Akne update
Olemme jo aikaisemmin käsitelleet aknea blogimme puolella, mutta tutkimustiedon lisääntyessä on aiheeseen tärkeä palata säännöllisesti. Tässä blogissa jatkammekin akneen tutustumista uuden tutkimustiedon valossa. Kuten tiedämme, akne on yleinen ihotauti joka puhututtaa paljon. Koska sairautena se on niin kovin yleinen, ei ehkä ihmekään että myös sen hoitoon on olemassa lukuisia erilaisia menetelmiä ja ohjeita, jotka voivat poiketa toisistaan voimakkaastikin lähteestä riippuen. Näitä erilaisia menetelmiä ja hoitotapoja arvioidakseen, on tärkeä ymmärtää mistä aknessa on oikeastaan kyse ja millaista näyttöä eri menetelmien taustalla on. Tässä blogijulkaisussa perehdymmekin aknen taustalla vaikuttaviin tekijöihin ja erilaisiin hoitolinjoihin. Tulemme toki puhumaan myös paljon ihonhoidosta, jolla tiedetään olevan tärkeä rooli aknen itsehoidossa.
Mikä on akne?
Aiheen käsittely on hyvä aloittaa tutustumalla syvällisemmin siihen mikä akne oikeastaan on. Kyseessä on tali- ja hikirauhassairauksiin kuuluva ihotauti, jonka tiedetään olevan erityisen yleinen teollistuneissa maissa. Tarkemmat arviot aknen yleisyydestä vaihtelevat suuresti tutkimusten välillä, sillä eri tutkimuksissa akne on voitu määritellä eri tavoin. Onkin hyvä pitää mielessä että luvut aknen yleisyydestä ovat ennen kaikkea arvioita ja viitteitä. Vaikka tarkkaa lukua ei siis voida antaa, on kuitenkin selvää että akne koskettaa monia. Tämän vuoksi aknea on myös tutkittu runsaasti ja kuluneiden vuosikymmenien aikana olemme oppineet paljon uutta tästä monimutkaisesta sairaudesta. Paljon on kuitenkin myös sellaista, mitä emme vielä täysin ymmärrä tai tiedä.
Aknea esiintyy yleisimmin murrosikäisillä nuorilla, mutta tänä päivänä sairauden on havaittu yleistyneen myös aikuisväestössä. Aknen esiintymispiikki tytöillä 14-17 vuoden iässä ja pojilla 16-19 vuoden iässä. Osalla oireet helpottavat iän myötä, mutta toisilla ne jatkuvat aikuisikään asti. Aknen oireillessa aikuisiällä, on sen luonne usein krooninen. Näin ollen oireet voivat kestää hyvin pitkään, jopa keski-ikään asti. Nuoruusiän aknen on havaittu olevan yleisempää pojilla, kun taas aikuisiän akne koskettaa enemmän naisia.
Akne oireilee tyypillisesti kasvojen, yläselän, rintakehän ja hartioiden alueella. Ihotauti voidaan jakaa edelleen eri alaluokkiin oireiden ja niiden voimakkuuden mukaan. Lievimpänä aknemuotona pidetään komedoaknea, jossa suurin osa ihomuutoksista on nimensä mukaisesti komedoja (“musta- ja valkopäitä”). Yleistermillä “akne” viitataan märkänäppyläiseen eli papulopustulaariseen akneen, jossa komedojen lisäksi iholla tavataan tulehduksellisia muutoksia, papuloita ja pustuloita (“finnit” ja “märkäpäät”). Aknen oireiden voimakkuus sekä taipumus arpien muodostumiseen ovat hyvin yksilöllisiä. Moni aknea sairastava saattaa kärsiä liitännäisoireina päänahan rasvoittumisesta sekä tali-ihottumasta.
Akne tunnetaan sen kroonisesta ja tulehduksellisesta luonteesta, jolla tarkoitetaan sitä että sairauteen kuuluu oireiden toistuvuus. Oireet saattavat siis palata yllättävästi pitkienkin hyvien jaksojen jälkeen. Tämä on hyvä muistaa, sillä valitettavasti jonkin hoitomenetelmän hyvän hoitovasteen saavuttamisen jälkeen on mahdollista että oireet palaavat. Moni etsii tällöin syyllistä oireiden paluuseen esimerkiksi kosmetiikasta, mutta aina selitys ei ole näin yksinkertainen, sillä kyseessä on sairauden ominaispiirre.
Hyvin lievänäkin pidetty akne voi vaikuttaa voimakkaasti sairastuneen elämänlaatuun ja aiheuttaa merkittävää itsetunnon laskua sekä psyykkisiä ongelmia. Tämä on teema, joka jokaisen aknen hoitoon osallistuvan henkilön on tärkeä huomioida.
Tiesitkö?
Ihotaudit, kuten akne eivät ole uusi ilmiö, vaan niistä löytyy merkintöjä jo Antiikin Kreikan ajalta. Eräiden Hippokrateen ja Aristoteleen tekemien merkintöjen uskotaan viittaavan erityisesti aknen kaltaisiin oireisiin. Kyseiset Antiikin Kreikan filosofit kuvasivat ihomuutoksia termillä “ionthoi” (“ίονθοι”) ja mainitsivat oireiden ilmenemisen alkavan samoihin aikoihin, kun ensimmäinen parta alkaa kasvaa. Vastaavia merkintöjä löytyy Rooman alueelta, jossa Plinius kuvasi samankaltaisia kasvojen alueella esiintyviä ihomuutoksia käyttäen termejä “vari” sekä “vari seu ionthi”. Plinius kuvasi iho-oireisiin liittyvän myös kipua. Rooman valtakunnassa aknetyyppisen oireilun hoitoon suositeltiin käytettäväksi hunajaa, saippuaa, mineraalivettä sekä tyypillisesti sulfuuria sisältäviä kylpyjä. Hoidon tavoitteena oli kuivattaa ja puhdistaa ihoa. Ihotaudin nykyinen nimi “akne” on peräisin kreikan kielestä sanasta Ακμή” (acme). Aknen taustalla
Aknen synty- ja taustamekanismeista keskustellaan ja kiistellään runsaasti. Vaikka tutkimustyötä ihotaudista on tehty paljon, liittyy siihen edelleen lukuisia vastaamattomia kysymyksiä. Tietyt akneen liittyvät tekijät on kuitenkin hyväksytty yleisesti tutkijoiden ja hoitavien tahojen keskuudessa. Ensinnäkin aknen taustalla on voitu tunnistaa perinnöllinen taipumus. Perinnöllisen taipumuksen lisäksi lukuisten sisäisten ja ulkoisten tekijöiden on havaittu vaikuttavan oireiden syntyyn ja voimakkuuteen. Nykyään uskotaankin, että aknemuutokset ovat ulkoisten ja sisäisten tekijöiden yhteisvaikutuksen seurausta.
Aknen taustatekijöiksi on hyväksytty neljä päätekijää.
Talivuodon lisääntyminen: Talirauhaset tuottavat aknessa normaalia enemmän talia. Taustalla voi vaikuttaa muun muassa androgeenit (miessukuhormonit) sekä tietyt entsyymit. Myös talin koostumus on muuttunut.
Talirauhastiehyiden liikasarveistuminen: Iholla esiintyy talirauhasen liikasarveistumisesta johtuvia mikrokomedoja ja komedoja (valko-, ja mustapäitä). Tukkeuma muodostuu talista, keratiinista sekä bakteereista.
Tulehdus: Tulehdukselliset muutokset ovat tyypillisiä aknessa. Tulehdus muodostuu liikasarveistuneeseen talirauhasyksikköön useiden eri mekanismien vaikutuksesta. Seurauksena talirauhanen turpoaa ja iho punoittaa. Tulehdus voi olla syvälläkin kudoksessa aknen alaluokasta riippuen.
Propionibacterium acnes (cutibacterium acnes): Akneen on voitu yhdistää kolme tärkeää mikrobiryhmää, stafylokokit, propionibakteerit sekä malassezia lajin hiivat. Erityisesti tietyt p. acnes mikrobin alalajit viihtyvät tukkeutuneessa rauhasessa ja voivat lisätä tulehdusta. P. acnesin tiettyjen alalajien lisääntymisen uskotaan olevan niin kutsuttu sekundäärireaktio eli seuraus, ei oireiden varsinainen aiheuttaja.
Näillä kaikilla edellä kuvatuilla tekijöillä on rooli aknessa, mikä on tärkeää ottaa huomioon myös hoidossa. Tämä kuvaa hyvin sitä että aknen hoito on harvoin kovinkaan yksinkertaista, sillä pelkkään yksittäiseen taustamekanismiin keskittyminen ei välttämättä takaa hoitovastetta. Kuvattujen taustamekanismien lisäksi tiettyjen lääkitysten ja sairauksien on havaittu vaikuttavan iho-oireiden puhkeamiseen. Esimerkiksi stressin ja tiettyjen ruokavalioon liittyvien tekijöiden vaikutuksia arvioidaan aktiivisesti. Ruokavalion ohjeistaminen kuului pitkään aknen hoitoon, mutta sen merkitys hoidossa jäi vähäisemmälle 1950-luvun jälkeen, kun tetrasykliiniryhmän lääkkeet esiteltiin ja niiden avulla huomattiin saatavan paljon parempia hoitovasteita aiempaan verrattuna. On edelleen yleisesti hyväksyttyä, että ruokavaliolla voi olla akneoireita pahentavia tai parantavia vaikutuksia, mutta tarkkaa tutkimusnäyttöä tästä ei ole. Ruokavalion roolia on tutkittava enemmän ennen virallisten hoitosuositusten antamista.
Aknen hoito
Aknen, kuten monen muunkin ihotaudin hoitoon on olemassa lukuisia hoitolinjoja. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna, eniten tutkimusnäyttöä aknen hoidosta on lääkinnällisistä hoitomenetelmistä. Eri lääkinnällisiä menetelmiä on tutkittu ja tutkitaan aktiivisesti ja niiden avulla moni saa tarvitsemansa avun. Aknen hoidossa käytetään tyypillisesti pinnallisia ja/tai sisäisiä lääkinnällisiä valmisteita lääkärin ohjeiden mukaan. Tyypillistä ja tärkeää huomioitavaa aknen lääkinnällisessä hoidossa on se, että hoitovaste ilmenee usein hitaasti. Lääkehoidon aloittaminen vaatii siis paljon kärsivällisyyttä, sillä ihon paranemista voi alkaa havaita vasta kuukauden tai kahden jälkeen.
Toinen yleinen lääkinnällisiin valmisteisiin liittyvä keskustelu koskee valmisteiden sivuvaikutuksia. Aknen paikallishoitoon käytetään esimerkiksi bentsoyyliperoksidia, retinoideja tai atselaiinihappoa sisältäviä valmisteita, jotka voivat erityisesti käytön alussa aiheuttaa muun muassa ihon kuivumista, hilseilyä ja kihelmöintiä. Nämä tuntemukset eivät ole vaarallisia ja ne usein helpottavat käytön jatkuessa. Mikäli sivuvaikutukset tuntuvat hyvin voimakkailta, voit aina kysyä hoitavalta lääkäriltä esimerkiksi lääkevoiteen porrastetusta käytön aloituksesta. Hoitoa ei siis kannata jättää kesken keskustelematta ensin lääkärin kanssa.
Aknea voidaan hoitaa myös sisäisten lääkehoitojen kautta. Sisäisesti käytettäviin lääkevalmisteisiin luetaan muun muassa antibiootit sekä isotretinoiini. Moni pelkää erityisesti isotretinoiinia, mutta on hyvä muistaa että kyseessä on paljon tutkittu valmiste jota on käytetty maailmalla jo vuosikymmenien ajan. Isotretinoiini on ainoa valmiste joka tutkitusti näyttää ehkäisevän aknen uusiutumista. Isotretinoiinikuurin määrää aina ihotautilääkäri.
Koska lääkevalmisteisiin liittyy tiettyjä huolenaiheita erityisesti sivuvaikutuksiin ja antibioottien käyttöön liittyen, etsitään uusia hoitolinjoja aktiivisesti. Useita lupavaalta vaikuttavia menetelmiä tutkitaan paljon, mutta on hyvä muistaa että tutkimustyö vie aikaa.
Vaihtoehtoiset ja täydentävät hoitomenetelmät
Lääkinnällisten hoitomenetelmien lisäksi markkinoilla on aknen hoitoon paljon vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomenetelmiä. Vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä kutsutaan joskus myös “uskomushoidoiksi”, johtuen siitä että niiden taustalla on hyvin vähän tai ei lainkaan tutkimusnäyttöä. Kyseisten menetelmien tehoa ei siis ole voitu tieteellisesti todistaa. Ne muodostavat aknen hoidossa kuitenkin potentiaalisen hoitolinjan, jos länsimainen lääketiede tai sen arvomaailma tuntuvat vieraalta. On kuitenkin tärkeä tiedostaa se, että menetelmien tehosta ei ole takuita.
Kolmannen hoitolinjan muodostavat niin kutsutut täydentävät hoitomenetelmät, joiden tavoitteena ei ole korvata lääkinnällistä hoitoa vaan tukea sitä. Myöskään täydentävien hoitomenetelmien teho ei ole yhtä laajasti tutkittu, kuin lääkinnällisten mutta niistä on enemmän näyttöä kuin vaihtoehtoisista hoitomenetelmistä.
Ihonhoidon merkitys aknen hoidossa
Kauneudenhoitoalalla voidaan havaita valitettavan paljon erilaisten ihotautien yksinkertaistamista. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi jonkin kosmeettisen valmisteen kerrotaan parantavan tai ennaltaehkäisevän ihotaudin oireita esimerkiksi vaikuttamalla ihon läpäisyesteeseen. Olisi ihanaa mikäli ratkaisu ihotauteihin olisi näin yksinkertainen, sillä silloin moni säästyisi ihotautien aiheuttamilta itsetunto-ongelmilta ja valtavalta henkiseltä kuormalta. Aknen kohdalla ilmiö on selkeästi havaittavissa esimerkiksi vain kosmetiikkamainoksia tarkkailemalla. Ikävä kyllä akne, kuten moni muukin ihotauti on hyvin monimutkainen, haastava ja luonteeltaan toistuva sairaus, johon ei tunneta yhtä “kaiken parantavaa” hoitomenetelmää.
Tämä ei tarkoita sitä, että kosmetiikasta tai oikeaoppisesta ihonhoidosta ei olisi hyötyä aknen hoidossa, mutta on tärkeä ymmärtää että tulokset ovat hyvin yksilöllisiä. On myös hyvä muistaa, että kosmetiikkatuotteen avulla ei paranneta sairauksia, sillä jos näin olisi kyseessä olisi lääkinnällinen valmiste, jota koskee täysin eri lainsäädäntö kuin kosmetiikkaa.
Vaikka kosmetiikan ei siis voida väittää parantavan tai ennaltaehkäisevän aknea, tiedetään ihon kotihoidon olevan tärkeässä roolissa osana hoitoa. Parhaillaan ihonhoito tukee mahdollista lääkinnällistä hoitoa minimoiden lääkevalmisteiden sivuvaikutuksia ja auttaa hillitsemään akneoireita ja pidentämään remissiovaiheita. Aknen hoidossa tärkeinä hoitovaiheina pidetään…
puhdistamista ja
kosteuttamista
Puhdistusta pidetään tärkeänä osana aknen itsehoitoa, sillä sen avulla voidaan tasapainottaa ihon mikrobiomia ja poistaa iholta ympäristön epäpuhtauksia ja talia. “Yhtä oikeaa” puhdistustuotetta aknen hoitoon ei ole. Iho voi hyötyä voimakkaammasta puhdistustuotteesta, kuten korkeamman pH:n omaavista tuotteista (pH 9-10). Toisaalta, mikäli iholla esiintyy myös ihon läpäisyesteen häiriöitä tai kuivuuden oireita, on hellävaraisempi puhdistustuote (pH noin 5-6) parempi vaihtoehto. Monesti akneiholle suunnattuihin puhdistustuotteisiin lisätään pesevien ainesosien lisäksi antimikrobisia ainesosia, kuten teepuuöljyä. Mikäli olet epävarma, minkälainen puhdistustuote olisi ihollesi paras, on aina kannattavaa pyytää apua. Poispestävällä puhdistustuotteella on nimittäin yllättävän suuri merkitys ihon kuntoon, jonka vuoksi sen valintaan kannattaa käyttää aikaa. On hyvä muistaa, että vaikka pakkauksessa lukisi tuotteen olevan akneiholle suunniteltu, ei se välttämättä palvele oman ihon senhetkisiä tarpeita.
Puhdistustuotteita sivuten, on hyvä tuoda esiin myös lukuisat kuorivat tuotteet, joita aknen kotihoitoon suositellaan. Näissä tuotteissa tavataan erilaisia kuorivia ainesosia, kuten salisyylihappoa tai hydroksihappoja, joiden avulla pyritään ehkäisemään ja poistamaan komedoja eli musta- ja valkopäitä. Kuorivien tuotteiden käyttöön ei ole olemassa virallisia tai yleistettäviä ohjeistuksia, vaan niiden käyttö suunnitellaan yksilöllisesti. Tässäkin kohtaa on hyvä muistaa ihotaudin yksilöllisyys. Kaikkien iho ei hyödy samoista asioista vaan joillain tuotteilla voidaan väärässä tilanteessa käytettynä jopa pahentaa ihon kuntoa.
Puhdistuksen lisäksi tärkeä rooli aknen itsehoidossa on kosteusvoiteen käytöllä. Kosteusvoiteen valinta voi olla vaikeaa ja turhauttavaakin. Hyvän ja ihoa palvelevan kosteusvoiteen avulla saamme tuettua ihon läpäisyesteen toimintaa sekä homeostaasia, joka puolestaan vaikuttaa muun muassa lääkevoiteiden sietokykyyn. Myöskään kosteusvoiteen valintaan ei ole olemassa yleisiä kaikille sopivia ohjeita, vaan sopiva tuote valitaan yksilöllisesti. Moneen akneiholle suunnattuun hoitovoiteeseen on lisätty esimerkiksi komedolyyttisiä (talitukkeumia liuottavia) tai antimikrobisia ainesosia, kuten teepuuöljyä tai retinoideja (retinoli, retinyylipalmitaatti…). Tärkeää olisi, että tuote ei olisi niin sanotusti “komedogeeninen”. Tuotteen komedogeenisyys, eli taipumus lisätä komedojen määrää arvioidaan yksilöllisesti. Netistäkin löytyviä “komedogeeniset aineet” listoja pidetään tänä päivänä vanhentuneina, eikä niille kannata antaa painoarvoa. Yksittäisen raaka-aineen sijaan komedogeenisyyttä tulisi arvioida valmiin tuotteen tasolla ja aina yksilöllisesti, sillä toisella tuote voi lisätä komedojen määrää sopiessaan toiselle erinomaisesti.
Tuotevalinnoissa aknen kohdalla korostuu siis yksilöllisyys. Tärkeää olisi löytää omaan ihon kotihoitoon erityisesti hyvä puhdistustuote ja kosteusvoide, jotka tutkimustenkin mukaan ovat tärkeä osa ihotaudin hoitoa. On havaittu, että moni hyötyy tuotteista jotka sisältävät esimerkiksi retinoideja, antimikrobisia ainesosia, tulehdusta rauhoittavia ainesosia tai komedolyyttisiä (talitukkeumia liuottavia) ainesosia. Tämän vuoksi näitä raaka-aineita voidaan löytää monesta akneiholle suunnatusta tuotteesta.
Koska itsehoidolla on niin tärkeä rooli ihotaudin hoidossa, kannattaa ehdottomasti tuotevalintoihin pyytää apua ammattilaiselta! Myös näytteiden pyytäminen ennen tuoteostoa on hyvä idea, erityisesti jos sopivien tuotteiden löytäminen tuntuu kovin haastavalta.
Kosmetologi voi osallistua aknen hoitoon erityisesti mekaanisen ihonpuhdistuksen kautta, jossa iholta poistetaan komedoja, eli valko- ja mustapäitä. Myös muita, esimerkiksi tulehduksen rauhoittamiseen keskittyviä hoitomenetelmiä löytyy runsaasti, ja ne voivat tuoda helpotusta kipeisiin iho-oireisiin. Akne ei siis missään nimessä ole este kosmetologilla käymiseen!
Mikäli akne mietityttää ja kaipaat apua ihonhoitoon liittyviin teemoihin, muistathan että voit aina olla meihin yhteydessä. Autamme enemmän kuin mielellämme. Älä siis jää ihosi kanssa yksin!
Jouluisin terveisin,
Tuuli / Kauneushoitola Isla