Ihon pigmenttihäiriöt
Lisääntynyt auringonsäteily tuo yleiseen keskusteluun monia koskettavan asian, pigmenttihäiriöt. Vaikka pigmenttihäiriöt eivät tyypillisesti olekaan vaarallisia, voivat erityisesti kasvojen alueella esiintyvät häiriöt vaikuttaa mielialaan voimakkaasti. Pigmenttihäiriöitä on runsaasti erilaisia, joista toiset kuten melasma (“maksaläiskä”) ja vitiligo (“valkopälvi”) ovat hyvin yleisiä ja toiset puolestaan harvinaisempia. Pigmenttihäiriöitä on tutkittu jonkin verran, mutta niihin liittyy vielä paljon epäselvyyksiä. Tässä jutussa käymme tarkemmin läpi ihon pigmentoitumista ja sen häiriöitä. Tutustumme myös erilaisiin hoitomenetelmiin ja niiden toimintaperiaatteisiin sekä tuloksellisuuteen.
Ihon pigmentaatio
Ihon pigmentaatio on ollut ihmiskunnalle merkittävä asia vuosisatojen ajan, ja pigmentaation poikkeavuuksista on löydetty merkintöjä jo muinaisajoilta. Normaalilla pigmentaatiolla kuvataan pigmentin sijoittumista ihoon, hiuksiin ja silmiin värjäävässä tarkoituksessa. Se käsittää laajan kirjon eri ihon ja hiusten värejä, sekä pilkkumaiset pigmentaatiot, kuten luomet ja pisamat. Epänormaalista pigmentaatiosta tai pigmenttihäiriöstä puhutaan, kun pigmentin määrä on lisääntynyt tai vähentynyt paikallisesti. Pigmentaation lisääntymistä kutsutaan hyperpigmentaatioksi ja vähenemistä hypopigmentaatioksi.
Pigmentin muodostuminen
Ihon ja hiusten pigmentaatiossa on eräs ihon solutyyppi erityisen merkittävässä roolissa. Pigmenttisoluksikin kutsuttu melanosyytti on melaniinipigmentin synteesiin ja jakeluun erikoistunut solu, joka vastaa pääosin ihon väristä. Epidermiksen tyvisolukerroksessa sijaitsevilla melanosyyteillä on haaroja, jotka ylettyvät okasolukerrokseen asti. Näiden haarojen kautta yksi melanosyytti on yhteydessä keskimäärin 30-40 keratinosyyttisoluun. Yhdessä melanosyytti ja keratinosyytit muodostavat “epidermaalisen melaniiniyksikön”.
Melanosyyteissä on kalvon ympäröimiä soluorganelleja, melanosomeja, joissa valmistetaan pigmenttiä, eli melaniinia. Melaniini kuljetetaan melanosomeissa keratinosyytteihin melanosyytin haarojen kautta. Kokonaisuudessaan prosessi on hyvin monimutkainen ja siihen liittyy useita säätelytekijöitä sekä solusignalointiväyliä. Ei siis ihmekään, että prosessi häiriintyy herkästi, johtaen epänormaaliin pigmentaatioon.
Pigmenttihäiriöt
Pigmenttihäiriöiden taustalla voi olla lukuisia tekijöitä. Hyperpigmentaatioihin liittyy usein yksi tai useampi melaniinin tuotantoa lisäävä tekijä, kuten melanosyyttien määrän paikallinen tihentyminen tai melaniinipitoisuuden muutokset.
Erilaisiin pigmenttihäiriöihin kuuluvat esimerkiksi pitkän aurinkoaltistuksen aiheuttama, kaulan sivuilla esiintyvä Civatten poikiloderma (“ihokirjotauti”), soikea, maitokahvin värinen vartalolla esiintyvä maitokahviläiskä sekä monen tuntema kasvoilla esiintyvä melasma (“maksaläiskä”). Civatten poikiloderman epäillään liittyvän aurinkoaltistuksen lisäksi kosmetiikan hajusteisiin, jotka altistavat ihoa UV-säteilylle.
Melasmat ovat yleisimmin naisilla esiintyviä pigmenttihäiriöitä, jotka ilmestyvät usein raskauden tai hormonivalmisteiden käytön aikana. Jos muutos on syntynyt raskauden aikana, voi se vaalentua synnytyksen jälkeen. Muutos esiintyy tyypillisesti otsan tai poskien alueella ja sen taustalla on tunnistettu mm. melanosyyttien lisääntynyttä aktiivisuutta. Melasman hoito on haastavaa, sillä pigmenttiä voi esiintyä siinä myös dermaalisesti, eli dermiksen puolella. Näin ollen vain epidermikseen keskittyvillä (“epidermaalisilla”) hoidoilla ei välttämättä saavuteta tuloksia. UV-säteily tummentaa melasmaa, joten aurinkosuojaus on sen hoidossa tärkeässä roolissa.
Iholla voi esiintyä myös pisamoita ja kesakoita, jotka monessa tapauksessa luetaan ihon normaalipigmentaatioon, vaikka paikallisia pigmentin tuotannon ja jakelun muutoksia niissä esiintyykin. Pisamat johtuvat melaniinin paikallisesta liikatuotannosta ja ne katoavat tyypillisesti talven ajaksi ja palaavat taas kesällä. Myös kesakoissa on havaittavissa melaniinin paikallista lisääntymistä. Kesakot ovat tyypillisiä vanhemmalla väestöllä erityisesti käsien alueella. Niitä saattaa muodostua myös auringon aiheuttamina, jolloin niitä kutsutaan “solaarilentigoiksi”. Pienet kesakot eivät muutu vaarallisiksi, mutta kasvojen alueen jättikesakot voivat muuttua melanooman esiasteeksi.
Kuten sanottu, myös lukuisia muita pigmenttihäiriöitä on olemassa. Yksi mainittava häiriö on tulehduksen jälkeinen hyperpigmentaatio, PIH (Postinflammatory Hyperpigmentation). Siinä tulehduksen jälkeen iholle muodostuu liikaa melaniinia tai sen jakelu häiriintyy ja seurauksena on pigmenttihäiriö. Tulehduksen jälkeistä hyperpigmentaatiota on havaittavissa esimerkiksi aknen tai erilaisten voimakkaiden hoitomenetelmien jälkeen.
Pigmenttihäiriöiden hoito
Hyperpigmentaatiot voivat aiheuttaa voimakasta sosiaalista ja emotionaalista stressiä. Vaikka monia hoitomalleja niiden hoitoon on kehitetty, on hoito edelleen haastavaa häiriöiden toistuvan luonteen ja itsepintaisuuden vuoksi. Hyperpigmentaatioiden hoidossa suositellaan panostamaan ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisynä käytetään laajaspektristä UVA- ja UVB-suojan omaavaa aurinkosuojaa vähintään 30 suojakertoimella. Mikäli pigmenttihäiriöitä muodostuu suojauksesta huolimatta, voidaan niitä hoitaa erilaisilla menetelmillä. Yleisen hoitolinjan muodostavat ulkoisesti käytettävät paikallishoitovalmisteet, jotka häiritsevät melaniinin valmistusta.
Ulkoisesti käytettävillä valkaisevilla aineilla on saatu kohtalaisen hyviä tuloksia ja niiden etuna on myös muihin hoitomenetelmiin verrattuna edullinen hinta.
Esimerkkejä ulkoisesti käytettävistä valmisteista:
Hydrokinoni
Atselaiinihappo
Retinoidit
Kojihappo
Askorbiinihappo (C-vitamiini)
Laktritsijohdannaiset
Soija
Niasiiniamidi
Moneen pigmenttihäiriöiden hoitoon käytettävään aineeseen liittyy myös sivuvaikutuksia, joiden riski kasvaa aineen pitoisuuden myötä. Tyypillinen sivuvaikutus on ihon ärtyminen ja punoitus. Ulkoisesti käytettävillä aineilla on saatu positiivisia tuloksia myös hoidoltaan haastavampien pigmenttihäiriöiden, kuten melasman hoidossa. Niiden tehosta ei kuitenkaan ole takuita ja joskus tulokset voivat jäädä hyvin vaatimattomiksi.
Valmisteet vaikuttavat eri tavoin pigmentin muodostumiseen, esimerkiksi estämällä melaniinin muodostumisen katalysaattorina toimivan tyrosinaasi entsyymin toimintaa. Samalla osa aineista, kuten retinoidit vaikuttavat valovaurioiden estoon ja toimivat “anti-age” raaka-aineina. Tämä on hyvä, sillä melasma liitetään tänä päivänä yhä enenevissä määrin valovaurioihin.
Ulkoisesti käytettävien aineiden lisäksi pigmenttihäiriöiden hoidossa käytetään muun muassa laserhoitoja sekä kemiallisia kuorintoja. Joissain tapauksissa voidaan käyttää eri menetelmien yhdistelmiä, esimerkiksi yhdistämällä hoitoon laserkäsittelyt sekä ulkoisesti käytettävän valmisteen. Kemiallisten kuorintojen tulokset pigmenttihäiriöiden hoidossa ovat epäsäännönmukaisia ja käytössä on myös huomioitava tulehduksen jälkeisen hyperpigmentaation (PIH) riski.
Laserteknologia on tuonut uusia hoitomahdollisuuksia erityisesti melasman hoitoon ja niitä onkin käytetty laajasti ja tuloksellisesti eri pigmenttihäiriöiden hoidossa. Vaikka hyviä tuloksia on saatu, on laserien turvallisuus ja tehokkuus melasman ja tulehduksen jälkeisen hyperpigmentaation hoidossa vielä kiistelty. Avainasemassa hoidon onnistumisessa on oikean laserin valinta. Laserin valinnan suorittaa aina koulutettu ammattilainen, joka osaa valita ja arvioida tarpeen oireiden mukaan.
Lopuksi
Pigmenttihäiriöiden hoidossa on hyvä muistaa ennaltaehkäisyn merkitys. Ennaltaehkäisyyn pätee samat periaatteet kuin aurinkosuojaukseen yleensä: aurinkoa kannattaa välttää keskipäivän aikaan, iho kannattaa suojata vaatteilla ja päähineillä ja iholle tulee levittää riittävän suojan omaavaa aurinkosuojavoidetta säännöllisesti. Lisäksi pigmenttihäiriöitä voidaan peittää runsaspigmenttisillä värikosmetiikkatuotteilla.
Pigmenttihäiriöiden hoidossa suositellaan kääntymään aluksi terveydenhuollon ammattilaisen puoleen. Syynä on se, että pigmenttihäiriöiden hoito vaatii usein tehokkaampia hoitomenetelmiä, joita vain terveydenhuollon ammattilaiset saavat käyttää. Lisäksi ennen hoidon aloitusta on tärkeää, että muutos tutkitaan ja varmistetaan että muutos ei ole vaarallinen. Samalla arvioidaan missä ihon kerroksissa pigmenttiä on. Arvio vaikuttaa hoitomenetelmien valintaan ja hoidon onnistumiseen.
Ihania kesäpäiviä toivottaen,
Tuuli / Kauneushoitola Isla