös aikaisemmat kirjoituksemme aknesta, jotta saat laajemman käsityksen sairauden monimuotoisuudesta ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä.
Myytti 1: Merkintä “ei komedogeeninen” tai “ei aknegeeninen” tuotteessa kertoo, että tuote ei aiheuta tai pahenna aknea
Markkinointiväittämät ylipäätään ovat haastava aihepiiri. Eri väittämät on helppo ymmärtää väärin, vaikka niitä valvotaankin tarkasti. Juurikin väittämät “ei-komedogeeninen” tai “ei-aknegeeninen” ovat erityisen haastavia, sillä valmistajan ei tarvitse todistaa väitettä. Alunperin kyseiset markkinointiväittämät on kehitetty, jotta saataisiin luotua mielikuva aknea hillitsevästä tai vähentävästä kosmetiikasta. Olen avannut tarkemmin komedogeenisyyden käsitettä blogin puolella talirauhasta käsittelevässä julkaisussa.
Ainesosien komedogeenisyyttä, eli taipumusta lisätä komedojen (musta- ja valkopäiden) määrää iholla on testattu sekä ihmisillä, että eläimillä. Tyypillisesti testaamiseen on käytetty kanin korvaa, sillä sen iho muistuttaa ihmisen ihoa. Kanin korvalla tehtyjä tutkimuksia ei kuitenkaan pidetä kovinkaan luotettavina, sillä ihon rakenne poikkeaa yhteneväisyyksistä huolimatta liikaa ihmisen ihosta. Edes ihmisille tehdyt kokeet eivät aukottomasti todista jonkin aineen olevan komedogeeninen, sillä vaihtelua tuloksissa seuraa jo pelkästään eri laboratorioiden väleillä, yksilöistä ja ihoalueista puhumattakaan.
Tutkimushaasteiden lisäksi markkinointiväittämien kannalta ongelmallista on se, että moni kosmetiikkavalmistaja perustaa väittämät yksittäisten ainesosien testituloksille, valmiin lopputuotteen sijaan. Tämä on hyvin harhaanjohtavaa sillä testaus pitäisi tehdä aina lopputuotteella. Yksittäisen raaka-aineen perusteella esimerkiksi komedogeenisyyttä on mahdotonta arvioida luotettavasti.
“Ei komedogeeninen” ja “ ei aknegeeninen” markkinoinväittämät eivät siis takaa, että tuote ei voisi aiheuttaa tukkeutumista tai akneoireilun pahenemista, eikä niille kannata antaa liikaa painoarvoa tuotevalintoja tehdessä.
Myytti 2: Mineraaliöljy on komedogeeninen, eli se lisää komedojen muodostumista
Mineraaliöljy on hyvin yleinen ainesosa kosmetiikassa. Sen suosio perustuu ainesosan monikäyttöisyyteen sekä edulliseen hintaan. Mineraaliöljyn käyttö on kuitenkin herättänyt paljon keskustelua kuluneina vuosina, juurikin sen potentiaalisen komedogeenisyyden vuoksi. On yleinen myytti, että mineraaliöljy tukkisi ihoa ja lisäisi komedojen muodostumista ja, että sen käyttöä pitäisi ehdottomasti välttää akneiholla. Väite voi aiheuttaa paljon hämmennystä, sillä mineraaliöljyä löytyy monesta kosmetiikkatuotteesta aina apteekin perusvoiteista lähtien.
Mineraaliöljy mainitaan monella “komedogeeniset ainesosat” listalla, joten ei ole ihme, että sen käyttö huolettaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että komedogeenisiä ainesosia kuvaavat listat ovat hyvin vanhoja, eikä niitä enää pidetä kovinkaa suuressa painoarvossa. Ja kuten mainittu, komedogeenisyys tulisi arvioida lopputuotteen, ei yksittäisen ainesosan perusteella. Mineraaliöljyä ei siis tarvitse pelätä sen enempää, kuin muitakaan ainesosia.
Myytti 3: Glykolihappo pienentää ihohuokosten kokoa
Nykypäivänä paljon käytetystä trendiraaka-aineesta, glykolihaposta kuulee ajoittain väittämän, että se pienentäisi ihohuokosten kokoa. Valitettavasti ihohuokosten kokoa ei voida muuttaa kosmetiikan avulla. Sen sijaan huokosia voidaan häivyttää huolehtimalla ihon pinnan pehmeydestä esimerkisi erilaisten kuorivien ainesosien, kuten glykolihapon avulla. Glykolihappo ei siis pienennä huokosia. Vesiliukoisuuden vuoksi sen on vaikea päästä imeytymään huokoseen, jonka vuoksi sen vaikutus kohdistuu lähinnä ihon pintaan.
Rasvaliukoiset hapot, kuten salisyylihappo, puolestaan pääsevät imeytymään rasvaliukoiseen talirauhaseen, mutta nekään eivät kykene vaikuttamaan rauhasen fyysiseen kokoon. On siis tärkeä ymmärtää ero siinä, että rauhasen varsinaista kokoa ei voida kosmetiikalla muuttaa. Sen sijaan voimme keskittyä häivyttämään niitä huolehtimalla ihon pinnan kunnosta.
Myytti 4: Puhtaan ihon saavuttaa vain monimutkaisella ja monivaiheisella ihonhoitorutiinilla
Ihonhoitoon on olemassa lukuisia erilaisia lähestymistapoja aina minimalistisesta “puhdistus ja kosteutus”-hoitorutiinista 20 vaiheiseen rutiiniin. Eri lähestymistapojen kannattajat saattavat suositella voimakkaasti omaa hoitorutiiniaan. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näkee aina ajoittain jonkun väittävän oman hoito-ohjelmansa olevan paras apu aknen hoitoon, koska se on auttanut häntä itseään. Näin ei ikävä kyllä todellisuudessa ole, sillä emme tunne hoitorutiinia, joka olisi kaikille “se oikea”.
20-vaiheinen pitkä ihonhoitorutiini ei siis välttämättä ole yhtään parempi, kuin yksinkertainen rutiini. Itseasiassa se voi joskus olla jopa haitallinen. Esimerkiksi Japanissa ihonhoito on monivaiheista ja sisältää useita tuotteita ja silti japanilaiset ovat kuitenkin kuvanneet tutkimuksissa toistuvasti ihoaan hyvin herkäksi. Lisäksi maassa atooppisen ekseeman määrä on kasvanut dramaattisesti. Vaikka tarkkaa syytä ei vielä varmaksi tiedetä, on eräs hypoteesi se, että runsas kosmetiikan käyttömäärä voisi vaikuttaa asiaan.
Mitä tulee myyttiin puhtaasta ihosta, se ei siis pidä paikkaansa. Ihonhoitorutiini rakennetaan yksilöllisesti, ihon tarpeita kuunnellen.
Myytti 5: Aknen aiheuttaa vääränlainen ruokavalio
Hippokrates sanoi “olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi”. Kuluneen vuosikymmenen ajan ruokavalioon ja sen terveydellisiin vaikutuksiin on kiinnitetty paljon huomiota ja ihmisillä on yleisesti hyvä käsitys ravinnon ja terveyden välisestä yhteydestä. Myös kaupalliset tahot ovat vaikuttaneet voimakkaasti ihmisten käsityksiin ravinnosta.
On hyvin yleinen ajatus, että aknen syy löytyisi ruokavaliosta ja moni kaipaakin lääkäriltä apua juuri ruokavalion korjaamiseen. Tutkimuksissa on yritetty selvittää, minkälainen ruokavalio olisi paras ja erilaisia näkemyksiä on paljon. Valitettavasti vakuuttavat tutkimukset puuttuvat, jotka tukisivat jonkin tietyn ruokavalion auttavan aknen hoidossa.
On havaittu, että aknea esiintyy enemmän moderneissa yhteisöissä, kuin ei-länsimaisissa yhteisöissä. Eräs tutkimusryhmä vietti lähes 30 vuotta hoitaen Inuiitteja, jotka olivat siirtymässä moderniin elämään. Aknea ei esiintynyt alussa kenelläkään hoidettavista, mutta moderniin elämään siirtymisen jälkeen ihotaudin yleisyys nousi samalle tasolle, kuin länsimaissa. Muitakin vastaavia tutkimuksia on. Eräässä tutkimuksessa verrattiin Kenian, Zambian ja Etelä-Afrikan kyliä, ja havaittiin että kyseisillä alueilla esiintyi huomattavasti vähemmän aknea, kuin UK:ssa ja USA:ssa.
Yksi hypoteesi siihen, että ei-länsimaistuneilla alueilla esiintyy vähemmän aknea liittyy ympäristötekijöihin, erityisesti matala glykeemiseen ruokavalioon. Ruokavaliota ei kuitenkaan voida syyttää varmasti, sillä myös muilla tekijöillä suljetuimmissa yhteisöissä voi olla vaikutusta aknen esiintyvyyteen. Ruokavalion merkitystä on siis tutkittava vielä lisää, ennen yleistettävien väittämien tekemistä.
Lisää tutkimusnäyttöä tarvitaan myös muista ruokavalioon liittyvistä vinkeistä, kuten maidon välttämisestä. Maitotuotteiden ja aknen välistä korrelaatiota on tutkittu paljon. Vuonna 1949 Robinson raportoi 1925 potilasta, jotka pitivät ruokapäiväkirjaa ja havaitsi, että maito oli yleisin aknelehahduksiin liitetty ruoka-aine. Myös muita samaan tulokseen viittaavia tutkimuksia on tehty, joista osa ovat huomattavasti tuoreempia.
Tutkijat ovat tehneet hypoteeseja muun muassa siitä, että oireiden paheneminen liittyisi hormonien ja bioaktiivisten molekyylien esiintymiseen maidossa. On siis mahdollista, että tietyt maidon sisältämät kemialliset aineet voivat säädellä komedogeenisiä tekijöitä, kuten kasvuhormonia ja androgeenia. Tutkimukset ovat kuitenkin huteralla perustalla, eikä väittämää voida osoittaa varmasti todeksi.
Maidon lisäksi suklaa, rasvainen ruoka ja sokeripitoiset ruoat liitetään usein akneen. Niiden korrelaatiota on kuitenkin tutkittu yllättävän vähän ja tehdyt tutkimukset ovat olleet pieniä ja valvomattomia. Tutkimustulokset ovat osoittaneet vähän tai ei lainkaan yhteyttä kyseisten ruoka-aineiden vaikutuksesta akneen. Vaikka tämä onkin sitkeässä pysyvä myytti, ei yksittäisiä ruoka-aineita olla kyetty liittämään akneen.
Aihepiirinä ruokavalio ja akne on hyvin ristiriitainen ja haastava. Lähtökohtaisesti tutkimusnäyttö ruokavalion vaikutuksista on kuitenkin vielä niin vähäistä, että virallisia suosituksia ruokavalioon liittyen ei ole annettu.
Myytti 6: Aknen taustalla on huono hygienia
Huono hygienia on yksi sitkeimmin akneen liitetty myytti. Moni luulee, että avo- ja umpikomedot ovat täynnä likaa, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Mustapään musta pinta ei johdu liasta, vaan lipidien, eli rasva-aineiden hapettumisesta sekä mahdollisesti melaniinijäänteistä.
Myös ihon öljyisyyden luullaan johtuvan huonosta hygieniasta ja hoituvan pesemisellä, vaikka öljyisyyden taustalla ei ole liian vähäinen pesu, vaan kiihtynyt talituotanto. Ihon pinnalla olevan öljyisyyden poispeseminen ei siis vaikuta aknen patogeneesiin.
Kyseessä on ikivanha myytti ja tänä päivänä tiedämme, että akne ei liity henkilön hygieniaan. Ikävä kyllä edelleen joskus kuulee aknea sairastavan henkilön joutuneen hygieniaan viittaavan kommentoinnin kohteeksi. Tämä kertoo myytin elävän yhä valitettavan sitkeästi.
Myytti 7: Meikki pahentaa aknea
Meikki pahentaa aknea - myytti istuu edelleen syvässä ja joskus jopa lääkärit erehtyvät väittämään näin. Kyseessä on vanha uskomus, joka on jäänyt ajoilta, jolloin värikosmetiikka oli hyvin erilaista. Tänä päivänä värikosmetiikka on kehittynyt paljon, eikä sitä enää pidetä haitallisena akneiholle. Sen sijaan peittomeikkausta pidetään jopa hyödyllisenä itsetunnon näkökulmasta. Meikkituotteiden valinnassa kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen ja muistaa puhdistaa iho aina huolellisesti päivän päätteeksi.
Myytti 8: Ihoa kannattaa puhdistaa mekaanisesti myös kotona
Instagramissa ja Tiktokissa leviää paljon videoita, joissa ihoa puhdistetaan komedorautojen (“ihomatorautojen”) avulla. Lisäksi kyseisiä työvälineitä näkyy enenevissä määrin myytävänä päivittäistavarakaupoissa. Niiden käyttöä ei kuitenkaan voi suositella kotiin, sillä pahimmillaan väärällä tekniikalla komedoraudalla voidaan aiheuttaa ihohuokosten pysyvää laajenemista, ihon arpeutumista sekä hiusverisuonten laajenemista. Lisäksi somealustoilla näkyvillä videoilla tekniikka on usein väärä, joten niistä ei missään nimessä kannata ottaa mallia.
Kannattaa siis jättää komedorauta kaupan hyllylle ja suunnata sen sijaan koulutetulle ammattilaiselle mekaaniseen ihonpuhdistukseen, jossa iho valmistellaan puhdistukseen oikein ja puhdistus suoritetaan oikealla ja turvallisella tekniikalla.
Lopuksi
Kuten jo alussa todettiin, akneen liittyvät myytit kuulostavat hyvin loogisilta ja ovat siksi niin uskottavia. Ilman luotettavaa tutkimusnäyttöä, emme kuitenkaan voi pitää niitä totuuksina. Ihotaudit, kuten akne ovat hyvin haastavia ja moniulotteisia sairauksia, joka vaikuttaa myös hoitoon. Hoidossa huomioidaan yksilöllisesti eri tekijät ja opitaan tunnistamaan oman ihon kuntoon vaikuttavia tekijöitä.
Mikäli kaipaat vinkkejä tai apua akneihon hoitoon, älä epäröi olla meihin yhteydessä! <3
Ihanaa alkanutta joulukuuta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Käsiekseema
Marraskuu on tuonut mukanaan pakkaspäiviä, joka näkyy monella meistä myös käsien ihossa. Sen vuoksi otammekin tänään blogissa käsittelyyn hyvin yleisen ihotaudin, käsiekseeman. Tämä jopa 10 % väestöä koskettava ihotauti voi oireilla monin eri tavoin, jonka vuoksi sekä sen diagnosointi, että hoito voi olla hyvinkin haastavaa. Käsiekseeman hoidon kannalta merkittävää on tunnistaa taudin oireiden puhkeamisen syyt, joita voi olla monia.
Kädet altistuvat joka päivä erilaisille kemikaaleille, vedelle, vaihteleville sääolosuhteille ja monelle muulle. Ei siis ole ihmekään, että käsien ihon oireilu on hyvin yleistä. Ihon oma suojauskyky ei nimittäin aina kykene suojautumaan näiltä ihoa koettelevilta tekijöiltä, jonka seurauksena iho vaurioituu ja erilaiset ekseemaoireet puhkeavat.
Käsiekseemaa esiintyy enemmän naisilla ja sille altistaa märkätyö, runsas hankaus, atooppinen ekseema, psoriaasi sekä kosketusallergiat. Yleistä on, että taustalla ei vaikuta vain yksi yksittäinen tekijä, vaan kyse on monen tekijän summasta. Käsiekseeman oireiden kesto vaihtelee ja sillä on taipumus olla toistuva. Arviolta noin puolet käsiekseemoista kehittyvät krooniseksi ja oireet voivat jatkua jopa useiden vuosien ajan tai puhjeta uudelleen pitkienkin terveiden jaksojen jälkeen.
Monimuotoinen käsiekseema
Käsiekseema voi oireilla hyvin eri tavoin eri henkilöillä. Vastaavasti myös oireiden aiheuttajia on paljon erilaisia. Käsiekseemat voidaan luokitella joko aiheuttajan tai oireiden mukaan. Aiheuttajan perusteella käsiekseema voidaan jaotella kolmeen eri luokkaan:
ulkosyntyiset käsiekseemat (ärsytyskosketusihottuma, allerginen kosketusihottuma, proteiinikosketusihottuma)
sisäsyntyiset käsiekseemat (atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema, krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema)
muut käsiekseemat
Ulkosyntyisiin käsiekseemoihin kuuluvaa ärsytyskosketusihottumaa pidetään käsiekseemoista yleisimpänä. Se oireilee tyypillisesti käden selkäpuolella, sormenväleissä sekä ranteiden alueella hilseilynä ja punoituksena. Oireet alkavat ihon altistuessa toistuvasti ihoa ärsyttäville tekijöille, kuten toistuvalle ihon kastumiselle, pesuaineiden ja kemikaalien käytölle tai jatkuvalle suojahanskojen käytölle.
Allergisessa kosketusihottumassa ekseemaoireet aiheuttaa jokin allergeeni. Allergia voi olla viivästynyt tai välitön, joka vaikuttaa siihen miten nopeasti oireet alkavat altistuksen jälkeen. Viivästyneen allergisen kosketusihottuman aiheuttavat tyypillisesti kumi- tai muovikemikaalit, säilöntäaineet, hajusteet tai metallit. Välittömässä allergisessa kosketusihottumassa allergeeni puolestaan on tyypillisesti eläin- tai kasviperäinen valkuaisaine. Mikäli valkuaisaineelle altistuminen jatkuu, voi välitön allerginen kosketusihottuma kehittyä proteiinikosketusihottumaksi.
Sisäsyntyisiin käsiekseemoihin luetaan atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema sekä krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema. Ensimmäisenä mainittu atooppiseen ekseemaan liittyvä käsiekseema on yleinen erityisesti aikuisiällä. Tyypillisiä ekseeman esiintymisalueita käsissä ovat sormenpäät, kynsivallit, sormivälit sekä kämmenet.
Atooppista ekseemaa sairastavat ovat myös alttiimpia käsien ärsytysekseemalle, jota pidetään pitkäkestoisena sairautena. Krooninen vesikulaarinen tai hyperkeratoottinen käsiekseema voidaan jakaa vallitsevan oireen mukaan eri alatyyppeihin. Vallitsevana oireena voi olla esimerkiksi ihon punoitus, ihorikot, ihon paksuuntuminen tai rakkulat. Oireet ilmaantuvat usein puuskittain.
Aiemmin kuvattujen käsiekseemojen lisäksi käsien alueella voi esiintyä myös muita ihotauteja, psoriaasia, palmoplantaarista pustuloosia sekä punajäkälää. Myös käden sienitulehdus on mahdollinen, joskin harvinainen.
Aiheuttajan lisäksi käsiekseemat voidaan luokitella oireiden ja ekseeman ulkonäön perusteella. Oireiden perusteella käsiekseeman alaluokkiin kuuluvat muun muassa…
krooninen halkeileva käsiekseema
toistuvasti rakkuloiva käsiekseema
hyperkeratoottinen käsiekseema
sormenpäiden ekseema
sormiväliekseema
läiskäeskeema
Tyypillisiä käsiekseeman oireita ovat punoitus, hilseily, nesterakkulat, vesikellot, kutina ja karsta. Oireet voivat olla hyvin erilaisia eri henkilöiden välillä, eikä yksin oireiden perusteella voida päätellä ekseeman syytä.
Käsiekseeman hoito
Käsiekseemaan ei ole olemassa yksioikoista hoitostandardia, taustatekijöiden ja oireiden ollessa niin moninaisia. Hoito on kuitenkin hyvin tärkeää, sillä mikäli käsiekseemaan ei puututa nopeasti, on sillä riski muuttua krooniseksi. Käsiekseema luokitellaan krooniseksi, mikäli oireet kestävät yli 3 kuukautta tai toistuvat usein. Hoidon nopea aloitus parantaa hoitoennustetta. Mikäli iholle siis ilmestyy käsiekseemaan viittaavia oireita, kannattaa niihin suhtautua vakavuudella.
Käsiekseeman hoidossa tärkeimpänä osana pidetään ennaltaehkäisyä. Erityisen tärkeää ennaltaehkäisy on ammateissa ja työympäristöissä, joissa on tunnetusti korkeampi riski saada käsiekseema. Korostunut riski käsiekseemaan on ammateissa, joissa kädet altistuvat toistuvasti vedelle, suojakäsineille ja kemikaaleille. Esimerkiksi terveydenhuollossa, ravitsemusalalla, kampaamoissa ja kauneushoitoloissa sekä puhtaanapitopalveluissa työskentelevillä käsiekseeman riskiä pidetään kohonneena. Näissä ammateissa ennaltaehkäisyä voidaan tehdä suojaamalla käsiä parhaan mukaan erilaisilta kemikaaleilta suojakäsineillä.
Käsiekseeman ehkäisyä lainsäädännön sekä työolojen avulla kutsutaan ensimmäisen asteen ennaltaehkäisyksi. Ennaltaehkäisyyn kuuluu olennaisesti myös käsien oikeaoppisen suojaamisen ohjeistus sekä tiedotus käsiekseemasta ja sen oireista sekä hoidosta.
Suojauksesta huolimatta iholle voi puhjeta ekseemaoireita, jolloin oireisiin on tärkeä puuttua nopeasti. Ihonhoito on olennainen osa käsiekseeman hoitoa ja siihen syvennymme tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Ihonhoidon lisäksi tärkeän osan hoitoa muodostavat erilaiset lääkinnälliset hoitomenetelmät. Ekseemaa hoidetaan pääasiallisesti keskivahvoilla tai vahvoilla kortisonivoiteilla. Hoitoon voidaan myös tarvittaessa yhdistää sisäisiä lääkevalmisteita tai UV-valohoitoa.
Käsiekseeman hoidossa suojaamisen lisäksi tärkeää on välttää oireita laukaisevia tekijöitä. Käsiekseeman kohdalla on siis hyvin tärkeää tunnistaa oireita aiheuttava tekijä esimerkiksi ärsyttävä aine tai allergeeni, jotta sitä osataan välttää. Käsiekseeman ollessa ärsytyskosketusihottumaa, oireet paranevat usein hyvin nopeasti ärsykkeen välttämisen jälkeen. Oireet kuitenkin puhkeavat helposti uudelleen, ihon altistuessa ärsykkeelle.
Ihonhoito ja käsiekseema
Käsiekseeman kohdalla myös ihonhoidossa on huomioitava tiettyjä seikkoja. Ensinnäkin ammateissa, joissa iho on alttiimpi käsiekseemalle, suositellaan välttämään yleisimpiä kosmetiikan allergeeneja ja ihoa ärsyttäviä ainesosia. Voimakkaasti hajustettujen, hankaavien tai kuorivien tai muuten voimakkaasti aktivoivien tuotteiden sijaan iholle suositellaan käyttämään ihon läpäisyestettä vahvistavia hoitovoiteita.
Ihon läpäisyesteen vahvistamista pidetään yhä enenevissä määrin kiinnostavana lähestymistapana käsiekseeman hoidossa. Hyvinvoiva läpäisyeste nimittäin auttaa estämään allergeenien ja ihoa ärsyttävien aineiden imeytymistä. Hoitovoiteen valinta on kuitenkin tärkeää, sillä jotkin voiteet voivat häiritä ihon läpäisyesteen toimintaa ja siten jopa lisätä ärsyttävien aineiden imeytymistä.
Tutkimukset eri ainesosien ja formuloiden vaikutuksista ihon läpäisyesteeseen ovat vielä kesken, eikä yhtä “oikeaa” tuotekoostumusta ole. Alustavasti on havaittu, että humektantteja, kuten glyseriiniä ja ureaa sisältävät voiteet tukevat ihon läpäisyestettä paremmin kun voiteet, jotka eivät sisällä lainkaan humektantteja. Vaurioituneen ihon hoidossa iho voi myös hyötyä korkean lipidipitoisuuden omaavista pehmentävistä ainesosista. Suojaava tuote sisältää runsaasti emollienttejä, eli ihoa pehmentäviä ainesosia. Tuotteen olisi siis hyvä sisältää sekä kosteutta sitovia aineita, eli humektantteja, että ihoa pehmentäviä aineita.
Tärkeää hoitovoiteen käytössä on se, että voidetta lisätään iholle useasti ja runsaasti. Ammateissa, joissa iho on alttiimpi käsiekseemalle, suositellaan voidetta lisäämään useasti myös työpäivän aikana.
Kosteutuksen lisäksi käsiekseeman kohdalla myös puhdistus vaikuttaa voimakkaasti ihon kuntoon. Jatkuva peseminen, kuivaaminen ja altistuminen peseville pinta-aktiivisille ainesosille voi vaurioittaa ihoa ja laukaista käsiekseeman oireet. Pesuneste olisikin hyvä vaihtaa hellävaraiseen tuotteeseen, erityisesti jos käsiä on pestävä usein. Käsien jatkuvan pesemisen ja desinfioinnin seurauksia on tutkittu paljon erityisesti terveydenhuollon ammattilaisilla. Tutkimuksissa on yritetään aktiivisesti löytää tehokkaista menetelmiä, jotka eivät rasittaisi ihoa niin voimakkaasti.
Olennaista käsiekseeman kohdalla on siis ihon hellävarainen hoito. Koska taustalla vaikuttaa usein ihon kohtaama rasitus, ihon kuoriminen ja hankaaminen sekä liian vahvat tuotteet voivat ärsyttää ihoa herkästi enemmän. Ihon läpäisyestettä vahvistavat, mahdollisimman vähän yleisiä allergeeneja sisältävät tuotteet ovat siis hyvä lähtökohta.
Muista suojata käsiä hyvin:
suojaa käden kosteudelta suojakäsineiden avulla. Käytä suojakäsineiden alla puuvillakäsineitä
kosteuta ihoa säännöllisesti
vähennä saippuapesua
vältä tekijöitä, joiden huomaat ärsyttävän ihoa
käytä öisin puuvillahanskoja
On myös hyvä pitää mielessä käsiekseeman ennaltaehkäisyn merkitys. Vaikka käsien iho ei olisikaan oireillut, kannattaa ekseeman mahdollisuus pitää mielessä ja pyrkiä suojaamaan ihoa hyvin.
Muistathan, että meiltä saat paljon ohjausta myös käsien ihonhoitoon. Kaikki käsihoitomme voimme toteuttaa hyvin herkästi reagoivalle iholle sopivilla tuotteilla ja samalla antaa ohjeita ihon kotihoitoon. Käsiekseemankaan kanssa ei siis tarvitse jäädä yksin <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihotautien lääkinnällisen hoidon vaikutukset ihonhoitoon
Ihanaa alkanutta lokakuuta! Tällä kertaa aiheenamme blogissa on ihotautien lääkinnällisten hoitomenetelmien vaikutukset ihonhoitoon. Ihotautien hoidossa käytetään laajasti erilaisia lääkevalmisteita sekä niiden yhdistelmiä. Hoitava lääkäri suunnittelee lääkehoidon yhdessä asiakkaan kanssa, ottaen huomioon muun muassa ihotaudin alatyypin sekä iho-oireiden voimakkuuden ja laajuuden. Toisin kuin joskus luullaan, ei lääkehoito suinkaan estä kosmetiikan käyttöä vaikka tiettyjä ihonhoidon rajoitteita se voikin asettaa. Itse asiassa oikeaoppisella ihon kotihoidolla voidaan jopa hillitä lääkevalmisteiden aiheuttamia sivuvaikutuksia, kuten ihon kuivumista, kutinaa sekä ihoärsytyksiä.
Yleistä ihotautien lääkinnällisestä hoidosta
Ihotautien hoidossa käytetään laajasti erilaisia lääkinnällisiä hoitomenetelmiä. Osa valmisteista ovat ulkoisesti käytettäviä paikallishoitovalmisteita ja toiset puolestaan sisäisesti käytettäviä valmisteita. Tarvittaessa käyttöön voidaan ottaa myös muita hoitomenetelmiä, kuten laser- ja valohoitoja tai jopa kirurgisia toimenpiteitä. Hoito kuitenkin usein aloitetaan perinteisellä lääkehoidolla.
Monen ihotaudin hoidossa käytetään niin sanottua yhdistelmähoitoa, jolloin käytössä on sekä ulkoisesti, että sisäisesti käytettävä valmiste. Hoitoa muokataan tarvittaessa jakson aikana parhaan hoitovasteen saavuttamiseksi. Sopivaa hoitoa ei siis välttämättä löydetä heti ensimmäisellä yrittämällä, sillä kuten sanottu ihotaudit ovat hyvin yksilöllisiä. Lääkehoidon alussa voidaankin tarvita kärsivällisyyttä. On tärkeää, että lääkehoidosta ja sen mahdollisesta keskeytyksestä konsultoitaisiin aina hoitavaa lääkäriä, että kuuri ei jäisi turhaan kesken ja, että hoidossa voidaan tarvittaessa kokeilla toista valmistetta tai menetelmää.
Miten nämä erilaiset hoitomenelmät sitten vaikuttavat ihonhoitoon?
Atooppinen ekseema
Atooppisessa ekseemassa hoidossa käytetään tyypillisesti ulkoisia lääkevalmisteita, kortisonivoiteita tai kalsineuriinin estäjävoiteita. Molemmat rauhoittavat tulehdusta ja muodostavat tehokkaan hoitolinjan atooppisen ekseeman hoidossa.
Lääkevoiden käyttö ei estä kosmetiikkatuotteiden käyttöä, mutta muutama seikka on tärkeä huomioida. Ensinnäkin, lääkevoiteet levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Lääkekuurin aikana lääkevoide siis levitetään iholle heti puhdistuksen jälkeen. Tämän jälkeen iholle voidaan vielä levittää hoitovoide, joskin joissain tapauksissa levityksen välillä on pidettävä taukoa. Esimerkiksi kortisonivoiteiden jälkeen muiden tuotteiden levittämiseen on pidettävä vähintään tunnin tauko. Sama pätee myös osaan kalsineuriinin estäjävoiteista. Esimerkiksi Protopic-lääkevoiteen kohdalla kosteusvoiteiden ja hoitonesteiden käytöstä on pidettävä kahden tunnin tauko ennen ja jälkeen lääkevoiteen levitystä. Tarkista siis aina lääkevoiteen pakkausselosteesta, kuinka pitkä tauko levityksessä on pidettävä.
Ihon huolellinen kosteuttaminen kosteusvoiteiden avulla on tärkeässä osassa atooppista ekseemaa ylipäätään, mutta se auttaa myös vähentämään lääkevoiteiden mahdollisia sivuvaikutuksia, kuten kirvelyä ja kutinaa. Kosteutuksen avulla pyritään vahvistamaan ihon läpäisyestettä, mikä ehkäisee ihoärsytysten muodostumista sekä lisää ihon kosteuspitoisuutta. Iholle levitetään hoitovoidetta runsaasti aamuin illoin ja aina pesun jälkeen, huomioiden kuitenkin lääkevoiteen asettamat mahdolliset rajoitukset.
Toinen hyvin tärkeä asia lääkehoitojen yhteydessä on aurinkosuojaus, sillä jotkin valmisteet, kuten kalsineuriinin estäjävoiteet aiheuttavat valoherkkyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että iho on käytön aikana herkempi auringon säteilylle, jonka vuoksi on erityisen tärkeää suojata iho hyvin aurinkosuojavoiteiden ja vaatteiden avulla.
Atooppisen ekseeman hoitoon voidaan tarvittaessa yhdistää myös sisäisiä lääkehoitoja tai valohoitoa. UV-valohoidoissa UV-säteily vähentää tulehdusprosessia, mikä helpottaa niin kutinaa kuin muitakin oireita. Valohoidon aikana on tärkeä välttää muuta auringonvalossa oleskelua. Sivuvaikutuksena saattaa esiintyä ihon kuivumista, jota voidaan hoitaa kosteuttavalla, hajusteettomalla voiteella. Suositeltavaa on valita jakson ajaksi perusvoide käyttöön.
Akne
Moni kokee aknen hoidon turhauttavaksi, sillä hoitovasteen saavuttaminen voi viedä viikkoja tai jopa kuukausia. Tästä syystä moni jättää hoitojakson kesken liian aikaisin, eikä hoitovastetta saavuteta.
Aknen kohdalla hoidossa käytetään usein ulkoisia tai sisäisiä lääkehoitoja tai niiden yhdistelmiä. Hoitosuunnitelmaan vaikuttaa olennaisesti aknen alatyyppi, eli se millaisia ihomuutoksia iholla esiintyy. Ulkoisesti käytettävät lääkevoiteet levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Toisin kuin atooppisen ekseeman hoitoon käytettävien lääkevalmisteiden kohdalla, aknen lääkevoiteiden jälkeen iholle voidaan tyypillisesti levittää kosteusvoide heti lääkevoiteen imeydyttyä.
Lääkevoide levitetään kaikille ihoalueille, joissa aknea on esiintynyt, ei siis vaan alueille joissa esiintyy muutoksia levityshetkellä. Lääkevoiteiden yleinen sivuvaikutus on ihon punoitus ja kuivuminen. Oireita voidaan lievittää kosteusvoiteden avulla. Sivuvaikutukset helpottavat tyypillisesti jonkin ajan kuluttua ihon tottuessa lääkevoiteeseen. Jos sivuvaikutukset tuntuvat alkuun liian voimakkailta, voidaan ihoa totuttaa alussa voiteeseen pesemällä se pois muutaman tunnin kuluttua levityksestä. Lääkevoiteita suositellaan käyttämään oireiden loppumiseen saakka.
Yleisiä aknen hoidoon käytettäviä lääkevoiteita ovat retinoidit, bentsoyyliperoksidi, atselaiinihappo sekä antibioottivoiteet. Osa lääkevoiteista voi aiheuttaa valoherkkyyttä.
Aknen sisäisessä lääkehoidossa käytetään tyypillisesti tertasykliiniryhmän antibiotteja. Tetrasykliiniryhmän antibiootit voivat aiheuttaa joidenkin lääkevoiteiden tavoin valoherkkyyttä, jonka vuoksi aurinkosuojaus hoidon aikana on erityisen tärkeää.
Hoidossa voidaan kääntyä tarvittaessa isotretinoiini puoleen, mikäli muilla hoitomenetelmillä ei saavuteta tuloksia tai, jos akne on hyvin vaikealaatuinen. Isotretinoiini on hyvin paljon keskustelua herättävä lääkevalmiste, mutta on hyvä muistaa, että se on valmisteena ainoa joka tutkitusti vaikuttaa kaikkiin aknen taustatekijöihin. Lisäksi se on ainoa lääkevalmiste joka tutkitusti ehkäisee aknen uudistumista.
Vaikka isotretinoiini onkin tehokas hoitomuoto, on sillä paljon sivuvaikutuksia. Ihonhoidon kannalta merkittäviä ovat ihon voimakas kuivuminen, valoherkkyys, ihon oheneminen, ihon herkkyys ja kutina. Hoidon aikana, eikä sen jälkeen iholle saa tehdä voimakkaita kuorivia hoitoja. Tähän luetaan myös karvanpoisto. Voimakkaita, kuorivia hoitoja vältetään vielä 6 kk hoidon päättymisen jälkeen.
Yleisestikin aknen lääkehoidon yhteydessä kannattaa suosia hellävaraisia, kosteuttavia ja vahvistavia hoitomenetelmiä ja tuotteita. Ihon liiallinen kuoriminen tai peseminen ei ole tarpeen ja se voi jopa lisätä ihoärsytyksen määrää.
Psoriaasi
Psoriaasissa tärkeässä roolissa on kotihoito ja siihen liittyvä säännöllinen perusvoiteen käyttö. Kotihoito ei kuitenkaan useinkaan riitä yksinään ja siksi hoitoon yhdistetään erilaisia lääkinnällisiä hoitomenetelmiä oireiden laajuuden ja voimakkuuden mukaan. Hoitoon liitetään tyypillisesti ulkoisesti käytettäviä lääkevoiteita. Lääkevoiteeksi voidaan valita usein nopeatehoinen, tulehdusta rauhoittava ja solujakautumista hillitsevä kortisonivoide.
Kortisonivoidetta käytetään atooppisen ekseeman tavoin kuuriluontoisesti. Kuuriluontoisuus on tärkeää, sillä kortisonivoide voi aiheuttaa ihon ohenemista ja kollageenin rappeutumista. Kortisonivoiteen lisäksi hoidossa voidaan käyttää D-vitamiinivoiteita, jotka sopivat kortisonivoiteista poiketen myös pitkäaikaiseen käyttöön. Paksuja hilseläiskiä voidaan myös pyrkiä ohentamaan salisyylihappovoiteiden avulla.
Joidenkin psoriaasin hoitoon käytettävien lääkevoiteiden jälkeen on pidettävä taukoa ennen kosteusvoiteen levitystä. Esimerkiksi kortisonivoiteen jälkeen iholle ei saa levittää muita tuotteita tuntiin lääkevoiteen levityksestä. Muista tarkistaa aina pakkausselosteesta valmistekohtaiset ohjeet, jotta lääkehoidon teho ei kärsi. Kosteusvoiteen käyttö on kuitenkin tärkeää myös lääkehoidon aikana sillä sen avulla saadaan ehkäistyä lääkevoiteiden aiheuttamia ihoärsytyksiä ja vahvistettua ihon luonnollista suojaa.
Psoriaasi voi vaatia tehokkaampien hoitomenetelmien käyttöönottoa. Sisäisiin hoitomenetelmiin kuuluvat A-vitamiinijohdokset, metotreksaatti, siklosporiini sekä biologiset lääkkeet. Psoriaasin hoidossa käytetyt lääkevalmisteet ovat voimakkaita ja voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten ihon kuivumista. Hoidon aikana ihoa kannattaa kosteuttaa runsaasti ja välttää voimakkaita ihonhoitotuotteita ja -menetelmiä. Osa valmisteista saattaa aiheuttaa myös valoherkkyyttä, eli huolellinen aurinkosuojaus on tärkeää.
Ruusufinni
Myös ruusufinnissä on useita erilaisia alatyyppejä, joita hoidetaan eri tavoin. Eri oireisiin käytettävät lääkevoiteet siis vaihtelevat paljon alatyypin mukaan. Punoituksen ja tulehduksen rauhoittamiseen voidaan käyttää esimerkiksi metronidatsolia tai atselaiinihappoa. Molemmat voivat erityisesti hoitojakson alussa aiheuttaa ihoärsytystä. Lisäksi metronidatsoli herkistää ihoa UV-säteilylle, eli aurinkosuojaus on tärkeää sen käytön aikana. Tyypillisesti lääkevoiteen jälkeen iholle voi levittää imeytymisen jälkeen kosteusvoidetta. Kotihoidossa on kuitenkin vältettävä ihoa tukkivia ja muuten ruusufinni-iholle sopimattomia kosmetiikkatuotteita. Lisää tietoa ruusufinnin kosmetiikkavalinnoista löydät täältä.
Punoituksen hillitsemiseen voidaan käyttää myös esimerkiksi brimonidiinitartraattia, joka supistaa verisuonia ja vähentää sitä kautta punoitusta. Siihen liittyy yleisinä sivuvaikutuksina muun muassa punoitusta ja kutinaa. Lääkevoide levitetään puhtaalle iholle. Muuta kosmetiikkaa saa levittää iholle vasta, kun lääkevoide on imeytynyt.
Ruusufinnin papuloiden hoitoon voidaan käyttää esimerkiksi ivermektiiniä, jota esimerkiksi Soolantra valmiste sisältää. Hoidon alussa oireet voivat pahentua hetkellisesti, mutta rauhoittuvat usein noin viikossa. Kosmetiikkavalmisteita voi käyttää iholle, mutta vasta lääkevoiteen imeydyttyä.
Sisäisesti ruusufinnin hoidossa käytetään muun muassa tertasykliiniryhmän lääkkeitä. Jotkin sisäisesti käytettävistä lääkkeistä voivat aiheuttaa valoherkkyyttä. Niiden käytön aikana on siis tärkeä muistaa suojata iho huolellisesti auringolta aurinkosuojavoiteiden ja vaatteiden avulla. Herkästi reagoivan ihon aurinkosuojauksessa suositellaan tyypillisesti valitsemaan fysikaalisia aurinkosuoja-aineita sisältäviä tuotteita.
Kaiken kaikkiaan ruusufinnin hoidossa kannattaa suosia hyvin hellävaraisia ja minimalistisia tuotteita, sillä iho reagoi herkästi myös kosmetiikkaan. Voimakkaat anti-age tuotteet, puhdistavat tuotteet, kuten myös paksut, kalvon muodostavat tuotteet on hyvä jättää hyllylle.
Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan eri ihotautien lääkinnällisen hoidon yhteydessä on ihonhoidossa hyvä muistaa muutama asia. Iho saattaa hoidon alussa ärtyä, erityisesti tiettyjen lääkevoiteiden vaikutuksesta. Näin ei kuitenkaan aina ole ja usein oireet myös helpottavat ihon totuttua lääkevoiteeseen. Lääkekuuria ei siis välttämättä ole tarpeellista keskeyttää. Jos asia vaivaa, on keskeyttämisen sijaan hyvä ottaa yhteys hoitavaan lääkäriin ja suunnitella yhdessä hoidon jatkosta.
Useiden lääkevoiteiden käytön yhteydessä voidaan käyttää myös kosteusvoidetta ja esimerkiksi kosteuttavaa kasvovettä, mutta levityksen välillä on pidettävä tyypillisesti hieman taukoa. Tarkemmat lääkevoidekohtaiset ohjeet löytyy aina valmisteen pakkausselosteesta. Ohjeita on tärkeä noudattaa, jotta hoitovoide ei vaikuta lääkkeen tehoon. Lääkevoide levitetään puhtaalle ja kuivalle iholle. Koska iho voi olla kuivempi ja ärtyneempi lääkehoidon aikana, kannattaa turhan voimakkaita pesuaineita välttää. Myöskään voimakkaille kuorinnoille tuskin on tarvetta hoitojaksojen aikana.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä on korostunut aurinkosuojauken tarve. Moneen lääkevalmisteeseen liittyy valoherkistyminen, jonka vuoksi suojauksesta on pidettävä erityisen hyvää huolta.
Lääkehoito ei estä täysin kosmetologin tekemiä hoitoja, mutta se voi vaikuttaa hoitomenetelmien ja tuotteiden valintaan. Erityisesti voimakkaasti ihoa ohentavat lääkevalmisteet vaikuttavat siihen, mitä hoidon aikana voidaan tehdä. Toisaalta kosteuttavat ja vahvistavat hoitomenetelmät voivat olla hyödyksi ja helpottaa sivuvaikutuksia. Muista siis aina kertoa hoitavalle kosmetologillesi, mikäli käytät jotain lääkevalmistetta tai olet juuri lopettanut valmisteen käytön.
Mikäli kaipaat lisää vinkkejä, älä epäröi olla yhteydessä! Autamme mielellämme <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihoon imeytyminen
Syyskuussa käsittelemme blogissamme kosmetiikan ainesosien imeytymistä ihoon. Ensi kuulemalta ihoon imeytyminen saattaa kuulostaa yksinkertaiselta ja nopeasti käsitellyltä aiheelta, mutta todellisuudessa se on hyvin monimutkainen kokonaisuus. Tässä julkaisussa käymme läpi aineen imeytymisen perusperiaatteita sekä eri keinoja, joita kosmetiikamaailmassa käytetään imeytymisen tehostamiseen.
Miksi kosmetiikan ainesosien halutaan imeytyvän ihon pintaa syvemmälle?
Moni kosmetiikan ainesosa vaikuttaa ihon pinnalla ihon sarveissolukerroksen rakenteisiin. Esimerkiksi tietyt rasva-aineet imitoivat sarveissolukerroksen soluväliaineen rasva-aineita, tehden ihosta pehmeän ja poistaen karheuden tunnetta. Toiset taas lisäävät sarveissolukerroksen vesipitoisuutta, vähentäen siten kuivuuden oireita. Näiden ainesosien lisäksi kosmetiikkavalmisteisiin voidaan lisätä aktiiviaineiksi kutsuttuja ainesosia, joiden avulla halutaan vaikuttaa esimerkiksi ihon ikääntymismuutoksiin. Jotta aktiiviaineet pääsisivät vaikuttamaan halutulla tavalla, on niiden imeydyttävä sarveissolukerrosta syvemmälle. Aineiden imeytymistä halutaan siis tehostaa, jotta kosmetiikan avulla saataisiin parempia tuloksia.
Aineen imeytyminen - matka sarveissolukerroksen läpi
Epidermiksen ylimmän kerroksen, sarveissolukerroksen tärkeä tehtävä on toimia mekaanisena esteenä, joka estää ympäristötekijöiden pääsyn elimistöön. Tämä tiilimuuria muistuttava kerros on tehtävässään hyvin etevä, mikä tekee ympäristötekijöiden lisäksi myös kosmetiikan raaka-aineiden imeytymisestä vaikeaa. Mikäli aine ei pysty läpäisemään sarveissolukerrosta, ei se pääse imeytymään syvemmälle ihoon eikä aktiiviaineen haluttuja vaikutuksia saavuteta.
Aktiiviaineen imeytyminen sarveissolukerroksen läpi on passiivinen prosessi, jota voidaan kuvata Fickin ensimmäisen lain avulla. Imeytymiseen siis vaikuttaa diffuusiovakio, diffuusiomatka, jakautumiskerroin sekä aktiiviaineen määrä. Prosessi etenee useassa eri vaiheessa.
Kun tuote levitetään ihon pinnalle, jakautuu aktiiviaine tuotteen ja sarveissolukerroksen välille. Jakautumista kuvataan oktanoli-vesi-jakautumiskertoimen avulla, joka kuvaa aineen liukoisuutta sekä sen taipumusta kiinnittyä johonkin, eli tässä tapauksessa tuotteeseen tai sarveissolukerrokseen. Toisaalta oktanoli-vesi-jakautumiskerroin auttaa myös hahmottamaan sitä, miten aine pääsee imeytymään sarveissolukerroksen ja sen alla olevien, hydrofiilisempien kerrosten läpi.
Aine voi imeytyä ihoon eri reittejä, joissa vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Reittejä on kolme: ihon apuelinten kautta, sarveissolukerroksen soluväliaineen läpi tai sarveissolukerroksen solujen läpi.
Ihon apuelimillä viitataan imeytymisen kohdalla hikirauhasiin ja karvatuppiin sekä karvatuppeen liittyneisiin talirauhasiin. Tämä on tyypillisesti hyvä imeytymisreitti, sillä imeytettävä aine läpäisee apuelinten sisäpinnan sarveissolukerrosta helpommin. Imeytyminen tätäkään kautta ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Apuelimet ovat erittäviä, eli niiden kautta ihon pinnalle eritetään hikeä ja talia. Myös karva nousee ihon pintaa kohti, solujen jakautuessa karvatupessa. Imeytettävä aine joutuu siis siirtymään apuelimissä vastavirtaan, mikä luonnollisesti vaikeuttaa imeytymistä. Apuelinten kautta ihoon imeytyy tyypillisesti hydrofobiset aineet sekä pienet hydrofiiliset aineet. Aktiiviaineen vaikutuskode voi myös olla apuelin itsessään, erityisesti kun halutaan vaikuttaa esimerkiksi talineritykseen.
Apuelinten lisäksi aine voi imeytyä sarveissolukerroksen soluväliaineen kautta. Sarveissolukerroksen soluväliainetta kutsutaan joskus myös lipidiväliaineeksi, sillä se koostuu pääasiallisesti lipideistä, eli rasva-aineista. Kosmetiikan hydrofobiset aineet imeytyvät pääsääntöisesti juuri soluväliaineen kautta, diffundoitumalla eli tihkumalla kerroksen läpi. Lisäksi jotkin vesihakuisemmat aineet voivat päästä imeytymään soluväliaineen kautta, lipidien ympäröivien vesisaarekkeiden avulla.
Myös imeytyminen sarveissolujen kautta on mahdollista, vaikkakin hyvin epätodennäköistä. Sarveissolut ovat keratiinin täyttämiä soluja, joita ulkopintaa peittävät proteiinit ja lipidit. Hydrofiiliset aineet voivat päästä solun sisään, mutta tyypillisesti ne kiinnittyvät solun sisällä keratiiniin ja imeytyminen päättyy. Näin ollen pienet kosteuttavat molekyylit, kuten vesi ja glyseroli saattavat imeytyä solun läpi, vaikka valtaosa niistä jääkin soluun.
Aineen kemiallisten ominaisuuksien vaikutus imeytymiseen
Imeytettävältä aineelta vaaditaan hyvin spesifejä kemiallisia ominaisuuksia, jotta se pääsee imeytymään ihoon. Imeytymisen ensimmäisessä vaiheessa aineelta vaaditaan hydrofobisia, eli rasvaliukoisia ominaisuuksia, sarveissolukerroksen hydrofobisuuden vuoksi. Jos aine pääsee sarveissolukerroksen ohi, ei matka kuitenkaan suinkaan ole siinä. Epidermiksen poolisuus nimittäin muuttuu sarveissolukerroksen jälkeen ja sen jälkeen aineelta vaaditaankin hydrofiilisiä ominaisuuksia. Tämä poolisuuden muutos on tärkeä osa ihon läpäisyestettä, sillä monesti aineen matka päättyy tähän.
Päästäkseen syvemmälle ihoon, on aineella siis oltava hydrofobisuuden lisäksi myös hydrofiilisiä ominaisuuksia. Mikäli näin on ja aine pääsee epidermiksen jyväissolukerrokseen asti, helpottuu imeytyminen merkittävästi. Pitoisuuserot loppuvat jyväissolukerrokseen, ja sen jälkeen aineella on mahdollisuus imeytyä aina dermikseen asti. Dermiksestä aineella voi olla mahdollisuus päästä jopa hiusverisuoniin ja sitä kautta verenkiertoon asti. Tässä kohdin mukaan kuitenkin liittyy ihon immuunipuolustus, joka voi vaikuttaa imeytymiseen vielä merkittävästi.
Liukoisuuden lisäksi myös muut aineen kemialliset ominaisuudet vaikuttavat imeytymiseen. Millainen aine sitten imeytyy hyvin?
- Pieni molekyyli
Pienet, alle 8 µm kokoiset molekyylit imeytyvät ihoon suurempia tehokkaammin. Alle 3 µm kokoiset molekyylit pääsevät imeytymään soluväliaineen kautta, kun taas 3-10 µm kokoiset molekyylit imeytyvät tyypillisesti apuelinten kautta. Yli 10 µm molekyylit ovat liian suuria imeytyäkseen, joskin tätä voidaan joissain tapauksissa kiertää uusien teknologioiden avulla.
- Pitkulainen molekyyli
Muodoltaan pitkulainen molekyyli pääsee imeytymään ihon paremmin, kuin voimakkaasti haarautunut molekyyli. Myös molekyylin muoto siis vaikuttaa imeytymiseen.
- Varaukseton molekyyli
Varaukseton molekyyli pääsee imeytymään ihoon paremmin, kuin varauksen omaava ioni. Varautuneista ioneista anioniset molekyylit imeytyvät paremmin, sillä kationiset molekyylit tarttuvat herkemmin sarveissolukerroksen solujen negatiivisesti varautuneeseen keratiiniin.
Imeytettävän aineen lisäksi myös kosmetiikkavalmisteen muu koostumus vaikuttaa imeytymiseen.
Aineiden imeytymisen tehostaminen
Aktiiviaineen imeytymistä voidaan tehostaa usein eri tavoin. Eräs tapa on muokata kosmetiikkavalmisteen koostumusta tai lisätä tuotteeseen imeytymistä edistäviä raaka-aineita. Esimerkiksi vesi tehostaa kuljetusta kosteuttamalla sarveissolukerrosta, kun taas alkoholi vastaavasti tehostaa kuljetusta lisäämällä sarveissolukerroksen läpäisevyyttä. Muita yleisiä läpäisevyyttä parantavia ainesosia ovat prolyleeniglykoli (propylene glycole), pinta-aktiiviset aineet ja emollientit. Myös okkluusio eli ihon pinnolle muodostuva kalvo voi tehostaa aineiden imeytymistä lisäämällä sarveissolukerroksen vesipitoisuutta.
Aiktiiviaineiden kuljetukseen on olemassa myös fysikaalisia menetelmiä sekä vektoreita. Vektorit ovat kuljettimia, joiden avulla aktiiviaineita viedään ihoon. Ne ovat tietynlaisia vesikkeleitä (“rakkuloita”), jotka pääsevät imeytymään ihoon paremmin pienen kokonsa ja uniikin kemiallisen rakenteensa vuoksi. Tyypillisiin vektoreihin kuuluvat liposomit, niosomit, lipidipartikkelit sekä nanokapselit. Imeytymistä voidaan tehostaa myös erilaisten hoitomentelmien, kuten ultraäänen sekä mikroneulauksen avulla.
Lopuksi
Aineen imeytyminen on siis loppujen lopuksi hyvin monimutkainen prosessi, ja imeytettävältä aineelta sekä kosmeettiselta valmisteelta vaaditaan paljon imeytymisen mahdollistamiseksi. Toisaalta uudet teknologiat ja imeytymisen parempi ymmärrys on helpottanut prosessia. Aivan oma keskustelunsa onkin sitten imeytymisen tehostamisen turvallisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Aiheesta on paljon eriäviä mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusnäyttöä esimerkiksi immuunipuolustuksen vaikutuksesta imeytymiseen, ennen yleisten linjauksien tekemistä. Lähtökohtaisesti EU-alueella kosmetiikka on käyttäjälleen turvallista. Lisää tietoa kosmetiikan turvallisuudesta ja valvonnasta löytyy esimerkiksi Tukesin sivuilta.
Joidenkin ihotautien kohdalla ihon läpäisyesteen toiminta on häiriintynyt, ja tällöin joidenkin imeytymistä tehostavien aineiden, kuten propyleeniglykolin on havaittu aiheuttavan enemmän ärsytysreaktioita muihin käyttäjiin verrattuna. Mikäli läpäisyesteen toiminta siis on jo häiriintynyt, aineet pääsevät imeytymään helpommin terveeseen ihoon verrattuna ja tämä lisää ärsytysreaktioiden mahdollisuutta. Tämä on myös syy siihen, miksi esimerkiksi atooppisen ihon ja herkästi reagoivan ihon kohdalla suositellaan valitsemaan minimalistisia, herkälle iholle suunnattuja valmisteita. Kyseiset tuotteet eivät tyypillisesti sisällä aktiiviaineita, joiden imeytymistä halutaan tehostaa, vaan ihon pintaa vahvistavia ja tukevia sekä kosteuttavia aineita.
Kuukauden teemaiheeseen liittyvää sisältöä löydät kuukauden ajan myös Instagram tilimme puolelta @kauneushoitolaisla, jossa pääset osallistumaan keskusteluun <3 Ihanaa alkanutta syksyä kaikille!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Seborrooinen ekseema
Elokuussa blogissamme käsitellään yleistä, noin 2-5 %:lla väestöstä esiintyvää ihotautia, seborrooista ekseemaa. Tämä ensimmäisen kerran vuonna 1887 mainittu ihotauti vaikuttaa voimakkaasti elämänlaatuun, eikä täysin parantavaa hoitomenetelmää vielä tunneta. Iho-oireita kuitenkin voidaan hillitä itsehoidon ja erilaisten lääkinnällisten hoitomenetelmien avulla. Tässä jutussa perehdymme tarkemmin siihen, mitä muutoksia ihon rakenteessa ja toiminnassa seborrooisessa ekseemassa esiintyy ja minkälaisia hoitomenetelmiä sen hoidossa käytetään. Toki käymme läpi myös ihonhoidon ja eri kosmetiikkavalmisteiden vaikutuksia sairauteen. Mukavia lukuhetkiä!
Mikä on seborrooinen ekseema?
Seborrooinen ekseema on tyypillisesti kasvojen, päänahan, yläselän sekä rinnan alueella esiintyvä ihotauti. Oirealueita yhdistää se, että niillä esiintyy runsaasti talirauhasia. Talirauhasilla onkin merkittävä rooli seborrooisessa ekseemassa.
Seborrooinen ekseema voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta tyypillisesti oireet alkavat aikoina, joina talirauhaset ovat aktiivisimmillaan. Näin ollen oireet puhkeavatkin tyypillisesti vastasyntyneillä ja murrosikäisillä. Tämä kompleksinen ja sitkeä ihotauti on yleisempi miehillä kuin naisilla. Syyn uskotan liittyvän androgeeni-, eli miessukuhormoneihin.
Seborrooinen ekseema on krooninen ihotauti. Se ei siis parane täysin, vaikka oireet voivatkin helpottaa esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Seborrooisen ekseeman oireisiin kuuluu…
hilseily
punoitus
kuivuminen
kutina
Oireet voivat vaihdella paljonkin eri ihmisten välillä. Yleistä on, että iho tuntuu sekä kuivalta, että rasvaiselta. Päänahan alueella seborrooinen ekseema oireilee usein hilseenä ja kutinana, kun taas kasvoilla hilseilevinä ja punoittavina ekseemaläiskinä kulmien, nenänpielten, parran sekä korvien alueella. Oireet keskittyvät tyypillisesti runsaasti hikoileville alueille.
Päänahan hilseily ja rasvoittuminen on suhteellisen yleistä. Hilse voi kertyä päänahkaan paksuiksi kasoiksi ja iho on punoittava, kutiseva ja kirvelevä. Myös karvatupentulehdukset alueella ovat mahdollisia. Mikäli seborrooinen ekseema päänahan alueella jatkuu pitkään, voi seurauksena olla paikallista hiustenlähtöä. Hiukset kasvavat kuitenkin yleensä takaisin ekseema-oireiden paranemisen jälkeen.
Seborrooinen ekseema luokitellaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan muotoon riippuen hilseilyn ja tulehduksen määrästä.
Seborrooisen ekseeman taustatekijät
Seborrooisen ekseeman puhkeamiseen on liitetty tiettyjä altistavia tekijöitä. Näihin kuuluvat sukupuoli, talin yksilöllinen koostumus, immuunitoiminnan muutokset, perimä sekä ympäristötekijät. Itsessään nämä tekijät eivät kuitenkaan aiheuta sairautta, vaan lisäävät sairastumisen mahdollisuutta.
Yli sadan vuoden ajan merkittävänä tekijänä seborrooisen ekseeman synnyssä on pidetty ihon normaaliin mikrobiomin kuuluvaa Malassezia-lajin hiivaa. Kyseinen hypoteesi tehtiin, kun Malasseziaa löydettiin oirealueilta runsain määrin. Hypoteesia on vahvistanut myös se, että oireet helpottuvat usein sieni-infektioiden hoitoon käytettävillä lääkevalmisteilla. Malassezia-hiivat pilkkovat ihon pinnalle eritettyä talia, mikä aiheuttaa talin härskiintymistä ja voi johtaa ihoärsytykseen.
Malassezia-hiivojen lisäksi seborrooiseen ekseemaan vaikuttaa myös moni muu tekijä. Esimerkiksi androgeenit, eli miessukuhormonit on voitu liittää seborrooiseen ekseemaan. Viitteitä androgeenien osallisuudesta sairauteen saatiin, kun sairauden havaittiin olevan yleisempi miehillä ja puhkeavan usein murrosiässä androgeenitasojen kohotessa. Myös muilla hormoneilla voi olla vaikutusta syntyyn.
Malassezia-hiivan sekä androgeenien lisäksi elimistön poikkeavan reagointitavan talin hajoamistuotteeseen, lisääntyneen talinerityksen, tulehduksen, lisääntyneen solujakautumisen, immuunijärjestelmän muutosten sekä heikentyneen läpäisyesteen uskotaan näyttelevän roolia ihomuutosten synnyssä.
Myös stressillä, kosmetiikalla sekä ruokavaliolla voi mahdollisesti olla vaikutuksia seborrooiseen ekseemaan. Aihe on kuitenkin vielä hyvin kiistelty. Sairaudesta ja sen syntymekanismeista tiedetään siis jo paljon, mutta paljon on kuitenkin vielä opittavaa. Onneksi aihe kiinnostaa tutkijoita, ja uutta tietoa saadaan jatkuvasti.
Seborrooisen ekseeman hoito
Kuten muihinkin ihotauteihin, myös seborrooiseen ekseemaan liittyy laukaisevia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa iho-oireiden puhkeamisen. Seborrooisen ekseeman kohdalla yleisiin laukaiseviin tekijöihin luetaan…
vähäinen auringonvalo
kuiva ilma / korkea ilmankosteus
stressi
syömishäiriöt
liiallinen alkoholin käyttö
voimakas hikoilu
tietyt sairaudet, kuten epilepsia
Omaa ihotautia laukaisevia tekijöitä on hyvä oppia tunnistamaan ja välttämään. Tämä helpottaa remissiovaiheiden, eli oireettomien ajanjaksojen pidentämistä. Apuna laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa voi käyttää esimerkiksi IslaApp sovellustamme.
Koska seborrooinen ekseema on krooninen, toistetaan hoitoa aina tarvittaessa. Ihon kotihoidossa tärkeä rooli on ihon mikrobiomin ja läpäisyesteen vahvistamisessa ja tasapainotuksessa. Käytännössä se tarkoittaa ihon säännöllistä puhdistusta sekä kosteutusta.
Puhdistus on tärkeässä roolissa seborrooisen ekseeman hoidossa, sillä sen avulla iholta poistetaan hapettunutta talia sekä tasapainotetaan mikrobiomia. Puhdistuksessa suositellaan käyttämään vettä ja pesunestettä. Puhdistuksen jälkeen kosteutus on tärkeää ihon läpäisyesteen vahvistamisen kannalta. Seborrooisen ekseeman kohdalla suositellaan valitsemaan kevyt, vähärasvainen hoitovoide.
Puhdistus ja kosteutus ovat tärkeitä, vaikka ekseemaa ei esiintyisikään. Niiden avulla ylläpidetään remissiovaihetta ja ehkäistään oireiden paluuta.
Tarvittaessa hoitoon voidaan yhdistää myös lääkehoito. Hoitoon voidaan käyttää mietoja kortisonivoiteita ja sieni-infektioihin tarkoitettuja voiteita. Mikäli miedommat valmisteet eivät helpota oireita, siirrytään hoidossa voimakkaampiin ulkoisiin ja/tai sisäisiin lääkevalmisteisiin. Hoitava lääkäri valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan lääkehoidon. Ulkoisesti käytettävät lääkevoiteet voivat joissain tapauksissa aiheuttaa sivuvaikutuksena kutinaa, kirvelyä ja punoitusta. Sivuoireita voi hillitä ja ennaltaehkäistä ihon läpäisyestettä vahvistavalla hoidolla. Käytännössä ihoa on siis hyvä hoitaa hyvin hellävaraisesti ja valita käyttöön mahdollisimman minimalistiset ja vahvistavat tuotteet.
Päänahan alueella esiintyvän seborrooisen ekseeman hoidossa käytetään lääkeshampoita ja - liuoksia. Hiuksia suositellaan pestävän kerran päivässä. Päivittäisen pesun lisäksi on hyvä välttää hiuksiin jätettävän kosmetiikan, kuten erilaisten hiusten muotoilutuotteiden käyttöä.
Muistilista seborrooisen ekseeman kotihoitoon:
huolehdi kosteutuksesta ja puhdistuksesta myös silloin, kun ekseemaa ei esiinny
puhdista iho 1-2 kertaa päivässä vedellä ja puhdistustuotteella. Vinkkejä mikrobiomia vahvistavaan hoitoon löydät lisää aiemmasta julkaisustamme täältä
kosteuta ihoa päivittäin ja aina pesun jälkeen vähärasvaisella, kevyellä hoitovoiteella. Runsaasti kosteutta sitovia ainesosia sisältävät tuotteet ovat hyvä vaihtoehto
mikäli ekseemaa esiintyy hiuspohjassa, älä käytä hiuksiin jätettäviä muotoilutuotteita
muista hakea apua, mikäli oireiden hoito käy liian haastavaksi tai niiden aiheuttama psyykkinen stressi liian suureksi <3
Kosmetologilla voit käydä myös silloin, kun iholla esiintyy ekseemaa. Me valitsemme hoitoon hellävaraiset tuotteet ja hoitomenetelmät, jotka vahvistavat ihon läpäisyestettä ja tasapainottavat mikrobiomia. Hoito aloitetaan aina hyvin varovaisesti, jotta opimme tuntemaan ihosi reagointitaipumukset. Autamme myös sopivan kotihoito-ohjelman tekemisessä sekä laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa. Myöskään lääkehoito ei estä kosmetologilla käyntiä, vaan siitä voi olla paljon apua mahdollisten sivuvaikutusten hallinnassa.
Ihanaa loppukesää!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihon pigmenttihäiriöt
Lisääntynyt auringonsäteily tuo yleiseen keskusteluun monia koskettavan asian, pigmenttihäiriöt. Vaikka pigmenttihäiriöt eivät tyypillisesti olekaan vaarallisia, voivat erityisesti kasvojen alueella esiintyvät häiriöt vaikuttaa mielialaan voimakkaasti. Pigmenttihäiriöitä on runsaasti erilaisia, joista toiset kuten melasma (“maksaläiskä”) ja vitiligo (“valkopälvi”) ovat hyvin yleisiä ja toiset puolestaan harvinaisempia. Pigmenttihäiriöitä on tutkittu jonkin verran, mutta niihin liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Tässä jutussa käymme tarkemmin läpi ihon pigmentoitumista ja sen häiriöitä. Tutustumme myös erilaisiin hoitomenetelmiin ja niiden toimintaperiaatteisiin sekä tuloksellisuuteen.
Ihon pigmentaatio
Ihon pigmentaatio on ollut ihmiskunnalle merkittävä asia vuosisatojen ajan, ja pigmentaation poikkeavuuksista on löydetty merkintöjä jo muinaisajoilta. Normaalilla pigmentaatiolla kuvataan pigmentin sijoittumista ihoon, hiuksiin ja silmiin värjäävässä tarkoituksessa. Se käsittää laajan kirjon eri ihon ja hiusten värejä, sekä pilkkumaiset pigmentaatiot, kuten luomet ja pisamat. Epänormaalista pigmentaatiosta tai pigmenttihäiriöstä puhutaan, kun pigmentin määrä on lisääntynyt tai vähentynyt paikallisesti. Pigmentaation lisääntymistä kutsutaan hyperpigmentaatioksi ja vähenemistä hypopigmentaatioksi.
Pigmentin muodostuminen
Ihon ja hiusten pigmentaatiossa on eräs ihon solutyyppi erityisen merkittävässä roolissa. Pigmenttisoluksikin kutsuttu melanosyytti on melaniinipigmentin synteesiin ja jakeluun erikoistunut solu, joka vastaa pääosin ihon väristä. Epidermiksen tyvisolukerroksessa sijaitsevilla melanosyyteillä on haaroja, jotka ylettyvät okasolukerrokseen asti. Näiden haarojen kautta yksi melanosyytti on yhteydessä keskimäärin 30-40 keratinosyyttisoluun. Yhdessä melanosyytti ja keratinosyytit muodostavat “epidermaalisen melaniiniyksikön”.
Melanosyyteissä on kalvon ympäröimiä soluorganelleja, melanosomeja, joissa valmistetaan pigmenttiä, eli melaniinia. Melaniini kuljetetaan melanosomeissa keratinosyytteihin melanosyytin haarojen kautta. Kokonaisuudessaan prosessi on hyvin monimutkainen ja siihen liittyy useita säätelytekijöitä sekä solusignalointiväyliä. Ei siis ihmekään, että prosessi häiriintyy herkästi, johtaen epänormaaliin pigmentaatioon.
Pigmenttihäiriöt
Pigmenttihäiriöiden taustalla voi olla lukuisia tekijöitä. Hyperpigmentaatioihin liittyy usein yksi tai useampi melaniinin tuotantoa lisäävä tekijä, kuten melanosyyttien määrän paikallinen tihentyminen tai melaniinipitoisuuden muutokset.
Erilaisiin pigmenttihäiriöihin kuuluvat esimerkiksi pitkän aurinkoaltistuksen aiheuttama, kaulan sivuilla esiintyvä Civatten poikiloderma (“ihokirjotauti”), soikea, maitokahvin värinen vartalolla esiintyvä maitokahviläiskä sekä monen tuntema kasvoilla esiintyvä melasma (“maksaläiskä”). Civatten poikiloderman epäillään liittyvän aurinkoaltistuksen lisäksi kosmetiikan hajusteisiin, jotka altistavat ihoa UV-säteilylle.
Melasmat ovat yleisimmin naisilla esiintyviä pigmenttihäiriöitä, jotka ilmestyvät usein raskauden tai hormonivalmisteiden käytön aikana. Jos muutos on syntynyt raskauden aikana, voi se vaalentua synnytyksen jälkeen. Muutos esiintyy tyypillisesti otsan tai poskien alueella ja sen taustalla on tunnistettu mm. melanosyyttien lisääntynyttä aktiivisuutta. Melasman hoito on haastavaa, sillä pigmenttiä voi esiintyä siinä myös dermaalisesti, eli dermiksen puolella. Näin ollen vain epidermikseen keskittyvillä (“epidermaalisilla”) hoidoilla ei välttämättä saavuteta tuloksia. UV-säteily tummentaa melasmaa, joten aurinkosuojaus on sen hoidossa tärkeässä roolissa.
Iholla voi esiintyä myös pisamoita ja kesakoita, jotka monessa tapauksessa luetaan ihon normaalipigmentaatioon, vaikka paikallisia pigmentin tuotannon ja jakelun muutoksia niissä esiintyykin. Pisamat johtuvat melaniinin paikallisesta liikatuotannosta ja ne katoavat tyypillisesti talven ajaksi ja palaavat taas kesällä. Myös kesakoissa on havaittavissa melaniinin paikallista lisääntymistä. Kesakot ovat tyypillisiä vanhemmalla väestöllä erityisesti käsien alueella. Niitä saattaa muodostua myös auringon aiheuttamina, jolloin niitä kutsutaan “solaarilentigoiksi”. Pienet kesakot eivät muutu vaarallisiksi, mutta kasvojen alueen jättikesakot voivat muuttua melanooman esiasteeksi.
Kuten sanottu, myös lukuisia muita pigmenttihäiriöitä on olemassa. Yksi mainittava häiriö on tulehduksen jälkeinen hyperpigmentaatio, PIH (Postinflammatory Hyperpigmentation). Siinä tulehduksen jälkeen iholle muodostuu liikaa melaniinia tai sen jakelu häiriintyy ja seurauksena on pigmenttihäiriö. Tulehduksen jälkeistä hyperpigmentaatiota on havaittavissa esimerkiksi aknen tai erilaisten voimakkaiden hoitomenetelmien jälkeen.
Pigmenttihäiriöiden hoito
Hyperpigmentaatiot voivat aiheuttaa voimakasta sosiaalista ja emotionaalista stressiä. Vaikka monia hoitomalleja niiden hoitoon on kehitetty, on hoito edelleen haastavaa häiriöiden toistuvan luonteen ja itsepintaisuuden vuoksi. Hyperpigmentaatioiden hoidossa suositellaan panostamaan ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisynä käytetään laajaspektristä UVA- ja UVB-suojan omaavaa aurinkosuojaa vähintään 30 suojakertoimella. Mikäli pigmenttihäiriöitä muodostuu suojauksesta huolimatta, voidaan niitä hoitaa erilaisilla menetelmillä. Yleisen hoitolinjan muodostavat ulkoisesti käytettävät paikallishoitovalmisteet, jotka häiritsevät melaniinin valmistusta.
Ulkoisesti käytettävillä valkaisevilla aineilla on saatu kohtalaisen hyviä tuloksia ja niiden etuna on myös muihin hoitomenetelmiin verrattuna edullinen hinta.
Esimerkkejä ulkoisesti käytettävistä valmisteista:
Hydrokinoni
Atselaiinihappo
Retinoidit
Kojihappo
Askorbiinihappo (C-vitamiini)
Laktritsijohdannaiset
Soija
Niasiiniamidi
Moneen pigmenttihäiriöiden hoitoon käytettävään aineeseen liittyy myös sivuvaikutuksia, joiden riski kasvaa aineen pitoisuuden myötä. Tyypillinen sivuvaikutus on ihon ärtyminen ja punoitus. Ulkoisesti käytettävillä aineilla on saatu positiivisia tuloksia myös hoidoltaan haastavampien pigmenttihäiriöiden, kuten melasman hoidossa. Niiden tehosta ei kuitenkaan ole takuita ja joskus tulokset voivat jäädä hyvin vaatimattomiksi.
Valmisteet vaikuttavat eri tavoin pigmentin muodostumiseen, esimerkiksi estämällä melaniinin muodostumisen katalysaattorina toimivan tyrosinaasi entsyymin toimintaa. Samalla osa aineista, kuten retinoidit vaikuttavat valovaurioiden estoon ja toimivat “anti-age” raaka-aineina. Tämä on hyvä, sillä melasma liitetään tänä päivänä yhä enenevissä määrin valovaurioihin.
Ulkoisesti käytettävien aineiden lisäksi pigmenttihäiriöiden hoidossa käytetään muun muassa laserhoitoja sekä kemiallisia kuorintoja. Joissain tapauksissa voidaan käyttää eri menetelmien yhdistelmiä, esimerkiksi yhdistämällä hoitoon laserkäsittelyt sekä ulkoisesti käytettävän valmisteen. Kemiallisten kuorintojen tulokset pigmenttihäiriöiden hoidossa ovat epäsäännönmukaisia ja käytössä on myös huomioitava tulehduksen jälkeisen hyperpigmentaation (PIH) riski.
Laserteknologia on tuonut uusia hoitomahdollisuuksia erityisesti melasman hoitoon ja niitä onkin käytetty laajasti ja tuloksellisesti eri pigmenttihäiriöiden hoidossa. Vaikka hyviä tuloksia on saatu, on laserien turvallisuus ja tehokkuus melasman ja tulehduksen jälkeisen hyperpigmentaation hoidossa vielä kiistelty. Avainasemassa hoidon onnistumisessa on oikean laserin valinta. Laserin valinnan suorittaa aina koulutettu ammattilainen, joka osaa valita ja arvioida tarpeen oireiden mukaan.
Lopuksi
Pigmenttihäiriöiden hoidossa on hyvä muistaa ennaltaehkäisyn merkitys. Ennaltaehkäisyyn pätee samat periaatteet kuin aurinkosuojaukseen yleensä: aurinkoa kannattaa välttää keskipäivän aikaan, iho kannattaa suojata vaatteilla ja päähineillä ja iholle tulee levittää riittävän suojan omaavaa aurinkosuojavoidetta säännöllisesti. Lisäksi pigmenttihäiriöitä voidaan peittää runsaspigmenttisillä värikosmetiikkatuotteilla.
Pigmenttihäiriöiden hoidossa suositellaan kääntymään aluksi terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Syynä on se, että pigmenttihäiriöiden hoito vaatii usein tehokkaampia hoitomenetelmiä, joita vain terveydenhuollon ammattilaiset saavat käyttää. Lisäksi ennen hoidon aloitusta on tärkeää, että muutos tutkitaan ja varmistetaan että muutos ei ole vaarallinen. Samalla arvioidaan missä ihon kerroksissa pigmenttiä on. Arvio vaikuttaa hoitomenetelmien valintaan ja hoidon onnistumiseen.
Ihania kesäpäiviä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Miksi iho reagoi?
Monella meistä on kokemuksia ihon erilaisista, yllättävistäkin reaktioista. Reaktion aiheuttaja voi olla lähes mikä tahansa, uusi kosmetiikkavalmiste, ruoka-aine, siitepöly, aurinko tai jopa oma hiki. Miksi iho reagoi eri asioille ja mitä ihossa oikeastaan tapahtuu? Siihen perehdymme tänään.
Kosmetiikka-allergiaa?
Ihon reagoidessa kosmetiikkatuotteeseen, ei kyse ole aina allergiasta. Kyseessä voi olla myös ärsytysreaktio, johon voi tuotteen ainesosien lisäksi vaikuttaa myös muut tekijät, kuten ihon kunto tai valmisteen väärä käyttötapa. Ärsytysreaktiosta kertoo tuotteen käytön jälkeinen ihon punoitus ja kihelmöinti.
Varsinainen allergia syntyy elimistön kehittäessä immunologisen vasteen allergeenia kohtaan. Iho reagoi allergeeneihin allergisella kosketusihottumalla. Allerginen kosketusihottuma jaetaan kahteen luokkaan: välittömään ja viivästyneeseen. Välittömässä reaktiossa taustamekanismina on tyypillisesti IgE-välitteinen allergia, jossa elimistö kehittää IgE-vasta-aineita tavallisia ympäristön valkuaisaineita kohtaan. Kun allergeeni reagoi syöttösolun pinnalle kiinnittyneen IgE-vasta-aineen kanssa, vapauttaa syöttösolu histamiinia sekä muita välittäjäaineita ja allergiaoireet alkavat. Viivästynyt allergia liittyy puolestaan auttaja-T-lymfosyytteihin, jotka ovat herkistyneet ympäristön kemikaaleille.
Välittömässä allergisessa kosketusihottumassa iho-oireet ilmenevät nopeasti, jopa muutamissa minuuteissa altistumisesta. Iho-oireena on nokkosihottuma, eli urtikaria, jossa iholle nousee erikokoisia, kutiavia paukamia. Välittömän allergisen kosketusihottuman aiheuttaa tyypillisesti eläin- tai kasviperäinen valkuaisaine.
Viivästyneessä allergisessa kosketusihottumassa oireet alkavat hitaammin, muutamassa päivässä altistumisesta. Oireena viivästyneessä reaktiossa ovat punoitus, ekseema ja hilseily. Ensioireena on tyypillisesti kutina. Reaktion aiheuttajana voi olla esimerkiksi nikkeli, säilöntäaineet, hajusteet, paikallishoitovalmisteet tai ilmateitse leviävät allergeenit. Kosmetiikan raaka-aineet aiheuttavat tyypillisesti juuri viivästynyttä allergista kosketusihottumaa.
Sekä välitön, että viivästynyt reaktio paranevat tyypillisesti itsekseen altistuksen päättymisen jälkeen. Allergiatesteihin on kuitenkin syytä hakeutua erityisesti, jos epäilee altistuvan allergeenille esimerkiksi työssään, sillä toistuva altistuminen voi johtaa oireiden kroonistumiseen.
Kosmetiikan allergeenit
Kosmetiikka-allergiaa on arvioitu esiintyvän Suomessa noin 10 %:lla väestöstä. Tyypillisimmät allergeenit kosmetiikassa ovat hajusteet, säilöntäaineet (formaldehydejä vapauttavat) sekä hiusvärit. Kosmetiikan allergeenit aiheuttavat tyypillisesti viivästyneitä reaktioita, eli oireet alkavat muutamassa päivässä altistuksesta. Allerginen kosketusihottuma ei välttämättä puhkea heti ensimmäisten altistumisten jälkeen, mutta sen riski kasvaa sen mukaan, mitä useammin iho altistuu allergeenille.
Hajusteet ovat hyvin yleisesti käytettyjä kosmetiikassa aina saippuasta hoitovoiteisiin ja värikosmetiikan tuotteisiin asti. Hajusteet on aina merkittävä ainesosalistaan merkinnällä “Aroma”, “Fragrance” tai “Parfum”. Mikäli kosmetiikkapakkauksen ainesosalistasta siis löytyy jokin näistä kolmesta, on tuote hajustettu. Merkinnän lisäksi ainesosalistassa on kerrottava erikseen, mikäli tuote sisältää tietyn määrän jotain 26 määrätystä hajusteesta. Näiden 26 hajusteen on arvioitu aiheuttavan korkeammalla riskillä kosketusallergiaa ja sen vuoksi ne on eriteltävä ainesosalistassa. Kyseisiä kemiallisia aineita esiintyy sekä luonnonkosmetiikassa (esim. osana eteeristä öljyä), että synteettisessä kosmetiikassa. Listalle on ehdotettu lisättäväksi lukuisia muitakin hajusteita, mutta näin ei ole vielä tehty.
Formaldehydin vapauttajia käytetään kosmetiikassa säilöntäaineena. Niiden käyttö kosmetiikassa on lisääntynyt, kun parabeenien käyttöä on haluttu vähentää. On arvioitu, että jopa 2-3 %:llä Euroopan väestöstä on formaldehydikosketusallergia. Osassa tuotteissa saattaa olla merkintä “sisältää formaldehydiä”. Tuote kuitenkin saattaa sisältä pieniä määriä formaldehydiä, vaikka pakkauksessa ei merkintää olisikaan. Syynä tähän on se, että merkintä on laitettava tuotteeseen vaan, jos formaldehydipitoisuus on yli 0,05 %. Kuitenkin jo pienempikin määrä voi aiheuttaa allergisella henkilöllä reaktion.
Vaikka hajusteet ja formaldehydiä vapauttavat säilöntäaineet ovat tyypillisiä kosmetiikka-allegian aiheuttajia, voi taustalla olla myös jokin muu kosmetiikan sadoista raaka-aineista. Esimerkiksi terveysalalla ja kampaamoissa vesi ja detergentit ovat yleisiä allergisen kosketusihottuman aiheuttajia, sillä iho altistuu niille usein ja toistuvasti. Veden aiheuttamat haasteet johtuvat siitä, että sarveissolukerroksen liiallinen kastuminen johtaa korneosyyttien turpoamiseen, luoden vesitaskuja solunvälialueille ja näin muokaten sarveissolukerroksen lipidien järjestystä. Detergenteistä sodium lauryl sulphate, eli SLS on tunnistettu vahvaksi ärsyttäväksi aineeksi saippuoissa, kosmetiikassa ja puhdistustuotteissa. SLS voi vaurioittaa läpäistestettä monin eri tavoin, esimerkiksi vaurioittamalla keratiinia. Myös muiden anionisten pinta-aktiivisten aineiden on huomattu vaikuttavan läpäisyesteeseen tiiviiden liitosten häiritsemisen kautta.
Kosmetiikka-allergiaa epäillessä on hyvä hakeutua allergiatesteihin, jotta allergeeni saadaan määritettyä. Kun allergeeni on tunnistettu, voidaan sitä välttää kosmetiikkatuotteita valitessa.
"Hypoallerginen" ja muut markkinointiväittämät
Kosmetiikkatuotteiden markkinoinnissa käytetään runsaasti erilaisia markkinointiväittämiä. Tuotteen kyljessä saattaa olla esimerkiksi merkki “hypoallergeeninen” tai muu tuotteen siedättyvyyteen viittaava termi. On kuitenkin hyvä muistaa, että kukaan ei voi 100 % todennäköisyydellä luvata, että tuote ei aiheuta allergista reaktiota. Näin ollen kosmetiiikan markkinoinnissa ei myöskään saa tällaista vihjata. Termiä “hypoallergeeninen” saa käyttää, jos tuote on suunniteltu minimoimaan reaktion riski, mutta se ei siis tarkoita, että tuote ei voisi sitä aiheuttaa. Kuluttajana sinulla on aina oikeus pyytää lisätietoja väittämien tarkoituksesta. Termejä, kuten “allergeenivapaa” tai muu vastaava, ei saa käyttää.
Välillä väittämiä näkee venytettävän markkinoilla paljonkin, joten markkinointitermeihin on hyvä suhtautua tietyllä kriittisyydellä ja pyytää tarvittaessa apua ammattilaiselta.
Lopuksi
Allergisessa kosketusihottumassa iho-oireet alkavat ihon ollessa kontaktissa allergeenin kanssa. Näin ollen heikentynyt läpäisyeste voi lisätä allergisen kosketusihottuman riskiä, sillä ihon läpäisevyys on kasvanut. Kosketusihottuman ennaltaehkäisyssä onkin hyvä huolehtia ihon läpäisyesteestä, erityisesti työympäristössä. Ihon läpäisyesteestä ja sen hoidosta voit lukea lisää täältä.
Koska vaurioitunut läpäisyeste lisää allergisen kosketusihottuman riskiä, on monen ihotaudin kohdalla riski kohonnut. Näin on esimerkiksi atooppisen ekseeman kohdalla, jossa ihon läpäisyesteen toiminta on häiriintynyt, vaikka iholla ei sillä hetkellä esiintyisikään ekseemaa. Ihon läpäisy on kasvanut atooppisen ekseeman kohdalla jopa 2-5 kertaiseksi verrattuna normaaliin. Allergisen kosketusihottuman riskin ollessa suurempi, on kosmetiikkavalinnoissa hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei ihoa altistaisi yleisesti tunnetuille allergeeneille.
Hyviä lisävinkkejä herkän ihon tuotevalintoihin löydät aiemmista blogikirjoituksistamme. Muista, että voit myös aina olla meihin yhteydessä, mikäli kaipaat apua ihonhoitoon tai tuotevalintoihin liittyvissä asioissa.
Ihanaa alkukesää!
-Tuuli
Talirauhanen, glandula sebacea
Ihanaa toukokuun alkua! Kesä on saapumassa kovaa vauhtia ja sen myötä myös ihon kunnossa voi havaita muutoksia. Kesä on monille tulehduksellisille ihotaudeille helpotusta tuovaa aikaa, auringon UV-säteilyn rauhoittaessa tulehdusta. Pelkkää helpotusta se ei kuitenkaan tuo ja moni havaitsee ihon tuntuvan öljyisemmältä ja epäpuhtauksien lisääntyvän. Aurinkoaltistus paksuntaa ihon ylintä kerrosta ihon suojautuessa säteilyltä, joka voi lisätä esimerkiksi komedojen määrää. Tällä kertaa aiheenamme onkin tämä ajankohtainen, komedoihin liittyvä talirauhanen. Syvennymme siihen, mikä kyseinen rauhanen on ja mistä epäpuhtaudet oikeastaan johtuvat.
Talirauhanen on nimensä mukaisesti ihossa esiintyvä talia erittävä rauhanen. Mikroskooppikuvissa nämä vaahtomaiselta näyttävät apuelimet sijaitsevat tyypillisesti karvatupen yhteydessä, karvan juuren ja karvankohottajalihaksen välisessä kulmauksessa. Talirauhasen eritystiehyt avautuu karvan tyveen. Tietyillä ihoalueilla talirauhaset avautuvat suoraan ihon pinnalle.
Talirauhasia esiintyy kaikilla ihoalueilla kämmeniä ja jalkapohjia lukuunottamatta. Eniten niitä on kasvojen ja pään alueella, jossa niitä voi esiintyä jopa 876 talirauhasta per neliösenttimetri. Muualla vartalolla määrä neliösenttimetriä kohden on huomattavasti pienempi. Talirauhasen koko näyttää korreloivan alueella esiintyvien talirauhasten määrän kanssa. Sen vuoksi isoimmat rauhaset esiintyvät tyypillisesti alueilla, joissa on paljon talirauhasia. Talirauhasten määrä pysyy samana läpi eliniän, mutta ne kasvavat iän myötä.
Talirauhasen tehtävät
Talirauhanen tuottaa ihmisellä jopa 90 % kaikista ihon pinnan rasva-aineista, eli lipideistä. Sillä on lukuisia tärkeitä tehtäviä:
ihon homeostaasin ylläpito
ihon joustavuuden ylläpito
ihon kosteustasapainon ylläpito
rasvaliukoisten antioksidanttien kuljetus
UV-säteilyltä ja vapailta happiradikaaleilta suojaaminen
hormonaalisen ihon ikääntymisen säätely
tulehduksen säätely
kinan tuottaminen ja eritys raskausaikana
Talituotanto
Talirauhaset tuottavat talia holokriinisesti, eli tali vapautuu solusta vasta solukuoleman yhteydessä. Rauhasissa solut jakautuvat rauhasen ulkoreunoilla ja alkavat erilaistua ja täyttyä rasva-aineella siirtyessään kohti rauhasen keskiosaa. Kun solut ovat täyttyneet rasva-aineella ja siirtyneet keskiosaan, ne kuolevat, hajoavat ja vapauttavat sisältönsä. Tali muodostuu solujen vapauttamasta rasva-aineesta, joka eritetään rauhasesta karvatupen kautta ihon pinnalle.
Tali on ihmisellä sekoitus triglyseridejä, vahaestereitä, skvalaania, kolesterolin estereitä sekä kolesterolia. Koostumukseen vaikuttavat geneettiset ja hormonaaliset tekijät. Kun tali erittyy ihon pinnalle, muokkaavat happi sekä mikro-organismit triglyserideistä rasvahappoja.
Muutokset ja häiriöt talirauhasen toiminnassa
Komedojen tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta useiden tekijöiden uskotaan liittyvän niiden muodostumiseen. Varsinainen komedo muodostuu, kun talirauhassolujen jakautuminen ja erilaistuminen häiriintyy ja syntyy tukos. Ennen näkyvän komedon muodostumista iholla on silmälle huomamattomia mikrokomedoja, jotka muuttuvat säännönmukaisesti komedoiksi talin kulun tukkeutuessa ja mikrokomedon laajentuessa.
Komedojen muodostumiseen liitettyjä tekijöitä:
androgeenit (miessukuhormonit)
sytokiinit (välittäjäaineet)
C. acnes (mikrobiomiin kuuluva bakteeri)
ympäristötekijät, kuten tupakointi, tietyt kosmetiikkavalmisteet sekä steroidihormonit
Kosmetiikka epäpuhtauksien aiheuttajana
Vuonna 1972 esitettiin ensimmäisen kerran termi “acne cosmetica”, jonka avulla pyrittiin kuvailemaan 20-25 vuotiailla naisilla tyypillisesti poskien alueella esiintyviä lievään akneen liittyviä ihomuutoksia, erityisesti umpikomedoja ("valkopäitä"). Suurimmalla osalla tutkituista naisista ei ollut esiintynyt aknea aiemmin teini-iässä, jonka vuoksi tutkijat ehdottivat, että ihomuutosten taustalla voisivat vaikuttaa tietyt kosmetiikkavalmisteiden raaka-aineet. Tämän 1972 julkaistun tutkimusraportin myötä kosmetiikka-alalla alettiin tarkastella, miten valmisteet vaikuttivat komedojen muodostumiseen.
Raaka-aineita, joiden on havaittu lisäävän komedojen määrää kutsutaan komedogeenisiksi aineiksi. Aineiden komedogeenisyyttä tutkittiin alunperin eläinkokeiden avulla. Eläinkokeissa käytettiin Uusi-Seelantilaisten albiinokanien korvia, joihin testattavia valmisteita levitettiin tietyn ajanjakson ajan, jonka jälkeen korvista otettiin näytteet. Näytteistä arvioitiin talirauhasten tukkeutumista, ja sitä havaittaessa aine luokiteltiin mahdollisesti komedogeeniseksi.
Eettisten ongelmien lisäksi kanien korvilla testaamisessa oli lukuisia muitakin haasteita. Ensinnäkin kanin korva ei ole identtinen ihmisen kasvojen ihon kanssa. Näin ollen kaneilla komedogeeniseksi epäillyt aineet eivät välttämättä olleetkaan sitä ihmisen kasvojen iholla. Lisäksi tutkimuksissa esiintyi muitakin haasteita, kuten epätarkkaa, pelkkään silmämääräiseen arvioon perustuvia analyysejä sekä komedojen sekoittamista talirauhasen normaaliin laajenemiseen.
Näiden kaneilla tehtyjen tutkimusten perusteella kuitenkin laadittiin lista mahdollisesti komedogeenisistä aineista, johon voi vielä tänäkin päivänä törmätä eri lähteissä. Nykyään sen merkitystä ei kuitenkaan pidetä kovinkaan suuressa arvossa muutamastakaan eri syystä, joihin palaamme myöhemmin.
Tänä päivänä komedogeenisyyttä tutkitaan vapaaehtoisilla ihmisillä. Koealueena toimii tyypillisesti yläselkä, johon tutkittavaa ainetta sekä kontrollivalmistetta levitetään tietyn ajan. Tämän jälkeen alueista otetaan näytteet ja talirauhasen tukkeutumista arvioidaan.
Komedogeeniset aineet
Kuten sanottu, komedogeenisten aineiden lista ei ole aukoton, sillä lista on tehty nimenomaan kanin korvilla tehtyjen tutkimusten perusteella. Lisäksi tuote saattaa olla komedogeeninen, vaikka se ei sisältäisi listalla esiintyviä ainesosia. Kosmeettisessa tuotteessa on myös usein määrällisesti vähemmän ainetta, kuin testauksessa. Näin ollen raaka-aine ei välttämättä aiheuta komedoja valmiissa tuotteessa. Listaa ei siis enää pidetäkään kovinkaan hyödyllisenä apuvälineenä sopivien kosmetiikkavalmisteiden tunnistamisessa.
Komedogeenisyyttä suositellaankin arvioitavan käyttäjäkohtaisesti. Jotkut pystyvät esimerkiksi käyttämään kaakaovoita ihon kosteutuksessa päivittäin, kun taas toisilla se johtaa komedojen muodostumiseen. Ei ole vielä selvillä miksi osa on herkempiä komedoille, kuin toiset.
Komedojen hoito
Kosmetiikasta voi olla myös hyötyä komedojen hoidossa, sillä tunnemme jo useita talia liuottavia ainesosia. Talia liuottavia ja poistavia ainesosia kutsutaan yleisesti komedolyyttisiksi aineiksi. Eräs hyvin tunnettu ja yleisesti käytetty komedolyyttinen ainesosa on betahydroksihappoihin kuuluva salisyylihappo. Salisyylihappo pääsee imeytymään huokoseen ja irrottamaan komedonaalisen tukoksen.
Myös muut kuorivat aineet, kuten alfahydroksihappoihin kuuluva glykolihappo voivat olla hyödyllisiä komedojen poistossa. Vesiliukoinen glykolihappo ei kuitenkaan pääse imeytymään huokoseen, jonka vuoksi rasvaliukoinen salisyylihappo on näistä kahdesta suositumpi.
Kosmetiikkatuotteiden lisäksi myös kosmetologi voi auttaa talirauhasen tukkeumien, komedojen ja muiden epäpuhtauksien hoidossa. Ihonpuhdistuksen on havaittu olevan avuksi esimerkiksi nuorten komedoaknen hoidossa, kun talitulppa saadaan tyhjennettyä ennen komedon tulehtumista ja etenemistä papulaksi.
Komedojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä kosmetiikkavalinnoilla on olennaista yksilöllisyys. Kuten sanottu, eri ihmisillä eri tuotteet ja raaka-aineet voivat lisätä komedojen määrää. Tämä on hyvä pitää mielessä ja tarkkailla ihon kunnon muutoksia uusia tuotteita kokeillessa. Voit myös aina kysellä ja keskustella oman ihosi hoidosta kosmetologisi kanssa ja yhdessä voitte tunnistaa ihollesi sopimattomia ainesosia ja tuotetyyppejä.
Ihanaa toukokuuta!
-Tuuli
Hormonit ja iho
Moni on kokenut ilmiön, jossa juuri ennen kuukautisten alkua iholle puhkeaa kipeä, tulehtunut näppylä. Syynä ovat hormonit, jotka monien muiden tekijöiden tavoin vaikuttavat ihon kuntoon. Hormoneista ja niiden vaikutuksista puhutaan paljon yleisessä keskustelussa, mutta mitä sanovat aiheeseen liittyvät tutkimukset?
Hormonit ja endokriininen järjestelmä
Ennen kun syvennymme tarkemmin hormonien vaikutuksiin, käydään hieman läpi hormonitoimintaa yleisemmällä tasolla. Aloitetaan perusteista, eli siitä mitä hormonit ovat. Elämän perusedellytyksiin kuuluu kyky viestiä ympäristön kanssa. Elimistön on siis kyettävä aistimaan ympäristön viestejä ja reagoimaan niihin tarpeen mukaan.
Monisoluisten eliöiden syntyminen vaati, että yksittäiset solut kykenivät toimimaan oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Tätä varten eliöille on kehittynyt solujen yhteistoimintaa ohjaava hormonaalinen viestijärjestelmä, johon kuuluvat umpirauhaset, hormonit sekä reseptorit. Kiinnostavaa on, että hormonit ja niiden reseptorit ovat muodostuneet jo huomattavasti ennen umpirauhasia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että hormoni-reseptori vuorovaikutusta on esiintynyt jo yli 500 miljoonaa vuotta ja varhaisempina lähteinään jopa pari miljardia vuotta bakteerien metabolian säätelyssä. Nämä solujen väliset viestijärjestelmät ja niiden kehittyminen kuuluu evoluution käännekohtiin, sillä se on mahdollistanut solujen erilaistumisen ja toiminnan. Keskeisinä keinoina ovat olleet siis alusta asti hormonit, eli solun erittämät molekyylit ja aistivan solun molekyylejä tunnistavat rakenteet, reseptorit.
Hormonit vaikuttavat muiden elinten toimintaan osa toimintoja hidastaen ja osa kiihdyttäen. Niiden aiheuttamat vaikutukset ovat hitaita ja kestävät pitkään. Hormoneita erittäviin umpirauhasiin kuuluvat hypotalamus, aivolisäke, kilpirauhanen, käpyrauhanen, lisämunuaiset, haima, munasarjat sekä kivekset.
Iho & hormonit
Iho ei ole pelkästään hormonien vaikutuskohde, vaan myös itsessään hormonaalisesti aktiivinen elin. Iho siis tuottaa joitakin samoja hormoneja, kuin keskushermosto ja endokriininen järjestelmä. Esimerkkejä näistä ihossa tuotetuista, aktivoiduista ja inaktivoiduista ovat neuropeptidit, kuten serotoniini, kortikosteroidit, testosteoni, katekoliamiinit, kortikotropiinia vapauttava hormoni, tyroksiini ja D-vitamiini. Vaikka kyse on vain esimerkeistä, on lista huikea ja kuvaa hyvin, miten monipuolinen elin iho on.
Hormonien tuotannon ja muokkaamisen lisäksi, iho on monien hormonien vaikutuskohde. Hormonit vaikuttavat muun muassa ihon kehittymiseen, paksuuteen, vesipitoisuuteen, ikääntymismuutoksiin, talituotantoon ja moneen muuhun. Ihon normaaliin kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat muun muassa kasvuhormoni (stimuloi keranosyyttien, eli ihosolujen jakautumista) sekä kortikotropiinia vapauttava hormoni (lisää verisuonten läpäisevyyttä ja vaikuttaa keratinosyyttien erilaistumiseen).
Estrogeeni ja progesteroni
Aiemmin mainittu esimerkki kuukautiskierron vaikutuksista ihoon liittyy naissukuhormoneihin, estrogeeniin sekä progesteroniin, eli keltarauhashormoniin. Vaikka estrogeeniin liittyvä tutkimustyö on vielä kesken, on se voitu liittää ihon paksuuntumiseen, vesipitoisuuden nousuun, läpäisyesteen toiminnan paranemiseen sekä haavan paranemiseen. Se vaikuttaa ihon rakenteeseen ja vesipitoisuuteen muun muassa kollageenisynteesin sekä hyaluronihapon tuotannon kautta. Menopaussin jälkeen iholla onkin havaittu kollageenin surkastumista sekä vesipitoisuuden laskua.
Estrogeeni lisää melanogeneesiä, eli pigmentin tuotantoa melanosyyttisoluissa yhdessä mm. melanosyyttiä stimuloivan hormonin kanssa. Iho onkin alttiimpi pigmenttimuutosten muodostumiselle ennen kuukautisten alkua, raskauden aikana ja erilaisten hormonaalisten valmisteiden käytön yhteydessä. Iho pystyy pitkälti estämään liikatuotantoa itsesäätelyn avulla, mutta altistuminen UV-säteilylle tekee siitä vaikeaa. Sen vuoksi aurinkosuojauksen tärkeydestä puhutaan erityisesti raskauden ja tiettyjen lääkevalmisteiden käytön aikana. On hyvä huomoida, että myös geneettisillä ominaisuuksilla on paljon vaikutusta pigmenttihäiriöiden syntyyn, eli aurinkosuojaus ei aina riitä ehkäisemään muutoksia.
Keltarauhashormonin vaikutuksia tutkittaessa on havaittu korrelaatiota useiden ihotulehdusten ja keltarauhashormonipiikkien välillä. Joidenkin ihotautien kohdalla on siis havaittu oireiden pahenemista juuri ennen kuukautisten alkua. Näihin ihotauteihin kuuluvat muun muassa akne, psoriaasi sekä atooppinen ekseema. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jopa puolet tutkimukseen osallistuneista atooppista ekseemaa sairastavista oli kokenut iho-oireiden pahenemista noin viikko ennen kuukautisten alkua ja oireiden nopeaa helpotusta kuukautisten alkamisen jälkeen. Tällä hetkellä ajatellaan, että lehahdusten taustalla on estrogeenin ja keltarauhashormonin kohonneen määrän vaikutukset ihon läpäisyesteeseen. Ihon läpäisyesteen läpäisevyys kasvaa korkeimmilleen juuri ennen kuukautisten alkua ja sen vuoksi allergeenit ja muut ihoa ärsyttävät tekijät läpäisevät ihon helpommin.
Androgeenit
Estrogeeni ja keltarauhashormoni eivät suinkaan ole ainoita hormoneja, jotka vaikuttavat ihoon. Androgeenit ovat niin kutsuttuja miessukuhormoneita, joiden on jo pitkän ajan tiedetty liittyvän mm. akneen. Kyseisiin steroidihormoneihin lukeutuvat esimerkiksi testosterni ja dihydrotestorsteroni. Niiden vaikutukset ihon talirauhasiin osoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1941. Moni kliininen havainto on osoittanut, että androgeenien ja aknen välillä on vahva korrelaatio liittyen niin oireiden laukeamiseen, kestoon, vakavuuteen, kuin hoitoonkin. Tällä hetkellä ajatellaan, että androgeenit vaikuttaisivat akneen erityisesti lisäämällä talituotantoa.
Androgeenit eivät lisää talituotantoa vain aknen yhteydessä, vaan kyseiset hormonit vaikuttavat vahvasti talituotantoon meillä kaikilla. Tätä on havainnollistettu sillä, että naisilla talituotannossa on havaittu merkittävää laskua menopaussin alkamisen jälkeen.
Muut hormonit
Muita hieman vähemmän yleisessä keskustelussa esiintyviä ihoon vaikuttavia hormoneja ovat mm. IGF-1, neurohormonit sekä D-vitamiinin hormonaaliset muodot. IGF-1, eli insuliininkaltainen kasvutekijä osallistuu esimerkiksi ihon ikääntymisen, ihon pinnan lipidien määrän ja solujakautumisen sekä erilaistumisen säätelyyn. Tulemme palaamaan myös näihin muihin hormoneihin myöhemmin omassa julkaisussaan.
Lopuksi
Erilaisten iho-oireiden taustalla on siis paljon muutakin kuin se, miten ihoa hoitaa. Hyvä perusihonhoito auttaa vahvistamaan ihoa muun muassa läpäisyesteen ja ihon mikrobiomin kautta ja näin ollen vähentämään erilaisten tekijöiden, kuten hormonien aiheuttamien reaktioiden voimakkuutta. On kuitenkin tärkeä olla itselleen armollinen, sillä kaikkeen emme yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Tieto taustalla vaikuttavista tekijöistä voi kuitenkin auttaa ymmärtämään oman ihon reagointitaipumuksia ja helpottamaan niiden hyväksymistä.
Aurinkoista kevättä <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kauneushoitola Isla 2v
Viikolla 11 juhlitaan Kauneushoitola Islan 2-vuotissyntymäpäiviä! Kuluneet kaksi vuotta ovat olleet ikimuistoisia ja kiitos siitä kuuluu teille ihanille asiakkaillemme!
Syntymäpäivien kunniaksi tarjoamme...
kaikki viikon aikana varatut palvelut -15 % etuhintaan koodilla ISLA2 (voit varata useamman ajan, muista vain kirjoittaa varauksen lisätietoihin etukoodi)
kaikki tuotteet -10 % etuhintaan
Tarjoukset ovat voimassa 14.3.-19.3.2022. Tarjouksia ei voi yhdistää muihin etuihin.
Lisäksi tulemme julkaisemaan Instagram tilillämme kaksi mahtavaa arvontaa. Ota siis tilimme haltuun @kauneushoitolaisla ja voit voittaa huikeita palkintoja.
Valtavan suuri kiitos vielä kaikille asiakkaillemme näistä vuosista. Jäämme innolla odottamaan, mitä kolmas vuosi tuo mukanaan. Luvassa on paljon iloisia uutisia!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Suurennuslasin alla: ihon mikrobit
Ihon mikrobiomi on pysynyt ajankohtaisena aiheena jo useamman vuoden ajan. Aihe kiinnostaa syystäkin; uudet tutkimukset ovat nimittäin kiistatta osoittaneet mikrobien merkityksen ihmisen hyvinvoinnille. Mutta mitä nämä ihomme pinnalla elävät mikrobit oikeastaan ovat? Siihen perehdymme tällä kertaa.
Mikä ihmeen mikro-organismi?
Mikrobit, eli mikro-organismit ovat mikroskooppisen pieniä eliöitä. Nämä pienet, tyypillsesti yksisoluiset eliöt muodostavat yli 90 % osuuden koko maapallon eliöistä. Mikrobeja esiintyy kaikkialla ympäristössämme; maassa, vedessä, ilmassa ja eliöissä. Ne kykenevät sopeutumaan erilaisiin kasvuolosuhteisiin ja lisääntymään nopeasti. Mikrobit osallistuvat moneen luonnon prosessiin, kuten ravinteiden kiertokulkuun.
Mikrobeihin luetaan…
kaikki prokaryootit (esitumalliset): bakteereit ja arkeonit
eukaryooteista (aitotumallisista) sienet, homeet, hiivat, levät sekä alkueläimet
virukset, fagit ja prionit
Ihon mikrobit
Ihon mikrobiomissa esiintyy bakteereja, hiivoja, viruksia sekä arkkieliöitä. Viruksia pidetään näistä lyhtyaikaisina vierailijoina ja niihin liittyvää tutkimustietoa on vielä vähän. Sen sijaan bakteerit, hiivat sekä muut asukit, kuten talipunkit muodostavat pysyvämmän väestön. Niitä on myös tutkittu viruksia enemmän ja siten tietoa niiden toiminnasta ja määrästä on olemassa huomattavasti enemmän.
Ihon mikrobiomi vaihtelee eri ihoalueilla. Elinympäristö, eli tässä tapauksessa ihoalueen ominaisuudet (mm. lämpötila, pH...) vaikuttavat siihen, mitkä mikrobit alueella viihtyvät. Iholla esiintyykin monia erilaisia mikrobien yhdyskuntia. Ihon kohdalla elinympäristöt voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:
Talipitoiset alueet (esim. otsa)
Kosteat alueet (esim. taipeet)
Kuivat alueet (esim. käsivarret)
Bakteerit
Bakteerit muodostavat kaikilla ihoalueilla valtaosan mikrobeista. Ne ovat yksisoluisia eliöitä, jotka vaativat isännän (esim. ihminen) lisääntyäkseen. Kokonaisuudessa ihmisen iholla ja limakalvoissa asuu noin 1,5 kilogrammaa bakteereja.
Ihon mikrobiomissa esiintyy lukuisia eri bakteerilajeja. Tyypillisiä ihon bakteereita ovat staphylococcus epidermis, staphylococcus aureus, cutibacterium acnes (ent. propionibacterium) sekä corneybakteerit. S. aureus ja c. acnes ovat molemmat tuttuja ihotauteihin liittyvästä keskustelusta. S. aureus on liitetty atooppiseen ekseemaan ja c. acnes akneen. Kumpikaan bakteerilaji ei aiheuta varsinaista ihotautia, mutta niiden uskotaan vaikuttavaan iho-oireiden määrään ja voimakkuuteen.
Hiivat
Erityisesti talipitoisilla alueilla esiintyy hiivoja, joista tunnetuimpana voidaan pitää malassezia-lajin (pityrosporum-lajin) hiivoja.
Malassezia hiivat kuuluvat ihon mikrobiomiin. Saadessaan liikaa elintilaa, ne voivat kuitenkin aiheuttaa iho-ongelmia. Malassezia-hiivat ovat nousseet usein keskustelun aiheeksi esimerkiksi seborrooisen ekseeman yhteydessä. Keskustelua monimutkaistaa se, että selviä todisteita hiivojen lisääntymisen yhteydestä ihotautien oireisiin ei ole. Korrelaatiota on kuitenkin havaittu niiden määrän sekä ekseema-alueen kutinan ja punoituksen voimakkuuden välillä.
Muut
Iholta löytyy myös muita mikro-organismeja. Erään olennaisen ryhmän muodostavat demodex-talipunkit. Iholla on tunnistettu kahta eri demodex-lajia, joista toinen (demodex folliculorum) viihtyy pääsääntöisesti kasvojen alueella. Vaikka ajatus talipunkeista voikin tuntua inhottavalta, on niiden esiintyminen pienissä määrin iholla täysin normaalia. Haasteita talipunkit aiheuttavat lisääntyessään liikaa. Ne ovatkin voitu liittää esimerkiksi ruusufinniin. Talipunkkien ei itsessään pidetä ruusufinnin aiheuttajina, mutta niiden uskotaan lisäävän taudin oireita sisältämänsä ainesosan, kitiinin, vuoksi.
Mikrobiomin monimuotoisuus
Ihon mikrobiomi koostuu lukuisista eri mikrobeista, jotka yhdessä muodostavat monipuolisen kokonaisuuden. Jokaisella lajilla on mikrobiomin toiminnan kannalta oma roolinsa. Monimuotoisessa mikrobiomissa mikrobit ylläpitävät homeostaasia estämällä toisten lajien liiallista kasvua. Mikäli mikrobiomin monimuotoisuus kärsii, tasapaino järkkyy ja seurauksena voi olla muun muassa erilaisia iho-ongelmia.
Kuten sanottu, eri ihotaudeissa on havaittu viitteitä vastaavasta. Ei kuitenkaan ole löydetty tarkkaa syytä siihen, miksi näin tapahtuu. On viitteitä siitä, että esimerkiksi elinolosuhteiden muuttuminen vaikuttaisi monimuotoisuuden, mutta ihotautien kohdalla asia ei ole niin suoraviivainen. Vaikka tiedämmekin ihotaudeista jo paljon, on moni taustalla vaikuttava asia vielä hämärän peitossa. Voi siis olla, että niiden kohdalla tiettyjen mikrobilajien liiallinen määrä aiheutuu muista, kuin ympäristötekijöistä.
Vaikka emme tiedäkään monimuotoisuuden vähenemisen tarkkoja taustatekijöitä vielä varmasti, voimme silti pyrkiä vahvistamaan sitä eri tavoin. Ihonhoidon näkökulmasta mikrobiomia voidaan tukea usein eri tavoin:
vältä ihon liiallista pesemistä; suosi hellävaraisempia puhdistustuotteita
suosi minimalistista ihonhoitoa, less is more
huomioi pH; suosi tuotteita jotka ylläpitävät ihon luonnollista, hieman hapanta pH:ta
Ihanaa alkukevättä!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Kuiva iho
Kuiva iho puhututtaa - etenkin talvella. Suomessa talvella esiintyvä alhainen ilmankosteus ja voimakkaat lämpötilamuutokset kuormittavat ihoa, lisäten kuivumisen riskiä. Tällä kertaa käsittelemmekin blogissa kosteutuksen merkitystä sekä kosteuttavien kosmetiikkatuotteiden roolia ja vaikutuksia kuivan ihon hoidossa.
Miksi iho kuivuu?
Mikäli ihon kuivuminen aiheena kiinnostaa enemmänkin, suosittelen tutustumaan aiempaan julkaisuumme ihon läpäisyesteestä. Kuten jutussa mainittiin, läpäisyesteellä on valtavan tärkeä merkitys ihon toimintaan. Sarveissolukerros muodostaa ikään kuin tiiliseinän meidän ja ympäristömme välille, suojaten elimistöämme erilaisilta ympäristötekijöiltä ja estäen ylimääräisen veden haihtumista pois elimistöstä. Sarveissolukerroksen lisäksi koko epidermis osallistuu ihon kosteustasapainon säätelyyn. Läpäisyesteeseen tarvittavien rakennuspalikoiden rakentaminen alkaa nimittäin jo epidermiksen alimmissa kerroksissa. Läpäisyesteen kannalta tärkeät muodostettavat rakennuspalikat ovat:
keratinosoituneet solut
lipidiväliaine (rasva-aineet, mm. kolesteroli)
NMF (Natural Moisturising Factor, aminohapposeos)
Mikäli läpäistesteen toiminta häiriintyy ja ihon kosteustasapaino laskee, on seurauksena ihon kuivuminen. Kuiva iho voi tuntua kiristävältä ja karhealta sekä näyttää samealta. Lisäksi iho on alttiimpi tulehduksille sekä arpeutumiselle. Oireet ovat suora seuraus ihon kuivumisesta, sillä kosteuspitoisuuden muutokset vaikuttavat solujen poishilseilyyn, läpäistesteen muodostumiseen, solujakautumiseen ja moneen muuhun. Jos kuivuutta ei hoideta, voi seurauksena olla erilaiset vauriot kudoksessa.
Epäiletkö kuivaa ihoa? Seuraavat oireet viittaavat siihen:
hilseily
kiristävä tunne
halkeilu
karheus
sameus
punoitus, lehahtelu
Ihon kosteutuksesta siis kannattaa todella pitää huolta!
Ihon kosteuttamisen merkitystä on tutkittu paljon. Vaikka kosteutus ei “paranna” ihoa kuivuuden syiden liittyessä ihon rakenteeseen ja toimintaan, se helpottaa oireita merkittävästi. Ihoa tulisikin kosteuttaa säännöllisesti päivittäin ja aina pesun jälkeen. Lisäksi kuivuuden oireita voi lievittää välttämällä voimakkaita pesuaineita ja kemikaaleja ja suojaamalla ihon huolellisesti esim. pakkaselta ja viimalta.
Kosteusvoiteen sisältö
Ihoa pyritään kosteuttamaan kosmetiikan avulla ihon rakennetta muistuttavilla tuotekoostumuksilla. Kosteusvoiteen koostumuksesta pyritään siis tekemään sellainen, että se muistuttaa ihon rakennetta:
Emollientit ovat öljyjä ja muita ihoa pehmentäviä aineita. Niiden funktiona on ihon pehmentäminen ja tasoittaminen. Emollientit pyrkivät vaikuttamaan ihon lipideihin ja sitä kautta hoitamaan kuivuutta.
Humektantit ovat ainesosia, jotka kykenevät sitomaan vettä ympäristöstään ja siten nostamaan ihon kosteuspitoisuutta. Mikäli ilmankosteus on korkea, sitovat humektantit vettä ilmasta, mutta muussa tapauksessa ne keräävät vettä ihon alemmista kerroksista
Kosteuttavat aineet lisäävät ihon vesipitoisuutta, tehden ihosta pehmeän ja tasaisen. Ihon luonnollisen kosteustekijän (NMF) tarkan rakenteen tunnistaminen on mahdollistanut sen jäljittelyn kosmetiikassa. Kosteusvoiteissa esiintyykin usein NMF:n sisältämiä aminohappoja ja niiden aineenvaihdunnan tuotteita.
Ihon rakennetta muistuttavan koostumuksen avulla pyritään kontrolloimaan veden pois haihtumista ja vahvistamaan ihon komponentteja. Veden haihtumista estetään usein sellaisten emollienttien avulla, jotka muodostavat ihon pinnalle okkluusion, eli kalvon.
Kosteusvoiteen valinta
Kuivan ihon hoidossa olennaista on se, miten tuote kosteuttaa. Alussa mainitut kuivan ihon oireet ovat hyvin monimuotoisia, eivätkä ne esiinny aina yhdessä. Yleisesti ajatellaan, että paras kosteuttava vaikutus saadaan yhdistämällä humektantteja ja kosteuttavia aineita, emollienttejä sekä okklusoivia aineita. Kaikkia edellä mainittuja ei välttämättä tarvitse esiintyä yhdessä ja samassa tuotteessa, vaan niitä voidaan saada kerrostamalla eri tuotteita. Erilaiset kuivuuden oireet ja taustasyyt voivat kuitenkin vaikuttaa voiteen valintaan.
Esimerkiksi atooppisen ihon hoidossa suositaan voiteita, jotka sisältävät runsaasti emollientteja ja okklusoivia ainesosia. Tukkeutumiseen taipuvaisella iholle suositellaan puolestaan tuotteita, jotka sisältävät enemmän humektantteja ja kosteuttavia aineita ja, jotka eivät muodosta ihon pinnalle paksua, okklusoivaa kalvoa.
Myös kosteuttavien tuotteiden valinnassa on hyvä muistaa yksilöllisyys. Oikea tuote löytyy kokeilun kautta.
Muista nämä ihon kosteutuksessa
Ihon hyvä kosteutus auttaa pitämään ihon ehjänä ja hyvinvoivana. Lisäksi kosteutus helpottaa eri iho-oireita, kuten ihoärsytyksiä sekä ennaltaehkäisee kudosvaurioita. Kosteustasapainon kannalta on tärkeää muistaa seuraavat asiat:
suojaa läpäisyestettä: vältä turhan voimakasta pesua ja hankausta
käytä runsaasti kosteusvoidetta päivittäin ja aina ihon kastelun jälkeen
helposti tukkeutuvan ihon hoidossa kannattaa suosia voiteita, jotka eivät muodosta ihon pinnalle voimakasta okkluusiota
erittäin kuivan ja ärtyneen ihon hoidossa voimakkaampi okkluusio auttaa hillitsemään veden haihtumista pois ihosta
suojaa iho pakkaselta ja viimalta vaatteiden avulla
Jos tarvitset apua sopivan kosteusvoiteen valinnassa tai mieleesi herää kysymyksiä, laita ihmeessä kysymyksiä meille!
Ihanaa alkuvuotta!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Uutta Kauneushoitola Islassa: kanta-asiakasohjelma & IslaApp
Ihanaa uutta vuotta 2022! On tullut vihdoin aika paljastaa projekti, jonka parissa olen työskennellyt kuluneen puolen vuoden ajan. Haluan heti alkuun selittää hieman projektin taustoja. Kuten moni varmasti jo tietääkin, olen erittäin kiinnostunut erilaisista ihon ongelmista ja niiden hoitamisesta. Perustan osaamiseni ja ammattitaitoni tieteellisten julkaisujen päälle ja olen ammentanutkin niistä valtavan määrän tietoa kuluneiden vuosien ajan. Vaikka tieteellinen tieto ei ole vielä antanut suoria ja niin sanottuja “helppoja” ratkaisuja ihon haasteisiin, on yksi asia tullut väistämättäkin huomattua:
Ratkaisevaa on ihon hoito kotona.
Tämä nyt ei sinänsä ketään varmaan yllätä - on selvää, että se mitä kotona iholle teemme, vaikuttaa. Näinkin yksinkertaiselta kuulostava asia on kuitenkin itse asiassa hyvin kaukana simppelistä. Iho-ongelmat ja -taudit nimittäin eivät ole lainkaan yksinkertaisia. Iho reagoi hyvin arvaamattomasti eri tekijöihin, eikä varoitusmerkkejä välttämättä ilmene lainkaan, ennen kun tilanne on jo paha. Kosmetiikkatuote, joka on pitkään toiminut hyvin, voikin yhtäkkiä aiheuttaa ihon kunnon voimakkaan pahenemisen. Eikä siinä vielä kaikki - kosmetiikan lisäksi myös kaikki muu ympärillämme vaikuttaa. Jos laukaisevat tekijät kiinnostavat aiheena enemmän, suosittelen tutustumaan viime kuun blogijuttuun tarkemmin. Mutta nyt pääsemme takaisin siihen, mistä projektini sai alkunsa.
Kun lähden suunnittelemaan yksilöllistä ihonhoito-ohjelmaa, on minun tärkeä tietää ihosta mahdollisimman paljon: mihin se reagoi, mihin se ei reagoi, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei ja niin edelleen. Kuulen myös mielelläni aiemmasta ihonhoitohistoriasta ja siitä, miten iho on reagoinut eri tuotteisiin. Kaikki tämä tieto auttaa havainnoimaan sitä, miten iho reagoi eri tekijöihin. Ja tämä puolestaan auttaa ymmärtämään sitä, miten ihoa kannattaa hoitaa.
Olenkin ottanut tavakseni pyytää asiakkaitani kirjaamaan näitä eri tekijöitä ylös myös hoitojen välissä. Tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa. Kirjaaminen voi tuntua ajoittain turhalta tai tylsältä, tai se voi yksinkertaisesti unohtua muun arjen painaessa päälle. Erään kerran sitten vain välähti: miksi meillä ei ole tähän tarkoitukseen sovellusta? Siis sovellusta pelkästään ihonhoidon suunnitteluun ja ihon kunnon seuraamiseen. Siitä tämä kaikki siis sai alkunsa ja nyt pääsette näkemään sen tuloksen: IslaAppin.
Mikä on IslaApp?
IslaApp on sovellus, jonka avulla seuraamme ihosta sellaisia asioita, joilla voi olla merkittävä vaikutus ihon kuntoon sekä ihonhoidon suunnitteluun. Sovelluksen avulla seuraat ihon kunnon lisäksi myös eri kosmetiikkatuotteiden sopivuutta ihollesi sekä opit tunnistamaan laukaisevia tekijöitä. Eikä sinun tarvitse tulkita tätä tietoa yksin: kaikki tämä antaa meille kosmetologeille paremman pohjan auttamiseesi. Jakamalla meille sovelluksen avulla tekemiäsi havaintoja, voimme tutkia sopimattomien tuotteiden ainesosia, tunnistaa mahdollisia laukaisevia tekijöitä ja ennen kaikkea suunnitella entistä yksilöidymmän ja kohdennetumman ihonhoito-ohjelman juuri sinulle.
Miksi siis IslaApp?
Löydä ihollesi parhaiten sopivat tuotteet
Opi tunnistamaan ja välttämään ihon kuntoa pahentavia tekijöitä
Seuraa ja tarkkaile ihon kunnon muutoksia
Saa paras mahdollinen tuki ihonhoitoon ammattilaisilta
IslaApp on kaikkina ominaisuuksineen Kauneushoitola Islan kanta-asiakkaiden käytettävissä, mutta ihon laukaisevien tekijöiden tunnistaminen on kaikkien käytössä. Pääset lataamaan sovelluksen käyttöösi sovelluskaupasta.
Kanta-asiakkuus
Tästä pääsemmekin seuraavaan asiaan: kuten moni teistä tietää, iho-ongelmien hoito vaatii sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Hoitojaksot voivat olla tiheitä ja myös ylläpitohoito on tärkeässä osassa. IslaAppin yhteydessä olemme kehittäneet Kauneushoitola Islan kanta-asiakasohjelman, joka tiivistää yhteistyötämme entisestään. Kanta-asiakkaana saat käyttöösi seuraavat edut:
Veloitukseton ihonhoidon ohjaus
10 % alennus kaikista palveluista
Kaikkien IslaApp ominaisuuksien käyttöoikeus
Veloituksettomassa ihonhoidon ohjauksessa tutustumme ihoosi hieman tarkemmpin. Teemme ihoanalyysin, jossa määritellään ihon kunto, käymme läpi ihon aiempaa oireilua ja reagointia eri tekijöihin ja tutustumme tarkemmin käytössäsi oleviin ihonhoitotuotteisiin. Selvityksen pohjalta suunnittelemme sinulle yksilöllisen ihonhoito-ohjelman, jota muokataan ja kehitetään aktiivisesti tuntemustesi ja ihon kunnon muutosten mukaan. Ohjaukseen sisältyy käyttämiesi tuotteiden tarkempi läpikäynti. Näin voimme kartoittaa esimerkiksi tuotteiden ainesosia, jotka eivät välttämättä sovi ihollesi. Alkutapaaminen voidaan pitää myös etäyhteydellä.
Hoitopalveluihin liitetään myös 10 % kanta-asiakasalennus. Saat alennuksen käyttöösi automaattisesti. Samalla jaamme sinulle henkilökohtaisen aktivointikoodin sovellukseemme, jotta pääset hyödyntämään sen kaikkia ominaisuuksia. Sovellus tukee ja auttaa meitä ihonhoidon suunnittelussa.
Kokonaisuutena haluamme uuden kanta-asiakasohjelman sekä sovelluksen avulla luoda sinulle entistä monipuolisemman, henkilökohtaisemman ja kattavamman kokemuksen Kauneushoitola Islan asiakkaana.
Älä siis jää ihosi kanssa yksin
Lisää tietoa kanta-asiakasohjelmasta löydät täältä ja sovelluksesta täältä. Katso myös IslaAppin esittelyvideo Instagram tililtämme.
Voit liittyä mukaan kanta-asiakasohjelmaan sähköpostitse info@kauneushoitolaisla.fi tai Kanta-asiakkuus sivun kautta.
Ihanaa alkanutta vuotta 2022 kaikille ja valtava kiitos vielä vuodesta 2021, te teitte siitä erityisen <3
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Laukaisevat tekijät
Taas kerran vuorossa on eräs lempiaiheistani. Tällä kertaa käsittelemme yhtä erittäin monen ihotaudin ja -ongelman kohdalla merkittävää tekijää - nimittäin laukaisevia tekijöitä ja niiden tunnistamista. Olen sivunnut aihetta lyhyesti muun muassa ruusufinnin, atooppisen ekseeman ja aknen kohdalla, mutta tänään syvennymme siihen tarkemmin.
Laukaiseva tekijä, eli triggeri
Laukaiseva tekijä ei ole ihotaudin varsinaisen puhkeamisen syy. Sen sijaan laukaiseva tekijä voi aktivoida iho-oireita, käynnistää iho-oireisiin johtavia prosesseja tai voimistaa oireita. Esimerkiksi ruusufinni voi alkaa punoittaa ja kuumottaa voimakkaasti henkilön nautittua kupillinen kahvia. Tai vastaavasti atooppisen ekseeman kutina voi voimistua kuumassa ja kuivassa ilmassa. Laukaisevat tekijät ovat siis ympäristötekijöitä, jotka hankaloittavat ennestäänkin vaikeita iho-ongelmia.
Laukaisevat tekijät ovat yksilöllisiä, eikä samat tekijät välttämättä aiheuta samaa reaktiota eri ihmisillä. Ihotautiin sairastuneen henkilön olisikin tärkeä oppia tunnistamaan oman ihon oireilua laukaisevia tekijöitä. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen ei ole yksinään parannuskeino ihotauteihin, mutta sillä voi olla huomattavasti elämänlaatua helpottava vaikutus. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen auttaa remissiovaiheen, eli hyvän jakson ylläpitoa ja ennaltaehkäisee iho-oireiden puhkeamista.
Helppoa tämä ei kuitenkaan ole. Kohtaamme päivittäin valtavan määrän erilaisia ympäristötekijöitä. Kaikella on vaikutusta; millainen sää on, mikä ilmankosteus on, mitä kosmetiikkaa olemme käyttäneet, mitä olemme syöneet ja mikä on tunnetilamme. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen onkin juuri siksi niin vaikeaa: vaihtoehtoja on yksinkertaisesti liikaa.
Esimerkkejä yleisistä laukaisevista tekijöistä:
stressi
alkoholi
lämpötilavaihtelut
ilman lämpötila (kuuma/kylmä)
ilmankosteus (kuiva/kostea)
tietyt ruoka-aineet
tietyt kosmetiikkatuotteet
Se, miten ja miksi tietyt laukaisevat tekijät pahentavat ihon tilaa, on vielä epäselvää. Esimerkiksi ruusufinnin kohdalla ajatellaan, että kyseessä on näiden ympäristötekijöiden sekä geneettisten tekijöiden yhteisvaikutus, joka johtaa immuunipuolustuksen aktivoitumiseen ja iho-oireiden puhkeamiseen. Ruusufinnin kohdalla tunnetaan useita yleisiä laukaisevia tekijöitä, mutta ne eivät vaikuta kaikilla samoin tavoin. Yleisiin laukaiseviin tekijöihin luetaan UV-säteily, stressi, kuuma ilma, tuuli, kostea ilma, kuumat juomat, alkoholi, tuliset ruoat, kofeiini, kaneli, maitotuotteet, lämpötilavaihtelut sekä kosmetiikkatuotteet.
Psoriaasin kohdalla yleisiin laukaiseviin tekijöihin luetaan alkoholi, tupakointi, ylipaino sekä tietyt lääkkeet. Myös esimerkiksi ihon traumojen on huomattu laukaisevan psoriaasin oireita. Tällöin iho-oireet voivat puhjeta esimerkiksi auringon polttamalle tai arpeutuvalle alueelle. Muina laukaisevina tekijöinä pidetään stressiä
Sama pätee myös akneen. Aknen laukaisevina tekijöinä voivat toimia mm stressi, tietyt ruoka-aineet tai kosmetiikkatuotteet. Atooppisessa ekseemassa erityisesti kutinaa voi laukaista tekijät, kuten stressi, hikoilu, lämpötilanmuutokset, kuiva ilma ja kuuma ilma.
Miten laukaisevia tekijöitä tunnistetaan?
Kuten sanottu, laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ei ole helppoa. Hyvänä apuvälineenä pidetään päiväkirjaa, johon kirjataan ylös ihon kuntoon mahdollisesti vaikuttaneita tekijöitä ja ihon kunnon muutoksia. Tarkemmalla seurannalla voidaan oppia tunnistamaan eri tekijöitä, jotka pahentavat ihon tilaa. Kokemuksesta voi sanoa, että ilman seurantaa jäävät tekijät monesti tunnistamatta.
Kirjaa päiväkirjaan ylös...
ihon kunto tänään (iho-oireet, oireiden voimakkuus, tuntemukset...)
mahdolliset laukaisevat tekijät (esim. sää, nautitut ruoat ja juomat, käytetyt kosmetiikkatuotteet, stressi...)
Ihon kunnon muutosten seuraaminen ja tarkkailu auttaa myös meitä kosmetologia ihonhoidon ohjauksessa ja suunnittelussa. Jos esimerkiksi huomaat jonkin tietyn tuotteen pahentavan ihon tilaa, voimme selvittää tuotteen ainesosalistasta mahdollisia sopimattomia raaka-aineita. Tämä auttaa meitä valitsemaan ihollesi parhaiten sopivat tuotteet ja hoitomenetelmät. Jotta yksittäisen tuotteen seuraaminen ja tarkkailu mahdollistuu, on hyvä aloittaa uusien tuotteiden kokeilu yksi tuote kerrallaan. Näin kyseisen tuotteen vaikutuksia voidaan arvioida paremmin.
Mikäli kaipaat lisätietoa tai apua laukaisevien tekijöiden seurantaan, voit aina olla meihin yhteydessä! Ihania talvipäiviä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Tulehdus ihossa
Ihoon liittyvässä keskustelussa termi tulehdus vilahtelee paljon. Sillä voidaan viitata kipeisiin ja punoittaviin finneihin eli papuloihin, ärtyneeseen ihoalueeseen ja moneen muuhun. Tällä kertaa syvennymme tarkemmin siihen, mitä tulehdus oikeastaan tarkoittaa ja millaisia erilaisia hoitomenetelmiä sen hoitoon on.
Tulehduksen määritelmä
Termillä tulehdus voidaan viitata kahteen asiaan:
Tulehdus, inflammaatio
Tulehdus, infektio
Ensimmäinen, inflammaatio, on virallinen tulehduksen määritelmä. Sillä tarkoitetaan verisuonikkaiden kudosten reaktiota fysikaaliseen, kemialliseen tai biologiseen vaurioon. Infektio on puolestaan seurausta jonkin taudinaiheuttajan tunkeutumisesta elimistöön elimistön ulkopuolelta tai sen siirtyminen elimistön jostain osasta toiseen.
Mikä tulehdus on?
Tulehdus on elimistön immuunipuolustuksen reaktio, jonka tarkoituksena on suojata kudoksia vaurioilta sekä elimistöä taudinaiheuttajilta. Kyseessä on siis elimistöllemme hyvin tärkeä ja tarpeellinen reaktio.
Tulehduksen kliinisiin oireisiin luetaan...
Kipu: Tulehdusalueen kudosvaurio voi aiheuttaa kipua kipureseptorien reagoidessa ärsytykseen.
Turvotus: Tulehdusalueen turvotus on seurausta tulehduksen vaikutuksista verisuoniin. Alueella verisuonten seinämien läpi tihkuu nestettä kudokseen, aiheuttaen turvotuksen. Turvotus on nopeasti syntyvä reaktio tulehduksessa.
Verekkyys (punoitus): Tulehdusalueen punoitus johtuu siitä, että vaurioalueelle kuljetetaan enemmän verta ja sen kuljettamia tulehdussoluja. Punoitus syntyy nopeasti, sillä säätelytekijät halutaan nopeasti paikalle.
Mitä ihossa tapahtuu?
Tulehdus on hyvin monimutkainen reaktio, johon osallistuu lukuisia eri tekijöitä. Monivaiheinen reaktio käynnistyy, kun elimistössä havaitaan esimerkiksi tiettyjä mikrobeja tai vaurioituneita soluja. Elimistö pyrkii tulehdusreaktion avulla eliminoimaan nämä mahdollisesti haitalliset aineet mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti.
Tulehdukseen osallistuu lukuisat eri solut ja tulehdusvälittäjäaineet. Tieto mahdollisesta tunkeutujasta tai vaurioituneesta kudoksesta aktivoi solujen ja välittäjäaineiden toimintaa. Seurauksena on lukuisia konkreettisia vaikutuksia. Nopeasti reaktion alussa tulehdusalueen verisuonet laajenevat ja niiden läpäisevyys paranee. Vaikutuksen tavoitteena on nopeuttaa tiettyjen tulehdussolujen pääsyä tulehdusalueelle. Seurauksena on myös tulehdusalueen turvotus ja punoitus.
Tulehdussolut, kuten neutrofiilit ja makrofaagit yhdessä välittäjäaineiden kanssa tuhoavat mahdolliset tunkeutujat sekä vaurioituneet solut tulehdusalueella. Reaktion avulla estetään mikrobien tunkeutuminen elimistöön, kuten myös mahdolliset suuremmat kudosvauriot.
Kun puolustusjärjestelmä on toteuttanut tehtävänsä, tulehdusreaktio hiljennetään. Kuten tulehduksen käynnistämiseen ja ylläpitoon, myös sen hiljentämiseen osallistuu lukuisat eri solutyypit ja tekijät. Resoluutiovaiheessa, eli tulehduksen paranemisvaiheessa tulehdusalue palautuu rakenteellisesti ja toiminnallisesti ennalleen, joka johtaa punoituksen ja turvotuksen poistumiseen.
Tulehdus vaurioittaa aina jonkin verran kudosta, jonka vuoksi sen tarkka kontrollointi on erittäin tärkeää. Mikäli tulehduksen säätelyssä on puutteita, voi seurauksena olla esimerkiksi immuunijärjestelmän ylireagointi ja kudosvauriot. Muita tulehduksen säätelyn häiriöiden aiheuttamia ongelmia ovat pitkittyneet tulehdusreaktiot, arpikudoksen muodostuminen, tulehduspaiseet sekä krooniset tulehdusoireet.
Tulehduksen hoito
Ihotautien, kuten aknen ja ruusufinnin kohdalla tulehduksen säätelyssä on häiriöitä. Niissä tulehdusta voidaan hoitaa erilaisilla lääkevalmisteilla sisäisesti ja ulkoisesti. Ihotautien kohdalla onkin aina hyvä kääntyä ihotautilääkärin puoleen, joka suunnittelee sopivan hoito-ohjelman eri tekijöiden perusteella.
Kosmetologilla tulehduksen käsittely riippuu monesta tekijästä. Esimerkiksi tulehduksen määrä iholla vaikuttaa siihen, mitä hoitomenetelmiä iholle voidaan tehdä. Lähtökohtaisesti tulehtuneet alueet, olivat ne sitten isoja tai pieniä, hoidetaan mahdollisimman hellävaraisesti. Useimmilla ammattisarjoilla on erityisiä tulehdusten rauhoittamiseen tarkoitettuja valmisteita, joita voidaan yhdistää hoitoon. Sen lisäksi olemassa on esimerkiksi erilaisia valohoitolaitteita, joiden avulla tulehdusta voidaan pyrkiä rauhoittamaan. Mikäli kyseessä on ihotauti, kuten ruusufinni, kosmetologi auttaa suunnittelemaan kotihoito-ohjelman, jossa on huomioitu mahdolliset lääkehoidot ja toteuttaa lääkehoitoa tukevia, ihoa rauhoittavia hoitoja.
Vinkkejä kotihoitoon
Tulehduksillisten ihotautien hoito on usein hyvin yksilöllistä ja vaativaa, joten niiden kotihoidossa kannattaa aina kääntyä asiantuntijan puoleen. Sen sijaan yksittäisiä tulehtuneita papuloita ym. voi hyvin hoitaa kotona erilaisten kosmetiikkatuotteiden avulla. Markkinoilta löytyy lukuisia hyviä vaihtoehtoja niin puhdistukseen, kuin kosteutukseenkin. Sen lisäksi ihonhoitorutiineihin voi liittää tulehduksia rauhoittavia paikallishoitovalmisteita, jotka ovat suunniteltu nimenomaan tulehdusten hoitoon. Paikallishoitovalmisteet sisältävät tyypillisesti esimerkiksi teepuuöljyä, aloe veraa, sinkkiä vihreää teetä, salisyylihappoa tai atselaiinihappoa. Hyvän lisän voi saada myös esimerkiksi valkosavea, kaoliinia sisältävistä naamioista.
Tulehtuneiden papuloiden puristelua tai ylimääräistä koskemista on hyvä välttää, sillä se voi pahimmillaan lisätä tulehdusta entisestään tai jättää arpia ihoon.
Esimerkkejä tulehdusta rauhoittavista kosmetiikan raaka-aineista:
Retinoidit (retinaldehydi, retonoli, retinyyliesterit) Retinoideja käytetään aknen hoidossa lääkevalmisteissa, mutta ne muodostavat myös yleisen kosmetiikassa käytetyn raaka-aineryhmän. Niillä on havaittu olevan lukuisia tulehduksen kannalta positiivisia vaikutuksia, mutta kosmetiikan puolella ei ole tehty laajoja placebo-kontrolloituja kokeita niiden tehosta. Yleisesti retinoideja sisältäviä tuotteita kuitenkin pidetään hyvin toimivana menetelmänä tulehdusten hoidossa.
Atselaiinihappo: Atselaiinihappo on ensimmäisiä kosmetiikassa käytettyjä tulehdusta rauhoittavia ainesosia, eli sillä on pitkä historia. Kyseistä raaka-ainetta pidetään myös ihoa suojaavana, jonka vuoksi sen ajatellaan olevan hyvä punoituksen rauhoittamiseen.
Teepuuöljy: Tulehdusta rauhoittavan ja antimikrobisia aineita sisältävän teepuuöljyn on todettu olevan tehokas raaka-aine tulehduksen hoidossa. Sen on havaittu rauhoittavan tehokkaasti myös tulehdusalueen punoitusta. Teepuuöljy voi aiheuttaa ihoärsytystä.
Aloe vera: Monelle tuttu aloe vera on tulehdusta rauhoittava, bakteerien kolonisaatiota hillitsevä ja haavan paranemista edistävä raaka-aine. Kyseistä raaka-ainetta on tutkittu muun muassa ruusufinnin hoidossa nimenomaan sen tulehdusta rauhoittavien ominaisuuksien vuoksi.
Vihreä tee: Polyfenoleja sisältävä vihreä tee on hyvin yleinen raaka-aine tulehdusta rauhoittavassa kosmetiikassa. Rauhoittavien ominaisuuksien lisäksi vihreä tee on hyvin antioksidanttinen, eli se suojaa ihoa vapailta happiradikaaleilta ja niiden aiheuttamilta soluvaurioilta.
Muistilista:
Tulehdus on monimutkainen ihon puolustusreaktio, jonka tarkoituksena on estää taudinaiheuttajien pääsy elimistöön sekä estää kudosvaurioita
Akuutti tulehdus rauhoittuu itsestään, kun taudinaiheuttaja tai vaurioituneet solut on saatu poistettua
Poikkeavuudet tulehdusreaktion säätelyssä voi johtaa krooniseen tulehdukseen tai esimerkiksi poikkeavaan arpien muodostumiseen
Moneen ihotautiin liittyy tulehdus. Ihotautien kohdalla on aina hyvä kääntyä ihotautilääkärin puoleen, jotta iho saadaan tasapainotettua. Kosmetologi voi tukea ihotautien hoidossa auttamalla kotihoidon suunnittelussa ja tekemällä tulehdusta rauhoittavia hoitoja
Tulehtuneiden ihoalueiden koskeminen ja puristelu on syytä jättää pois
Kotihoitoon voi valita tulehdusta rauhoittavia tuotteita ja paikallishoitovalmisteita
Muista, että voit aina soittaa tai lähettää meille viestiä, mikäli mieleesi nousee kysymyksiä ihonhoitoon liittyen. Autamme aina mielellämme!
Ihanaa loppusyksyä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
TSW - kokemus sairastumisesta ja toipumisesta
Julkaisimme lokakuun alussa blogikirjoituksen kortisonivieroitukseen liittyvästä TSW:stä (topical steroid withdrawal). Taustatutkimuksen tekemisen yhteydessä olen keskustellut useamman TSW:n läpi käyneen henkilön kanssa ja keskustelut ovat olleet hyvin koskettavia. Sain luvan jakaa erään heistä tarinan täällä blogissamme. Haluamme kiittää kirjoittajaa rohkeudesta ja oman tarinan jakamisesta ja toivomme, että kirjoitus lisää ymmärrystä TSW:stä ja tuo vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Kiitos <3
"Käytin nuoruudessa joitain kertoja kortisonivoiteita, mutta vain kuuriluontoisesti. Ihollani oli atopiataipumusta. Vuonna 2012 iho-ongelmani riistäytyivät käsistä. En tiedä johtuiko se stressistä, huonosta ruokavaliosta, railakkaasta opiskelijaelämästä, senaikaisen asuntoni mahdollista homeesta vai kaikkien näiden summasta. Kesällä 2013 minulle määrättiin kortisonitabletteja ja kortisonivoiteita - Hydrocortisonia kasvoille, Bemetsonia koko vartalolle. Niitä minun piti käyttää ensin joka päivä 2 viikkoa ja sitten 3 kertaa viikossa jatkuvasti.
Näin tein seuraavat pari vuotta, kunnes alkoi ketuttamaan, että ennen suht helppo ja hyvä iho ei pystynyt enää toimimaan ilman lääkevoiteita ja alituista rasvaamista. Heti, jos en laittanut rasvaa pariin päivään, ihoni lehahti punaiseksi ja ärtyi. Aloin tutkia asiaa tarkemmin tammikuussa 2015 ja törmäsin netissä TSW:hen. Ensin en voinut mitenkään kuvitella, että minulla olisi se, koska kuvat olivat niin hurjia. Mutta palaset loksahtivat kohdalleen ja toivo terveestä ihosta innoitti minut kokeilemaan kortisonivoiteiden lopettamista. Päätin vähentää kortisonia pikkuhiljaa, mutta siinä TSW:n oireet tulivat jo pikkuhiljaa esiin.
Helmikuussa 2015 päätin lopettaa kortisonivoiteiden käytön kokonaan ja heti parin päivän kuluessa kehoni ja kasvoni turposivat paljon ja ihoni meni raa’aksi ja punaiseksi. Ekat kuukaudet olivat todella vaikeita - tein myös samaan aikaan opintojeni lopputyötä. Ihoa sattui tosi paljon, kutina oli sietämätöntä ja minun oli vaikea säädellä kehoni lämpötilaa. Suihkussa käyminenkin oli kivuliasta. TSW aiheutti mitä ihmeellisempiä oireita, jotka menivät kyllä ohi itsestään ja monet niistä olen jo unohtanut kokonaan. Valmistuin ja muutin kesällä 2015 vanhempieni luokse keskittyäkseni paranemiseen. Kävin muistaakseni pariin otteeseen ihotautilääkäreillä, mutta heidän vastaus oli vain tarjota lisää kortisonia. Paraneminen tuntui tosi hitaalta ja välillä otti takapakkia mikä oli tosi raskasta. Prosessi oli henkisesti todella rankka.
Vuoden aikana ihoni parani ja ihoni oli enää huonona käsissä ja kasvoissa kevääseen 2016 mennessä. Kesällä 2016 heinäkuussa nekin parantuivat suhteellisen hyvin. Menin surffireissulle ystäväni kanssa ja se oli aivan uskomatonta! Pystyin olemaan auringossa, ruskettumaan, uimaan. Se tuntui mielettömältä! Syksyllä 2016 palasin taas työelämään. Ihoni oli suht hyvässä kunnossa, välillä se saattoi kuitenki hetkeksi lehahtaa. TSW:n aloitettua minun oli vaikea löytää itselleni sopivaa kosteusvoidetta, joka sopisi iholleni. Useimmat niistä saivat ihoni vain punaiseksi, ärtyneeksi ja kutisevaksi. Joskus koitin olla ilman rasvaa mutta sekään ei auttanut. Syksyllä 2017 löysin punavalo Led-hoidon sekä minulle sopivan kosteusvoiteen, jotka auttoivat kasvojeni ja käsieni ihoa parantumaan lopulta kokonaan.
TSW teki minusta vahvemman ja tänä päivänä pystyn olemaan kiitollinen kokemastani. Se on aivan ihmeellistä mihin kehomme pystyvät! On oikeasti aika vaikea pukea sanoiksi sitä mitä koki. Se oli kipua, jota kenenkään ei tulisi kokea. Ilokseni voin kertoa, että ihoni on nykyään terve ja hyvinvoiva. Voin tehdä kaikkia rakastamiani asioita, joita en pystynyt tekemään silloin, kun ihoni oli huonona ja kävin läpi TSW:tä, kuten uida meressä, urheilla, käydä saunassa ja tehdä savitöitä. "
Topical Steroid Withdrawal, TSW
Työskentely ihon parissa on opettanut minulle ennen kaikkea sen, että iho on todella ihmeellinen, monimutkainen ja arvaamaton elin. Pieneltäkin kuulostavat muutokset ja häiriöt sen rakenteessa ja toiminnassa voivat johtaa monimuotoisiin oireisiin, jotka vaikuttavat merkittävästi elämänlaatuun. Olemme blogissamme käsitelleet eri ihotauteja, kuten atooppista ekseemaa, psoriaasia, aknea ja ruusufinniä. Näiden ehkä hieman tunnetumpien ihotautien lisäksi on olemassa myös valtava määrä harvinaisia ihotauteja ja -ongelmia, joista moni meistä ei ole koskaan kuullutkaan. Myös näiden harvinaisempien aihepiirien käsittely on kuitenkin tärkeää, sillä kuten mainittu, niillä voi olla hyvin merkittäviä vaikutuksia sairastavan henkilön elämään. Eri ihotaudeista ja -ongelmista kärsivät henkilöt kantavat mukanaan häpeää, matalaa itsetuntoa ja alakuloa.
Lokakuussa keskitymme erääseen tiettyyn iho-ongelmaan, johon törmäsin työni kautta viime vuoden puolella. Ymmärsin heti, että aihe vaatii tarkempaa tutustumista. Ja kun käsitin, miten voimakkaasti tämä ihon toiminnan häiriö vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, halusin nostaa sen esille myös täällä. Heti alkuun haluan painottaa, että kyseinen ihon toiminnan häiriö on suhteellisen uusi, eikä sitä näin ollen ole vielä ehditty tutkia kovinkaan paljon.
Mikä on TSW?
Käsittelemämme aihe on topical steroid withdrawal, TSW. Aihe on niin tuore, että siitä ei juurikaan löydy suomeksi tietoa, eikä ilmiöllä näin ollen myöskään ole vakiintunutta suomennosta. Sen vuoksi puhummekin tästä paikallissteroideihin liittyvästä ilmiöstä lyhenteellä TSW. Muita samaan ilmiöön viittaavia nimityksiä ovat topical steroid addiction (TSA) ja red burning skin syndrome (RBSS). TSW:n merkittävänä esille tuojana ja tutkimustyön edistäjänä voidaan pitää amerikkalaista voittoa tavoittelematota säätiötä, National Eczema Associationia.
Mitä TSW sitten oikeastaan on? Kyseessä on harvinainen pitkäaikaisen kortisonin käytön aiheuttama sivuvaikutus. Reaktio voi olla nopeasti ohimenevä tai jatkua pitkään. Oireet alkavat tyypillisesti muutamien päivien tai viikkojen aikana pinnallisen kortisonivoiteen käytön lopettamisen jälkeen.
Esimerkkejä oireista:
voimakas punoitus
voimakas paksuuntuminen
turvotus
papulat
polttelu
pistely
kutina
ihon herkistyminen
Haastavaa TSW:ssä on se, että iho-oireet pahenevat voimakkaasti hyvin monien erilaisten tekijöiden vaikutuksesta. Iho on esimerkiksi huomattavasti herkempi eri ympäristötekijöille, eli esimerkiksi talvipakkanen tai voimakas tuuli voi pahentaa ihon tilaa. Lisäksi hyvin moni kosmetiikkavalmiste ärsyttää ihoa, jonka vuoksi sopivien hoitotuotteiden löytäminen on todella haastavaa.
Miksi näin tapahtuu?
Kortisonivoiteet ovat tärkeä ja tuloksellinen osa ekseemojen, kuten atooppisen ekseeman hoitoa. Niiden teho ja merkitys ihotautien hoidossa on todistettu lukuisissa tutkimuksissa ja ne muodostavat ensimmäisen linjan ekseeman hoidossa.
TSW:n kohdalla iho reagoi kortisonivoiteen lopettamiselle ylläkuvatulla oireilulla. Usein taustalla on hyvin pitkä kortisonikuuri, jonka lopettamisen jälkeen oireet alkavat muutamassa päivässä ja pahenevat nopeasti. Lievissä tapauksissa oireet voivat olla hyvin lieviä, kuten pientä lehahtelua, mutta vakavammissa tapauksissa oireet ovat voimakkaita ja leviävät laajalle alueelle.
Oireiden kesto vaihtelee päivistä kuukausiin ja jopa vuosiin. Ensimmäinen oire on usein voimakas punoitus, jota seuraa kuivuus, kutina, ihon paksuuntuminen ja voimakas hilseily. TSW:stä kärsivillä esiintyy tänä aikana usein mielialan laskua ja pessimistisyyttä, koska oireille ei ole tunnettua hoitoa. Iho kuitenkin paranee omalla ajallaan. Paranemisen merkkeinä pidetään voimakasta hikoilua.
Haastavaa TSW:ssä on se, että oireet muistuttavat alkuperäistä ihotautia, johon kortisonivoide on määrätty. Esimerkiksi atooppinen ekseema muistuttaa paljon TSW:tä ja on jossain määrin kiisteltyä, onko TSW:tä edes olemassa, vai johtuuko valmisteen käytön lopettamista seuraavat oireet yksinkertaisesti siitä, että ekseema palasi. Eroja muun muassa oireiden ilmenemisalueilla ja etenemisellä on kuitenkin havaittu.
Ilmiön tarkkaa syntymekanismia ei tunneta, mutta epäillään, että kortisonin äkillinen katoaminen ihosta lisäisi typpioksiditasoja ja aiheuttaisi siten muun muassa verisuonten laajenemista.
Oireiden hoito
Tällä hetkellä ajatellaan, että TSW:tä voitaisiin ennaltaehkäistä useimpien potilaiden kohdalla, ohjaamalla kortisonivoiteiden oikeaoppiseen käyttöön. Lääkärin ohjeita kortisonivoiteiden käyttöön tulee siis noudattaa täsmällisesti. Oikeaoppisesti käytettynä kortisonivoiteita käytetään maksimissaan muutaman viikon pituisina kuureina, jonka jälkeen hoitoa jatketaan tarvittaessa ylläpitohoitona. Lääkäri ohjeistaa aina yksilöllisesti valmisteen käytön kohdealueen ja ekseeman luonteen mukaan.
Itse TSW:n oireiden hoitamisessa korostetaan yksilöllisyyttä, sillä iho reagoi eri ihmisillä eri asioihin. Paranemisprosessissa onkin tärkeää kuunnella omia tuntemuksiaan ja etsiä sitä kautta itselleen sopivia hoitomenetelmiä ja -tuotteita.
TSW:n kohdalla iho on tyypillisesti kuiva ja halkeileva, mutta kosteuttaminen ei ole lainkaan niin yksinkertaista, kuin terveellä iholla. Jotkut TSW:stä kärsivät eivät kestä lainkaan kosteusvoiteita koko vieroitusprosessin aikana. Tämä korostuu tietyissä paranemisen vaiheissa ja joissain tilanteissa kosteusvoiteet voivat jopa pahentaa ihon tilaa. Näin herkästi regoivan ihon kohdalla on erittäin suositeltavaa tehdä allergiatesti ennen minkään uuden tuotteen käyttöönottoa. Huomioitavaa on myös se, että sama tuote voi vaikuttaa ihoon eri tavoin vieroituksen eri vaiheissa. Suurin osa suosii vieroitusaikana minimalistisia emolliettejä tai balmeja.
Sopivan puhdistustuotteen valintaan vaikuttavat samat haasteet, kuin kosteusvoiteenkin valinnassa. Puhdistustuotteeksi suositellaan valitsemaan hyvin mietoja tuotteita, eli ihonhoidossa kannattaa välttää voimakkaita pesuaineita. Lisäksi iho saattaa olla vieroituksen aikana niin herkkä, että se ei kestä pitkiä aikoja vedessä.
Tämä kaikki kuvaa hyvin sitä, miten haastavaa ihonhoito on TSW oireilun aikana. Prosessi voi olla äärimmäisen turhauttava ja raskas, kun sopivia hoitomenetelmiä ei tunnu löytyvän.
Kuten sanottu, TSW:n oireet voivat olla todella voimakkaita ja niistä toipuminen voi viedä aikaa. Joillain oireilu loppuu muutamassa kuukaudessa, toisilla prosessi vie jopa vuosia. Turhautumista lisää se, että ihon kunto voi pahentua yllättäen täysin ilman mitään syytä. Prosessi on siis pitkä ja sen aikana vastaan tulee sekä ylä-, että alamäkiä.
Hyvää lisälukemista aiheeseen löytyy National Eczema Associationin sivuilta. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen myös lukemaan sosiaalisessa mediassa olevia sairastuneiden omakohtaisia kokemuksia esimerkiksi merkinnällä #topicalsteroidwithdrawal. Muista myös, että voit olla aina yhteydessä meihin minkä tahansa ihoon liittyvän ongelman kanssa. Autamme ja tuemme sinua aina parhaamme mukaan!
Syysterveisin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihmeelliset mikrobit
Otsikkona "Ihmeelliset mikrobit" on hyvin kuvaava. Viime aikaiset tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että aiemmin vain tauteja aiheuttavina pidetyt mikrobit ovat erottamaton ja merkittävä osa ihmiskehoa.
Ennen kun sukellamme syvemmälle mikrobien merkitykseen, palataan hetkeksi siihen, mistä kaikki aikanaan lähti liikkeelle. Merkittävän ensiaskeleen mikrobien maailmaan otti hollantilainen tieteilijä Antoni van Leeuwenhoek, joka teki ensimmäisen mikroskooppisen havainnon mikro-organismeista vuonna 1683. Läpimurron jälkeen kehitys kuitenkin hidastui pitkäksi aikaa tutkimusmenetelmien ja -laitteiden puutteiden vuoksi.
Merkittävää edistystä mikrobien tutkimuksessa saatiin taas 2000-luvun alussa, kun kaksi suurta kansainvälistä projektia käynnistettiin. Projektit “the human mikrobiome project”, HMP ja MetaHIT ovat molemmat lisänneet ymmärrystämme ihmisen mikrobeista ja niiden tehtävistä.
Termistöä
Mikrobi, mikro-organismi: yksinkertainen ja tyypillisesti yksisoluinen eliö, esimerkiksi hiiva, levä, bakteeri tai virus
Mikrobiomi: tietyllä alueella esiintyvien mikrobien ja niiden sisältämämien geenien yhteisö
Probiootti: elävä mikro-organismi, joka tukee kantajan terveyttä
Prebiootti: ravintokomponentti, joka edistää kantajan terveyttä muokkaamalla mikrobiomia
Antibiootti: useista mikro-organismeista valmistettu aine, joka estää bakteereiden ja muiden mikro-organismien kasvua ja tuhoaa niitä
Mikä ihmeen mikrobiomi?
Elimistössämme on rajapintoja, jotka ovat suoraan kontaktissa ympäröivään maailmaan. Näihin rajapintoihin kuuluvat iho, limakalvot ja suolisto. Rajapintoja miehittää suuri joukko erilaisia mikro-organismeja, eli mikrobeja. Alueella olevat mikrobit ja niiden geenit muodostavat yhteisöjä, joita kutsutaan mikrobiomeiksi. Mikrobiomit kytkevät ympäristön vaikutukset ja elimistön puolustusjärjestelmän toisiinsa.
Ihon mikrobiomilla on tärkeä rooli muun muassa ihon homeostaasin ylläpidossa sekä elimistön suojaamisessa ympäristön haittatekijöiltä. Sen koostumus vaihtelee yksilöiden välillä, mutta tiettyjä kaikilla esiintyviä mikrobilajeja, kuten lukuisia eri bakteerilajeja, viruksia, sieniä ja punkkeja on voitu tunnistaa.
Iholla esiintyvät mikrobit voidaan jakaa kahteen ryhmään: "pysyviin” mikro-organismeihin ja "turisteihin". Pysyvät mikrobit muodostavat verrattain järjestäytyneen mikro-organismien ryhmän, joita löytyy ihosta rutiininomaisesti. Nämä pysyvät mikrobit ovat yleensä harmittomia ja ovat pääsääntöisesti kantajalleen hyödyllisiä. Turistit puolestaan vierailevat iholla muutamien tuntien tai päivien ajan. Normaalioloissa kummankaan ryhmän mikrobit eivät ole patogeenisia, mutta joidenkin mikrobien alalajit voivat toimia taudinaiheuttajina niiden määrän kasvaessa liikaa.
Ihon mikrobiomi vaihtelee yksilöiden ja ihoalueiden välillä, mutta myös muut tekijät voivat vaikuttaa sen koostumukseen. Vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sukupuoli, ruokavalio, lääkitykset, UV-säteily ja vuodenaika.
Ihon mikrobiomin monimuotoisuus
Toteuttaakseen tehtävänsä, on ihon mikrobiomin oltava monimuotoinen. Monimuotoisuudella tarkoitetaan sitä, että eri mikrobilajien välillä on oltava tietty tasapaino. Useiden eri mikrobilajien välinen tasapaino nimittäin estää jonkin tietyn yksittäisen lajin liiallisen leviämisen, joka voisi johtaa esimerkiksi tulehdusreaktioihin.
Monimuotoisuuden väheneminen onkin nykytiedon valossa voitu liittää esimerkiksi moneen ihotautiin. Esimerkiksi atooppisessa ekseemassa bakteeri nimeltään Staphylococcus aureus on päässyt valtaamaan liikaa elintilaa ja aknessa saman on tehnyt puolestaan Cutibacterium acnes.
Mikrobiomin roolia ihotautien ja iho-ongelmien yhteydessä tutkitaan jatkuvasti lisää. Tämä voi tulevaisuudessa avata täysin uusia lähestymistapoja myös eri ihotautien hoitoon. Esimerkiksi sisäisesti käytettävät probioottivalmisteet ovat herättäneet paljon kiinnostusta ja keskustelua, vaikka yleistettäviä tuloksia ei vielä ole saatu.
Kosmetiikka & mikrobit
Ihon mikrobiomin syvempi tuntemus synnyttänyt uuden trendin myös kosmetiikkamarkkinoilla. Tänä päivänä markkinoilta löytyy valtava valikoima tuotteita, joiden mainostetaan sisältävän probiootteja ja prebiootteja. Perimmäisenä ajatuksena on, että tuotteiden avulla voitaisiin vaikuttaa positiivisesti ihon mikrobiomiin, vahvistaen ja tukien sitä.
Onko "ei-probioottinen" kosmetiikka sitten huonompaa? Tämä on erittäin kiinnostava aihe, ja tutkimustyö kosmetiikan vaikutuksista ihon mikrobiomiin tuntuu olevan vielä kovin kesken. Tämän hetkisen tiedon valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että kosmetiikka voi vaikuttaa mikrobiomiin jonkin verran ja lisääntyvää näyttöä eri ainesosien vaikutuksesta mikrobiomiin saadaan jatkuvasti.
Yleisesti siis ajatellaan, että nämä niin kutsutut "mikrobiomi ystävälliset" ainesosat voivat tukea ja vahvistaa ihon mikrobiomia ja, että tietyt "ei mikrobiomi ystävälliset" ainesosat, kuten antimikrobiset ainesosat voisivat häiritä mikrobiomin monimuotoisuutta. Erityistä vaikutusta mikrobiomiin uskotaan olevan säilöntäaineilla, jotka jäävät toimimaan aktiivisesti iholla vielä levityksenkin jälkeen. Näiden säilöntäaineiden vaikutuksia pysyviin asukkaisiin kuitenkin vielä vaatii lisää tutkimuksia.
Tuotteiden koostumusten ja ainesosien lisäksi myös ihon peseminen ja ihon pH:n muutokset on voitu liittää mikrobiomin muutoksiin. Mikrobiomin näkökulmasta ihon voimakasta pesua kannattaisikin välttää. Ihon pH puolestaan aikuttaa siihen, mitkä mikrobit ihoalueella viihtyy. Siksi tänä päivänä yleisesti suositellaankin niin sanotusti "pH tasapainotettuja" tuotteita, eli tuotteita, joiden pH on miedosti hapan kuten ihossa luonnostaankin.
Tulevaisuus
Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet mikrobiomin merkityksen elimistön hyvinvoinnille. Tällä hetkellä suurta kiinnostusta herättää suoliston ja ihon välinen yhteys, jota pidetään potentiaalisena tulevaisuuden hoitomenetelmänä eri ihotautien ja muiden sairauksien kohdalla. Paljon kysymyksiä on kuitenkin vielä jäljellä. Jäämme suurella mielenkiinnolla seuraamaan työn etenemistä niin eri sairauksien hoitoon, kuin ihonhoitoonkin liittyen. Tutkimustuloksia odotellessa, voimme ylläpitää ihon mikrobiomimme tasapainoa kohtelemalla ihoa kunnioittavasti, muun muassa välttämällä turhan voimakkaita pesuaineita.
Odotellessa voit myös tutustua Kauneushoitola Islan toiseen tuotesarjaan Esseen, joka on probioottisen ihonhoidon edelläkävijä. Essen tuotteet vahvistavat ihon mikrobiomia ja ylläpitävät sen monimuotoisuutta. <3
Aurinkoisia syyspäivä!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ihon läpäisyeste
Elokuu on täällä ja pääsemme taas syventymään uuden aiheen pariin. Omassa työssäni puhun tämän kuun teema-aiheesta paljon ja se onkin lähellä sydäntäni ihotautien ja -ongelmien parissa työskennellessäni. Aiheenamme on nimittäin ihon läpäisyeste tai toiselta nimeltään ihon suojabärriääri. Termi ihon läpäisyeste on varmasti monelle jo tuttu, mutta nyt tarkoituksenamme on syventyä siihen hieman tarkemmin: mitä se oikeastaan tarkoittaa, mistä se rakentuu ja ennen kaikkea, miten voisimme vahvistaa sitä?
Kuten tiedämme, iholla on lukuisia tärkeitä tehtäviä, joista merkittävänä voidaan pitää sen tuomaa mekaanista suojaa. Iho koostuu kolmesta kerroksesta, joista kaikki osallistuvat elimistön suojaamiseen ympäristöltä. Ihon läpäisyesteestä puhuttaessa viitataan kuitenkin ihon ylimpään kerrokseen epidermikseen ja vielä tarkennettuna epidermiksen ylimpään kerrokseen, sarveissolukerrokseen (stratum corneum).
Jotta voisimme ymmärtää ihon läpäisyestettä, on meidän ensin tutustuttava hieman tarkemmin epidermikseen. Kerrostuneesta epiteelikudoksesta koostunut kerros sisältää runsaasti soluja, ja vain vähän soluväliainetta. Valtaosa epidermiksen soluista ovat erikoistuneita soluja, joita kutsutaan keratinosyyteiksi. Kerroksessa esiintyy myös muita solutyyppejä, mutta läpäisyesteen kannalta olennaisin soluryhmä ovat keratinosyytit.
Epidermiksessä kiinnostavaa on sen rakenne. Kerroksen alaosassa on rivi kuutiomaisia epiteelisoluja, tyvisoluja, jotka jakautuvat ja alkavat työntyä ylöspäin. Noustessaan epidermiksessä ylöspäin, solut alkavat erilaistua ja muuttaa muotoaan. Epidermiksen eri kerrokset koostuvatkin eri erilaistumisvaiheessa olevista soluista. Erilaistuminen on ihon suojan kannalta todella tärkeää, sillä solujen erilaistuminen vaikuttaa ihon läpäisyesteen toimintaan.
Kun solut pääsevät epidermiksen ylimpään kerrokseen, sarveissolukerrokseen, ovat ne muuttaneet muotoaan kuutiomaisista litteiksi ja menettäneet tumansa. Solujen sisäpuolelle on muodostunut sarveiskuori ja solut ovat tiiviisti yhdessä. Solujen välinen tila on täyttynyt aiemmissa kerroksissa muodostetuilla rasva-aineilla. Yhdessä solut ja soluväliaine muodostavat tiiliseinää muistuttavan rakenteen, jossa solut ovat tiiliä ja soluväliaine laastia.
Juuri tämä sarveissolukerroksen tiiliseinää muistuttava rakenne muodostaa ihon läpäisyesteen.
Ihon läpäisyesteen häiriöt
Ihon läpäisyesteellä on merkittävä rooli elimistön suojaamisessa. Se estää ylimääräisen veden haihtumista pois elimistöstä ja ympäristön "vihollisia" tunkeutumasta ihoon. Kun läpäisyeste ei toimi niin kuin sen pitäisi, pääsee vettä haihtumaan normaalia enemmän pois, eikä iho pysty suojautumaan normaalisti.
Läpäisyesteen häiriöt käynnistävät ikäänkuin noidankehän: kun ihon läpäisyesteen toiminta heikkenee, lisääntyy pois haihtuvan veden määrä, joka puolestaan heikentää läpäisyestettä entisestään, joka edelleen lisää pois haihtuvan veden määrää. Tämä puolestaan tekee ihosta alttiimman tulehduksille ja ihoärsytyksille, kun kemikaalit ja mikro-organismit ym. pääsevät tunkeutumaan ihoon helpommin.
Läpäisyesteen häiriöiden taustalla voi olla esimerkiksi jokin geenimuunnos, joka aiheuttaa häiriöitä solujen erilaistumisessa ja sitä kautta läpäisyesteen muodostumisessa. Esimerkiksi moneen ihotautiin, kuten atooppiseen ekseemaan on voitu liittää ihon läpäisyesteen häiriöitä aiheuttavia geenimuutoksia.
Ihon läpäisyeste & ihonhoito
Mitkä tekijät sitten lisäävät sarveissolukerroksen kuivumista? Esimerkiksi päivittäinen altistuminen eri lämpötilan ja kosteustasapainon muutoksille sekä pesuaineille. Olisikin tärkeää muistaa kohdella ihoa hellävaraisesti, sillä kuten sanottu, läpäisyesteen vaurioituminen voi johtaa ihon voimakkaaseen kuivumiseen. Turhan voimakkaiden pesuaineiden ja kemikaalien välttäminen sekä ihon suojaaminen voimakkailta lämpötilamuutoksilta on järkevää erityisesti meidän pohjoisen haastavissa ilmasto-oloissa.
Läpäisyestettä voidaan myös pyrkiä vahvistamaan erilaisten kosteusvoiteiden avulla. Kosteusvoiteet suunnitellaan tyypillisesti niin, että ne sisältävät läpäisyesteen rakennetta muistuttavia komponentteja. Voiteet sisältävät tyypillisesti kosteuttavia ainesosia, joista osa vetää vettä puoleensa ja osa muodostaa ihon pinnalle suojaavan kalvon. Lisäksi voiteisiin lisätään sarveissolukerroksen soluväliaineen lipidejä muistuttavia rasva-aineita, emollientteja. Emollientteja on hyödynnetty kosteusvoiteissa jo kauan ja voiteisiin voidaan esimerkiksi lisätä ihossakin esiintyviä rasva-aineita, kuten keramideja, rasvahappoja sekä kolesterolia. Kosteusvoidetta tulee levittää aina pesun jälkeen ja huolehtia myös siitä, että voidetta tulee levitettyä riittävästi!
Muista siis nämä:
vältä turhan voimakkaita peseviä ja kuorivia tuotteita
huolehdi riittävästä kosteutuksesta
suojaa ihoa voimakkailta lämpötilamuutoksilta esimerkiksi vaatteiden avulla
Tulemme puhumaan ihon läpäisyesteestä ja sen rakenteellisista muutoksista eri ihotautien kohdalla lisää vielä myöhemmin. Aiheesta tullaan myös julkaisemaan video Instagram tilillemme myöhemmin tässä kuussa, käy ihmeessä katsomassa, jos aihe kiinnostaa!
Ihania loppukesän päiviä!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Aurinko ja iho
Auringon säteilyn vaikutuksista puhutaan tänä päivänä paljon – ja hyvä niin. Huolellisen suojauksen merkitystä ei voi korostaa liikaa, sillä säteilyllä on paljon vaikutuksia ihoon. Heti aluksi on hyvä palauttaa mieleen, mitä säteilyllä oikeastaan tarkoitetaan.
Auringon säteily on elektromagneettista säteilyä, joka jaetaan aallonpituuden mukaan muun muassa ultraviolettisäteilyyn, lämpösäteilyyn ja näkyvään valoon.
Ilmakehän kaasut ja hiukkaset absorboivat säteilyä, mutta osa siitä pääsee kuitenkin maan pinnalle. Ilmakehän läpäisevästä säteilystä suurin osa on lämpösäteilyä sekä näkyvää valoa ja vain noin 6 % ultraviolettisäteilyä. Lämpösäteily tuottaa nimensä mukaisesti lämpöä, näkyvä valo liittyy kasvien yhteyttämiseen sekä uni-valverytmiin ja ultravioletti muun muassa ihon ruskettumiseen. Muiden vaikutusten lisäksi kaikki kolme säteilytyyppiä vaikuttavat ihoon.
Ultraviolettisäteily
Ultraviolettisätely jaetaan aallonpituuden mukaan kolmeen luokkaan: UVA-, UVB- ja UVC-säteilyyn. Säteilystä kaikki UVC jää ilmakehään ja maan pinnalle pääsevät ainoastaan UVA- ja UVB-säteet.
UVB-säteilyllä on lyhyempi aallonpituus, kuin UVA:lla, ja se jää pääsääntöisesti ihon pintakerroksiin. UVB aiheuttaa ihon välitöntä punoitusta, ruskettumista, ihon paksuuntumista, D-vitamiinisynteesin aktivoitumista, palamista sekä solu- ja DNA-vaurioita. UVA:lla puolestaan on UV-säteilystä pisin aallonpituus, ja se pääsee tunkeutumaan syvemmälle ihoon. UVA-säteily aiheuttaa nopean rusketuksen, ihon punoitusta, kollageenin, elastiinin sekä solukalvojen vaurioitumista, valovanhenemista sekä DNA-vaurioita.
Näkyvä valo ja lämpösäteily
Viime aikoina myös näkyvän valon ja lämpösäteilyn vaikutukset ihoon ovat alkaneet kiinnostaa tutkjoita. Aiemmin niiden ajateltiin ainoastaan synnyttävän lämpöä kudoksessa, mutta tarkempi tarkastelu on osoittanut toisin. Näkyvän valon ja lämpösäteilyn aallonpituudet tunkeutuvat syvemmälle ihoon ja lisäävät oksidatiivista stressiä sekä vapaiden happiradikaalien syntyä. Vapaat happiradikaalit ovat reaktioherkkiä, epävakaita molekyylejä, jotka muun muassa tuhoavat kollageeniverkostoa ja häiritsevät ihon korjausmekanismeja. Pahimmillaan ne voivat vaurioittaa kudoksia ja elimistön keskeisiä toimintoja. Tilaa, jossa vapaiden happiradikaalien määrä nousee liikaa, kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi.
Kuten aiemmin kuvattiin, säteily käynnistää lukuisia prosesseja ihossa. Syvennytään näihin eri prosesseihin hetkeksi tarkemmin.
Ruskettuminen ja palaminen
Auringon säteilyn aiheuttamista muutoksista ehkä näkyvin ja tunnetuin on ruskettuminen. Taustalla on ihon soluissa tapahtuvat DNA-vauriot, jotka käynnistävät ruskettumisen. Kun iho siis kohtaa säteilyä, käynnistyy prosessi, jonka tarkoituksena on suojata soluja säteilyltä ja sen aiheuttamilta vaurioilta. Prosessin vaikutuksesta iho ruskettuu.
Ihossa esiintyy tiettyjä pigmenttiä tuottavia soluja, jotka siirtävät pigmenttiainetta sisältäviä jyväsiä ihon solujen tuman yläpuolelle ikään kuin hatuksi. Jyväset suojaavat solun tumaa imemällä UV-säteilyä itseensä. Kun jyväset kohtaavat UV-säteilyä, hapettuu niiden sisältämä pigmentti. Tämä aiheuttaa välittömän, nopean rusketuksen. Nopeaa rusketusta luo myös se, kun jyväsiä aletaan siirtää nopeammin tumien suojaksi. Välitön rusketus ilmestyy nopeasti, mutta myös häviää noin vuorokauden sisällä aurinkoaltistuksesta. Nopean prosessin tarkoituksena on suojata ihon syvempiä kerroksia vaurioilta.
Pidempi aikainen rusketus syntyy, kun pigmenttiä tuottavat solut lisääntyvät ja kasvavat säteilyn vaikutuksesta. Viivästynyt rusketus tulee esiin noin 24–48 tunnin kuluessa ja sen vaaleneminen vie viikkoja tai kuukausia.
Toisin kuin joskus luullaan, rusketus ei suojaa auringolta kovinkaan tehokkaasti. Eräs arvio on, että rusketuksen antama suoja vastaisi noin suojakerrointa 4. Suojausteho on siis hyvin matala. Jos iho ei pysty suojautumaan säteilyltä, eikä sitä suojata kunnolla, on seurauksena ihon palaminen. Ihon palaminen aiheuttaa solujen vaurioitumista ja se on usein havaittavissa nopeasti aurinkoaltistuksen jälkeen tai sen aikana. Palamisen seurauksena iho punoittaa ja kuumottaa ja pahimmassa tapauksessa iholle voi nousta jopa rakkuloita.
DNA-vauriot
Sekä ruskettumiseen, että palamiseen liittyy tärkeä teema: DNA-vauriot. DNA-vauriot alkavat jo ennen ruskettumista tai palamista, sillä ne käynnistävät pigmentin tuotannon ihossa. Syntyneet vauriot voivat liittyä esimerkiksi DNA:n rakenteeseen tai mutaatioihin. Solut pystyvät tyypillisesti korjaamaan vauriot itse, mutta aina näin ei käy. Jos solut eivät kykene korjaamaan DNA-vaurioita, voivat solut muuttua pahalaatuiseksi. Ihosyövät ovatkin olleet nopeimmin lisääntyviä syöpiä jo 50 vuoden ajan. Tiedetään, että liiallinen UV-säteily on merkittävin riskitekijä ja, että riskiin vaikuttaa koko elinikänä saatu UV-säteily. Ihosyöpiä on erilaisia ja tutkimuksiin kannattaa hakeutua heti, jos ihossa esiintyy epätyypillisiä tai huolta herättäviä muutoksia.
Valovauriot ja valovanheneminen
Tässä ei suinkaan ole vielä kaikki, mitä auringon säteily ihossa aiheuttaa. Eräs runsaaseen aurinkoaltistukseen liitetty vaikutus on valovanheneminen. Valovanhenemisessa iholle muodostuu enemmän ryppyjä, juonteita sekä pigmenttihäiriöitä. Taustalla on ihon sidekudossäikeiden, kollageenin ja elastiinin rappeutuminen, joka johtaa muutoksiin ihon värissä ja tekstuurissa. Valovanhentunut iho on tyypillisesti kellertävä, läpikuultavan kollageenin vuoksi. Pigmenttimuutosten syntyyn vaikuttaa auringon säteilyn lisäksi myös muut tekijät, kuten perimä ja hormonit.
D-vitamiinisynteesi
Lukuisten ikävämpien vaikutusten lisäksi auringon säteilyllä on myös eräs hyvä puoli: se käynnistää ihossa D-vitamiinisynteesin. Tähän ei kuitenkaan vaadita runsasta aurinkoaltistusta, sillä vain 15 minuutin oleskelu auringossa tuottaa noin 250 mikrogrammaa D-vitamiinia.
Suojaudu auringolta oikein
Jotta voisimme estää ja ennaltaehkäistä lukuisia ikäviä säteilyn aiheuttamia muutoksia ihossa, on meidän huolehdittava auringolta suojautumisesta. Paras tapa suojautua, on välttää suorassa auringonpaisteessa oleskelua silloin, kun UV-säteilyn määrä on korkeimmillaan (noin klo 11–15). Ihon suojaamisessa kannattaa myös hyödyntää myös vaatteita ja päähineitä. Näiden keinojen lisäksi ihon suojaamisessa käytetään aurinkosuojavoiteita, jotka suojaavat ihoa UV-säteilyltä sisältämiensä UV-filttereiden avulla. Näkyvän valon ja lämpösäteilyn synnyttämiä vapaita happiradikaaleja vastaan tuotteisiin on voitu lisätä myös niitä neutraloivia antioksidantteja. Hyvä aurinkosuoja sisältää suojan sekä UVA-, että UVB-säteilyä vastaan.
Lue lisää auringon vaikutuksista ihoon sekä oikeaoppisesta aurinkosuojauksesta aiemmista julkaisustamme. Juttujen pariin pääset tästä.
Ihanaa kesää!
-Tuuli / Kauneushoitola Isla
Vartalon ihonhoito ja selluliitti
Kesä on täällä taas ja on aika kaivaa ihanat kesävaatteet esiin! Samalla on aika myös päivittää vartalon ihonhoitorutiinit kesäaikaan. Talven jäljiltä iho voi tuntua kuivalta, karhealta, samealta ja harmaalta. Tässä julkaisussa annammekin vinkkejä vartalon ihonhoitoon ja käymme läpi erilaisia vartalon ihon muutoksia, kuten monia koskettavaa selluliittia.
Vartalon iholla on muutamia erityispiirteitä kasvojen ihoon verrattuna. Iho paksumpaa ja kestävämpää, joka vaikuttaa olennaisesti myös ihon hoitamiseen. Ihonhoidon perusperiaatteet ovat kuitenkin samat ihoalueesta huolimatta: ihon tasapainoa ylläpidetään pesemällä ihoa ja huolehtimalla riittävästä kosteutuksesta. On myös hyvä muistaa, että kasvot eivät ole ainoa ihoalue, joilla erilaisia ihotauteja ja -ongelmia esiintyy. Vartalon alueella voi esiintyä esimerkiksi ekseemaa, aknea, psoriaasia, karvatupentulehdusta, pigmentaatiota, arpia, selluliittia ynnä muuta. Vartalon iholla ja sen hoitamisella siis todella on merkitystä!
- Puhdista
Kuten kasvotkin, myös vartalon iho on tärkeää puhdistaa päivittäin. Päivittäisellä pesulla iholta poistetaan hikeä, talia ja ympäristön epäpuhtauksia ja tasapainotetaan ihon mikrobiomia. Pesuaineen ei tarvitse olla voimakas, vaan jopa apteekista saatava perusvoide voi olla tähän tarkoitukseen toimiva. Erityisesti ihon ollessa hyvin kuiva, kannattaa puhdistukseen valita hellävarainen valmiste. Ihon hellävaraisella puhdistamisella tuetaan ihon mikrobeille optimaalista elinympäristöä ja vahvistetaan ihon läpäisyestettä.
- Kosteuta
Toinen erittäin tärkeä vaihe myös vartalon ihonhoidossa on kosteutus. Vartalon ihon kuivuminen aiheuttaa ihon karheaa tuntua ja vaikuttaa esimerkiksi sisäänpäin kasvaneiden karvojen syntymiseen. Riittävä kosteutus pitää ihon pehmeänä ja joustavana ja ennaltaehkäisee muutoksia, kuten sisäänpäin kasvaneita karvoja. Vartalovoiteita löytyy jokaiseen makuun sopivia. Jos paksu voidemainen tuote ei tunnu hyvältä, löytyy markkinoilta kevyempiä valmisteita. Kosteutus on tärkeää aina pesun jälkeen ja hoitovoidetta voi levittää useitakin kertoja päivässä.
- Kuori
Kosteutuksen ja puhdistuksen lisäksi vartalon ihoa on hyvä kuoria noin kerran viikossa, ihon kunnosta riippuen. Kuorintoja löytyy monenlaisia, mutta vartalon iholle suunnatuissa tuotteissa kuorinnat ovat tyypillisesti hieman voimakkaampia. Kuorinnan avulla vartalon iholta poistetaan kuollutta ihosolukkoa ja pidetään iho joustavana ja pehmeänä. Muista aina kuorinnan tai pesun jälkeen levittää iholle reilu kerros hoitovoidetta.
- Suojaa
Vartalon iholla on kasvojen tavoin tärkeää myös muistaa aurinkosuojaus. Ihosyöpien kasvu on ollut merkittävää jo kuluneen 50 vuoden ajan ja suurena altistavana tekijänä on liiallinen UV-säteily. Auringon vaikutuksista ihoon sekä erilaisista pigmenttimuutoksista puhutaan tarkemmin ensi kuun puolella, mutta muistetaan huolehtia perusteellisesta suojauksesta jo nyt! Aurinkosuojavoidetta levitetään ennen aurinkoon menoa runsaasti ja sitä lisätään aina esimerkiksi uimisen jälkeen. Ihoa kannattaa suojata myös vaatteiden avulla.
Selluliitti - mitä ja miksi?
Ihon kunnon ylläpitämiseksi myös vartalon ihoa siis tulee puhdistaa ja kosteuttaa. Vartalon iholla voi kuitenkin esiintyä myös ihonhoidon ulottumattomissa olevia muutoksia, kuten selluliittia. Appelsiini-ihoksikin kutsuttua selluliittia esiintyy tyypillisesti naisilla reisien ja pakaroiden alueella murrosiän jälkeen. Selluliitti ei ole vaarallista, mutta sitä pidetään yhteiskunnassa kosmeettisena haasteena ja siitä pyritään pääsemään eroon monin eri konstein. Selluliitti ei kuitenkaan ole mitenkään epänormaalia tai tavatonta, vaikka sitä ei yleisesti kosmeettisesta näkökulmasta vielä hyväksytäkään. On arvioitu, että selluliittia esiintyisi vähintään 85 %:lla murrosiän ylittäneistä naisista. On siis huomattavasti harvinaisempaa, että selluliittia ei esiintyisi lainkaan.
Haastavaa selluliitista puhuttaessa on se, että sitä on tutkittu kovin vähän. Sen vuoksi luotettavaa tietoa ihon rakenteen ja toiminnan muutoksista sekä eri hoitomenetelmien tehosta on vielä rajallisesti. Tällä hetkellä ajatellaan, että taustalla esiintyisi mikroverenkierron ja lymfakierron häiriöt, muutokset soluväliaineessa, ihonalaiskudoksen rakenteen muutokset sekä hormonit. Hormoneiden epäillään olevan pääsyy siihen, että selluliitti koskettaa lähes poikkeuksetta vaan naisia. Epäillään, että naisilla elimistö pyrkisi säilyttämään rasvasoluja raskautta ja imetystä varten.
Selluliitin hoitoon ja ehkäisyyn löytyy loputtomasti erilaisia vinkkejä, mutta kuten sanottu, on tutkimustieto vielä vähäistä. Mainittavina hoitomenetelminä voidaan pitää hierontaa, tuotteita, säännöllistä liikuntaa, sisäisesti käytettäviä valmisteita, laseria, sekä kuorivia ja hankaavia menetelmiä. Esimerkiksi hierontaa on pidetty potentiaalisena hoitomenetelmänä, sillä sen avulla vähennetään kudoksen turvotusta ja lisätään kollageenisynteesiä kudoksessa. Myös tuotteiden raaka-aineista tiedetään vielä hyvin vähän, mutta esimerkiksi retinoideista on raportoitu olevan jotain hyötyä. Sisäisesti käytettävät valmisteet ja säännöllinen liikunta liittyvät painonhallintaan, joka voi vähentää selluliitin vaikeusastetta. On kuitenkin tärkeä huomata se, että selluliitti ei ole suoraan verrannollinen painon kanssa. Painonlasku voi vähentää selluliitin määrää, mutta ei poista sitä täysin.
Olennaista on se, että valtaosan hoitomenetelmistä taustalta puuttuu tieteellinen näyttö ja, että usein saadut tulokset ovat väliaikaisia. Hoitomenetelmät tulevat varmasti kehittymään tulevaisuudessa, kun selluliitin taustoja opitaan ymmärtämään paremmin. Tällä hetkellä optimaalisena linjana kuitenkin pidetään menetelmiä, joissa aktivoidaan mikroverenkieroa ja kollageenisynteesiä ja vähennetään rasvasolujen aktiivisuutta. Selluliitti-iho voi siis hyötyä aiemmin mainituista menetelmistä, kuten aktivoivasta hieronnasta ja hankaavista sekä kuorivista menetelmistä.
Kotihoidon tueksi
Vartalon ihon kotihoidon lisäksi joskus on tarpeen kääntyä ammattilaisen puoleen. Vartalohoitoja on erilaisia eri tarpeisiin. Osassa keskitytään aktivoimaan aineenvaihduntaa, kun taas toisissa vahvistamaan ja kosteuttamaan ihoa.
Myös Kauneushoitola Islan palveluvalikoimasta löydät erilaisia vartalohoitoja eri tilanteisiin. Jos ihosi tuntuu kuivalta ja kiristävältä, suosittelemme valitsemaan Lämpö – kokovartalohoidon, jossa kuorinnan jälkeen tehdään kokovartalohieronta hoitavalla öljyllä. Hoidon jälkeen iho tuntuu silkin pehmeältä ja ihon kunnon ylläpito on kotona helpompaa. Jos puolestaan kaipaat apua turvotuksen tai selluliitin hoitoon, suosittelemme valitsemaan Detox – vartalohoidon, jossa keskitytään aktivoiman aineenvaihduntaa ja verenkiertoa hoitoalueella. Hoito toteutetaan yhdelle alueelle, esimerkiksi jaloille, pakaroille tai vatsalle. Muihin vartalohoitoihin voit tutustua tarkemmin täältä. Kuten muutkin palvelumme, myös kaikki vartalohoitomme voidaan toteuttaa täysin hajusteettomilla ja herkästi reagoivalle iholle soveltuvilla tuotteilla, ja hoidon päätteeksi laadimme sinulle henkilökohtaisen hoitosuunnitelman kotiin.
Tarjoamme kesäkuun ajan kaikkien vartalohoitojen yhteyteen veloituksettoman Virkistys – manikyyrin koodilla KESÄ2. Lämpimästi tervetuloa!
Aurinkoisin terveisin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Uutta aknesta
Akne on meille monelle tuttu ihotauti – onkin arvioitu, että se koskettaisi jopa 80 % väestöstä jossain elämän vaiheessa. Tiivistettynä aknea voidaan kuvata kroonisena ja tulehduksellisena ihotautina, joka voidaan jakaa alaluokkiin, komedoakneen, märkänäppyläiseen akneen, kystiseen akneen ja onteloakneen sekä muihin harvinaisempiin muotoihin. Tyypillisesti aknessa esiintyy ei-tulehduksellisia muutoksia, eli avo- ja umpikomedoja (”musta- ja valkopäät”) sekä tulehduksellisia muutoksia, eli papuloita, pustuloita ja noduloita (”finnit”). Oireita esiintyy pääsääntöisesti kasvoilla, kaulalla, yläselässä, niskassa sekä käsivarsissa.
Aknesta löytyy mainintoja jo hyvin aikaisilta ajoilta. Esimerkiksi antiikin kreikkalainen lääkäri Hippokrates käytti termiä ”ionthoi” kuvatessaan ensimmäisen parran kasvun yhteydessä syntyviä ihomuutoksia. Epäillään, että termillä on kuvattu ihomuutoksia, jotka liitämme tänä päivänä akneen. Aikanaan muutosten hoitoon käytettiin muun muassa hunajaa, saippuaa ja mineraalivettä sekä erilaisia kylpyjä. Aknea on siis esiintynyt jo kauan ja se on kiinnostanut myös tutkijoita jo pidemmän aikaa. Kesti kuitenkin kauan, ennen kun aloimme tuntemaan tarkemmin ihon rakennetta ja toimintaa. Hyvä esimerkki on se, että akneen liittyvää talirauhasta opittiin tuntemaan tarkemmin vasta 1800-luvun puolessa välissä. Kuluneiden vuosisatojen aikana on kuitenkin opittu paljon ja tutkimustyö jatkuu edelleen tänä päivänä kiivaana. Tässä julkaisussa syvennymme uusiin tutkimustuloksiin ja -linjoihin.
Ihon mikrobien ja Cutibacterium acnesin rooli aknessa
Erittäin kiinnostava läpimurto on tapahtunut vastikään. Jo pitkään akneen on liitetty bakteeri nimeltään Propionibacterium acnes. Kyseisen mikrobin on ajateltu olevan olennainen osa aknen syntyä ja sen uskottiin muun muassa kiihdyttävän tulehdusta lisääntymällä aktiivisesti talirauhasessa. Tutkimustyön edetessä tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sekä terveellä iholla, että akneiholle kyseistä mikrobia esiintyikin saman verran. P. acnes ei siis ollutkaan lisääntynyt talirauhasessa sen enempää, kuin normaalissa ihossa.
Myös muita epäkohtia havaittiin. Tarkempi havainnointi osoitti, että kyseistä mikrobia esiintyy ihossa eri alalajeina. Osa lajeista havaittiin omaavan virulentteja geenejä, eli ne olivat riskialttiimpia aiheuttamaan tauteja. Niiden havaittiin myös tuottavan enemmän tulehdusta lisääviä aineenvaihduntatuotteita ja aiheuttavan tulehdusta. Kun käsitys P. acnesin toiminnasta muuttui, luokiteltiin ja nimettiin se uudelleen. Tänä päivänä mikrobi kulkeekin nimellä Cutibacterium acnes. Vaikka sen toimintaa opittiin tuntemaan tarkemmin, ei sitä yksinään kyetty liittämään akneen. Tarkastelussa huomattiinkin, että sen sijaan, että C. acnes toimisi yksin tulehduksen laukaisijana, osallistuu tulehduksen syntyyn koko ihon mikrobiomi ja ennen kaikkea sen monimuotoisuuden väheneminen.
Monimuotoisessa mikrobiomissa eri mikrobit rajoittavat toistensa kasvua ihon pinnalla ja sitä kautta ylläpitävät ihon tasapainoa. Akneiholla on havaittu, että mikrobiomin monimuotoisuus on vähentynyt ja näin ollen tietyt mikrobit pääsevät lisääntymään holtittomasti. Mikrobiomin muutokset on myös alustavasti liitetty talin koostumuksen muutoksiin. On hyvin kiinnostavaa seurata, mitä mikrobiomin tutkimustyö tulee meille tulevaisuudessa kertomaan, sillä tällä voi olla suuria vaikutuksia aknen hoitomenetelmiin.
Ihon mikrobiomin lisäksi paljon kiinnostusta on herättänyt suoliston ja ihon mikrobiomien välinen kommunikaatio. Tiedetään, että suolistobakteerit toden totta vaikuttavat myös ihoomme. Tutkimustyö on kuitenkin vielä alussa, eikä tarkkaa tietoa bakteerikantojen muutoksista ole. Myös suoliston mikrobien muutokset voivat tulevaisuudessa vaikuttaa aknen hoitolinjoihin merkittävästi.
Ruokavalio
Mikrobien lisäksi akneen liitetään tänä päivänä jo pitkään tutkijoita kiinnostanut aihe, ruokavalio. Erityistä kiinnostusta on herättänyt niin kutsuttu ”länsimaalainen ruokavalio” ja sen korrelaatio aknen kanssa. Olemassa on epäily, että länsimaissa prosessoidun ruoan ja tyydyttyneiden rasvojen suurempi määrä ruokavaliossa voisi jollain tavoin liittyä aknemuutosten syntyyn. Tyydyttyneiden rasvojen lisäksi erityisesti maitotuotteet ja suklaa kiinnostavat tutkijoita. Myös tällä saralla on löydetty uusia havaintoja, kuten uusia reseptoreita, jotka voivat liittää tietyt ruoka-aineet aknen oireisiin. Positiivisena lisänä ruokavaliossa pidetään vaihtelevissa määrin Omega-3 rasvahappoja, jotka joissain tutkimuksissa on vähentänyt aknemuutosten määrää. On kuitenkin muistettava, että luotettavaa dataa ei ole vielä riittävästi johtopäätösten tekemiseen ja tiettyjen ruokavalioiden tai ruoka-aineiden suosimiseen tai välttämiseen.
Kun tietoisuutemme lisääntyy, voi olla, että pystymme selvittämään myös ruokavalion vaikutuksia tarkemmin. Kiinnostavaa on myös se, että ruokavaliolla on merkittävä vaikutus aiemmin mainittuihin suoliston mikrobeihin. Voikin olla, että jossain vaiheessa aknen hoidossa yhdistyy ruokavalio-ohjaus ja sisäisesti käytetyt probiootit. Asioiden edelle ei kuitenkaan kannata kiirehtiä, vaan jäämme seuraamaan mielenkiinnolla uusia havaintoja ja käänteitä.
Muut tutkimuslinjat
Myös monet muut tutkimuslinjat pysyvät aktiivisina. Monessa tutkimuksessa tarkastellaan yksittäisten aineiden vaikutuksia akneen. Hyvänä esimerkkinä toimii sinkki, jonka vaikutuksia akneen on tutkittu jo vuosien ajan. Useat tutkimukset kertovat, että sisäisesti käytettynä sinkki voi vähentää hieman aknemuutosten määrää plaseboon verrattuna. Sinkin uskotaankin tarjoavan hieman apua aknemuutoksiin, vaikka sitä ei pidetäkään ainakaan nykyisen datan perusteella kovin merkittävänä hoitovaihtoehtona.
Aknen hoidon tulevaisuus
Erityisen kiinnostavaa on, miten nämä tuoreet havainnot tulevat tulevaisuudessa näkymään aknen hoidossa. Useassa tutkimuksessa nostetaan esiin sitä, miten havainnot mikrobiomin muutoksista voisivat tulla vaikuttamaan tulevaisuuden hoitolinjoihin. Voikin olla, että tulevaisuudessa hoidossa keskitytään myös mikrobiomin monimuotoisuuden palauttamiseen ja säilyttämiseen eri lääkinnällisten hoitovaihtoehtojen, kuten myös ihonhoidon ja ruokavalionkin kautta. Myös sisäisesti käytettävillä probiooteilla voi olla osuutta aknen hoidossa tulevaisuudessa. Probioottien kautta kautta pyrittäisiin vähentämään oksidatiivista stressiä, säätelemään sytokiineja ja vähentämään tulehdusta. Myös ruokavalio-ohjeistus voi tulla näyttelemään tulevaisuudessa suurempaa roolia aknen hoidossa.
Odotettavaa on, että myös kosmetiikan näkökulma tulee muuttumaan ja kehittymään, nyt kun tieto mikrobiomin yhteydestä akneen on havaittu. Tiedämme jo sen, että mikrobiomin muutoksiin vaikuttaa moni tekijä, ympäristötekijät mukaan lukien. Ympäristötekijöistä voidaan mainita esimerkkeinä kosmetiikka ja voimakkaat pesevät aineet. Kosmetiikka voi vaikuttaa mikrobiomiin muun muassa pH:n kautta, sillä muutokset pH:ssa vaikuttaa mikrobien lisääntymiseen ja aktiivisuuteen. Voimakkaat pesuaineet voivat puolestaan vaurioittaa ihon läpäisyestettä, joka puolestaan aiheuttaa muutoksia mikrobiomissa. Optimaalisen pH:n ajatellaan olevan lievästi hapan, noin 5,5 paikkeilla.
Mikrobien elinympäristöön vaikuttamisen lisäksi kosmetiikkaan voidaan lisätä eläviä mikrobeja, probiootteja sekä mikrobien ruokaa, prebiootteja. Probioottinen ihonhoito on nostanut suuresti kiinnostusta viime vuosina, ja uudet havainnot varmasti vain lisäävät kiinnostusta entisestään. Tutkimuksissa on huomattu, että ulkoisesti käytettynä probiootit (=elävät mikrobit) voivat muokata mikrobiomia sekä immuuniresponsseja.
Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä tulevat tutkimukset tulevat meille osoittamaan ja, mihin suuntaan aknen hoidossa tulevaisuudessa jatketaan. Lisää aknen taustoista ja ihonhoidon vinkeistä voit lukea aiemmasta kirjoituksesta Akne.
Aurinkoista toukokuun alkua!
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Tavoitteena täydellinen iho
Moni meistä sitä tavoittelee – täydellistä ihoa. Eikä ihme, ihomme kuitenkin on hyvin näkyvä osa meitä ja luonnollisesti haluamme sen näyttävän hyvältä. Lukuiset tutkimuksetkin ovat sen osoittaneet: ihon kunto vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon ja henkiseen hyvinvointiin. Toiveissamme on iho, jossa ei ole lainkaan epäpuhtauksia, jonka pinta on tasaisen tuntuinen ja värinen sekä kirkas ja kuulas. Harvoin tämä kuitenkaan toteutuu. Iholla voi esiintyä erilaisia epäpuhtauksia, punoituta, arpia, pigmentin epätasaista jakautumista ynnä muuta. Tässä blogitekstissä syvennymme erilaisten ihon haasteiden maailmaan: mistä ne johtuvat, miksi ja miten niitä voisi hoitaa. Ennen kaikkea kirjoituksen tavoitteena on lisätä tietoutta ja ymmärrystä ihon eri tiloihin, jotta niiden hyväksyminen olisi helpompaa. Tervetuloa siis epätäydellisen ihon maailmaan.
Komedot, eli musta- ja valkopäät tai "ihomadot"
Komedot, arkinimeltään musta- tai valkopäät ovat yleinen ihohuolia herättävä ryhmä. Niiden taustalla on talirauhasen tiehyen tukkeutuminen. Komedoja esiintyy tyypillisesti kasvojen, rinnan ja selän alueella. Niiden synnyn taustoja ei vielä tunneta tarkasti, vaikka useita hypoteeseja onkin tehty. Taustalla uskotaan olevan talirauhasen solujen liiallinen jakautuminen, muutokset solujen erilaistumisessa sekä talirauhasen tuottaman talin koostumuksessa, tietyt hormonit sekä tietyt mikrobit. Myös ympäristötekijöillä on oma roolinsa komedojen muodostumisessa. Esimerkiksi tupakan savun on huomattu hapettavan tiettyjä talin sisältämiä rasva-aineita, jonka uskotaan lisäävän komedojen määrää. Muita komedoihin yhdistettyjä ympäristötekijöitä ovat muun muassa tietyt kosmetiikan raaka-aineet.
Komedojen hoitoon ei ole olemassa yhtä tiettyä hoitomenetelmää. Yleisesti komedojen hoitoon tarkoitetut tuotteet sisältävät niin kutsuttuja keratolyyttisiä ainesosia, jotka poistavat sarveissoluja ihon pinnalta. Hyvinä (ja kosmetiikassa suosittuina) ainesosina pidetään retinoideja, hedelmähappoja sekä salisyylihappoa. Myös kosmetologit voivat poistaa komedoja erilaisilla menetelmillä. Yleisessä käytössä ovat hapot, joita hyödynnetään myös kuluttajille suunnatuissa tuotteissa. Niiden lisäksi tehokas menetelmä on mekaaninen puhdistus, jossa talirauhasen tiehyen tukos poistetaan mekaanisesti esimerkiksi komedorautaa käyttäen. Lisäksi käytössä on erilaisia laitehoitoja, jotka perustuvat tyypillisesti alipaineeseen tai ultraäänivärähtelyyn.
Muista nämä komedojen hoidossa:
Ihonhoidon perusteet: säännöllinen puhdistus, kosteutus ja aurinkosuojaus
Keratolyyttiset ainesosat voivat vähentää komedojen määrää (esim. erilaiset hapot)
Vältä paksuja, voimakkaan kalvon muodostavia hoitovoiteita: voivat lisätä komedojen määrää
Säännöllinen ihonpuhdistus kosmetologilla voi auttaa komedojen hoidossa
Papulat ja pustulat
Kun talirauhanen tulehtuu, syntyy papula. Tulehduksen edetessä kehittyy papula pustulaksi, jossa on usein havaittavissa vaalea märkäpää. Talirauhasen tulehduksen painopiste on tyypillisesti talirauhasessa tai sen tiehyessä ja tulehduksen syntyyn osallistuu moni tekijä. Talirauhasessa esiintyvät bakteerit ja hiivat hajottavat talia, jonka hajoamistuotteet lisäävät tulehdusta edelleen. Tulehdusreaktion tarkkaa mekanismia ei vielä tunneta. Eräs oletus on se, että cutibacterium acnes (ent. propionibacterium acnes) lisääntyy voimakkaasti talirauhasessa, käynnistäen tulehdusreaktion, joka johtaa papulan tai pustulan syntyyn. Myös monia muita tekijöitä on liitetty tulehdukseen.
Kuten komedojenkin, myös papuloiden ja pustuloiden hoitoon löytyy markkinoilta useita eri hoitotuotteita. Tuotteet voivat sisältää antibakteerisina ja tulehduksia rauhoittavina pidettyjä raaka-aineita, kuten salisyylihappoa tai teepuuöljyä. Kosmetologit voivat hyvin varovasti tyhjentää pustulan, mutta pääsääntöisesti tulehdusten annetaan rauhoittua ennen niiden käsittelyä. Joskin esimerkiksi aknen hoidossa käytetään tänä päivänä lisääntyvin määrin erilaisia happoja, joiden on todettu rauhoittavan tulehduksia.
Muista nämä papuloiden ja pustulien hoidossa:
Ihonhoidon perusteet: säännöllinen puhdistus, kosteutus ja aurinkosuojaus
Suosi tuotteita, jotka sisältävät antimikrobisina ja tulehduksia rauhoittavina tunnettuja ainesosia (esim. salisyylihappo ja teepuuöljy)
Vältä paksuja, voimakkaan kalvon muodostavia hoitovoiteita
Laajentuneet ihohuokoset
Laajentuneet ihohuokoset aiheuttavat monille päänvaivaa. Huokosten laajeneminen voi johtua erinäisistä tekijöistä, esimerkiksi lisääntyneestä talinerityksestä, elastisuuden vähenemisestä huokosten ympärillä, karvatupen koosta, aknesta, sukupuolihormoneista tai ihonhoitorutiineista. Myös valovaurioita epäillään mahdolliseksi taustatekijäksi.
Tänä päivänä laajentuneiden huokosten hoidossa käytetään muun muassa retinoideja, kemiallisia kuorintoja, radiofrekvenssiä sekä ultraääntä. Kotihoidossa laajentuneiden ihohuokosten hoitoon suositellaan usein samankaltaisia tuotteita, kuin komedojen hoitoon. Lisäksi tuotteessa voi olla ”supistavia” ainesosia.
Muista nämä laajentuneiden ihohuokosten hoidossa:
Ihonhoidon perusteet: säännöllinen puhdistus, kosteutus ja aurinkosuojaus
Noudata samoja perusperiaatteita, kuin komedojen hoidossa
Erilaisista kosmetologien tekemistä hoitomenetelmistä voi saada apua laajentuneiden huokosten hoitoon
Miliumit, eli luufinnit
Miliumit ovat pieniä vaaleita näppylöitä, joita voi esiintyä jo vastasyntyneillä. Näppylät ovat keratiinilla täyttyneitä onteloita, ja ne voivat kehittyä lapsilla vajaasti kehittyneisiin talirauhasiin tai karvatuppiin ja aikuisilla muun muassa pinnallisen vaurion yhteydessä. Jopa puolella vastasyntyneistä esiintyy miliumeja. Tämän päivän tiedon mukaan miliumeja ei voi estää, mutta ne voidaan poistaa kosmetologilla tai lääkärillä terävän neulan avulla. Miliumit kuitenkin poistuvat tyypillisesti itsesään viikkojen tai kuukausien aikana. Myös kemiallisista kuorinnoista ja laserhoidoista voi olla apua.
Punoitus ja punastuminen
Ihon punoituksella kuvataan tapahtumaketjua, jossa ihon hiusverisuonet laajenevat yhtäkkiä aiheuttaen kasvojen, kaulan ja ylävartalon läiskämäisen punoituksen. Punoitus laskee yleensä minuuteissa ja tunneissa. Joskus punoitus voi muuttua pysyväksi. Punoitus voi olla fysiologista, jolloin laukaisijana toimii esimerkiksi ruumiillinen rasitus tai kuuma ympäristö. Se voi alkaa myös sosiaalisissa tilanteissa, jolloin taustalla voi olla mm. perinnöllinen taipumus. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä punoitus on usein voimakkainta nuorena. Punoitusta voi aiheuttaa myös muut tekijät, kuten alkoholi, tietyt lääkkeet sekä tietyt sairaudet.
Jatkuvan punoituksen taustalla voi olla vaurio tai tulehdustila. Myös ympäristötekijät, infektiot tai liiallinen aurinkoaltistus voi vaikuttaa punoituksen syntyyn.
Muista nämä punoituksen hoidossa:
Ihonhoidon perusteet: säännöllinen puhdistus, kosteutus ja aurinkosuojaus
Ala tarkkailemaan ihoa: missä tilanteissa punoitus voimistuu? Ihon lehahteluita aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen ja välttäminen on olennainen osa hoitoa
Suosi hellävaraisia ja rauhoittavia tuotteita sekä hoitomenetelmiä
Teleangiektasia
Termillä teleangiektasia viitataan hiusverisuonten laajenemisesta aiheutuneisiin läiskiin iholla. Laajentuneista verisuonista käytetään myös usein termiä ”katkennut verisuoni” vaikka taustalla onkin verisuonten laajeneminen, ei katkeaminen. Yleisimpiä laajentuneet hiusverisuonet ovat kasvojen ja jalkojen alueella, mutta niitä voi esiintyä missä tahansa kehon osassa. Hiusverisuonten laajenemista voi tapahtua kenelle tahansa, missä tahansa iässä, mutta mm. perimä, runsas auringonotto, voimakkaat lämpötilamuutokset, raskaus, ruusufinni, alkoholi ja vauriot kuten mustelmat voivat lisätä riskiä.
Teleangiektasiaa voidaan hoitaa esimerkiksi paikallishoitovalmisteilla, injektioilla ja laserilla. Kotihoitotuotteissa käytetään usein punoitusta laskevia raaka-aineita, kuten aloe veraa.
Muista nämä teleangiektasian hoidossa:
Ihonhoidon perusteet: säännöllinen puhdistus, kosteutus ja aurinkosuojaus
Vältä voimakkaita lämpötilamuutoksia
Suosi hellävaraisia hoitomenetelmiä ja -tuotteita
Kuten jo alussa mainittiin, harvalla meistä on niin kutsuttu ”täydellinen iho” ja kaikki edellä mainitut ihon haasteet ovat hyvin yleisiä. Listalle mahtuisi paljon muitakin iho-ongelmia, mutta esimerkiksi erilaisia arpia ja pigmenttihäiriöitä tulemme käsittelemään myöhemmin. On kuitenkin tärkeä muistaa, miten suuri vaikutus pieneltäkin kuulostavilla iho-ongelmilla voi olla itsetuntoon. Ihoon liittyvässä keskustelussa ja oman ihon arvioinnissa on tärkeä muistaa armollisuus. Täydellisen ihon tavoittelu voi pidemmän päälle olla hyvinkin raskasta. Ehkä olisikin parempi tavoitella täydellisyyden sijaan hyvinvoivaa ja tervettä ihoa.
Sosiaalisessa mediassa näkyy yhä lisääntyvin määrin erilaisia julkaisuja, jossa tuodaan esiin normaalia ihoa. Suosittelen lämpimästi ottamaan seurantaan muun muassa #realskin ja #skinawereness. Ollaan armollisia itsellemme ja ihollemme! <3
Aurinkoisin terveisin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Ruusufinni - päivitetty katsaus
Ruusufinni on tuttu aihe blogissamme. Haluamme kuitenkin palata aiheeseen säännöllisesti, sillä kyseessä on ihotauti, josta opitaan jatkuvasti uutta. Ruusufinnissä kiinnostavaa on se, että ihotautia alettiin tutkia aktiivisesti vasta 2000-luvulla. Vaikka ihotauti tunnistettiin jo aiemmin, oli tutkimuksiin vaikea saada rahoitusta, sillä sen ajateltiin olevan "vain kosmeettinen haitta". Myöhemmin ruusufinni määriteltiin harvinaiseksi sairaudeksi, joka mahdollisti tutkimustyön räjähdysmäisen kasvun.
Mikä ruusufinni on?
Ruusufinni eli acne rosacea, on yleinen ja monimuotoinen kasvojen alueella oireileva ihotauti. Tyypillisesti aikuisiällä 30–50 vuoden iässä puhkeavaa ihotautia esiintyy Suomessakin jopa joka kymmenennellä. Ruusufinni tunnetaan kroonisena, kasvojen keskialueella oireilevana ihotautina, jolle tyypillistä on oireiden yllättävä ilmaantuminen ja vaihtelu muun muassa vuodenajan mukaan.
Ruusufinnin oireisiin luetaan muun muassa jatkuva punoitus, papulat, pustulat, lehahtelu, teleangiektasiat, rinofyyma, silmäoireet, ihotuntemukset, kuten kutina ja kuumotus sekä turvotus. Oireet voivat vaihdella potilaalla iän, taudin keston, toistuvuuden tai vuodenajan mukaan. Aiemmin ruusufinni on jaettu oireiden mukaan eri alatyyppeihin, mutta vuonna 2018 National Rosacea Societyn keräämä asiantuntijaryhmä kehotti luopumaan aiemmista alatyypeistä ja keskittymään yksilöllisesti potilaan oireisiin.
Ruusufinnin syntymekanismit
Ruusufinnin taustalla vaikuttaa useita tekijöitä, joiden yhteisvaikutusten uskotaan johtavan ihomuutosten syntyyn. Ruusufinnin taustalla on tunnistettu muutoksia immuunipuolustuksessa, tulehduksen säätelyssä, ihon mikrobiomissa, neuropeptideissä sekä verenkiertojärjestelmässä. Mekanismeja tutkitaan aktiivisesti ja tänä päivänä esimerkiksi tulehdusreaktioita pystytään kuvaamaan yksityiskohtaisesti.
Ruusufinnin oireiden tiedetään pahentuvan erilaisten laukaisevien tekijöiden, triggereiden vaikutuksesta. Tutkimuksissa on havaittu joitain hyvin yleisiä triggereitä, kuten UV-säteily, stressi, kuuma ilma, tuuli ja raskas liikunta. Triggerit ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä ja eri tekijät voivat laukaista eri ihmisillä hyvin eri tyyppisiä oireita. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen on yksilöllinen prosessi ja voi viedä aikaa, sillä joskus triggerin tunnistaminen on haastavaa.
Ruusufinni & ihonhoito
Ihonhoito on tärkeä osa ruusufinnin hoitoa. Oikeaoppisella ihonhoidolla voidaan hillitä ruusufinnin oireita ja pidentää aikaa oireiden ilmaantumisten välissä. Vaikka ihonhoidolla tiedetäänkin olevan tärkeä rooli ruusufinnin hoidossa, ei tutkimustietoa optimaalisista ihonhoitomenetelmistä tai -tuotteista vielä ole. Olennaista on huomioida muutamia ruusufinnin erikoispiirteitä. Ruusufinni-ihon tiedetään olevan hyvin reaktiivinen ja se voi ärsyyntyä tekijöistä, jotka eivät normaalilla iholla aiheuttaisi ihoärsytystä. Useiden normaalille iholle sopivien raaka-aineiden onkin huomattu aiheuttavan ruusufinni-iholla negatiivisia tuntemuksia, kuten pistelyä tai polttelua. Pistelyn ja polttelun lisäksi kosmetiikkavalmisteen sopimattomuudesta kertoo ulkoisten iho-oireiden pahentuminen.
1. Ihon puhdistaminen
Ruusufinnin itsehoidossa ihon puhdistamisen uskotaan olevan olennaisessa roolissa. Ihon puhdistamisella pyritään tasapainottamaan ihon mikrobiomia sekä poistamaan iholta talia ja ympäristön epäpuhtauksia. Ihon mikrobiomin tasapainottamista pidetään tärkeänä, sillä eri mikrobit, kuten Demodex talipunkit on liitetty ruusufinniin. Oikein valittu puhdistustuote voi rauhoittaa ihotuntemuksia, kuten pistelyä ja kuumotusta.
Suosi hellävaraisia puhdistustuotteita: liian voimakkaat puhdistustuotteet voivat vaurioittaa ihon läpäisyestettä ja lisätä ihoärsytyksiä
Suosi tuotteita, joiden pH on lähellä ihon pH:ta (noin 5,5): pH:n vaihtelut voivat häiritä ihon läpäisyesteen toimintaa
Käytä kasvojen puhdistuksessa kädenlämpöistä vettä
2. Ihon kosteuttaminen
Iho-oireiden hillitsemiseen voi saada apua myös kosteusvoiteista. Sopivan kosteusvoiteen käytöllä vähennetään iholta pois haihtuvan veden määrää, parannetaan ihon läpäisyesteen toimintaa ja vähennetään kuivuutta. Ihon läpäisyesteen vahvistaminen voi vähentää myös ihoreaktioiden määrää ja ihon herkkyyttä sekä parantaa lääkeaineiden sietokykyä.
Vältä ainesosia, joilla on suurempi riski aiheuttaa ihoärsytyksiä: esim. hajusteet
Suosi minimalistisia tuotteita
Vältä aktivoivia ainesosia: esim. erilaiset hapot, retinoli...
Vältä iholle voimakkaan kalvon muodostavia tuotteita
3. Ihon suojaaminen auringolta
Kolmas tärkeä kosmetiikkaryhmä ruusufinnin hoidossa on aurinkosuojatuotteet. Päivittäistä aurinkosuojausta pidetään tärkeänä osana ruusufinnin hoitoa, sillä UV-säteilyn tiedetään olevan yleinen triggeri. Haastavaa aurinkosuojauksesta tekee kuitenkin se, että moni tuote markkinoilla aiheuttaa ihoärsytystä ruusufinni-iholla.
Suosi fysikaalisia aurinkosuoja-aineita (titaanidioksidi ja sinkkioksidi)
Aurinkosuojatuotteet, jotka sisältävät silikonijohdannaisia, voivat ennaltaehkäistä ihoärsytyksiä
Suosi korkean suojakertoimen omaavia tuotteita
Huolehdi, että tuote suojaa sekä UVA-, että UVB-säteiltä
4. Ihon meikkaaminen
Ruusufinnin iho-oireita voi tarvittaessa myös häivyttää meikin avulla. Peittomeikkauksessa hyödynnetään värioppia sekä runsaspigmenttisiä tuotteita. Meikissä on hyvä käyttää hellävaraisia otteita, sillä rajut ja voimakkaat otteet voivat ärsyttää ihoa ja tuntua epämiellyttäviltä.
Suosi runsaspigmenttisiä tuotteita
Muista värioppi: vihreää pigmenttiä sisältävät tuotteet auttavat häivyttämään punoitusta
Vältä meikkaamista, jos iho on arka
Suosi kevyitä, taputtelevia liikkeitä
Poista meikki huolellisesti ja hellävaraisesti
Lopuksi
Tänä päivänä tiedetään, että ruusufinni vaikuttaa voimakkaasti kaikkiin elämän osa-alueisiin. Onkin tärkeää, että tarjolla olisi mahdollisimman paljon tukea ja apua. Havainnot ihotaudin psyykkisistä vaikutuksista alleviivaavat sitä, että kenenkään ihotautia tai sen aiheuttamia tunteita ei missään tilanteessa saa vähätellä.
Ihonhoitoon liittyviä kysymyksiä voit aina lähettää meille sähköpostitse tai puhelimitse. Autamme parhaamme mukaan <3
Aurinkoisin terveisin,
Tuuli / kauneushoitola Isla
Perioraalidermatiitti, POD
Suunympärysihottumanakin tunnettu perioraalidermatiitti koskettaa monia. Ruusufinnin kanssa samaan tautiperheeseen kuuluva ihotauti oireilee suun, leuan, nenänpielten ja silmien ulkonurkkien alueella punoituksena ja pieninä näppylöinä. Osalla potilaista oireisiin liittyy myös ihon polttelu ja kutina. Yleisimmin 16–45-vuotiailla naisilla esiintyvä ihotauti voidaan sekoittaa helposti muihin ihotauteihin, kuten ruusufinniin, akneen tai tali-ihottumaan. Kyseessä on monin osin tuntematon ihotauti, eikä sen syntymekanismeista vielä tiedetä paljoakaan. Ensimmäiset merkinnät perioraalidermatiitista on vuodelta 1957, jolloin siihen viitattiin termillä “light-sensitive seborrhoeid”.
Ihotaudin syntymekanismeja on tutkittu jonkin verran, mutta tarkkaa tietoa ei vielä ole. Sen sijaan lukuisat tekijät ovat herättäneet tutkijoiden mielenkiinnon. Yleisin perioraalidermatiittiin liitetty taustatekijä on kortisonivalmisteiden käyttö. Vaikka kostisonivalmisteiden käyttö ei vaikutakaan kaikkien potilaiden oireiden taustalla, on se monessa tapauksessa yhdistetty perioraalidermatiittiin. Tarkkaa syytä tähän ei vielä tiedetä, vaikka epäillään, että siihen liittyisi kortisonivalmisteiden vaikutukset ihon suojabärrieriin sekä karvatuppien mikrobiomiin.
Kortisonivalmisteiden lisäksi perioraalidermatiitin taustatekijäksi epäillään heikentynyttä ihon suojabärrieriä. Myös iholla esiintyvät Candida Albicans-hiivat, Demodex-talipunkit sekä fusiform bakteerit ovat herättäneet tutkijoiden mielenkiinnon. Kyseisten mikrobien osallisuutta ei ole voitu todistaa aukottomasti, mutta niitä kaikkia on havaittu tutkimuksissa oirealueilla.
Kortisonin, ihon suojabärrierin sekä mikrobien lisäksi perioraalidermatiittiin on yhdistetty kosmetiikkatuotteet, ympäristötekijät sekä hormonaaliset tekijät. Hormonaaliset tekijät yhdistettiin perioraalidermatiittiin, kun ihotaudin huomattiin koskettavan enemmän naisia. Lisäksi oireiden huomattiin pahenevan osalla juuri ennen kuukautisia tai hormoniehkäisyvalmisteiden käytön yhteydessä. Ympäristötekijöistä erityisesti UV-säteilyn sekä voimakkaan tuulen vaikutusta on korostettu.
Epäiltyjä on siis monia, mutta yleistettävää ja luotettavaa tietoa vain vähän. Osalla ihotaudin taustalla voi vaikuttaa eri tekijät ja myös oireita pahentavat tekijät ovat yksilöllisiä. On hyvin kiinnostavaa seurata, mitä uutta opimme perioraalidermatiitista tulevaisuudessa tutkimustyön edetessä.
Perioraalidermatiitin hoito
Perioraalidermatiitin hoitoon ei ole olemassa yhtä, kaikille tehoavaa hoitomenetelmää. Hoidossa käytetään sekä sisäisesti, että ulkoisesti käytettäviä hoitomenetelmiä, jotka lääkäri valitsee aina yksilöllisesti. Hoitosuunnitelmaa tehdessä huomioidaan oireiden vaikeusaste, ikä, sukupuoli ja muut yksilölliset tekijät. On hyvä muistaa, että hoitovaste ei ala heti, vaan esimerkiksi ulkoisesti käytettävien valmisteiden teho voi näkyä vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua aloituksesta. Tyypillisesti heti hoidon alussa päädytään lopettamaan mahdollisen kortisonivalmisteen käyttö.
Yksi tärkeä teema perioraalidermatiitin hoidossa on iho-oireita laukaisevien tekijöiden välttäminen. Hoidossa pyritään siihen, että oireita laukaisevat tekijät opittaisiin tunnistamaan. Tekijöiden tunnistamisessa voi hyödyntää esimerkiksi ruusufinninkin hoidossa käytettyä oirepäiväkirjaa, johon kirjataan ylös ihon oireilu sekä mahdolliset laukaisevat tekijät.
Perioraalidermatiiitti ja ihonhoito
Kosmetiikkaa epäillään yhdeksi perioraalidermatiitin taustalla vaikuttavaksi tekijäksi. Vaikka se ei välttämättä olekaan oireiden varsinainen syy, voi kosmetiikka pahentaa oireita ja lisätä ihoärsytystä. Erityisesti runsas kosmetiikan käyttö, iholle okkluusion eli kalvon muodostavat tuotteet, korkean aurinkosuojan omaavat tuotteet sekä fluoripitoiset tuotteet on yhdistetty perioraalidermatiittiin.
Oireiden hillitsemiseksi suositellaan vähentämään kosmetiikan käyttö minimiin ja valitsemaan mahdollisemman hellävaraiset ja herkälle iholle soveltuvat tuotteet. Tuotteiden käytön vähentäminen minimiin on erityisen tärkeää silloin, jos niiden epäillään laukaisevan iho-oireet. Vastaavissa tapauksissa suositellaan siirtymään mahdollisimman yksinkertaisiin ja vähän apuaineita, kuten hajusteita ja säilöntäaineita sisältäviin tuotteisiin.
Vältä näitä:
runsas kosmetiikan käyttö
apuaineet (hajusteet, säilöntäaineet...)
okklusion muodostavat tuotteet (esim. parafiinia sisältävät tuotteet)
Vaikka suosituksia kosmetiikan käyttöön onkin annettu, on tärkeää muistaa yksilöllisyys. Kaikilla kosmetiikka ei välttämättä aiheuta lainkaan oireiden pahenemista, kun taas osalla kaikki tuotteet tuntuvat ärsyttävän. Yleisistä ohjeista onkin apua erityisesti silloin, kun sopivien tuotteiden valinta tuntuu vaikealta. Kannattaa myös perehtyä aiempaan blogikirjoitukseemme herkän ihon hoitoon liittyen, sillä samojen vinkkien hyödyntämisestä voi olla apua myös perioraalidermatiitin kohdalla.
Kosmetologi aloittaa perioraalidermatiitti-ihon hoidon aina hyvin varovaisesti, välttäen aktivoivia ja mahdollisesti ihon tilaa pahentavia hoitomenetelmiä ja -tuotteita. Alkuun hoidossa käytetään mahdollisimman mietoja tuotteita ja menetelmiä ja pikkuhiljaa opitaan tuntemaan ihoa ja sen reagointitapaa. Sitä kautta löydämme iholle sopivat tuotteet ja hoitomenetelmät, samalla minimoiden ikävien ärsytysreaktioiden riskiä.
Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä uutta perioraalidermatiitista tulemme oppimaan tulevien tutkimusten myötä. Lisätieto on todella tarpeen, sillä perioraalidermatiitti koskettaa monia!
Talvisin terveisin,
Tuuli / kauneushoitola Isla
Ihonhoidon kulmakivet: kuorinta
Viime toukokuussa blogissa käsiteltiin ihonhoidon kulmakiviä, puhdistusta ja kosteutusta. Kirjoituksessa tuotiin esiin näiden kahden vaiheen tärkeys ihon hyvän kunnon ylläpitämiseksi. Puhdistuksen ja kosteutuksen lisäksi ihonhoitoon liitetään kuitenkin paljon muutakin. Kaikkien eri tuoteryhmien tarkoituksia ja vaikutuksia on mahdotonta käsitellä samassa kirjoituksessa, sillä asiaa on hyvin paljon. Vuoden 2021 ensimmäisenä kuukautena otammekin käsittelyyn erään hyvin suositun tuoteperheen: kuorinnat.
Havaintoja ihon kuorimisesta on löydetty jo Muinaisen Egyptin ajalta. Historiallisessa sivilisaatiossa kylvettiin hapanmaidossa, jotta ihosta tulisi pehmeän ja miellyttävän tuntuinen. Hapanmaitokylpyjen salaisuus piili hapanmaidon sisältämässä ihoa kuorivassa aineessa: maitohapossa. Lisäksi ihon kuorintaan käytettiin muun muassa alabasteri kiveä, suolaa sekä eläinperäisiä öljyjä. Näillä kaikilla tavoiteltiin miellyttävän tunnun lisäksi kosmeettisesti “elegantimpaa” ulkonäköä. Paljon myöhemmin, 1900-luvun alussa havaittiin tiettyjen kuorivien aineiden teho aknearpien hoidossa ja kemiallisten kuorintojen aikakausi alkoi. Kautta historian tavoite on kuitenkin pysynyt samana: kuorinnan avulla pyritään parantamaan ihon ulkonäköä.
Ihon kuoriminen - onko se tarpeellista?
Kauneushoitoloiden ja lääkäriasemien palveluvalikoimista löytyy useita tehokkaita hoitoja, joiden avulla ihoa kuoritaan. Mutta entä ihon kuoriminen kotona, onko se tarpeellista? Kotona tehtävillä kuorinnoilla vaikutetaan ihon ylimpään kerrokseen, epidermikseen. Epidermis on kerrostunutta epiteeliä, ja sen pääasiallinen tehtävä on suojata elimistöämme ulkoisilta haittatekijöiltä. Epidermis uusiutuu tyvisolujen jakautuessa sen alimmassa kerroksessa ja yllä olevien solujen noustessa kohti ihon pintaa. Solujen noustessa ihon pintaan, ne menettävät tumansa ja täyttyvät keratiinilla. Ylimmät solut muodostavat tärkeän suojan ympäristöä vastaan yhdessä soluväliaineen kanssa. Solut hilseilevät pois ihon pinnalta uusien solujen noustessa tilalle.
Kuorimalla ihoa, vaikutamme pääsääntöisesti solujen pois hilseilyyn. Kuorinnan avulla poistamme tätä niin kutsuttua ”kuollutta ihosolukkoa” ihon pinnalta. Poistamalla soluja epidermiksen pinnalta, ihon pinnasta tulee miellyttävän tuntuinen ja näköinen. Samalla vaikutetaan epidermiksen uusiutumisprosessiin, sillä poistamalla pinnan soluja, aktivoidaan solujakautumista alimmassa kerroksessa.
Kuorinnan vaikutuksia:
Epäpuhdas iho – poistamalla epidermiksen ylimpiä soluja voidaan ennaltaehkäistä tukkeumien muodostumista
Pintakuiva iho – poistamalla epidermiksen ylimpiä soluja lisätään kosteuttavien ainesosien imeytymistä ihoon
Ikääntynyt iho – ikääntyneellä iholla solujen poishilseily voi olla hitaampaa ja solukerrosten määrä kasvaa. Kuorinnan avulla aktivoidaan ihon uusiutumista ja poistetaan ylimääräisiä solukerroksia
Valovaurioitunut iho – kuorinnalla kiihdytetään ihon uusiutumista, jolloin epätasaisesti kertynyt melaniinipigmentti nousee nopeammin pois ihosta
Kuorimalla ihoa saadaan ihosta siis tasainen, pehmeä ja kirkas. Jos solut eivät ole syystä tai toisesta päässeet hilseilemään normaalisti pois ihon pinnalta, voi iho näyttää samealta ja harmaalta. Arpien, ryppyjen ja juonteiden sekä pigmenttimuutosten hoidossa ammattilaisten tekemillä tehokkaammilla kuorinnoilla saadaan parempia tuloksia, sillä ongelma on usein ihon pintaa syvemmällä, eikä ihon uusiutumisen aktivoinnilla välttämättä ole ongelmaan riittävää vaikutusta.
Eri ihotaudit ja -ongelmat vaikuttavat kuorimisen tarpeeseen. Esimerkiksi aknen hoidossa kemiallisia kuorintoja pidetään potentiaalisena hoitovaihtoehtona. Tässä toki viitataan ammattilaisten tekemiin kemiallisiin kuorintoihin, mutta on todettu, että akneiho voi hyötyä tuotteista, jotka sisältävät kemiallisissa kuorinnoissa käytettäväiä aineita, kuten salisyylihappoa tai glykolihappoa. Ihotautien, kuten ruusufinnin, atooppisen ekseeman, seborrooisen ekseeman ja psoriaasin kohdalla ihon kuorimiseen liittyy tiettyjä erityishuomioita. Kaikki edellä mainitut ihotaudit ovat tyypillisesti herkästi ja arvaamattomasti reagoivia, jonka vuoksi kuorinnan vaikutuksen arvioiminen voi olla haastavaa. Esimerkiksi kemialliset kuorinnat voivat pahentaa näiden ihotautien tilaa ja iho saattaa reagoida ärtymällä ja punoittamalla voimakkaasti. Kuorintoja kannattaakin kokeilla varovaisesti ja aloittaa kokeilu hellävaraisilla tuotteilla.
Ihon kuorintaan voi vaikuttaa myös tiettyjen lääkevalmisteiden käyttö. Esimerkiksi tiettyjen aknelääkkeiden kanssa ihoa ei suositella kuorittavan, sillä iho ohenee voimakkaasti lääkkeen käytön aikana. Lääkäriltä on hyvä kysyä mielipide ihon kuorimiseen, etenkin kun käyttöön otetaan uusi lääke.
Kuorinnan valinta
Erilaisia kuorinta-aineita löytyy markkinoilta paljon. Kotikäyttöön suunnatut kuorinnat ovat tyypillisesti hellävaraisia ja kuten aina, Euroopassa vaatimuksena on, että kosmetiikkatuotteet ovat käyttäjälleen turvallisia. Kuorinnat voidaan ryhmitellä niissä käytettyjen kuorivien ainesosien mukaan mekaanisiin kuorintoihin, entsymaattisiin kuorintoihin ja kemiallisiin kuorintoihin. Lisäksi kuorintoihin voidaan käyttää erilaisia laitteita ja muita erikoismenetelmiä, mutta nämä ovat usein vain ammattilaisten käytössä.
Mekaaninen kuorinta: mekaanisissa kuorinnoissa on yksi tai useampi fysikaalisesti kuoriva ainesosa. Raemaiset ainesosat kuorivat soluja pois ihon pinnalla mekaanisen hankauksen avulla. Tuotteet usein levitetään sormin, jonka jälkeen tuotetta pyöritellään iholla sormenpäitä käyttäen. Mekaaninen kuorinta sopii monelle, mutta herkän ja ohuen ihon hoidossa sitä kannattaa välttää, sillä mekaaninen hankaus voi olla liian voimakas ja aiheuttaa ihon ärtymistä.
Entsymaattinen kuorinta: entsymaattinen kuorinta on usein hyvä valinta herkän ihon hoitoon. Kyseisten kuorintojen kuorivina aineina toimivat entsyymit. Entsyymit hajottavat ihon pintakerroksen solujen välisiä liitoksia, jonka avulla solujen poishilseily helpottuu. Yleisiä kuorinnoissa käytettäviä entsyymejä ovat papaijasta saatava papaiini sekä ananaksesta saatava bromelaiini.
Kemiallinen kuorinta: kemiallisissa kuorinnoissa kuorivana ainesosana on yksi tai useampi happo. Kuluttajille suunnatut kemialliset kuorinnat ovat mietoja. Yleisesti käytettyjä happoja ovat AHA-hapot ja BHA-hapot. AHA-hapoista hyvin tunnettuja ovat erityisesti glykoli- ja maitohappo, jotka muun muassa vaikuttavat epidermiksen uusiutumisprosessiin. BHA-hapoista tunnetuin on salisyylihappo, joka muun muassa rauhoittaa tulehduksia ja estää huokosten tukkiutumista.
Kuinka usein ihoa kannattaa kuoria?
Yeisesti kysytty kysymys on, kuinka usein ihoa kannattaisi kuoria. Yhtä ainutta selkeää vastausta ei ole ja tieto vaihtelee lähteittäin muutamasta päivästä viikkoihin. Ehkä onkin hyvä pitää mielessä se, miten kuorinta vaikuttaa ihoon: se poistaa ihon pinnalta solukkoa. Epidermiksen solun matka alimmasta kerroksesta ylimpään vie noin 28 päivää, jonka jälkeen se hilseilee luonnollisesti pois ihon pinnalta. Kuorimalla ihon pintaa poistamme pintakerroksen soluja ihon luonnollista prosessia aiemmin. Tämä herättää ajatuksen siitä, että ihon liian tiheä kuoriminen ei välttämättä ole hyväksi, sillä epidermiksen pintakerroksen soluilla on tärkeä tehtävä elimistömme hyvinvoinnin kannalta. Tyypillisin kauneudenhoitoalalla nähtävä suositus on, että ihoa kannattaisi kuoria noin 1–2 viikon välein.
Kuorimalla ihon pintaa saamme siis vaikutettua ihon tuntuun ja ulkonäköön. Kuorinnan valintaan vaikuttaa moni asia, kuten ihon kunto, ihotyyppi ja käyttäjän mieltymykset. Markkinoilta löytyy lukuisia erilaisia valmisteista, josta jokainen varmasti löytää itselleen mieluisen vaihtoehdon. Kannattaa aina kysyä ammattilaiselta apua, mikäli sopivan tuotteen valinta mietityttää. Erityisesti erilaisten iho-ongelmien kohdalla on hyvä kysyä tuotesarjan edustajan mielipidettä. Kuten yllä mainittiin, voi esimerkiksi herkästi reagoiva iho ärtyä liian voimakkaasta kuorinnasta. Muista aina kuorinnan jälkeen huolehtia riittävästä ihon kosteuttamisesta ja aurinkosuojauksesta.
Haastavampien iho-ongelmien hoidoista eri kuorintamenetelmillä kannattaa kysyä lääkäriltä tai kosmetologilta. Voimakkaammilla kuorinnoilla voidaan hoitaa muun muassa arpia, pigmenttihäiriöitä sekä ikääntymismuutoksia.
Ihanaa alkanutta vuotta 2021!
-Tuuli / kauneushoitola Isla
Ihonhoito talvella
Syksy on saapunut ja ilmat viilenneet. Lämpötilan ja ilmankosteuden muutosten sekä monen muun tekijän, kuten tuulen vaikutukset näkyvät myös ihossamme. Marraskuun teemana onkin syksyn ja talven aiheuttamat muutokset ihossa sekä ihonhoitorutiinien päivittäminen vuodenaikaan sopivaksi.
Kylmän ilman vaikutuksia ihoon on tutkittu jonkin verran ja niistä saadut tulokset ovat hyvin kiinnostavaa luettavaa. Tutkimuksissa on muun muassa vertailtu sitä, millaisia erilaisia haasteita iho kohtaa viileässä ilmastossa verrattuna lämpimämpiin olosuhteisiin. Talven haastavat ilmasto-olosuhteet aiheuttavat tyypillisesti ihon voimakasta kuivumista ja kutinaa sekä ekseeman pahenemista ekseemapotilailla.
Talven aiheuttamat muutokset ihossa
Mitä ihossa sitten konkreettisesti tapahtuu? Muutoksia on runsaasti. Esimerkiksi tulehdusten välittäjäaineiden, stressihormonin sekä tiettyjen immuunisolujen määrä ihossa lisääntyy, jonka vuoksi iho on talvella reaktiivisempi ulkoisia ärsykkeitä ja allergeeneja vastaan. Iho voi siis olla normaalia herkempi ja reagoida tekijöihin, jotka eivät normaalitilassa aiheuttaisi reaktiota.
Lisäksi vuodenaika vaikuttaa ihon kosteustasapainon ylläpitoon osallistuvien tekijöiden toimintaan. Talvella ihon pintakerroksessa esiintyy normaalia vähemmän ihon suojaan osallistuvia rasva-aineita sekä niin kutsuttua NMF:ää (natural moisture factor). NMF on ihon kosteustasapainoon vaikuttava eri aineiden seos, joka suojaa ihoa ja estää ihon kuivumista. Rasva-aineiden ja NMF:n alhainen pitoisuus heikentää ihon suojaa, joka lisää iholta pois haihtuvan veden määrää. Heikentynyt suoja vaikuttaa myös omalta osaltaan ihon herkempään reagointitaipumukseen.
Ihon rakenteellisten muutosten lisäksi ulkoiset tekijät tuovat oman haasteensa. Ulkoisiin tekijöihin kuuluu luonnollisesti kylmä ilma, mutta myös alhainen ilmankosteus ja tuuli. Ihmiset ovat herkkiä pienillekin lämpötilamuutoksille ja iholla muutokset voivat voimistaa kutinan tunnetta ja vaikuttaa iholta pois haihtuvan veden määrään. Sisätilojen voimakas lämmittäminen puolestaan laskee ilmankosteutta, joka heikentää ihon suojabärrieriä ja voi aiheuttaa tulehdusten syntyyn vaikuttavien tekijöiden aktivoitumista, kutinaa ja kuivuutta. Lisäksi kuiva ilma vaikuttaa solujen välisiin liitoksiin. Kuivassa ilmassa liitokset eivät hajoa yhtä helposti ja solujen luonnollinen hilseily vähenee. Näin ollen iholle voi kertyä paksu solukerros, joka tuntuu karhealta ja kuivalta. Iholle optimaalisin ilmankosteus on tutkimusten mukaan 25–60 % paikkeilla, joista 45 % pidetään parhaimpana. Sekä sisätilojen lämmitys, että ulkona odottava kylmyys siis vaikuttavat ihoon negatiivisesti. Talvella lisää haastetta tuo tuuli, joka vähentää ihon kosteuspitoisuutta ja lisää haihtuvan veden määrää.
Ihon hoitamiseen ja suojaamiseen onkin kiinnitettävä erityisen paljon huomiota, jotta iho pysyisi ehjänä, eikä rikkoutuisi voimakkaan kuivumisen vuoksi. Ilmankosteuden lisääminen ja oikeat ihonhoitotuotteet voivat olla avuksi kuivuuden hillitsemisessä. Ilmankosteuteen voi vaikuttaa laskemalla lämmitystä muutamalla asteella. Lisäksi päivittäinen ulkoilu vähentää alhaiselle ilmankosteudelle altistumisen määrää. Ulkoillessa iho kannattaa suojata mahdollisuuksien mukaan vaatteilla. Suojaaminen on tärkeää, sillä kylmä ilma voi aiheuttaa paljon vakavampiakin ongelmia, kuin voimakkaan kuivumisen. Esimerkkeinä toimivat muun muassa jopa kudosvaurioihin johtavat paleltumat sekä muut kylmästä johtuvat muutokset, kuten marmori-iho. Vaatetus on tärkeässä roolissa näiden muutosten ennaltaehkäisyssä!
Ihonhoito talvella
Ihonhoitorutiineja voi olla syytä päivittää talviaikaan, jos koet ihosi kuivuvan ja ärtyvän helpommin. Heikentyneen suojabärrierin vuoksi ihonhoidossa kannattaa keskittyä hellävaraiseen hoitoon. Suosi mietoja puhdistustuotteita ja vältä ihon liiallista kuorimista. Ihon ollessa muutenkin koetuksella, ei sitä ole tarvetta rasittaa lisää ulkoisesti käyttämällä turhan voimakkaita hoitotuotteita.
Hoitovoide voi olla tarpeen vaihtaa koostumukseltaan hieman paksumpaan, sillä iho kaipaa enemmän rasva-aineita ja kosteuttavia aineita. Hoitovoide kannattaa levittää pakkaspäivinä niin, että se ehtii imeytyä kunnolla ennen ulos menoa, sillä kostea voide saattaa jäätyä pakkasessa. Osalla onkin lapsuusmuistoja ajalta, jolloin pakkaseen tavattiin laittaa ihon suojaksi paksu kerros vaseliinimaista voidetta. Voiteen jäätyminen on aiheuttanut monelle iholle pysyvää punoitusta, eli teho on ollut toivotusta päinvastainen. Ihon kotihoitoon voi myös lisätä hoitavat ja kosteuttavat naamiot. Osa kosteuttavista naamiosta voidaan jättää vaikuttamaan yön ajaksi, jos iho tuntuu erityisen kuivalta. Muista kuitenkin tarkistaa asia, ennen kuin jätät tuotteen vaikuttamaan koko yöksi.
Myös kosmetologin vartalo- ja kasvohoitopalveluista voit saada apua ihon kuivuuteen ja ärtyneisyyteen. Jo pelkästään hieronta hoitavalla öljyllä pehmittää ihon pintaa ja jättää ihon ihanan sileäksi ja hoidetuksi. Jos iho on hyvin ärtynyt, jätetään voimakkaat tuotteet ja hoitomenetelmät väliin ja keskitytään ihon vahvistamiseen ja kosteuttamiseen.
Jos kaipaat vinkkejä ihonhoitoon talvella, älä epäröi olla yhteydessä!
-Tuuli / kauneushoitola Isla
Kokemuksia atooppisen ekseeman kanssa elämisestä
Tällä kertaa on minun, Tuulin, vuoro jakaa oma kokemukseni ihotaudin kanssa elämisestä. Minun ihotautini on monelle tuttu atooppinen ekseema . Olen lapsesta asti ollut moniallergikko ja myös iho-oireet ovat olleet matkassa mukana pienestä pitäen. Pääsääntöisesti lapsuudessani ihoni oireili olemalla hyvin kuiva ja ajoittain siinä esiintyi myös ekseemaa. Ensimmäiset selkeät muistoni atooppisesta ekseemasta alkavat teini-iästäni. Ekseema alkoi oireilla vyötärön ja lantion kohdalla, kutisevina ja hilseilevinä läiskinä. Herkässä iässä häpesin iho-oireita kovasti, enkä puhunut niistä edes perheelleni. Hiippailin lääkekaapillemme kaikessa hiljaisuudessa hakemaan hyttysenpuremia varten ostettua hydrokortisonia. Hydrokortisoni ei oireisiin auttanut, enkä pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan päädyin raapimaan ekseema-alueita paljon. Ajan kanssa oireet alkoivat onnekseni helpottaa, mutta lantiolleni ja vyötärölle jäi mustelmaa muistuttavat arvet. Tätä seurasi taas rauhallisempi aika, joskin arvet edelleen vaivasivat minua usean vuoden ajan.
Kosmetologiopintojen aikana atooppinen ekseema puhkesi taas, tällä kertaa kasvojen alueelle. Alkoi hyvin hämmentävä ajanjakso, jolloin en tiennyt mitä ihoni tekee ja milloin. Muistan esimerkiksi kerran, kun aamulla herätessäni silmien ympärillä oleva ekseema oli turvonnut niin pahasti, etten saanut silmiä kunnolla auki. Tällöin uskaltauduin ensimmäistä kertaa hakemaan ammattiapua. Ihana ihotautilääkäri ohjeisti minua ekseeman hoidossa ja sain reseptin sekä perusvoiteeseen, että kortisonivoiteeseen. Oikeanlainen hoito auttoi ja kasvojen alueen oireilu helpotti. Valitettavasti atooppisella ekseemalla on kuitenkin arvaamaton luonne ja paremman ajanjakson jälkeen ekseema puhkesi taas: tällä kertaa käsiini. Oireet alkoivat lievinä työelämään siirtymisen jälkeen, mutta alkoivat tasaisesti pahentua. Kun olin työskennellyt kosmetologina vajaan parin vuoden ajan, oli käsiekseemani jo paha. Aiemmin saaneeni voiteet eivät enää auttaneet ja ekseema vaivasi minua paljon. Lopulta hakeuduin jälleen ihotautilääkärille. Sain ihotautilääkäriltä tuomion, että minun pitäisi vaihtaa alaa. Tieto oli minulle suuri järkytys. Muistan tuijottaneeni lausuntoa ja ohjeita Kelan tukemaan uudelleenkoulutukseen itku kurkussa.
Asian prosessoiminen vei paljon aikaa ja ilokseni lääkärin määräämä vahvempi kortisonivoide alkoi auttaa. Olin aiemmin huomannut, että ekseema oli pahin alueilla, joihin annostelin hoidoissa käyttämiäni tuotteita. Kun perehdyin tarkemmin tuotteiden ainesosiin, ymmärsin, etteivät ne ainakaan helpota ekseemaani. Vaihdoin työpaikkaa ja uudessa roolissani en tehnyt pelkästään hoitoja. Vähentynyt veden käyttö ja vahva kortisonivoide lopulta paransivat käsiekseemani täysin. Olen siitä hetkestä asti myös välttänyt tuotteita, jotka sisältävät tiettyjä, itselleni sopimattomia ainesosia. Käsiekseema ei ole palannut ja toivon todella, että se pysyykin poissa.
Kun kädet oli saatu kuntoon, ekseema palasi kasvoilleni, suun ympärille. En tälläkään kertaa hakenut heti apua, vaan yritin hoitaa ihoa erilaisilla tuotteilla ja vaihtoehtoisilla menetelmillä. Usean kuukauden tuskastelun jälkeen kuitenkin päätin hakea apua. Ihotautilääkäri määräsi minulle uudet paikallishoitovalmisteet, joiden avulla sain ekseeman taas kuriin.
Nyt ekseemani on ollut rauhallisessa tilassa jo vuoden päivät. Jännityksellä odotan, milloin ja minne se seuraavaksi puhkeaa. Oma ihotautimatkani on vaikuttanut ajoittain mielialaani voimakkaasti. Olen myös kokenut ulkopuoliset ohjeet eri ihonhoitotuotteista ja -menetelmistä hyvin raskaina. Välillä tuntuu, että muiden on hyvin vaikea ymmärtää, että sitä kyllä yrittää kokeilla kaikkea. Valitettavasti se ei aina kuitenkaan riitä. Tämä on muovannut myös omaa lähestymistapaani. Olen pyrkinyt perehtymään paljon eri ihotautien hoitoon niin lääkinnällisestä, kuin vaihtoehtoisestakin näkökulmasta. Uskon, että jokainen iho on erilainen, eikä sama hoitomenetelmä välttämättä toimi kaikilla. Sen vuoksi en itse halua tyrkyttää kenellekään koskaan mitään ”faktana” tai luvata jonkin tuotteen tai menetelmän auttavan 100 % varmuudella. Sen sijaan toivon, että jokaisella ihotauteja sairastavalla olisi ympärillä tukea ja ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella, kun ihotauti aiheuttaa turhautumista.
Joskus parasta apua on vaan se, että saa tuoda esiin sen kaiken harmin, häpeän ja pahan mielen, mikä ihotauteihin liittyy. Lisääntynyt tieto ihotaudeista ja niiden yleisyydestä ja taustasta on helpottanut omaa arkeani. Ymmärrän entistä paremmin sen, kuinka ihotaudit voivat puhjeta kenelle tahansa, milloin tahansa. Ihotautien parissa työskentely on minulle sydämen asia ja toivon, että se välittyy asiakkaillemme.
Terveisin,
Tuuli
Atooppinen ekseema
Syksy ja viilenevä ilma vaikuttaa moneen ihotautiin pahentavasti. Yksi talviaikaan tunnetusti paheneva ihotauti on atooppinen ekseema. Monelle tuttu atooppinen ekseema on pitkäkestoinen tai toistuva, voimakkaasti kutiseva ihotauti. Ihotaudin oireet pahenevat usein yllättäen ja pahenemisvaiheiden ennustaminen on haastavaa. Suomessa atooppinen ekseema on yksi yleisimmistä ihotaudeista ja sitä esiintyy väestössä 10–20 prosentilla jossain elämän vaiheessa.
Noin puolilla atooppinen ekseema puhkeaa varhaislapsuudessa ja noin neljäsosalla ekseema jatkuu aikuisikään tai läpi elämän. Atooppisessa ekseemassa esiintyy ihottuma-alueita, jotka ovat tyypillisesti punoittavia ja voimakkaasti kutisevia. Lisäksi alueella voi esiintyä tulehdusta, ihorikkoja, raapimisjälkiä sekä jäkälöitymistä. Atooppista ekseemaa sairastavilla esiintyy ekseeman lisäksi usein myös ihon kuivuutta. Kuivaa ihoa, jolla ei esiinny ekseemaa kutsutaan atooppiseksi ihoksi. Atooppisen ihon tunnusmerkkejä ovat ihon kalpeus, paksuhko tuntu sekä lievä hilseily.
Atooppisen ekseeman taustalla vaikuttaa monta tekijää, joiden yhteisvaikutus laukaisee ihotaudin oireet. Yhteisvaikutus aktivoi tulehdussoluja ja iholla alkaa esiintyä kutinaa, kuivuutta ja tulehtuneisuutta. Nykytiedon valossa yhden merkittävimmän taustatekijän uskotaan olevan ihon läpäisyesteen heikentynyt toiminta. Ihon läpäisyesteen tehtävänä on estää veden haihtumista ihosta ja ympäristön haittatekijöiden tunkeutumista elimistöön. Kun ihon läpäisyesteen toiminta heikkenee, lisääntyy ihosta haihtuvan veden määrä. Tämä johtaa ihon voimakkaaseen kuivumiseen. Lisäksi tulehduksia aiheuttavien virusten ja bakteerien pääsy ihoon helpottuu.
Läpäisyesteen heikentyneeseen toimintaan vaikuttaa tiettyjen läpäisyesteen rakennusaineiden vähäinen määrä. Tutkimuksissa on havaittu, että atooppisessa ekseemassa rasva-aineenvaihdunnan häiriintyminen on johtanut muun muassa alhaiseen keramidimäärään. Keramidit ovat tärkeä osa hyvin toimivaa ihon läpäisyestettä, joten alhainen määrä vaikuttaa voimakkaasti läpäisyesteen toimintaan. Tutkimuksissa on havaittu myös muiden läpäisyesteen rakennusaineiden määrän laskeneen. Keramidien vähäistä määrää kuvaa hyvin esimerkki ihon palautumisesta saippuapesun jälkeen: Normaalin ihon keramidimäärä palautuu saippuapesun jälkeen noin 1,5 tunnissa. Atooppisella iholla palautuminen kestää jopa 1–2 vuorokautta.
Ihon läpäisyesteen toiminnan lisäksi atooppisen ekseeman puhkeamiseen vaikuttavat ympäristötekijät, ihon mikrobit, immunologiset reaktiot sekä perimä. Vaikuttava tekijä on myös voimakkaan kutinan aiheuttama kutina-raapimiskierre. Ekseema-alueen raapiminen johtaa ihon rikkoutumiseen, joka käynnistää kierteen. Raapiminen lisää tulehdussolujen määrää ekseema-alueella ja kutina lisääntyy. Kutinan vaikutus atooppiseen ekseemaan on tärkeä. Kutina voi pahimmillaan johtaa jopa uni- ja keskittymisvaikeuksiin. Usein raapimisen tarve on niin voimakas, että raapiminen tapahtuu tiedostamatta.
Atooppiseen ekseemaan liittyy tyypillisesti ihon herkkyys ja kutinan voimistuminen ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Esimerkiksi psyykkiset tekijät, kuiva sisäilma, karheat vaatteet ja vääränlaiset kosmetiikkatuotteet voivat pahentaa oireita.
Atooppisen ekseeman hoidossa tavoitellaan oireiden lievittämistä. Olennainen osa hoitoa on kotihoito, jolla pyritään vahvistamaan ihon läpäisyestettä. Läpäisyesteen vahvistamiseen käytetään perusvoiteita, joiden käyttö on tärkeää, vaikka ekseemaa ei olisikaan aktiivisessa tilassa. Perusvoiteiden teho on havaittu lukuisissa tutkimuksissa. Tärkeää perusvoiteiden käytössä on riittävä määrä: perusvoidetta tulee levittää päivittäin ja aina pesun jälkeen runsaasti. Atooppista ekseemaa sairastavilla on mahdollisuus saada perusvoiteisiin Kela-korvaus. Kotihoitoon voidaan yhdistää myös tulehdusta vähentävä paikallishoitotuote. On myös tärkeää huolehtia ihon puhtaana pitämisestä: iho tulee pestä vedellä ja tarvittaessa hajusteettomalla, happamalla tai neutraalilla pesunesteellä päivittäin. Näin iholta saadaan poistettua lika sekä ihoa ärsyttävät bakteerit.
Pesuun voidaan käyttää myös perusvoidetta. Perusvoiteen, pesun ja paikallishoitotuotteen lisäksi hoitoon voidaan ottaa tarpeen tullen mukaan sisäinen lääkehoito tai valohoito. Eri lääkevalmisteilla on erilaisia vaikutuksia myös ihoon, joten muistathan aina mainita näistä kosmetologillesi. Kuten muidenkin ihotautien kohdalla, myös atooppiseen ekseemaan etsitään vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Kiinnostava ajankohtainen tutkimuskohde ovat probiootit. Yleistettäviä tuloksia ei probioottien käytöstä olla vielä saatu, vaan tarvitaan lisää tietoa eri probioottikantojen yhdistelmistä, annostelusta sekä pitkäaikaistuloksista.
Kauneushoitolaan meneminen voi tuntua pelottavalta, etenkin kun kyseessä on helposti reagoiva ihotauti. Tärkeää onkin hoitosuhteen alussa aloittaa hoitaminen varovasti. Hoidon alussa käydään perusteellisesti läpi ihoa ja aiempia hoitokokemuksia: reagoiko iho herkästi kosmetiikkatuotteisiin, onko asiakkaalla allergiataipumusta ym. Kun tiedetään ihon reagointitaipumus, osataan valita sopivat tuotteet, joilla hoitoa lähdetään toteuttamaan.
Hoidossa otetaan käyttöön hajusteettomat ja sisällöltään mahdollisimman yksinkertaiset ja turvalliset tuotteet. Hoidossa käytetään vain valikoituja tuotteita, jotka kirjataan ylös aina hoidon jälkeen. Jos hoidon jälkeen iho reagoisi, on näin ollen ärsytysreaktion aiheuttanut tuote/raaka-aine helpompi paikallistaa. Heikentyneen läpäisyesteen vuoksi iho on herkempi ulkoisille tekijöille, joten turhan voimakkaita hoitomenetelmiä vältetään. Ihoa seurataan tarkasti ja asiakkaan tuntemuksia kysellään läpi hoidon. Kun iho opitaan tuntemaan, voidaan uusia tuotteita ja hoitomenetelmiä lisätä hoitoihin.
Ihon kotihoidossa on hyvä muistaa atooppisen ekseeman kotihoito-ohjeet: hellävarainen pesu, kosteutus ja paikallishoito. Kosmetiikkatuotteita valitessa on hyvä aloittaa maltillisesti. Jos iho on herkkä reagoimaan, ota tuotteita käyttöön 1–2 tuotetta kerrallaan. Näin tunnistat helpommin, jos tuote ei sovi ihollesi. Puhdistustuotteissa suosi hellävaraisia valmisteita. Tutkimuksissa on havaittu, että saippuattomat tuotteet ovat usein paremmin siedettyjä. Pelkkää vesipesua ei kuitenkaan yleensä suositella, sillä hyvillä, hellävaraisilla puhdistustuotteilla on ihon kuntoa parantavia vaikutuksia. Sopiva puhdistustuote auttaa parantamaan ihon läpäisyesteen toimintaa.
Atooppisen ihon kosteutus on paljon tutkittu aihe. Tutkimuksissa pohditaan erilaisten raaka- aineiden ja niiden yhdistelmien vaikutuksia. Erimerkiksi keramidin lisääminen kosteusvoiteisiin on herättänyt kiinnostusta. Ainakaan vielä ei kuitenkaan ole olemassa johtopäätöstä siitä, että jokin tietty yhdistelmä olisi kaikille sopivin ja toimivin. Tässäkin asiassa on hyvä muistaa yksilöllisyys: jokaisen iho on erilainen. Erilaisuus on pidettävä mielessä sekä kauneushoitolassa, että kosmetiikkatuotteita ostaessa. Atooppinen ekseema voi olla myös hyvin arvaamaton, eikä sama kosmetiikkatuote välttämättä sovi iholle pitkässä käytössä. Kosmetiikkamaailma voikin tuntua turhauttavalta, jos kaikki tuotteet tuntuvat ärsyttävän.
Muista nämä kosmetiikkaostoksilla:
valitse mahdollisimman hellävarainen puhdistustuote
muista kosteusvoide ja aurinkosuoja
testaa uusia tuotteita varovaisesti 1–2 tuotetta kerrallaan
jos ihosi reagoi herkästi, suosi mahdollisimman minimalistisia tuotteita: ei hajusteita, voimakkaita aktivoivia ainesosia, säilöntäaineita….
Jos kaipaat apua atooppisen ihon hoitoon, olethan rohkeasti yhteydessä! Voimme yhdessä pohtia aiempia hoitotottumuksiasi ja suunnitella niiden pohjalta juuri sinulle yksilöidyn ihonhoito-ohjelman. Voit myös turvallisin mielin tulla hoitolaamme esimerkiksi kasvohoitoon: olemme sitoutuneet noudattamaan atooppisen ihon ja ekseeman hoito-ohjeita. Hoidamme ihoasi huolella ja turvallisesti.
Terkuin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla
Psoriaasi ja meikki
Psoriaasi ja meikki voivat kuulostaa hankalalta yhdistelmältä, mutta oikeilla tuotteilla ja tekniikoilla psoriaasi-ihoa voi huoletta meikata.
Tärkeintä meikkaamisessa on ihon oikeanlainen pohjustaminen: kaikki alkaa kosteutuksesta. Jos kasvoilla on ihottumakohtia, voi näihin laittaa paksumman kerroksen kosteusvoidetta ennen meikkaamista ja pyyhkiä sitten imeytymätön tuote pois. Jos iho hilseilee, voi hilseilyä kuoria iholta pois pehmeällä, kostealla pyyhkeellä kosteusvoiteen vaikutuksen jälkeen, mutta ihoa ei saa raapia, jottei iho rikkoontuisi. Rikkinäistä ihoa ei ole suositeltavaa meikata. Jos kokee tarpeelliseksi, voi ennen meikkivoidetta laittaa iholle meikinpohjustusvoiteen, eli primerin, jotka pidentää meikin kestävyyttä ja parantaa ihon tekstuuria. Primereita löytyy jokaiseen ihoon ja makuun sopivia. Kuivemmalle iholle sopivat esimerkiksi kosteuttavat ja kuultoa antavat tuotteet.
Meikkivoiteissa on paljon eroja niin koostumukseltaan, kuin peittävyydeltäänkin. Kuiva, ohut iho ei useinkaan tarvitse paksua peittoa, vaan kannattaa suosia ohuita, kerrostettavia koostumuksia. Jos meikkivoide tuntuu liian paksulta tai kuivalta iholta, voi siihen lisätä tipan tai kaksi kosteusvoidetta tai kosteuttavaa seerumia. Valikoimista löytyy nykyään myös ihoa hoitavia meikkipohjia, jotka kosteuttavat ja rauhoittavat ihoa. Mattapinnan jättävät tuotteet kannattaa jättää kauppaan, sillä ne voivat tuntua ikävän kiristävältä iholla ja usein korostavat kuivia kohtia.
Hyvä keino saada kaunis lopputulos, on levittää meikkivoide kostealla meikkisienellä töpötellen. Tähän käy hyvin ns. Beautyblenderit, kuin myös tavan meikkisieni. Sormilla levittäessä meikkivoidetta voi tulla liian paksu kerros. Jos haluat käyttää sivellintä, suosittelen kokeilemaan pehmeää, mutta tiheää meikkisivellintä. Käytä siveltimen kanssa kevyttä, pyörivää liikettä.
Jos iho punoittaa paljon, jota meikkivoide ei riitä peittämään halutulla tavalla, voi punoitusta taittaa vihreällä peitevoiteella. Mutta ole varovainen tämän kanssa, jottei iho viherrä meikkipohjan alta! Less is more, joten aloita aivan pienellä määrällä. Ihoa ei siis kannata varsinaisesti peittää vihreällä värillä, vaan hieman töpötellä sitä sinne tänne punaisiin kohtiin ja tämän päälle meikkivoide.
Jos kasvoissa on kohtia, joihin toivoo voimakkaampaa peittoa, on peitevoide, eli concealer, hyvä ratkaisu. Peitevoide kannattaa laittaa vasta meikkivoiteen päälle. Näissäkin ohuemmat, kerrostettavat koostumukset ovat parhaita ja väriä kannattaa laittaa vain hieman ja häivyttää ulospäin peitettävästä alueesta. Silmänympärysiholle löytyy omat korjaavat värinsä. Kun sinertävyyttä tai violetin sävyjä halutaan taittaa, kokeile persikkaan taittavaa peitevoidetta. Valokynällä saat katseeseen ihanaa kirkkautta, ja sitä voi sipaista myös kulmaluulle ja poskipäiden korkeimpaan kohtaan.
Ihon kuivimpiin kohtiin ei puuteri ole tarpeellista. Jos kuitenkin haluat puuteroida, ota puuteria hieman pulleaan, isoon siveltimeen, kopauta ylimääräinen pois ja käy kasvot kevyesti läpi. Puuterin voi korvata myös meikikiinnityssuihkeella. Valikoimaa löytyy näistäkin useita ja oma maku on se ratkaiseva tekijä, mutta näissäkin kannattaa suosia kosteuttavia vaihtoehtoja. Suihketta voi lisätä myös päivän mittaan, jos kaipaa kosteutusta ja virkistystä.
Oikeiden tuotteiden löytäminen voi olla turhauttavaa ja haastavaa, mutta kun sopivat tuotteet löytyvät, kannattaa niistä pitää kiinni! Meikkaamisesta ei tarvitse tehdä monimutkaista ja vaikeaa, vaan jo pelkästään hyvällä, omaan ihon sävyyn ja tarpeisiin sopivalla meikkivoiteella voi saada ihmeitä aikaan.
Lämpimin terveisin,
Sanna / kauneushoitola Isla
Psoriaasi
Psoriaasi (psoriasis) on monimuotoisena, pitkäkestoisena tai toistuvana tunnettu hilseilevä, immunologinen sairaus. Suomessa psoriaasia esiintyy noin kahdella prosentilla väestöstä. Sairauden oireet eivät aina liity pelkästään ihoon, vaan oireita saattaa esiintyä myös nivelissä ja kynsissä. Tässä blogitekstissä keskitymme iho- ja kynsioireisiin. Lisätietoa psoriaasista ja siihen liittyvistä niveloireista löydät kattavasti esimerkiksi Psoriasisliiton sivuilta (www.psori.fi).
Oireet ja alatyypit
Psoriaasin iho-oireita kuvataan tarkkarajaisina, punoittavina, paksuuntuneina ja hilseilevinä läiskinä. Iho-oireet voivat kuitenkin vaihdella psoriaasin alatyypin mukaan. Alatyypeistä yleisin on läiskäpsoriaasi, psoriasis vulgaris. Läiskäpsoriaasin iho-oireet esiintyvät tyypillisesti kyynärpäiden, polvien, ristiselän sekä päänahan alueella. Oireet ovat aiemman kuvauksen mukaisesti tarkkarajaisia, paksuuntuneita ja hilseileviä läiskiä, joihin liittyy monella sairastuneella myös voimakas kutina. Hilseläiskien koko vaihtelee puolesta senttimetristä kämmenen kokoisiin tai suurempiin. Tyypillistä on, että oireilu pahenee talviaikaan ja helpottaa kesällä.
Muita psoriaasin alaluokkia ovat pisarapsoriaasi, taivepsoriaasi sekä märkärakkulainen psoriaasi. Pisarapsoriaasin laukaisee tyypillisesti nielurisatulehdus tai muu tulehdus ja sen iho-oireet ovat pieniä, hentohilseisiä hilseläiskiä. Taivepsoriaasi puolestaan esiintyy tyypillisesti taivealueilla, kuten nivustaipeissa ja kainalossa. Siinä läiskät ovat tarkkarajaisia, mutta ohuita ja hilseettömiä. Märkärakkulainen psoriaasi sijoittuu usein kämmenten ja jalkapohjien alueelle ja oireina ovat sameat rakkulat. Monella psoriaasia sairastavalla esiintyy iho-oireiden lisäksi myös kynsioireita. Kynnet saattavat esimerkiksi paksuuntua ja niissä voi esiintyä pieniä kuoppia ja epätasaisuutta.
Iho- ja kynsioireet voivat vaikuttaa mielialaan ja henkiseen hyvinvointiin voimakkaasti. Erityisesti silloin, kun tauti oireilee haastavana, on psyykkisten ongelmien riskin huomattu kasvavan. Myös nuori ikä lisää psyykkisten ongelmien riskiä. Ihotauteihin liittyvässä keskustelussa tuodaan usein esiin oireisiin liittyvä häpeä. Iho- ja kynsioireita joudutaan peittelemään siinä pelossa, että ulkoapäin tulee asiattomia, tökeröjä kommentteja. Onkin äärimmäisen tärkeää muistaa, kuinka merkittävä osa myös psyykkinen puoli on ja pitää tämä aina mielessä ihotauteihin liittyvässä keskustelussa.
Psoriaasin taustaa
Psoriaasin taustaa ja syntymekanismeja on tutkittu, ja tutkitaan, paljon. Taustalla on useita tekijöitä, mutta tänä päivänä merkittävimpinä tekijöinä pidetään perintö- ja ympäristötekijöitä. Tutkimuksissa on huomattu selkeä yhteys sairauden perinnöllisyydessä. Arvio on, että toisen vanhemman psoriaasi lisää riskiä sairastumiseen 20 prosentilla. Molempien vanhempien psoriaasi nostaa luvun 65 prosenttiin. Perintötekijät eivät kuitenkaan aina selitä psoriaasia ja vain noin kolmasosalla sairastuneista esiintyy psoriaasia lähisuvussa.
Psoriaasin varsinaiset iho-oireet syntyvät, kun ihon immuunisolut aktivoituvat ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Immuunisolujen aktivoituminen synnyttää reaktion, joka vaikuttaa lopulta myös ihon pintakerroksen, epidermiksen, solujen biologiaan. Reaktion voi synnyttää pienikin ulkoinen ärsyke.
Psoriaasialueella havaittavia muutoksia epidermiksessä:
kiihtynyt solujakautuminen
solujen poikkeava erilaistuminen
tulehdussolujen määrän kohoaminen
verisuonten muutokset
Jo nämä muutamat luetellut muutokset kuvaavat hyvin ihon muuttunutta rakennetta ja toimintaa. Kiihtynyt solujakautuminen johtaa esimerkiksi ihon paksuuntumiseen. Hilseläiskät voivat olla hyvinkin paksuja, joka vaikuttaa mm. lääkevoiteiden imeytymiseen. Solujen poikkeava erilaistuminen puolestaan vaikuttaa ihon suojabärrierin muodostumiseen ja toimintaan heikentävästi.
Suomessa psoriaasia hoidetaan erilaisilla pinnallisilla ja sisäisillä lääkehoidoilla sekä valo- ja ilmastohoidolla. Hoitomenetelmä valitaan aina yksilöllisesti mm. oireiden vaikeusasteen, vasta-aiheiden ja aiempien hoitomenetelmien mukaan. Tavoite on kuitenkin sama: minimoida oireita ja parantaa sairastuneen elämänlaatua. Psoriaasin hoito kuuluu ensisijaisesti hoitavalle lääkärille, mutta kosmetologille kannattaa muistaa aina mainita mahdollisista lääkityksistä. Tietyt lääkkeet voivat aiheuttaa esimerkiksi ihoärsytystä tai iho-oireita, joita kosmetologin on tärkeää osata huomioida ennen hoidon aloittamista.
Psoriaasin hoito kauneushoitolassa
Kosmetologi voi olla osana psoriaasin hoitoa esimerkiksi ohjeistamalla ihon kotihoitoa, auttamalla tuotevalinnoissa, pehmentämällä ihoa ja peittämällä kynsi- ja iho-oireita. Kauneushoitolassa psoriaasi huomioidaan aina ennen hoidon aloitusta. On tärkeää käydä läpi aiempaa ihonhoitohistoriaa, jotta osataan välttää mahdollisia ärsyttäviä menetelmiä ja tuotteita. Kuten jo aiemmin mainittiin, pienikin ulkoinen ärsyke voi laukaista iho-oireet.
Terveitä ihoalueita hoidetaan usein normaalisti, mutta voimakkaita hoitomenetelmiä, kuten tiettyjä kuorintoja vältetään myös terveilläkin ihoalueilla. Hilseläiskiä voidaan hoitaa hellävaraisesti, jolloin tavoitteena on ihon pehmentäminen. Alueelle voidaan tehdä esimerkiksi hellävaraista kuorintaa ja hieroa öljyllä, jolloin hilseen määrää saadaan vähennettyä. Kynsioireita puolestaan voidaan tasoittaa esimerkiksi ohentamalla kynttä ja peittää geelilakkausten tai geelikynsien avulla. Meikinopastuksella autetaan häivyttämään ihomuutoksia. Erityisen tärkeää psoriaasin hoidossa on se, että kosmetologi ymmärtää sairauden taustoja ja huomioi sairauden yksilöllisen luonteen.
Kosmetiikkavalinnat
Entäpä sitten kosmetiikan valinta? Aiheena psoriaasi-ihon kosmetiikkavalinnat on kiinnostava. Usein eri ihotauteihin liittyen löytyy tieteellisiä julkaisuja myös kosmetiikan käyttöön liittyen, mutta psoriaasin kohdalla tilanne on toinen. Tutkimuksissa on voitu osoittaa, että säännöllinen perusvoiteen käyttö auttaa vähentämään kutinaa ja hilseilyä. Perusvoiteissa hyödyn antaa tutkitun tehon lisäksi myös Kela-korvaus. Lääkevoiteet ja perusvoiteet lääkärikäynteineen kustantavat usein suuria summia, jonka lisäksi määrällisesti perusvoidetta kuluu paljon. Kela-korvauksesta voikin olla suuri hyöty potilaalle. Muuten kosmetiikkavalinnoista on vain vähän luotettavaa tietoa.
Tiettyjä päätelmiä voi tehdä ihossa tapahtuviin rakenteellisiin muutoksiin liittyen: suojabärrierin ollessa heikentynyt, ihosta pääsee haihtumaan enemmän vettä ja ulkoisten tekijöiden pääsy ihoon helpottuu. Voikin ajatella, että iho hyötyy kosteuttavista, ihon rakennetta korjaavista ja hellävaraisista tuotteista. Heikentyneen suojan vuoksi voimakkaasti hajustettujen tuotteiden välttäminen voi olla kannattavaa, etenkin jos oma iho tuntuu reagoivan herkästi. Aiemmissa kirjoituksissa on puhuttu ihon puhdistamisen tärkeydestä ihon mikrobiomin ja pH:n kannalta. Samaa voidaan ajatella myös psoriaasin kohdalla: päivittäinen, hellävarainen puhdistus tukee ihon hyvinvointia. Uusia tuotteita kannattaa kokeilla varovaisesti, muutama tuote kerrallaan, jos kosmetiikka on aiemmin aiheuttanut ihoärsytystä tai psoriaasin pahenemista. Näin mahdollisesti epäsopivat ainesosat on helpompi tunnistaa. Myös kotihoidossa kannattaa suosia hellävaraisempia hoitomenetelmiä ja jättää esimerkiksi voimakkaat happokuorinnat kaupan hyllylle.
Psoriaasi on haastava sairaus, joka voi vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi. On tärkeää muistaa sairauden yksilöllisyys ja sen merkitys sairastuneelle. Muistetaan, että jokaisen iho on erilainen ja eri asiat toimivat eri ihmisillä! Jos kaipaat vinkkejä kosmetologin näkökulmasta esimerkiksi iho- ja kynsioireiden peittämiseen, ihonhoitoon tai tuotevalintoihin, älä epäröi olla yhteydessä!
Syysterveisin,
Tuuli / kauneushoitola Isla
Kosmetiikka-allergia
Kosmetiikka on osa lähes jokaisen meidän päivittäistä elämäämme. Käytämme runsaasti erilaisia kosmetiikkatuotteita päivittäin, aina hammastahnasta ihonhoito- ja hiustenhoitotuotteisiin. Kosmetiikan käyttöön on olemassa hyvä syy: haluamme näyttää ja tuoksua hyvältä. Hygieniasta huolehtiessamme peseydymme saippualla ja estämme hienhajua deodorantin tai antiperspirantin avulla sekä pesemme hampaamme hammastahnalla aamuin illoin. Ihon- ja hiusten hyvinvoinnista huolehdimme erilaisten hoitotuotteiden avulla ja ehostamme itseämme meikki- ja hiustenmuotoilutuotteilla. Kosmetiikan käytölle on tosiaan lukuisia, tärkeitä syitä. Erilaisten tuotteiden käytön yleistyminen on kuitenkin tuonut mukanaan myös ikävämmän puolen. Lisääntynyt kosmetiikkakuormitus on liitetty tutkimuksissa kosmetiikan aiheuttamien ei-toivottujen reaktioiden yleistymiseen. Kosmetiikan aiheuttamien reaktioiden yleisyyttä on vaikea arvioida tarkasti. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin arvioitu, että noin 10 % väestöstä olisi joskus saanut jonkin asteisen reaktion kosmetiikkatuotteesta.
Kosmetiikasta saadut reaktiot voivat olla erityyppisiä. Joskus tuote voi aiheuttaa nopeastikin ohimenevän ärsytysreaktion ja joskus kyseessä saattaa olla kosmetiikka-allergia. Nämä kaksi reaktiota on hyvä erottaa toisistaan. Kosmetiikka-allergia on kyseessä silloin, kun ilmenee kosketusallergia jotain tiettyä kosmetiikan raaka-ainetta kohtaan. Tällöin elimistön immunologiset mekanismit reagoivat jotain tiettyä allergeenia vastaan. Kosmetiikka-allergiasta puhuttaessa kyseessä on yleensä viivästynyt allergia, jossa tietyt valkosolut herkistyvät ympäristön kemikaaleille. Oireet alkavat hitaasti, jopa tuntien tai päivien kuluttua altistuksesta. Oireina voi olla esimerkiksi ihoalueen kutina, turvotus, punoitus sekä näppylät. Viivästynyt allerginen reaktio näyttäytyy usein kosketusallergiana, eli allergiaoireet puhkeavat kosketusalueelle. Tyypillinen kosketusallergiaa aiheuttava allergeeni on nikkeli, mutta myös tietyt kosmetiikan raaka-aineet, kuten säilöntäaineet ja hajusteet. Pahimmillaan kosketusallergia voi haitata jopa työkykyä.
Kosmetiikka-allergiaan liittyy aina yksi tai useampi allergeeni, eli herkistäjä. Allergeenit ovat yksilöllisiä, mutta tiettyjen kosmetiikan raaka-aineryhmien on havaittu aiheuttavan yleisemmin kosmetiikka-allergiaa. Nämä raaka-aineryhmät ovat hajusteet, formaldehydiä vapauttavat säilöntäaineet sekä hiusvärit. Tutkimuksissa on havaittu, että korkean elintason maissa jopa 2–3 % on herkistynyt hajusteille. Yksilöllisyys on kuitenkin hyvä aina muistaa ja kosmetiikka-allergiaa epäillessä hakeutua lääkäriin. Lääkäri testaa mahdollisia allergeeneja lapputestin avulla ja oikea allergeeni saadaan tunnistettua.
Ajatus kosmetiikassa tunnistetuista yleisimmin allergiaa aiheuttavista raaka-aineista voi synnyttää pelkoa kyseisiä raaka-aineita kohtaan. On kuitenkin muistettava, että kosmetiikan raaka-aineiden turvallisuutta tutkitaan ja valvotaan tarkasti. Tavoitteena on varmistaa, että kosmetiikka olisi turvallista käyttäjälleen. Reaktioita kuitenkin tulee ja sen vuoksi kehitystä jatketaan. Hajusteiden kohdalla kosmetiikka-asetuksessa on ilmoitettu lista tietyistä hajusteissa esiintyvistä kemikaaleista, joiden käytöstä on ilmoitettava erikseen tietyn pitoisuuden ylittyessä (iholle jätettävissä tuotteissa yli 0,001 % ja pois huuhdottavissa 0,01 %). Listalla esiintyvien 26 kemikaalin on siis havaittu aiheuttavan reaktioita, jonka vuoksi niiden olemassaolo tulee tuoda aina erikseen esiin. Yleensä hajusteen käytöstä riittää ainesosalistassa pelkkä maininta ”Parfum” tai ”Fragrance”, mutta hajusteseoksen sisältäessä kyseisiä kemikaaleja, on ne avattava listaan erikseen. Kyseisiä kemikaaleja esiintyy myös osana tiettyjä eteerisiä öljyjä. Listalle on ehdotettu lisättäväksi useita kymmeniä muitakin kemikaaleja, mutta niiden osalta päätöstä ei olla vielä tehty.
Hajusteiden turvallista käyttöä pyritään varmistamaan lainsäädännön lisäksi myös muiden toimijoiden kautta. Esimerkki tällaisesta toimijasta on IFRA, eli International Fragrance Association. IFRA:n jäsenorganisaatiot ovat sitoutuneet luopumaan tiettyjen hajusteiden käytöstä. IFRA arvioi eri hajusteiden turvallisuutta ja on kieltänyt jäsenyhdistyksiltään noin 150 hajusteen käytön. Muita turvallisuuden arviointiin osallistuvia toimijoita ovat mm. RIFM (Research Institute for Fragrance Materials Inc), Cosmetics Europe sekä EU:n tiedekomitea SCCS.
Kosmetiikan aiheuttamat ärsytysreaktiot
Kosmetiikka-allergian lisäksi kosmetiikka voi aiheuttaa niin kutsuttuja ärsytysreaktioita. Ärsytysreaktiot ovat nopeasti ohimeneviä, eivätkä ne siis tarkoita kosmetiikka-allergiaa. Ärsytysreaktion tunnistaa usein nopeasti tuotteen levityksestä ilmenevästä epämiellyttävästä tunteesta, punoituksesta ja kihelmöinnistä. Aina ärsytysreaktio ei johdu tuotteen sopimattomuudesta, vaan myös väärä käyttötapa voi aiheuttaa reaktion. Ärsytysreaktioiden ennaltaehkäisemisessä on hyvä muistaa noudattaa tuotteen käyttöohjeita ja säilytysohjeita. Jos koet reagoivasi herkästi eri tuotteisiin, kannattaa uutta tuotetta testata kyynärvarren iholle noin viikon ajan ennen käytön aloittamista.
Vaikka kosmetiikan turvallisuutta pyritäänkin jatkuvasti parantamaan, ei se silti poista kosmetiikka-allergioita tai ärsytysreaktioita. Jos tunnistat tietyn raaka-aineen aiheuttavan ärsytystä, pyri välttämään sen käyttöä ja hakeudu tarvittaessa allergiatesteihin. Jos koet, että reagoit hyvin herkästi kaikkeen kosmetiikkaan, voit myös aina kääntyä ammattilaisen puoleen. Sekä ihon-, että hiustenhoitotuotteissa on nykyään tarjolla laaja valikoima myös herkälle sopivia tuotteita. Ihonhoidossa tämä usein tarkoittaa sitä, että tuotteesta on jätetty pois hajusteet ja muut yleisesti ihoa ärsyttävinä pidetyt ainesosat. Lisäksi markkinoilla on nykyään useita portaaleja sekä sovelluksia, joiden avulla ainesosalistan läpikäynti ja tietyn ainesosan välttäminen helpottuu. Hyvä esimerkki on Allergiaportaali, jonne saa helposti luotua tunnukset sekä profiilin. Näin ollen pitkien ainesosalistojen lukeminen ei ole enää tarpeellista. Jos koet reagoivasi herkästi eri kosmetiikkatuotteille, suosittelemme myös lukemaan blogitekstimme herkästä ihosta.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on kosmetiikka-allergiasta tai kosmetiikan aiheuttamista ärsytysreaktioista? Osallistu keskusteluun Instagramissa @kauneushoitolaisla.
Kesäisin terveisin,
kauneushoitola Islan väki
Kokemuksia aknen kanssa elämisestä
Me kauneushoitola Islassa haluamme osallistua ihotauteihin liittyvään keskusteluun jakamalla myös omia ihotauteihin liittyviä kokemuksiamme. Tällä kertaa ääneen pääsee ihana kosmetologimme Virve.
Virven tarina:
"Minulla on ollut teini-iästä asti sekaiho ja ajoittain epäpuhtauksia, mutta akne puhkesi vasta aikuisena kun menin kosmetologikouluun 24-vuotiaana. Alkuun sain iho-oireet kuriin hyvällä ihonhoidolla, mutta myöhemmin oireet ovat palanneet aika-ajoin ihonhoidosta huolimatta ja olen kokeillut kaikki keinot teepuuöljystä antibioottikuuriin ja erilaisiin lisäravinteisiin. Suurin ongelmani on leuka, joka on tyypillinen hormonaalinen alue;siihen tulee kipeitä tulehtuneita ihonalaisia pustuloita ja papuloita.
Akne on vaikuttanut itsetuntoon ja yleiseen mielialaani paljon, varsinkin kun työskentelen kauneudenhoitoalalla paine "virheettömästä" ihosta on suuri. Mietin ottavatko asiakkaat minut vakavasti kun minulla on itselläni epäpuhtauksia? Tällä alalla työskennellessäni olen myös saanut erilaisia neuvoja kollegoiltani, jotka eivät itse kärsi aknesta, esimerkiksi: kokeile tuota voidetta, kokeile jotain tiettyä dieettiä, ala syömään tiettyä e-pillerimerkkiä, juo enemmän vettä yms. Se tuntuu lähinnä ärsyttävältä, koska tosiaan kaikki ne on jo kokeiltu."
Minkälaisia kokemuksia sinulla on elämästä ihotaudin kanssa? Osallistu keskusteluun Instagramissamme @kauneushoitolaisla ja jaa oma kokemuksesi!
Aurinkoisin terveisin,
kauneushoitola Islan väki
Akne
Akne on tulehduksellinen ihotauti, joka koskettaa monia. Luotettava tieto aknen yleisyydestä vaihtelee, sillä eri tutkimuksissa akne on määritelty eri tavoin. Tiedetään kuitenkin, että kyseessä on hyvin yleinen ihotauti, joka oireilee tyypillisesti kasvojen, rintakehän, selän sekä käsivarsien alueella. Aknesta puhuttaessa on tärkeää muistaa ihotaudin vaikutus henkiseen hyvinvointiin. Lievätkin aknemuodot voivat aiheuttaa voimakasta itsetunnon laskua sekä psyykkisiä ongelmia.
Aknen synty ja alatyypit
Akne voidaan luokitella alaluokkiin oireiden perusteella. Kliiniset alatyypit ovat komedoakne, märkäpääakne sekä vaikeat aknemuodot, kuten onteloakne. Komedoakne on aknen alatyyppi, jossa iholla esiintyy mikrokomedoja, komedoja sekä makrokomedoja. Kun iholla esiintyy komedojen lisäksi myös märkäpäitä ja näppylöitä, on kyseessä märkäpääakne. Vaikeimmissa aknemuodoissa iho-oireet eroavat komedo- ja märkäpääaknesta. Esimerkiksi kyhmyisessä aknessa iholla voi esiintyä yli 0,5 senttimetrin kokoisia kyhmyjä.
Tänä päivänä aknen taustaa on alettu ymmärtää paremmin. Ihotautia on tutkittu paljon ja tulosten valossa aknen taustalla vaikuttavia tekijöitä on tunnistettu. Aknen syntyyn vaikuttaa monen sisäisen ja ulkoisen tekijän yhteisvaikutus. Pääasiallisina tekijöinä pidetään talivuodon lisääntymistä, talirauhastiehyiden liikasarveistumista, tulehdusta sekä bakteeria nimeltään propionibacterium acnes. Talirauhasten merkitys aknessa on havaittu jo 1960-luvulla ja muutoksia on havaittu sekä talin määrässä, että sen koostumuksessa. Talituotannon kiihtymisen ajatellaan johtuvan veren korkeammasta androgeenipitoisuudesta sekä kohde-elinten liiallisesta vastaanottavaisuudesta androgeeneille. Myös testosteronilla uskotaan olevan vaikutusta. Talituotannon lisääntymisellä uskotaan olevan merkittävä rooli aknemuutosten syntymisessä. Talirauhasten liikasarveistuminen puolestaan johtaa siihen, että iholle syntyy mikrokomedoja sekä komedoja.
Aknen syntyyn uskotaan vaikuttavan myös bakteeri nimeltään propionibacterium acnes (myös cutibacterium acnes). Kyseessä on ihon mikrobiomiin normaalistikin kuuluva bakteeri, joka normaalioloissa osallistuu muun muassa ihon homeostaasiin (homeostaasilla tarkoitetaan ihon "itsesäätelyä", eli tiettyjä toimintoja, jotka säätelevät ja ylläpitävät ihon tasapainoa) ja lievästi happaman pH:n ylläpitoon. Propionibacterium acnes ei ole aknen laukaiseva tekijä, eikä sitä esiinny määrällisesti normaalia enempää akneiholla, mutta se vaikuttaa akneiholla tulehdusten syntyyn. Lisääntynyt talivuoto ja sarveistuneet talirauhaset luovat p. acnesille otolliset elinolosuhteet ja kertyessään tukkeutuneeseen huokoseen, se erittää biologisesti aktiivisia molekyylejä, jotka vaikuttavat tulehduksen syntyyn. P. acnesin osallistumista aknen syntyyn tutkitaan edelleen. Syy tähän johtuu siitä, että kaikilla p. acnes ei aiheuta akneoireita. Tutkimuksissa selvitetään, johtuuko tämä esimerkiksi immuunijärjestelmän herkkyydestä tai siitä, että p. acnesia on eri lajeja, joista vain osa aiheuttaa tulehduksia. Myös muiden ihon mikrobiomiin kuuluvien bakteerien merkitystä tarkastellaan. Tänä päivänä on havaittu, että kaikissa aknemuutoksissa komedot mukaan lukien, esiintyy tulehdusta. Lisäksi jo aiemmin mainituilla hormoneilla sekä ympäristöllä uskotaan olevan vaikutusta aknen syntyyn.
Kyseessä on siis monimuotoinen, useiden tekijöiden synnyttämä reaktio, joka johtaa aknemuutoksiin. Tänä päivänä aknea ajatellaan yhä enemmän kroonisena ihotautina, sillä vaikka sitä voidaankin kontrolloida, ei pitkäaikaisia tuloksia voida taata.
Suomessa aknea hoidetaan lääkärin toimesta eri valmisteilla. Käytössä on sekä sisäisesti, että ulkoisesti käytettäviä valmisteita. Eri aknen hoidossa käytettävät valmisteet herättävät runsaasti keskustelua, mutta niiden tavoitteena on lievittää voimakkaasti elämänlaatuun vaikuttavan ihotaudin oireita. Jotta lääkehoidosta saataisiin paras mahdollinen tulos, vaatii se sairastuneelta sitoutumista ajoittain hitaaseen hoitoon. Lääkevalmisteet voivat aiheuttaa ihon kuivumista ja ärtymistä, jonka vuoksi ihon perinteisestä hoidosta huolehtiminen on tärkeää.
Ihonhoito ja akne
Ihoa olisi tärkeää pestä päivittäin hellävaraisella puhdistustuotteella. Puhdistustuote ei saa olla liian voimakas, jotta se ei kuivattaisi tai ärsyttäisi ihoa. Puhdistuksen jälkeen iholle levitetään kosteusvoide, joka auttaa muun muassa lääkevoiteiden aiheuttaman kuivuuden ja ihoärsytysten hoidossa.
Akneiholle on olemassa kosmetiikkamarkkinoilla runsaasti vaihtoehtoja. Yleisesti kyseisiin tuotteisiin on lisätty antimikrobisiksi aineiksi kutsuttuja ainesosia, joilla on havaittu olevan aknen hoidossa hyödyllisiä vaikutuksia. Tyypillisesti aknen hoitoon tarkoitetuissa tuotteissa tulee vastaan esimerkiksi salisyylihappo ja teepuuöljy. Tärkeintä akneiholle suunnatuissa hoitotuotteissa on kuitenkin komedogeenisten ainesosien välttäminen. Komedogeeniset ainesosat edesauttavat komedojen syntymistä ja nykyään moni kosmetiikkabrändi mainostaakin tuotteitaan ”antikomedogeenisinä”. Perusajatus kuitenkin on, että kosmetiikassa vältettäisiin paksuja ja tukkivia tuotteita ja valittaisiin kevyemmät valmisteet. Tutkimuksissa on myös havaittu, että öljyttömät kosteusvoiteet voivat joissain tapauksissa vähentää lääkeaineiden aiheuttamia ihoärsytyksiä. Vaikka tiettyjä edellä mainittuja ohjeita ihonhoitoon on annettu, on tärkeää huomioida ihotaudin yksilöllisyys. Vaikka jokin tuote sopisi toiselle, voi se toisella aiheuttaa jopa ihon ärtymistä tai oireiden pahenemista. Tärkeää onkin kokeilun kautta tunnistaa omalle iholle sopivat hoitotuotteet ja menetelmät.
Perinteisen ihonhoidon lisäksi tärkeä aihe akneen liittyen on meikkaus. Aiemmin on ollut käsitys, että akneihoa ei kannattaisi meikata, jotta iho ei tukkiutuisi. Tänä päivänä meikkivalmisteet ovat kuitenkin kehittyneet huimasti ja niiden tiedetään jopa suojaavan ihoa päivittäin. Lisäksi ihomuutosten peittomeikkauksen henkisellä vaikutuksella on tärkeä rooli. Kuten ihonhoitotuotteissakin, myös värikosmetiikassa kehotetaan valitsemaan öljyttömät tuotteet. Tuotteista kannattaa valita runsaspigmenttiset valmisteet, joiden avulla ihomuutosten peittäminen helpottuu.
Kosmetologi ja akne
Kosmetologi ei tee ihotaudeista diagnooseja, vaan ohjaa asiakkaan tarvittaessa ihotautilääkärille. Sen sijaan voimme tukea ja auttaa aknen hoidon yhteydessä. Tässä onnistuaksemme, meidän on ymmärrettävä hyvin aknen taustaa ja eri hoitomenetelmiä. Voimme myös tapauskohtaisesti tehdä iholle kevyttä mekaanista puhdistusta, eli poistaa varovasti komedoja. Lisäksi kosmetologi voi auttaa hoidossa myöhemmin, mahdollisten arpien kanssa. Arpien hoitoon kosmetologit käyttävät erilaisia kuorintoja, kuten kemiallisia kuorintoja ja timanttihiontaa. Myös ihotautilääkärit tarjoavat erilaisia arpien hoitoon soveltuvia kuorintoja, jotka ovat teholtaan voimakkaampia. Arpien hoito aloitetaan vasta kun iho on täysin tulehdukseton. Arvet tasoittuvat muutaman vuoden aikana, eli liian aikainen arpien hoito ei myöskään aina ole tarpeen. Myös tietyt lääkitykset, kuten isotretioniini vaikuttavat arpien hoidon aloitukseen.
Tärkein rooli kosmetologilla on ihonhoidon ohjauksessa, jotta iholle parhaat hoitomenetelemät ja -tuotteet löytyisi. Voimme myös tarjota kuunteluapua ja tukea sekä meikkiopastusta haastavaan elämäntilanteeseen. Aknen vaikutus henkiseen hyvinvointiin on todella merkittävä, eikä sitä saa koskaan vähätellä!
Aurinkoisin terveisin,
Kauneushoitola Islan väki
Ihonhoidon kulmakivet - tarpeellisia vai turhia?
Ihonhoidossa on monia erilaisia vaiheita, joita voidaan yhdistellä ihon kunnon ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Tärkeimpiä vaiheita on kuitenkin kaksi. Puhdistus ja kosteutus. Ehkä oletkin joskus kuullut kosmetologiltasi, että ainakin nämä kaksi vaihetta kannattaisi ottaa osaksi päivittäistä ihonhoitoa. Mihin puhdistuksen ja kosteutuksen merkitys sitten perustuu?
Puhdistus
Ensimmäinen päivittäiseen ihonhoitoon kuuluva vaihe on ihon puhdistaminen. Ihon puhdistamisella iholta poistetaan likaa, kuollutta ihosolukkoa, talia sekä meikkiä. Samalla puhdistus valmistelee ihon muihin hoitotuotteisiin. Ihon puhdistaminen on ollut osa ihonhoidon historiaa jo pitkään. Ensimmäiset merkinnät kasvojen puhdistuksesta on tehty Muinaisessa Egyptissä. Kulttuuriin kuului meikkaaminen ja meikit puhdistettiin joessa tuotteella, johon oli sekoitettu eläinrasvaa, limeä ja tuoksua. Muinaisen Egyptin ajoilta puhdistustuotteet ja -menetelmät ovat kehittyneet hurjasti. Nykyään markkinoilla on laaja valikoima erilaisia puhdistustuotteita ja uusia menetelmiä ja teknologioita esitellään jatkuvasti.
Ihon puhdistamisella on havaittu olevan lukuisia hyödyllisiä vaikutuksia. Sen on huomattu auttavan erilaisten iho-ongelmien, kuten aknen, atooppisen ekseeman, ruusufinnin ja herkän ihon hoidossa. Ihon puhdistamiseen tarvitaan veden lisäksi puhdistustuote. Tämä johtuu siitä, että useat ympäristön epäpuhtaudet ja kosmeettiset tuotteet eivät ole vesiliukoisia, eikä pelkkä vesipesu poista niitä iholta. Puhdistustuotteiden sisältämät pinta-aktiiviset aineet emulgoivat epäpuhtauksia, jolloin ne saadaan poistettua iholta tehokkaasti. Ideaalituote poistaa epäpuhtaudet vahingoittamatta tai ärsyttämättä ihoa. Tämän vuoksi kasvojen alueelle ei suositella saippualla pesemistä, sillä sen tiedetään ärsyttävän ja kuivattavan ihoa. Lisäksi voimakkaiden saippuoiden on havaittu aiheuttavan kiristelyn tunnetta 5-10 minuuttia pesun jälkeen, sillä iholta haihtuvan veden määrä kiihtyy.
Muutkin, kun saippuat voivat joskus aiheuttaa ihon kuivumista ja ihoärsytystä. Yleensä ärsytys johtuu tuotetyypistä, tuotteen pois pestävyydestä, pinta-aktiivisista aineista tai pH:sta. Esimerkiksi se, kuinka pitkäksi aikaa tuote jätetään iholle, voi lisätä ihoärsytyksen riskiä. Tuote olisi siis hyvä saada poistettua iholta huolellisesti. Tuotteen pH puhututtaa ihonhoitomaailmassa paljon, mutta uskotaan, että ylläpitämällä ihon luonnollista pH tasapainoa, voidaan ennaltaehkäistä epäsuotuisten mikrobien kasvua iholla.
Erityisen tärkeää oikean puhdistustuotteen valinta on erilaisten iho-ongelmien hoidossa. Atooppisessa ekseemassa ihon suojabärrierin tiedetään olevan vaurioitunut ja iho on tunnetusti herkkä reagoimaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Ihon pitäminen puhtaana on kuitenkin tärkeää, jotta iholta saadaan poistettua lika ja epäpuhtaudet ja, jotta ihon mikrobiomia saadaan tasapainotettua. Puhdistustuotteen on oltava hellävarainen ja mieto. Akneiholla puhdistustuotteeksi suositellaan valitsemaan tuote, joka ei kuivata ihoa. Aiemmin akneihon hoidossa on kehotettu suosimaan voimakkaita, hankaavia puhdistusmenetelmiä, mutta tänä päivänä tiedetään sen voivan jopa pahentaa ihon tilaa. Ruusufinnin puolestaan tiedetään olevan hyvin herkästi reagoiva ihotauti ja sen puhdistukseen on valittava ihoa mahdollisimman vähän ärsyttävä tuote. Perinteisten saippuoiden, hankaavien, tunnettujen allergeenejen ja kuivattavien ainesosien välttäminen on kannattavaa.
Kosteutus
Ihomme pintakerros muodostaa suojan ulkoisia tekijöitä vastaan ja estää veden haihtumista pois elimistöstämme. Tätä suojaa kutsutaan ihon suojabärrieriksi. Ihon suojabärrierin muodostavat ihon pintakerroksen solut sekä niiden välinen soluväliaine. Jos ihon suojabärrieri vaurioituu, lisääntyy haihtuvan veden määrä ja iho kuivuu. Lisäksi bakteerien ja mikrobien pääsy ihoon helpottuu. Tutkimuksissa on havaittu, että kosteusvoiteista on apua tilanteissa, joissa suojabärrieri on vaurioitunut. Kosteusvoiteiden koostumuksesta pyritään tekemään ihon rakennetta jäljitteleviä. Jäljittelemällä ihon rakennetta, voidaan kosteusvoiteiden avulla estää veden haihtumista iholta ja vahvistaa ihon suojabärrieriä. Näin ollen ihon kuivuminen vähenee ja iho voi paremmin.
Kosteusvoiteen tehtäviä:
ihon suojabärrierin vahvistaminen
kalvon muodostaminen
ihon pintakerroksen vesipitoisuuden lisääminen
Kosteuttamisen ansiosta ihon kosteuspitoisuus paranee, iho näyttää ja tuntuu miellyttävämmältä. Markkinoinnissa tuodaan esiin myös muita kosteusvoiteiden vaikutuksia, kuten ihon kiinteytymistä ja anti-ageing ominaisuuksia. Perusidea kaikilla kosteusvoiteilla on kuitenkin sama.
Ihon kosteuttamisen hyödyt on pystytty todistamaan lukuisissa tutkimuksissa. Miljoonien ihmisten tiedetään kärsivän ihon kuivuudesta, joka johtuu muun muassa altistumisesta liian voimakkaille pesuaineille. Kosteuvoiteiden avulla pystytään hoitamaan ja vahvistamaan ihoa, vähentäen kuivan ihon oireita. Kosteuttamisen merkitys korostuu myös eri iho-ongelmien hoidossa. Esimerkiksi atooppisen ekseeman ja psoriaasin hoidossa kosteutus on olennainen osa hoitoa. Akneen liittyvissä tutkimuksissa on havaittu, että kosteusvoiteiden avulla saadaan vähennettyä aknen hoitoon käytettyjen lääkevalmisteiden aiheuttamia ihoärsytyksiä. Lisäksi ihon kosteuttaminen auttaa pitämään ihon joustavana ja estämään tulehduksia aiheuttavien bakteerien pääsyä ihoon. Se, millainen koostumus tuotteella kannattaisi olla, kuitenkin vaihtelee. Aknen ja ruusufinnin hoidossa suositellaan valitsemaan tuote, joka ei tuki ihoa, mutta sisältää runsaasti kosteutta sitovia ainesosia, humektantteja.
Sopivan kosteusvoiteen löytäminen kosmetiikkaviidakosta voi olla haastavaa. Erilaisten tuotteiden kokeilu esimerkiksi testipakkausten avulla voi olla kannattavaa, ennen varsinaisen tuotteen ostamista, erityisesti jos sopivan tuotteen löytämisessä on ollut runsaasti haasteita. Kosmetologit ja kosmetiikkamyyjät osaavat tunnistaa ihon tarpeita ja auttaa sopivan tuotteen valinnassa. Kannustammekin kysymään apua, jos tuotteiden etsiminen ja kokeileminen turhauttaa. Sama koskee myös puhdistustuotteita. Jotta näistä ihonhoidon kulmakivistä saa oikean hyödyn irti, on tuotteiden oltava iholle sopivia. Pidä mielessä myös tuoteryhmien pohjalla oleva tarkoitus: puhdistustuote puhdistaa, vauroittamatta ja ärsyttämättä ihoa ja kosteusvoide vahvistaa ihon suojabärrieriä ja lisää ihon pintakerroksen kosteuspitoisuutta.
Vinkkejä puhdistus- ja kosteustuotteen valitsemiseen voit kysyä meiltä, autamme mielellämme! Tässä kuussa tarjoamme kaikki puhdistustuotteet ja kosteusvoiteet -10% hintaan, klikkaa ostoksille verkkokauppaamme. Ihanaa ja aurinkoista kesäkuuta!
– Islan väki
Ihotaudit ja aurinko
Aiemmassa postauksessamme puhuttiin auringon vaikutuksista ihoon. Auringolla on kuitenkin myös erilaisia vaikutuksia ihotauteihin liittyen. Joidenkin ihotautien ajatellaan pahentuvan auringon säteilystä, kun taas jotkut ihotaudit rauhoittuvat. Esimerkiksi ruusufinni ja punahukka ovat ihotauteja, jotka pahenevat monella auringon säteilystä. National Rosacea Societyn tekemässä tutkimuksessa 1066 potilaasta 81% kertoi auringolle altistumisen ärsyttävän ruusufinniä. Ruusufinnin uskotaan ärsyyntyvän UV-säteilyn ihossa synnyttämien vapaiden happiradikaalien vuoksi. Vapaat happiradikaalit aktivoivat immuunijärjestelmää ja pahentavat tulehdusta. Lisäksi säteily heikentää ihon tukirakenteita, kuten elastiinia ja kollageenia, jonka ajatellaan heikentävän lymfakiertoa ja pahentavan ruusufinniä. Kaikilla ruusufinni ei kuitenkaan pahene aurinkoaltistuksesta ja jotkut saattavat jopa hyötyä siitä. Kun ruusufinni-ihoa suojataan auringolta, suositellaan valitsemaan fysikaalisia aurinkosuoja-aineita sisältävät, hellävaraiset aurinkotuotteet.
Atooppinen ekseema ja psoriaasi ovat puolestaan esimerkkejä ihotaudeista, jotka monesti hyötyvät auringon säteilystä. Molemmissa ihotaudeissa taustalla vaikuttaa aktivoituneet tulehdusprosessit, jotka voivat rauhoittua auringon UV-säteilyn vaikutuksesta. Lisäksi UV-säteily käynnistää D-vitamiinisynteesin, joka voi auttaa rauhoittamaan tulehdusta. Erityisesti psoriaasin ajatellaan hyötyvän paikallisesti syntyvästä D-vitamiinista. Tutkimuksissa on huomattu, että atoopikoilla ja psoriaatikoilla on normaalia alhaisemmat D-vitamiinitasot, jonka vuoksi niiden uskotaan hyötyvän UV-säteilystä. D-vitamiinilisien vaikutuksia tutkitaan vielä, eikä niitä ainakaan vielä pidetä merkittävässä roolissa ihotautien hoidossa. Sekä atooppisen ekseeman, että psoriaasin hoidossa käytetään valo- tai ilmastohoitoa, vaikeissa ja keskivaikeissa muodoissa. Ekseemapotilaiden on hyvä muistaa, että ekseema-alue on puolustuskyvyttömämpi auringon säteilyä vastaan, jonka vuoksi suojaamiseen on hyvä kiinnittää erityistä huomiota aina ennen aurinkoaltistusta ja sen aikana. National Eczema Sociaty suosittelee valitsemaan suojatuotteen, joka antaa vähintään SPF 30 suojan, suojaa sekä UVA, että UVB säteiltä ja, joka sisältää fysikaalisia aurinkosuoja-aineita.
Myös aknepotilaat voivat hyötyä auringon säteilystä. Aihe on kuitenkin hieman kiistellympi, sillä säteilystä saattaa olla osalla jopa haittaa. Ihon paksuuntuessa puolustautuessaan säteilyä vastaan, saattaa mustapäiden ja tulehdusten määrä lisääntyä sekä talituotannon määrä kasvaa. Osa potilaista puolestaan kokee auringon säteilyn rauhoittavan tulehduksia ja parantavan ihoa. Onkin siis hyvä oppia tunnistamaan, miten oma iho reagoi auringon säteilyyn ja toimia sen mukaan. Huolellinen suojaaminen on silti muistettava, jotta vältytään ikäviltä haittavaikutuksilta.
Auringolle altistuminen voi aiheuttaa myös erilaisia valoihottumia, jotka ovat hyvin yleisiä Suomessa. Valoihottuma syntyy yleensä UV-säteilyn vaikutuksista ja joskus myös näkyvästä valosta. Valoihottumia on erilaisia, joista yleisin tunnetaan nimellä monimuotoinen valoihottuma (MMVI). Jopa joka viides suomalainen saa monimuotoisen valoihottuman jossain elämänsä vaiheessa. Monimuotoisen valoihottuman oireet alkavat tyypillisesti muutaman tunnin kuluttua aurinkoaltistuksesta. Toisaalta joskus oireet voivat puhjeta vasta muutaman päivän kuluttua. Monimuotoisen valoihottuman ensimmäinen oire on kutina, jota seuraa punoitus, pienet näppylät ja joskus jopa rakkulat. Joissain tapauksissa oireena saattaa olla ainoastaan kutina. MMVI:n oireet häviävät yleensä itsestään. Oireiden häviämiseen menee muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Harvinaisemmissa muodoissa oireet voivat jatkua koko kesän. Muita valoihottuman muotoja ovat valoekseema, krooninen aktiininen dermatiitti sekä valonokkosihottuma. Valoekseemaa esiintyy tyypillisesti ikääntyneemmillä ihmisillä tai henkilöillä, joilla on taustalla pitkäaikainen ekseema, kuten atooppinen ekseema. Valoekseeman oireina ovat ihon tasainen punoitus sekä tulehdus. Tyypillistä on, että sen oireet tulevat hitaasti ja poistuvat hitaasti. Krooninen aktiininen dermatiitti liittyy usein kosketusallergioihin tiettyjä kemikaaleja kohtaan. Se alkaa samalla tavalla kuin valoekseema, mutta siihen liittyy myös hilsely ja voimakas kutina. Kun ihottuma kroonistuu, iho paksunee. Kroonistuessaan oireet voivat alkaa jo aikaisin kevällä ja kestää syksyyn asti, tai ne voivat olla ympärivuotisia. Valonokkosihottuma on harvinainen valoihottuman muoto. Siinä oireina ovat hyvin nopeasti altistuksen jälkeen iholle nousevat kutiavat, punoittavat paukamat. Oireet häviävät tyypillisesti jo puolessa tunnissa. Valonokkosihottuma saattaa jatkua kesän mittaan.
Valoihottuman hoidossa on tärkeää suojata iho hyvin. Suojaamiseen kannattaa käyttää vaatteita, päähineitä sekä korkean suojakertoimen aurinkosuojavoidetta. On myös kannattavaa pysyä poissa auringosta keskipäivällä, kun säteily on voimakkaimmillaan. Joskus kortisoni- ja antihistamiinivalmisteilla voi olla hyötyä. Apua saa myös lääkäriltä.
Pidetään huolta ihostamme ja muistetaan käyttää aurinkosuojavoidetta aina ennen aurinkoaltistumista!
Keväisin terveisin,
Kauneushoitola Islan väki
Asiaa auringosta
Kesä on aivan kulman takana ja ihana aurinko alkaa lämmittää. Lisääntynyt valon määrä aktivoi hormonituotantoa ja tunnemme olomme virkeämmäksi pitkän talven jälkeen. Iholle saapuva auringon UVB-säteily käynnistää myös D-vitamiinisynteesin ihossa. Auringonvalon positiivisista vaikutuksista vaikutuksista huolimatta, on silti tärkeää muistaa suojata iho huolellisesti.
Auringon säteily
Auringon valo on elektromagneettista säteilyä. Suurin osa maan päälle tulevasta säteilystä on näkyvää valoa, infrapunasäteilyä sekä UV-säteilyä. Säteilyillä on eri aallonpituudet ja ne pääsevät imeytymään ihoon eri syvyyksiin, aiheuttaen erilaisia reaktioita ihossa. Erityisesti UV-säteilyn haittavaikutuksista puhutaan paljon.. Valtaosa maan pinnalle tulevasta UV-säteilystä on UVA-säteilyä, joka tunkeutuu syvemmälle, kuin UVB-säteily. UVA-säteily aiheuttaa ruskettumista sekä ikääntymismuutoksia. Ihon pinnallisempiin kerroksiin jäävä UVB-säteily puolestaan aiheuttaa muun muassa ihon punoitusta. Molemmat UV-säteet aiheuttavat DNA vaurioita. UV-säteilyn lisäksi on hyvä muistaa myös se, että muillakin säteilyillä on vaikutuksia ihoomme. Näkyvä valo synnyttää ihossa vapaita happiradikaaleja sekä kiihdyttää tulehduksia aktivoivien sytokiinien tuotantoa. Tutkimuksissa on havaittu, että UV-säteilyltä suojaavilla aurinkosuoja-aineilla ei ole juurikaan vaikutuksia näkyvään valoon. Näkyvältä valolta suojautumiseen auttavat aurinkosuojatuotteisiin lisätyt antioksidantit. Antioksidantit estävät vapaita happiradikaaleja reagoimalla itse niiden kanssa. Infrapunasäteily vaikuttaa ihoomme vauhdittamalla ihon ikääntymismuutoksia.
Kun iho altistuu auringon säteilylle, aktivoituvat ihon erilaiset puoltusmenetelmät. Puolustusmenetelmien avulla iho pyrkii estämään säteilyn imeytymisen syvemmälle ihoon. Altistumisen johdosta ihomme ylempi kerros, epidermis, alkaa paksuuntua. Toinen merkittävä puolustusmekanismi on ruskettuminen. Ihossamme olevat melanosyyttisolut alkavat tuottaa korkeampia määriä melaniinia, eli pigmenttiä. Melaniini asettuu suojaamaan solujen tumia, estäen soluvaurioita ja säteilyn pääsyä syvempiin kerroksiin.
Miten valitsen aurinkosuojavoiteen?
Aurinkosuojavoiteita on markkinoilla runsaasti. Valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota muutamiin asioihin. Ensinnäkin suojavoiteen olisi hyvä sisältää suoja sekä UVA-, että UVB-säteilyä vastaan. Tuotteissa, joissa on molemmat suojat, on SPF-merkinnän lisäksi myös UVA-merkintä. Kuinka korkea suojakerroin sitten tulisi valita? SPF, eli suojakerroin kertoo, kuinka paljon kauemmin voit olla auringossa palamatta, verrattuna normaaliin. Eli esimerkiksi 30 suojakerroin mahdollistaa auringossa olemisen 30-kertaa kauemmin, kuin normaalisti, ilman ihon palamista. Suojakertoimen valinnassa kannattaa miettiä omaa ihotyyppiä, eli esimerkiksi palaako iho helposti. Usein suositellaan valitsemaan aurinkosuojatuote, jossa suojakerroin on vähintään 30. Herkän ihon suojaamiseen suositellaan valitsemaan ainoastaan tuotteita, jotka sisältävät fysikaalisia suoja-aineita.
Aurinkosuoja-aineet ovat EU:n kosmetiikkadirektiivissä lueteltuja sallittuja aurinkosuoja-aineita. Listan ulkopuolisia aineita ei saa kutsua aurinkosuoja-aineiksi, eikä niiden saa väittää suojaavan ihoa UV-säteilyltä. Listalla on sekä fysikaalisia, että kemiallisia aurinkosuoja-aineita. Fysikaaliset suoja-aineet toimivat heijastamalla ihoon saapuvan UV-säteilyn pois. Kemialliset suoja-aineet puolestaan absorboivat säteilyn ja muuttavat sen vaarattomaksi lämpösäteilyksi. Kemiallisia aurinkosuoja-aineita on lukuisia, mutta fysikaalisia vain kaksi. Nämä kaksi ovat titaanidioksidi (INCI: titanedioxide) ja sinkkioksidi (INCI: zinc oxide). Molempia käytetään myös nanomuodoissa, jotta tuote ei jättäisi iholle valkoista, paksua kalvoa. Nanomateriaaleja on tutkittu kosmetiikassa hyvin paljon ja ne ovat turvallisia käyttää.
Aurinkosuoja-aineiden lisäksi aurinkosuojat sisältävät monesti esimerkiksi antioksidantteja, jotka neutraloivat iholla säteilyn johdosta syntyneitä vapaita happiradikaaleja. Mikään aurinkosuoja ei estä 100% säteilyn pääsyä ihoon, jolloin antioksidantit antavat iholle hyvän toisasteisen suojan ja ennaltaehkäisevät mm. ikääntymismuutoksia.
Aurinkosuojan käyttö
Aurinkosuojavoide on hyvä levittää 15-30 minuuttia ennen aurinkoon menoa. Suojavoidetta tulee levittää runsaasti, jotta suojateho olisi riittävä. Lisää tuotetta muutaman tunnin välein ja aina uimisen/hikoilun jälkeen. Muista myös tarkistaa aurinkosuojatuotteen päiväys! Älä säilytä tuotetta suorassa auringonpaisteessa, sillä se voi hajottaa UV-suodattimia.
Nautitaan auringosta turvallisesti!
Herkkä iho
Miten herkkä iho määritellään ja mihin kaikkeen se vaikuttaa? Mitkä tuotteet ja palvelut sopivat herkälle iholle?
Herkkä iho koskettaa monia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suuri osa väestöstä kärsii ihon herkkyydestä, joka ilmenee muun muassa kutinana, kuumotuksena ja poltteluna. Oireet eivät kaikissa tapauksissa näy ulospäin lainkaan, jonka vuoksi diagnosointi tapahtuu pääsääntöisesti henkilön itsensä toimesta. Herkän ihon tunnistamiseen ei ole olemassa vakiintuneita menetelmiä, mutta joitakin tutkimusmenetelmiä on olemassa. Eräässä tutkimusmenetelmässä ihoalueille levitetään esimerkiksi maitohappoa tai muuta ainetta, jonka jälkeen tarkastellaan, ilmeneekö tutkittavalla ihoalueella tuntemuksia, kuten pistelyä. Herkän ihon on havaittu koskettavan yleisemmin naisia, kuin miehiä. Herkän ihon riskiin vaikuttaa sukupuolen lisäksi myös ohut iho, hormonimuutokset, lapsena sairastettu atooppinen ekseema ja ihon kuivuus tai rasvaisuus. Ihon herkkyys saattaa liittyä myös erilaisiin ihotauteihin, kuten atooppiseen ekseemaan, ruusufinniin ja psoriaasiin.
Herkän ihon oireet laukeavat erilaisten fysikaalisten, kemiallisten ja psyykkisten tekijöiden vaikutuksesta. Kosmetiikkatuotteet kuuluvat laukaisevien tekijöiden joukkoon. Myös esimerkiksi lämpötilan vaihtelut, kuuma tai kylmä ilma, saasteet, tuuli, stressaavat tilanteet ja hankaavat tekstiilit tunnetaan yleisesti laukaisevina tekijöinä.
Herkän ihon taustalla vaikuttavia tekijöitä tutkitaan vielä, eikä tarkkaa syytä tai syntymekanismia ole vielä tunnistettu. Yksi ihomme tärkeistä tehtävistä on suojata elimistöämme ulkoisilta tekijöitä ja estää veden haihtumista elimistöstämme. Ihomme pintakerros muodostaa niin kutsutun suojabärrierin, joka on tärkeä osa ihomme antamaa suojaa. Eräs herkkään ihoon liittyvistä hypoteeseista on, että suojabärrieri on vaurioitunut. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole antaneet vahvaa näyttöä tämän hypoteesin tueksi. Suojabärrerin lisäksi herkän ihon oireiden perusteella epäillään, että ihon hermosäikeillä ja hermosoluilla olisi osuutta iho-oireiden syntyyn. Tiettyjen reseptoreiden on tunnistettu liittyvän herkkään ihoon. Keskustelua on myös immuunitoiminnan häiriöistä. Herkän ihon on huomattu yleistyvän kesäaikaan, jonka vuoksi on herännyt epäily, että UV-säteilyllä voisi olla vaikutuksia herkän ihon syntyyn.
Miten herkkää ihoa hoidetaan?
Herkän ihon hoidossa keskitytään pääsääntöisesti välttämään oireita laukaisevia tekijöitä. Tämä vaikuttaa myös herkkäihoisen kosmetiikkavalintoihin. Herkän ihon hoidossa suositellaan välttämään tuotteita, jotka sisältävät yleisiä allergeenejä ja suosimaan tuotteita, jotka eivät sisällä runsaasti hajusteita. Tiettyjä aktivoivia ainesosia, kuten mentolia suositellaan välttämään. Koska taustalla epäillään vaikuttavan ihon suojabärrierin heikentyminen, on myös suositeltu välttämään ihoon imeytymistä edistäviä ainesosia sisältäviä tuotteita. Ihoon imeytymistä edistävillä ainesosilla tarkoitetaan aineita, jota pehmentävät ihoa niin, että tuotteen muiden ainesosien imeytyminen helpottuu. Esimerkki ihoon imeytymistä edistävistä aineista on propyleeniglykoli, propylene glycole. Suositeltavaa on valita tuotteet, jotka eivät imeydy ihon pintaa syvemmälle.
Herkän ihon hoitoon ei tiedetä yhtä kaikille soveltuvaa hoitorutiinia, vaan jokaisen henkilön kohdalla on löydettävä yksilöllisesti soveltuvat menetelmät ja rutiinit. Joitakin suosituksia on edellä mainittujen lisäksi annettu. Herkkäihoisen kannattaa suosia tuotteita, jotka saa helposti poistettua vedellä ja, jotka sisältävät mahdollisimman lyhyen määrän ainesosia. Aurinkosuojatuotteissa suositellaan valitsemaan tuotteet, jotka sisältävät fysikaalisia aurinkosuoja-aineita kemiallisten sijaan. Tärkeä huomio on myös se, että tuotteiden säilyvyysmerkintöjä noudatetaan. Kosmetiikkatuotteiden käyttö kannattaa aloittaa hiljalleen, yksi tuote kerrallaan.
Kauneushoitola Islassa herkän ihon hoidossa käytetään hellävaraisia tuotteita, jotka eivät sisällä yleisiä allergeeneja, kuten hajusteita. Kaikki hoitopalvelumme voidaan toteuttaa herkälle iholle soveltuvilla tuotteilla. Kasvo- ja vartalohoidoissa suosittelemme valitsemaan Rauhoitus-hoidon, jossa keskitytään ihon rauhoittamiseen. Autamme mielellämme myös sopivien kosmetiikkatuotteiden löytämisessä. Palveluistamme löydät ihonhoidon ohjauksen, jossa keskitytään löytämään ihollesi soveltuvat hoitotuotteet ja ihonhoitorutiinit.
On tärkeää muistaa, että herkkä iho voi vaikuttaa voimakkaastikin elämänlaatuun. Sen merkitystä ei siis tule vähätellä!
Ruusufinni - mikä se on ja miten sitä hoidetaan?
Ruusufinni on yleisesti 30-50 vuotiailla esiintyvä ihotauti. Sen oireisiin kuuluvat muun muassa ihon jatkuva punoitus, laajentuneet pintaverisuonet sekä tulehtuneet näppylät. Ruusufinni oireilee kasvojen alueella ja voi vaikuttaa sairastuneen henkilön elämänlaatuun voimakkaasti. National Rosacea Sociatyn tekemän tutkimuksen mukaan haastatellusta 500 henkilöstä jopa 42% kärsi ruusufinnistä myös henkisellä tasolla. Ihotauti voi aiheuttaa potilaalla itsetunnon laskua, häpeää sekä syyllisyyttä. Ruusufinnin merkitystä potilaan henkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun ei siis tule vähätellä.
Mistä ruusufinni johtuu?
Kuten monen muunkin ihotaudin kohdalla, myös ruusufinnin perimmäinen syy pysyy vielä tuntemattomana. On kuitenkin havaittu tiettyjä ruusufinniin liittyviä tekijöitä. Ruusufinniä sairastavilla henkilöillä on huomattu olevan poikkeavuuksia ihon immuunipuolustuksessa sekä tulehdusreaktioissa. Sillä on myös perinnöllisiä ominaisuuksia. Ruusufinni-iholla on huomattu muutamia poikkeavuuksia normaaliin ihoon verrattuna. Alla on kuvattu kyseisiä tutkimuksissa tehtyjä havaintoja:
Katelisidiinit: Katelisidiinit ovat antimikrobisia peptidejä, jotka osallistuvat luontaiseen vastustuskykyyn. Ne vapautuvat ihon vaurioitumisen tai tulehduksen yhteydessä. Tutkimuksissa on pystytty osoittamaan yksityiskohtaisesti, miten katelisidiinit toimivat ruusufinnissä tulehdusreaktiossa välittäjänä. Näytepalat ovat osoittaneet, että niiden määrä on kohonnut ruusufinni-iholla.
Talipunkit: Talipunkit ovat ihon karvatupissa eläviä mikroskooppisen pieniä punkkeja. Ruusufinni-iholla niiden määrä on kohonnut ja niiden uskotaan lisäävän tulehdusreaktioita.
TLR2-reseptorit: TLR2-reseptorit osallistuvat immuunipuolustukseen tunnistamalla bakteereja ja käynnistämällä luontaisen immuniteetin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kyseisten reseptorien määrä on kohonnut ihon jokaisessa kerroksessa. TLR2-reseptorit liittyvät aiemmin mainittuihin talipunkkeihin, sillä ne tunnistavat talipunkkien sisältämää kitiiniä.
Ruusufinnin alatyypit
Ruusufinni voidaan jakaa alatyyppeihin. Ne esiintyvät yleisimmin yhdistelminä, mutta joissain tapauksissa myös yksinään. Yleisiä alatyyppejä ovat erytematoteleangiektaattinen ruusufinni (oireina mm. jatkuva punoitus, teleangiektasiat, turvotus ja tulehdus), papulopustulaarinen ruusufinni (oireina mm. jatkuva punoitus, tulehtuneet näpyt ja teleangiektasiat), rinofyyma (oireina solumäärän liikakasvu ja tiiviin sidekudoksen muodostuminen kudoksen tilalle) sekä silmäruusufinni (oireina mm. verestävä limakalvo, sarveiskalvon vaurio, luomirakkula ja silmäluomen pitkäaikainen tulehdus, blefariitti).
Eri alatyyppejä hoidetaan eri tavoin. Käytössä on erilaisia lääkehoitoja sekä niiden yhdistelmiä. Rinofyyma vaatii usein kirurgisen toimenpiteen. Ruusufinnin itsehoidossa on tärkeää oppia tunnistamaan, mitkä tekijät pahentavat ihotaudin oireilua. Yleisesti tunnettuja pahentavia tekijöitä ovat aurinko, emotionaaliset tekijät, kuumuus, tuuli, rasitus, alkoholi, kylmyys, mausteinen ruoka sekä jotkut ihonhoitotuotteet.
Ihonhoito ja ruusufinni
Ruusufinnin hoidossa on huomioitava monia seikkoja.Hyvin herkästi reagoiva iho saattaa ärsyyntyä yleisesti siedetyistä raaka-aineista. Kosmetiikkatuotteiden valintaan onkin kiinnitettävä erityistä huomiota. Tuotteen sopimattomuuden tunnistaa epämukavista tuntemuksista, kuten pistelystä, polttelusta tai ihon lehahtelusta. Erityisen tärkeitä vaiheita ihonhoidossa ovat säännöllinen puhdistaminen ja hoitovoiteen käyttäminen.
Ihon säännöllinen puhdistus auttaa ylläpitämään ihon tervettä bakteerikantaa. Ihon mikrobiomin tasapainottaminen on tärkeää ruusufinni-iholla! Lisäksi sen avulla iholta saadaan poistettua ympäristön epäpuhtauksia. Puhdistustuotteen on oltava hellävarainen. Hoitovoiteiden avulla voidaan hillitä ihon lehahtelua ja vahvistaa ihon luonnollista suojaa. Tärkeä huomio kuitenkin on, että hoitovoide ei saa tukkia ihoa. Jos voide tukkii ihoa, saattaa se aiheuttaa epäpuhtauksien syntymistä. Kannattaa suosia voiteita, jotka sisältävät sekä humektanteiksi kutsuttuja aineita, että okklusoivia ainesosia. Vastaavanlaiset tuotteet ovat antaneet lupaavaa tutkimusnäyttöä ruusufinnin hoidossa. Humektantit ovat vettä sitovia aineita ja hyvä esimerkki humektanteista on esimerkiksi hyaluronihappo. Okklusoivat ainesosat puolestaan muodostavat iholle “kalvon”, joka estää veden haihtumista iholta.
Ruusufinni-iholle suunnatut tuotteet sisältävät usein rauhoittavia ainesosia, kuten aloe veraa, kauraa tai kamomillaa. Näiden avulla pyritään rauhoittamaan ihon punoitusta. Kosmetiikkatuotteet eivät kuitenkaan ole kaikkivoipaisia, eivätkä ne yleensä pysty poistamaan punoitusta täysin. Punoituksen peittämiseen saa apua värikosmetiikasta, jossa esimerkiksi vihreä pigmentti auttaa häivyttämään punoitusta. Jotkut ruusufinni-iholle suunnatut päivävoiteet sisältävät hieman vihreää pigmenttiä. Hoidossa on tärkeää muistaa myös aurinkosuojavoiteen käyttäminen. Yksi yleisesti ruusufinniä pahentavana tekijänä tunnettu asia on auringon ultraviolettisäteily. Suosi fysikaalisia aurinkosuoja-aineita sisältäviä aurinkosuojavoiteita, sillä niiden on havaittu olevan paremmin siedettyjä. Aurinkosuoja-aineista on tulossa lisää ohjeita ensi kuun puolella.
Kosmetologeina voimme auttaa sinua...
ihonhoitotuotteiden valinnassa
ihonhoitorutiinien suunnittelemisessa
ihon kosteuttamisessa
ihon rauhoittamisessa
ihon suojaamisessa
peittomeikkauksessa
Yhteenveto
Ruusufinni-ihon hoitaminen voi olla haastavaa ja sitä sairastavalle henkilölle turhauttavaa ja raskasta. Sopivien tuotteiden löytäminen voi olla monien epäonnistuneiden yritysten takana. Kosmetologisi voi auttaa sinua niiden etsimisessä. Me ymmärrämme ihos yksilöllisen reagointitaipumuksen ja kuuntelemme tuntemuksiasi. Syksyllä 2020 kauneushoitola Islassa alkavat ihotautia sairastaville henkilöille suunnatut vertaistukiryhmät, jossa osallitujat pääsevät jakamaan ihotaudin kanssa elämiseen liittyviä kokemuksia. Tiedotamme ryhmistä lisää myöhemmin keväällä. Kauneushoitolamme palveluista ruusufinnille sopivat erityisesti Rauhoitus-hoidot. Huhtikuussa tarjoamme kaikkiin 1.4-30.4 välillä varattuihin Rauhoitus-hoitoihin veloituksettoman pikamanikyyrin. Lisäksi tarjoamme valikoiman herkän ihon tuotteita -10% etuhintaan. Tuotteita saat tilattua kätevästi verkkokaupastamme.
Ensi viikolla blogissa on asiaa herkästä ihosta yleisesti. Ruusufinniä sairastavat henkilöt voivat saada vinkkejä sopivien kosmetiikkatuotteiden löytämiseen myös siitä, pysy siis kuulolla!
Tervetuloa lukemaan kauneushoitola Islan blogia!
Päivitämme blogiin asiaa kuukausittain eri iho-ongelmista, ihonhoidosta ja kaikesta ihoon liittyvästä. Ensimmäinen julkaisumme käsittelee hoitolaamme ja ideologiaamme. Kauneushoitola Islassa hoidamme ihoasi suurella sydämellä! Haluamme tarjota sinulle laadukasta, asiantuntevaa ja kokonaisvaltaista palvelua. Erikoisosaamisemme kuuluvat iho-ongelmat ja eri ihotaudit, kuten akne, atooppinen ekseema, psoriaasi ja ruusufinni. Hoitomme sopivat sinulle myös, jos kärsit kosmetiikkayliherkkyyksistä tai -allergioista. Tuotevalikoimastamme löytyy täysin hajusteettomat vaihtoehdot, joilla hoidot voidaan toteuttaa.
Olemme rakentaneet hoitovalikoiman, joka palvelee ihoasi. Jokainen hoito suunnitellaan yksilöllisesti ihosi tarpeiden mukaan. Sinun tehtäväksesi jää vain sopivan hoidon keston ja tavoitteen valitseminen. Voit valita esimerkiksi kosteuttavan tai rauhoittavan hoidon. Tai, jos sinulla ei ole tarkempia toiveita hoidon suhteen, voit valita ihanan Rentoutuksen. Kasvo- ja vartalohoidoistamme voit lukea lisää sivulta Palvelut. Tarjoamme myös kattavaa ihonhoidonohjausta, jos kaipaat apua sopivien kosmetiikkatuotteiden löytämiseen ja ihon kotihoidon suunnitteluun
Oleellisena osana hoitolaamme on rentoutuminen, jonka haluamme tarjota sinulle kiireellisen arjen keskellä. Ennen hoitoa ja hoidon jälkeen sinulla on mahdollisuus viettää aikaa oleskelutilassamme. Tilassa voit levähtää ja nauttia virvokkeista niin pitkään, kuin haluat.
Kauneushoitolamme avaa ovensa maanantaina 16.3.2020! Avajaisviikon ajan tarjoamme kaikkien 16.3.-21.3.2020 tehtyjen varausten yhteyteen veloituksettoman päähieronnan. Tuoteostoista avajaisviikon aikana saat -10% edun. Olet lämpimästi tervetullut kauneushoitola Islaan rentoutumaan luotettaviin käsiin!
-Kauneushoitola Islan väki